Miten miehesi tekee parisuhteestasi onnellisen?

Tekee automaattisesti ja oma-aloitteisesti puolet kotitöistä.

Kun hänen lapsillaan on isäviikonloppu ja tulevat meille, hoitaa heidät kokonaan itse ja kotityöt myös eli on hetken yh-isä. On hyvä isä lapsilleen.

On aikuinen ja järkevä ja omaa hyvän arvostelukyvyn. Jos kysyn mielipidettä tai neuvoa, voin luottaa siihen, että se on hyvä.

On samanlainen huumorintaju kuin minulla.

On komea ja pitää itsestään huolta.

Kehuu ja antaa suukkoja tyyliin huoneessa ohimennessään arjessa.

Sanoo usein rakastavansa minua.

On tukenani, jos sitä tarvitsen. Osa esim antaa lohditusta tai voimia stressaavasssa tilaneessa juuri oikeilla tavoilla minulle. Hänellä on paremmat hermot kuin minulla.

Hän on joustava ja sopeutunut muutamiin kummallisuuksiini, jotka ovat minulle tärkeitä.

Kysyy mitä minulle kuuluu ja kuuntelee kiinnostuneena. Kertoilee omista asioistaan.

Riidat pystytään sopimaan keskustelemalla.

Meillä on valtavasti kemiaa ja paljon hyvää seksiä, mies on ihan superhyvä sängyssä.

Tämä kuulostaa mielikuvitusmieheltä, mutta on totta, uskokaa tai älkää! Tapasin hänet nelikymppisenä yh:na, kun olin jo varma viettäväni elämäni yksin lapseni kanssa. Ihan outoa, miksi yhtäkkiä sain unelmamiehen, kun en ole lähelläkään täydellistä itse, tuntuu, etten ansaitse niin hyvää. Ja vielä hämärämpää on, että hänen edellinen vaimonsa halusi erota eivätkä he tulleet ollenkaan toimeen, en käsitä yhtään.

Huomioi arjessa tosi kivasti.

Käy kaupassa mun puolestani, siivoaa puolet talosta, vie roskat (inhoan tätä, mä puolestani pesen vessat), avaa oven kun ollaan esim kaupassa tai autolla liikkeellä, tekee hyvää ruokaa kun on kotitoimistolla, kuskaa lapsia harkkoihin tms, tuo kukkia talvisaikaan kerran viikossa, tietää mun lempinamit ja jäätelön ja tuo niitä joskus.

En mä tarvitse mitään erityistä, koruja sain suhteen alussa ihan kiitettävästi mutta niitäkään en tarvitse enää. Mies lähtee myös mun mukaan vaatekauppoihin ja toimii rehellisenä makutuomarina, tosin meillä on aika samanlainen klassinen maku.

Viihtyy mun kanssani matkoilla ja muutenkin kahden kesken, aina meillä on keskustelun ja naurun aiheita. Saan tuntea itseni arvostetuksi joka päivä. Koskaan ei ole sanonut pahaa sanaa tai loukannut.

Läheisyyttä voisi olla enemmän mutta em painaa puntarissa aika paljon.

Kyllä mä tuota toopea rakastan vielä näin 20v jälkeenkin:D

Roolimme eivät ole kovin voimakkaasti miehen ja naisen, vaan olemme kahden hengen tiimi. Emme vaadi toisiltamme oletusarvoisesti mitään, molempien on itse tuotava panoksensa perheen ja kodin ylläpitoon.

Ne vaatimukset, joita meillä toisiimme kohdistuu on käsitelty yhteenmuuton yhteydessä.

Emme kumpikaan kuvittele pystyvämme lukemaan toisen ajatuksia, vaan jos esim. Toisen tunteita on loukattu, se artikuloidaan selvästi.

Molemminpuolinen kunnioitus ilman sukupuolisia ennakkoluuloja (vrt. Ei siivoa kun on mies, ei vaihda renkaita kun on nainen).

Ja se tietty auttaa et ukko on julmetun komea.

On fiksu, huomaavainen, oma-aloitteinen, mukava ja huumorintajuinen. Lisäksi häneltä saa loistavaa seksiä. Mitä muuta sitä nainen kaipaisi. Vanha pari ollaan jo, yli 20 vuotta yhdessä.

Vaihtaa keittiön palaneen sulakkeen, että minun ei tarvitse tiskata pimeässä.

Hän arvostaa minua ja se näkyy siinä miten hän toimii ja kohtelee minua.

Vaikka hän ei olisi kaikesta samaa mieltä kanssani hän ei lyttää ajatuksia huonoiksi. Hän kuuntelee mintä minulla on sanottavaa. Luottaa siihen että myös minä kuuntelen ja arvostan hänen näkemyksiää ja kertoo niistä minulle.

Osallistuu niin kodinhoitoon kuin lasten kasvatukseen eikä tarvitse niihin ohjeistusta jatkuvasti. Osaa toisaalta kysyä neuvoa ja keskustella asioista tarvittaessa.

Huomioi ja tietää asiat jotka minut saa hyvälle tuulelle.

Minun mieheni on rakastava ja hellä aviomies, joka huolehtii perheensä ja vaimonsa hyvinvoinnista huolella. Hän tsemppaa kun on vaikeaa ja hulluttelee kun on sen aika. Nauramme paljon yhdessä ja puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä. Mieheni on paras ystäväni, lapselleni paras mahdollinen isä ja ihana sängyssä. Kotitöistä ei kieltäydy eikä jaa maailmaa miesten ja naisten osiin. Suhteemme on tasa-arvoinen. Pikkuasioista emme riitele ja ylipäätään riitaa ei tule edes joka vuosi. Lisäksi hän on ksittämättömän älykäs, yllättää vielä vuosienkin päästä.

Mieheni on komea, fiksu, luotettava ja hänellä on loistava tilannetaju. Olemme myös olleet yhdessä jo yli 20 vuotta ja nautimme vieläkin jokaisesta yhteisestä hetkestä. (lässynlää...mutta totta se on).

Mieheni rakastaa minua ja osoittaa ja kertoo sen. Mieheni on omatoiminen aikuinen ihminen, joka ottaa huushollista ja lapsistaan vähintään 50% vastuun (varmaan enemmänkin). Yli 50-vuotiaalta en tosin vähempää hyväksyisi.

On tosi hyvä isä, viettää aikaa ja leikkii paljon lapsen kanssa. On kärsivällinen ja rauhallinen, järkevä mies. Minä itse olen usein ärtynyt ja väsynyt. Huomioi, koskettelee. On komea. Ihmiset pitävät hänestä. On ystävällinen kaikkia kohtaan. Hyvä ja lämmin sydän. Hyvä kumppani, huolehtii raha-asiat, rakensi meille upean omakotitalon.

Vierailija kirjoitti:

Tekee automaattisesti ja oma-aloitteisesti puolet kotitöistä.

Kun hänen lapsillaan on isäviikonloppu ja tulevat meille, hoitaa heidät kokonaan itse ja kotityöt myös eli on hetken yh-isä. On hyvä isä lapsilleen.

On aikuinen ja järkevä ja omaa hyvän arvostelukyvyn. Jos kysyn mielipidettä tai neuvoa, voin luottaa siihen, että se on hyvä.

On samanlainen huumorintaju kuin minulla.

On komea ja pitää itsestään huolta.

Kehuu ja antaa suukkoja tyyliin huoneessa ohimennessään arjessa.

Sanoo usein rakastavansa minua.

On tukenani, jos sitä tarvitsen. Osa esim antaa lohditusta tai voimia stressaavasssa tilaneessa juuri oikeilla tavoilla minulle. Hänellä on paremmat hermot kuin minulla.

Hän on joustava ja sopeutunut muutamiin kummallisuuksiini, jotka ovat minulle tärkeitä.

Kysyy mitä minulle kuuluu ja kuuntelee kiinnostuneena. Kertoilee omista asioistaan.

Riidat pystytään sopimaan keskustelemalla.

Meillä on valtavasti kemiaa ja paljon hyvää seksiä, mies on ihan superhyvä sängyssä.

Tämä kuulostaa mielikuvitusmieheltä, mutta on totta, uskokaa tai älkää! Tapasin hänet nelikymppisenä yh:na, kun olin jo varma viettäväni elämäni yksin lapseni kanssa. Ihan outoa, miksi yhtäkkiä sain unelmamiehen, kun en ole lähelläkään täydellistä itse, tuntuu, etten ansaitse niin hyvää. Ja vielä hämärämpää on, että hänen edellinen vaimonsa halusi erota eivätkä he tulleet ollenkaan toimeen, en käsitä yhtään.

Kirjoitinko mä tän?

Mieheni on huomaavainen ja huolehtivainen. Tosi empaattinen ja osaa suhtautua menkkakipuihinkin empaattisesti. Kuitenkin mies osaa olla myös miehekäs eikä mennä mukaan ihan jokaiseen oikkuuni. Hän näyttää rakkautensa läheisyydellä, sanoilla ja tekee paljon vuokseni. Taitaa ihan pyteettömästi tehdä. Välillä tuntuu, että voisin itsekin näyttää enemmän rakkauteni. Minulle se kun ei ole niin luontevaa kuin miehelleni.

Antaa minun olla sellainen kuin olen. 

Tekee kotityöt, haluaa viettää kanssani aikaa, hyvää seksiä, ei kilpaile kanssani yhtään mistään vaan ollaan aina samalla puolella (edellisiin suhteisiin nähden suuri ero, niissä mies-naisasetelma oli käsittämättömän rasittavaa). Ymmärtää, että jokainen sana ja teko vaikuttaa suhteeseen ja haluaa minulle aina hyvää, niin kuin minäkin hänelle.