Muita jotka "karppaa" ?

Olen ollut kasvissyöjä yli kaksikymmentä vuotta. Siitä on narinaa riittänyt, olen tottunut, joten karppaamisihmettelijät eivät enää tunnu missään.

Ja en minäkään ruokavaliotani kenenkään muun niskoille sysää, itse hoidan, enkä mainosta enkä tuputa.

En vain paskaakaan välitä muiden kommenteista. Syön mitä syön. Kun menen kylään jonnekkin, vien tarjolle sellaista ruokaa jota itsekin voin syödä, kuten suolaista piirakkaa mantelijauhopohjalla.

Aivan hassu ongelma. Olen syönyt kuin karppaajat jo kauan ennen kuin olin kuullut koko sanaa. Kukaan ei koskaan kommentoinut syömistäni muuten kuin joku kysymällä, että eikö tuo tule kalliiksi. Eikä minua muutenkaan muiden sanomiset hetkauta. Minä teen niin kuin hyvältä tuntuu. 

Toisaalta noudatan normaaleita käyttäytymissääntöjä. Jos joku täti-ihminen on pullaa minua varten leiponut, niin ei elämäni eikä ruokavalioni yhdestä pullasta mene sekaisin. Jos menisi, valehtelisin olevani keliaakikko.

Olen ollut karppi noin 12 vuotta, enää en jaksa aloittaa edes keskustelua aiheesta jos joku nillittää. Tosin nykyään pystyn syömään sokeria ja viljoja pieniä määriä, joten ei sitä kukaan heti huomaakaan. Anna olla ja keskity omaan hyvinvointiisi. Välillä on tuskastuttavaa, tiedän.

Suomalaiset on niin aivopesty "ravitsemussuositusten" avulla ihmiskeholle luonnottomaan vilja-maito-margariinidieettiin ,että on ilmeisesti väärin syödä sitten eritavalla.

Tavalla , jolla energiatasot nousevat ,paino putoaa ,iho kirkastuu ja autoimmuunitaudit helpottavat.

En kuvittelisikaan syöväni virallisten suositusten mukaan , litkiväni rasvatonta maitoa (jolla on huomattava insuliinivaikutus)

Ja syöväni 6 annosta viljoja päivässä.

Ei ihme jos turvottaa ja väsyttää.

Margariineista en viitsi edes aloittaa.

Kannattaa ihan itse lukaista jonkun benecolin tuoteseloste ...

Konstit on monet kirjoitti:

Aivan hassu ongelma. Olen syönyt kuin karppaajat jo kauan ennen kuin olin kuullut koko sanaa. Kukaan ei koskaan kommentoinut syömistäni muuten kuin joku kysymällä, että eikö tuo tule kalliiksi. Eikä minua muutenkaan muiden sanomiset hetkauta. Minä teen niin kuin hyvältä tuntuu. 

Toisaalta noudatan normaaleita käyttäytymissääntöjä. Jos joku täti-ihminen on pullaa minua varten leiponut, niin ei elämäni eikä ruokavalioni yhdestä pullasta mene sekaisin. Jos menisi, valehtelisin olevani keliaakikko.

No kunpa itsekin olisi päässyt noin vähällä. 

Itse olen saanut mm. kommentteja : "niin, mistä kohtaa siis laihdutat kun olet muutenkin noin laiha" tai "etkai lapsillesi tuota syötä". Etenkin vanhemmat ihmiset on osanneet tuoda paheksuntansa esille ilman kärkeviä kommenttejakin, kuten silmien pyörittelyllä, tuhahtelulla ja päin naamaa nauramisella (joo, ihan sukulaisia nämä pahimmat totuudentorvet). 

Ja juuri tuo viimeinen lausahdus on ehkä se kaikkein ärsyttävin. "aijjaa, meneekö sun maailmas nurin jos yhden pullan syöt". No ei mene, mutta kun en halua syödä sitä pullaa, en tarvitse sitä, eikä tee edes mieli! 

Ps. ihan mukava idea tuo että vie tuliaisina jotain omaa leipomaa. 

Eletään myös vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta sen kerran kun sitä jossakin kylässä käy, niin emme viitsi alkaa tarjottavista kieltäytymään (=nipottamaan), ei se koko ruokavaliota kaada jos muutaman kerran vuodessa tai vaikka kerran kuussa syö kakkua, yms. 

Vierailija kirjoitti:

Konstit on monet kirjoitti:

Aivan hassu ongelma. Olen syönyt kuin karppaajat jo kauan ennen kuin olin kuullut koko sanaa. Kukaan ei koskaan kommentoinut syömistäni muuten kuin joku kysymällä, että eikö tuo tule kalliiksi. Eikä minua muutenkaan muiden sanomiset hetkauta. Minä teen niin kuin hyvältä tuntuu. 

Toisaalta noudatan normaaleita käyttäytymissääntöjä. Jos joku täti-ihminen on pullaa minua varten leiponut, niin ei elämäni eikä ruokavalioni yhdestä pullasta mene sekaisin. Jos menisi, valehtelisin olevani keliaakikko.

No kunpa itsekin olisi päässyt noin vähällä. 

Itse olen saanut mm. kommentteja : "niin, mistä kohtaa siis laihdutat kun olet muutenkin noin laiha" tai "etkai lapsillesi tuota syötä". Etenkin vanhemmat ihmiset on osanneet tuoda paheksuntansa esille ilman kärkeviä kommenttejakin, kuten silmien pyörittelyllä, tuhahtelulla ja päin naamaa nauramisella (joo, ihan sukulaisia nämä pahimmat totuudentorvet). 

Ja juuri tuo viimeinen lausahdus on ehkä se kaikkein ärsyttävin. "aijjaa, meneekö sun maailmas nurin jos yhden pullan syöt". No ei mene, mutta kun en halua syödä sitä pullaa, en tarvitse sitä, eikä tee edes mieli! 

Ps. ihan mukava idea tuo että vie tuliaisina jotain omaa leipomaa. 

Anna paheksua vaan. Jos jatkuu liian pitkään, niin sitten pitää pistää jauhot suuhun. Vähän kuin (vapaaehtoisen) lapsettomuuden kanssa. Kun sukulaistädit kuorossa kyselevät, että eikös ole kaikkien velvollisuus tehdä lapsia, niin ne hiljenee kerrasta kun kertoo harjoittelevansa alullepanoa ahkerasti.

Ihmistä potkitaan juuri niin pitkään kuin se antaa itseään potkia. Huomasin tämän jopa ala-asteen luokkakokouksessa entisen kiusaajani kanssa. Jatkoi siitä, mihin jäi 20 vuotta sitten, mutta hiljeni pian pariin vastakommenttiin, pyyteli anteeksi ja pyysi jopa kylään.

Vierailija kirjoitti:

Eletään myös vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta sen kerran kun sitä jossakin kylässä käy, niin emme viitsi alkaa tarjottavista kieltäytymään (=nipottamaan), ei se koko ruokavaliota kaada jos muutaman kerran vuodessa tai vaikka kerran kuussa syö kakkua, yms. 

Ymmärrän, mutta itse käyn useammin kylässä kuin kerran vuodessa ja jos kerran/ pari kuussa pidän hiilaripäivän, haluan itse päättää mitä "herkkua" silloin syön. 

Minusta vaan mikään ei oikeuta sitä kiusaamista, söin tai en. No, toivottavasti kasvatan paksun nahan niinkuin te muutkin. 

Olen karpannut seitsemisen vuotta. Tutut ei enää kommentoi, äiti yrittää syöttää normaalia ruokaa, uudet tuttavuudet suhtautuvat jännällä kiinnostuksella syömisiini. Ja onhan ne syömiset aika hurjia hiilaripolttoisen mielestä, kun mun eväät aina ui rasvassa, eikä taatusti löydy sitä täysjyvää missään muodossa. :D

Vieraisilla syön mitä tarjotaan, tosin vähän valikoiden. Jos ei kermaa ole kahvin kanssa niin sitten juon maidolla tai mustana.

En pidä syömisistäni meteliä, mutta joskus jonkun on pakko alkaa kommentoimaan loukaavaan tai provosoivaan sävyyn. Silloin, seurasta riippuen, tartun haasteeseen tai annan olla. Aitoon kiinnostukseen suhtaudun positiiviseen sävyyn ja vastailen reilusti kysymyksiin.

Kertokaapa muut laihtumisen takia karppaavat, kuinka painoa saisi putoamaan? Ennen paino lähti karppaamisella suht helposti mutta nyt kun on tullut ikää ja muutama lapsi niin paino ei enää lähde niin helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Eletään myös vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta sen kerran kun sitä jossakin kylässä käy, niin emme viitsi alkaa tarjottavista kieltäytymään (=nipottamaan), ei se koko ruokavaliota kaada jos muutaman kerran vuodessa tai vaikka kerran kuussa syö kakkua, yms. 

Ei se tietenkään ruokavaliota kaada, jos joskus söisikin makeaa. Kieltäytyminen ei ole nipottamista. En halua syödä mitään vain jonkun mieliksi, varsinkaan sellaista joka ei maistu.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muut laihtumisen takia karppaavat, kuinka painoa saisi putoamaan? Ennen paino lähti karppaamisella suht helposti mutta nyt kun on tullut ikää ja muutama lapsi niin paino ei enää lähde niin helpolla.

Karppaushan ei ole laihdutuskuuri, enkä karppaa laihtuakseni vaan siksi, että se on minulle ainoa oikea tapa syödä. Mun kroppa toimii paremmin rasvapolttoisena kuin hiilaripolttoisena. En osaa siis neuvoa, miten saisi painoa putoamaan, muuten kuin että rasvaa lisää ja hiilaria vähemmän. Tällöin (ainakin minulla) ei tule mielitekoja, syön kahdesti päivässä, juon yhdet välikahvit ja kalorit jää 1800 kcal tuntumaan per päivä, joskus allekin, ilman nälkää. Syön siis silloin kun on nälkä ja se on noin kaksi kertaa päivässä.