Mikä mahdollisuus 30-vuotiaalla yhden lapsen huoltajalla on löytää mies?

On toki miehiä, jotka eivät välttämättä sitä vauva-rumbaa halua, mutta kuitenkin tahtovat perheen ympärilleen. Itse olen tällaisen kummajaisen kanssa parisuhteessa ja varmasti minä sairastin hänen jäämistään lapsettomaksi enemmän kuin hän, koska olin jo lapseni tehnyt hänet tavatessani. 

Hän on enemmän kaveri minun lapsilleni ja tulee juttuun heidän kanssaan mainiosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vakuuttaa, että 30-vuotiaalla kauniilla yh-äidillä on paljon helpompaa löytää uusi parisuhde kuin 45-vuotiaalla rupsahtaneella yh-äidillä.

Terv. nimim. Karvasta kokemusta

Pääasiassa 30-vuotias nainen kilpailee ikäistensä kanssa. Ja siinä taistossa lapseton on aina voitolla.

30-vuotias nainen kilpailee 16-25-vuotiaiden naisten kanssa. Jos siis puhutaan tasokkaista about 30v miehistä joilla on elämä järjestyksessä.

Ei mitään hätää. Itse olin samassa tilanteessa hiukan sinua vanhempana ja mulle syötettiin lähinnä parisuhteessa olevien tuttujen suusta tuota samaa tarinaa että yh ei löydä ketään tai joutuu tyytymään huonompaan. Voi kuinka väärässä olivatkaan..kaiken ikäisiä kiinnostuneita miehiä riitti ja pääsi valitsemaan komeimman ja itselle sopivimman. Suurempi ongelma oli hyvien miehien paljous :D

Uskon että syy tähän on se että olen pitänyt huolta itsestäni, pukeudun kivasti, näytän hyvältä ja olen iloinen. En tarvinnut uutta isää lapselle enkä kenenkään rahoja kun olen itse hyvin toimeentuleva. Itsevarmuutta peliin ja tsemppiä!!

Käytetty on aina käytetty. Siitä on uusarvo jo kulutettu ja kilpailussa lapsettomaan ikätoveriinsa yhäri jää aina alakynteen. Hyvä jos edes jonkun miehen onnistuu saamaan.

Olet itsekäs, et pysty antamaan toiselle mitää. Mutta kuvittelet olevasi älykäs, kuitenkin tuo estittämäsi todistaa muuta. Oikeasti et ole suhteen arvoinen älykkäälle miehelle, mutta ethän sellaista etsikään vaan sinun kriteereillä "korkeatasoista".  Siis sellaista edustuskelpoisen ulkonäön ja lompakon omistavaa.  Sitten siinä pitää olla vielä joku heikkous, millä voi kammeta kaiken vallan itselleen, siis aivan tyypillinen Suomalainen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi korkeakoulututkintoa ja silti kyselet täällä tuollaista 😔

Tarkoitatko, että yliopistossa opetetaan treffailua ja iskurepliikkejä?

Miten 30v ihminen on ehtinyt opiskella 2 korkeakoulututkintoa ja vielä olla vuosia oman alan töissä plus tehdä lapsen? Yhteen tutkintoon yliopistolla menee ainakin 5 vuotta, ja vaikka toiseen tarvitsisi tehdä vain maisterivaiheen opinnot, on sekin ainakin 2 vuotta lisää. Siihen vielä lapsi (vähintään vuosi) ja kokoaikaisesti töitä... Aika kiirettä on pitänyt!

Vierailija kirjoitti:

Kaksi korkeakoulututkintoa ja silti kyselet täällä tuollaista 😔

Korkeakoulukaan ei takaa hyvää itsetuntoa.

Ei ne tutkinnot tai raha sitä lasta poista, siinä se kiukutteelee samalla tavalla, ja sun ex tulee vielä kaupanpäälle. Useille miehille kersa on ehdoton turn off, toki voittaahan joku lotossakin.....

Paremmat mahkut kuin 30-vuotiaalla miehellä.

Jos olet kaunis ja sosiaalinen niin saat miehen helposti. Tunnen monia ikäisiäni (25-30v) naisia joilla on yhden tai kahden miehen kanssa lapsia ja uusi hyvä suhde. He ovat kilttejä, kauniita, työssäkäyviä naisia. Minä olen sinkku opiskelija ja osa-aikatyössä. kroppa ok mutta kasvoista ruma ja ujo luonne niin ei kukaan mies ole koskaan ollut kiinnostunut paitsi jotkut vakavasti päihdeongelmaiset!

Jos olet normaali, vähintään nätti ja ulospäin suuntautunut löydät ihan varmasti miehen!

Tunnen erään vanhemman naisen joka löysi nykyisen miehensä 40-vuotiaana. Hänellä oli jo aikuiset lapset ja miehelläkin teini-ikäinen. Molemmat normaaleja hyviä ihmisiä. :)

Hämmästelen aina näitä keskusteluja. niin livenä kuin verkossakin...

Se oikean löytäminen... No se on oikeastaan ihan sattuman kauppaa. Joskus löytyy nopeastikin, joskus voi viedä vuosia. Ja joskus ei löydy koskaan.  Loppupeleissä se onko toisella lapsia vai ei, ei ole se kaikkein merkittävin asia. Kun puhutaan jo aikuisista ihmisistä parisuhdemarkkinoilla, niin se kemia ja oikea fiilis ovat tärkeämpiä.  Aikuiset, joilla on jo aiempaa kokemusta parisuhteista tai ainakin seurustelusta tietävät, että se tunne on tärkeintä. Se että löytää fiksu ja itselleen sopivan kumppanin. Jonkun jonka kanssa voi kuvitella jaksavansa pidempään kuin seuraavaan viikkoon..

Tiedän useammankin äidin ja isän, jotkaovat löytäneet oikeasti fiksua seuraa ja uuden kunnollisen parisuhteen entisen kariutuneen jälkeen. Toiset nopeammin kuin toiset.  Toivoa ei kannata menettää, jos parisuhdetta toivoo. Eikä kannata koskaan tyytyä sellaiseen, jonka kanssa jutut eivät oikeasti osu kohdallleen.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä asun, minulla on yksi 6-vuotias lapsi. Olen eronnut lapsen isästä, mutta lapsi on myös aika paljon isällään. Olen normaalipainoinen ja pukeudun naisellisesti, kasvoiltani uskoakseni nätti. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja olen ihan hyväpalkkaisessa, mielenkiintoisessa työssä. Uskon, että olen ihan hyvää seuraa, sillä yleensäkin tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja olen sosiaalinen.

Todella vaikeaa, sillä silloinhan miehellä pitäisi olla kolme korkeakoulututkintoa...että hyväksyisit hänet.

Tai vaihtoehtoisesti pitäisi olla rikas.

Jos kuitenkin poikkeat stereotyypistäsi, jos jopa duunarikin käy, niin löydät aika helposti miehen itsellesi.

Jos olet varustettu isoilla rinnoilla ja muutenkin pantavalla kropalla ja tykkäät esitellä avujasi niin uuden parisuhteen löytäminen käy sormia napsauttamalla. Jos taas olet joku harmaa hiirulainen lautavartalolla varustettuna ja omaat vielä kaikenlisäksi huonon itsetunnon niin uuden parisuhteen löytyminen on vähintäänkin hankalaa jos et kelpuuta kumppaniksi esim. päihdeongelmaista parikymmentä vuotta vanhempaa ylipainoista lähikuppilan Rampea.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelen aina näitä keskusteluja. niin livenä kuin verkossakin...

Se oikean löytäminen... No se on oikeastaan ihan sattuman kauppaa. Joskus löytyy nopeastikin, joskus voi viedä vuosia. Ja joskus ei löydy koskaan.  Loppupeleissä se onko toisella lapsia vai ei, ei ole se kaikkein merkittävin asia. Kun puhutaan jo aikuisista ihmisistä parisuhdemarkkinoilla, niin se kemia ja oikea fiilis ovat tärkeämpiä.  Aikuiset, joilla on jo aiempaa kokemusta parisuhteista tai ainakin seurustelusta tietävät, että se tunne on tärkeintä. Se että löytää fiksu ja itselleen sopivan kumppanin. Jonkun jonka kanssa voi kuvitella jaksavansa pidempään kuin seuraavaan viikkoon..

Tiedän useammankin äidin ja isän, jotkaovat löytäneet oikeasti fiksua seuraa ja uuden kunnollisen parisuhteen entisen kariutuneen jälkeen. Toiset nopeammin kuin toiset.  Toivoa ei kannata menettää, jos parisuhdetta toivoo. Eikä kannata koskaan tyytyä sellaiseen, jonka kanssa jutut eivät oikeasti osu kohdallleen.

Henkilökohtaisesti se on minulle erittäin merittävä asia loppupeleissäkin. Tahdon kahden aikuisen välisen suhteen, johon ei lapset mahdu. Ei kannata koskaan tyytyä sellaiseen, joka ei kuulu omaan arvomaailmaan.

Av-Käyttis kirjoitti:

Kiinnostavia nuo kommentit "yh taistelee parisuhdemarkkinoilla lapsettoman kanssa, ja lapseton on vahvemmilla" ja "yh:na et saa olla nirso".

En ole yh, mutta jos olisin, niin mieluummin olisin sinkkuna kuin luovisin tuollaisten kommenttien keskellä.

Muista, että vaikket etsi mitään isäpuolta, niin miehen tulisi silti hyväksyä täysin lapsesi ja kyetä elämään hänen kanssaan, jotta suhteella olisi mitään tulevaisuutta.

Yh on varmasti nirsompi kuin lapseton ja hyvä niin. Mitä tahansa puliukkoa ei viedä lapselle näytille.

Plus lapsi tulee olemaan jokaisella hyvällä äidillä ikuisesti etusijalla. Jos tätä mies ei kestä, niin NEXT.

Ja btw, tiedän moniakin alle kolmekymppisiä äitejä, jotka eron jälkeen elelevät nykyään uusissa parisuhteissa. Ja samalla tiedän lapsettomia, joilla vaikeuksia löytää puolisoa.

Ei ne asiat tosimaailmassa niin mustavalkoisia olekaan kuin täällä intetään.

Ymmärrät toki, että nuo boldatut lauseet ovat seuraus ja syy.

Onnistumismahdollisuutesi on 50%, eli onnistuu tai ei. Tämä pitäisi kyllä onnistua laskemaan jo yhdelläkin korkeakoulututkinnolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin vakuuttaa, että 30-vuotiaalla kauniilla yh-äidillä on paljon helpompaa löytää uusi parisuhde kuin 45-vuotiaalla rupsahtaneella yh-äidillä.

Terv. nimim. Karvasta kokemusta

Pääasiassa 30-vuotias nainen kilpailee ikäistensä kanssa. Ja siinä taistossa lapseton on aina voitolla.

30-vuotias nainen kilpailee 16-25-vuotiaiden naisten kanssa. Jos siis puhutaan tasokkaista about 30v miehistä joilla on elämä järjestyksessä.

Kyllä nuo ovat eri liigassa, 30v lapsellinen ja 16-25v lapseton.

Mutta 25-29v lapsettomien kakkosdivarin naisten kanssa voi 30-35v lapsellinen ykkösdivarin nainen ehkä kilpailla.

Riippuu vähän minkälainen ihminen olet. Lapsi ei sinänsä haittaa, mutta tuo korkeakoulututkintojen ja hyväpalkkaisen duunin mainitseminen tuo ensimmäisenä mieleen lähinnä statusta ja rahaa tavoittelevan pyrkyrin. Tällaiset puheet pelottavat miehiä, ja moni pelkää ettei kelpaa sinulle. Kyse taitaa olla siitä, että kelpuutatko itsellesi normaalin miehen (normaalit tulot ja normaali ulkonäkö). Ottajia sinulle varmasti löytyisi. Ovatko vaatimuksesi miehelle aivan mahdottomia?

Av-palstalla ammattikorkeakoulu lasketaan korkeakoulututkinnoksi. Sinänsä mahdollista, kun yksi koulutus kestää vaan 3,5 v. Itse miellän vaan yliopiston korkeakouluksi.