Meni maku Lenita Airistosta: useita suhteita varattuihin miehiin (linkki)

En koskaan kelpuuttaisi varattua miestä, vaikka kuinka tarjoutuis. En halua hukata aikaani pettäjämiehiin.

Onpas Lenitalla ollut rima alhaalla, eikö hyviä sinkkumiehiä sitten riittänytkään?

Todella mautonta puhua entisistä hoidoista.  Toisaalta hyvä maku ei ole koskaan ollut Lenitan vahvuuksia.

Voi venäjä taas mitä "korjauksia" puhelin taas teki tekstiin.

Pitäisi aina muistaa oikolukea ennen lähetystä X) 39

Huvittavaa joidenkin ajattelumalli, että nainen haluaisi olla miehen vaimo eikä itsenäinen seikkailija.

Ymmärrän Lenitaa, itselläni oli useita vuosia kestävä vaihe jolloin halusin pitää hauskaa ilman sitoumuksia ja tuohon jaksoon mahtuu myös naimisissa olevia miehiä. Osa heistä olisi halunnut erota vaimostaan ja elää kanssani lopun elämänsä. Minä valitsin toisin.

Lukuisista miessuhteista huolimatta minulla on ollut kolme parisuhdetta joissa asuttu yhdessä, kaksi avioliittoa ja yksi avoliitto. 

Ohis mutta Lenitalla oli ihan hyvä mies, Ingvar S Melin ja avioero otettiin Lenitan aloitteesta, koska hän ei halunnut lapsia.

Lenita on alfa. Ei ole tyylikästä toimintaa eikä kertoa siitä, mutta hän on ollut aktiivinen valitisija, ja miehet  ovat vikisseet.

Huvittavaa, että Lenita aina haukkuu suomalaisia milloin mistäkin, esimerkiksi tyylittömyydestä. Kuitenkin oma käytös on niin moukkamaista kuin olla voi.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa joidenkin ajattelumalli, että nainen haluaisi olla miehen vaimo eikä itsenäinen seikkailija.

Ymmärrän Lenitaa, itselläni oli useita vuosia kestävä vaihe jolloin halusin pitää hauskaa ilman sitoumuksia ja tuohon jaksoon mahtuu myös naimisissa olevia miehiä. Osa heistä olisi halunnut erota vaimostaan ja elää kanssani lopun elämänsä. Minä valitsin toisin.

Lukuisista miessuhteista huolimatta minulla on ollut kolme parisuhdetta joissa asuttu yhdessä, kaksi avioliittoa ja yksi avoliitto. 

Oletpas "vahva" nainen, kun olet ollut toisena naisena. Tiesitkö, että nainen voi olla samaan aikaan itsenäinen JA omata korkean moraalin?

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa joidenkin ajattelumalli, että nainen haluaisi olla miehen vaimo eikä itsenäinen seikkailija.

Miltä vuosisadalta olet? Että naimisiin meno itsessään tekisi naisesta automaattisesti jonkun lampaan, joka ei voi seikkailla (mitä hyvänsä tällä sitten tarkoittaa) eikä olla itsenäinen? Juujuu papin aamenen / maistraatissa käynnin jälkeen nainen menettää minuutensa ja muuttuu miehen kylkiluuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mieshän siinä on väärin tehnyt. Pettänyt vaimoaan. Valinnut tehdä niin.

Mutta koska emme tiedä faktoja liittyen esim. Jacobssonien avioliittoon, on turha ällistellä.

Ylipäätään tiedoksenne: Monet ns. korkean tason avioliitoista ovat ihan täyttä kulissia.

Kun ne pakolliset sukua jatkavat lapset on tehty, ajaudutaan platoniseen mukavuussuhteeseen: ts. vihitty vaimo ei halua luopua korkeasta elintasostaan ja muista eduista, joten kuolleessa liitossa ollaan nimellisesti ja sallitaan sivusuhteet puolin ja toisin. Jaetaan yhteinen osoite ja kokoonnutaan jouluksi ja juhannukseksi esittämään jälkikasvun vuoksi onnellista perhettä.

Kivahan se on tietysti asua isossa asunnossa ja shoppailla miehen rahoilla, pyöriä edustuskokkareilla vaikutusvaltaisen miehen vihittynä vaimona. Verrattuna, että olisi eronnut, vähävaraisempi ja yksinäinen. Kulissiliitossa säilyy kuitenkin se tietty status vaikka salaisuuksista ja huhuista kuiskittaisiinkin.

Just tuollaiseen mä en ikinä, ikinä alentuisi!  Minusta tuolla tavalla elävät naiset alentavat itseään. He elävät kuin jossain kultaisessa häkissä. Ei voi missään nimessä olla onnellinen elämä tuollainen. Mielummin olen vaikka köyhä kuin tuollaisessa suhteessa!

Miksi? Tuskin kukaan alentaa itseään.

Kun on saanut kaiken mitä toivoa saattaa, on asema, kaunis koti, lapset, rahaa millä mällätä, seksiä saa halutessaan, omat ystävät ja omat jutut. Miksi sen vaihtaisi köyhyyteen? Ehkä nuoruuden huumassa ja intohimossa, mutta vanhempana sitä on varmasti tyytyväinen tasaiseen, turvalliseen ja hyvään elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mieshän siinä on väärin tehnyt. Pettänyt vaimoaan. Valinnut tehdä niin.

Mutta koska emme tiedä faktoja liittyen esim. Jacobssonien avioliittoon, on turha ällistellä.

Ylipäätään tiedoksenne: Monet ns. korkean tason avioliitoista ovat ihan täyttä kulissia.

Kun ne pakolliset sukua jatkavat lapset on tehty, ajaudutaan platoniseen mukavuussuhteeseen: ts. vihitty vaimo ei halua luopua korkeasta elintasostaan ja muista eduista, joten kuolleessa liitossa ollaan nimellisesti ja sallitaan sivusuhteet puolin ja toisin. Jaetaan yhteinen osoite ja kokoonnutaan jouluksi ja juhannukseksi esittämään jälkikasvun vuoksi onnellista perhettä.

Kivahan se on tietysti asua isossa asunnossa ja shoppailla miehen rahoilla, pyöriä edustuskokkareilla vaikutusvaltaisen miehen vihittynä vaimona. Verrattuna, että olisi eronnut, vähävaraisempi ja yksinäinen. Kulissiliitossa säilyy kuitenkin se tietty status vaikka salaisuuksista ja huhuista kuiskittaisiinkin.

Just tuollaiseen mä en ikinä, ikinä alentuisi!  Minusta tuolla tavalla elävät naiset alentavat itseään. He elävät kuin jossain kultaisessa häkissä. Ei voi missään nimessä olla onnellinen elämä tuollainen. Mielummin olen vaikka köyhä kuin tuollaisessa suhteessa!

Se on varmaan helppo sanoa nyt sun nykyisessä tilanteessasi... mutta yritäpä empaattisesti nähdä ja ymmärtää sitä toistakin näkökulmaa.

Jos olisit nuorena rakastunut ja avioitunut, tehnyt lapset ja sitten ymmärtänyt, että rakkaus ja sellainen miehen ja naisen välinen perinteinen parisuhde on kuollut, mutta olet kuitenkin tottunut tiettyyn elintasoon, rahaan, mahdollisuuksiin, statukseen ja asuinympäristöön, on siitä elintasosta vaikea down gradettaa. Koko elämä menisi uusiksi.

Tuollaisessa kulttuurissa se mies on aina ollut muutenkin paljon pois kotoa työn vuoksi, yhdessäolohetket ovat olleet kortilla aina. Nainen on tottunut järjestämään arkielämänsä melko itsenäisesti saatavilla olevien resurssien puitteissa. Naisen kannaltahan se nimellisessä avioliitossa pysytteleminen turvaa tulevaisuuden vaikka mies jatkaisi puuhastelujaan. Monestihan ne petetyt aviovaimot ovat juuri niitä osapuolia, jotka eivät suostu eroon millään ja päästä miestä vapauteen uuden naisensa luokse virallisesti.

Lisäksi kannattaa muistaa sen ajan suhtautuminen avioeroihin.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa joidenkin ajattelumalli, että nainen haluaisi olla miehen vaimo eikä itsenäinen seikkailija.

Ymmärrän Lenitaa, itselläni oli useita vuosia kestävä vaihe jolloin halusin pitää hauskaa ilman sitoumuksia ja tuohon jaksoon mahtuu myös naimisissa olevia miehiä. Osa heistä olisi halunnut erota vaimostaan ja elää kanssani lopun elämänsä. Minä valitsin toisin.

Lukuisista miessuhteista huolimatta minulla on ollut kolme parisuhdetta joissa asuttu yhdessä, kaksi avioliittoa ja yksi avoliitto. 

Itsenäisyytesi meni kahden avioliiton ja yhden avoliiton verran? Miksi?

😂

Jostain syystä olen pystynyt olemaan itsenäinen 30 v. parisuhteen aikana 🙄

Maisa Torppa on siis nykyajan Lenita. Tämä selvä.

Feministi joka puukottaa naisia selkään, hmmm....

Nyt on vaan niin, että se "itsenäisyys" voi tarkoittaa ihan eri asioita jos on ollut esim. 30 vuotta avioliitossa tai sitten kun on elänyt itsekseen ison osan elämäänsä.

Eli pitkässä avioliitossa joku asia voi tuntua itsenäiseltä kun itsenäiselle se sama  ei sitä olekaan.

Kukin peilaa asioita omasta kokemuspohjastaan.

Itse olen jo pitkään elänyt itsekseni, tosin ollut kyllä pitkissäkin suhteissa. Nyt omaan elämääni tottuneena kyllä nuo esim. ensimmäisen miehensä kanssa koko elämänsä eläneet naiset (ja miehetkin) välillä vaikuttavat ihan että mitäh! Ja he varmaan taas kauhistelevat minua ja ajatuksiani, ehkä vielä enemmän. :-)

Koska itsenäisenä on pakko olla edes joskus avarakatseinen ja miettiä asioita eri puolilta, mutta pitkä avioliitto on sellainen turvasatama, että siinä joskus voi pysyä umpiossa vaikka kuolemaansa saakka.

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta Lenitalla oli ihan hyvä mies, Ingvar S Melin ja avioero otettiin Lenitan aloitteesta, koska hän ei halunnut lapsia.

Lenita on alfa. Ei ole tyylikästä toimintaa eikä kertoa siitä, mutta hän on ollut aktiivinen valitisija, ja miehet  ovat vikisseet.

Olisko kuitenkin niin,  että Lenita ei saanut lapsia. Näin ainakin kertonut Maarit Tastulan haastattelussa vuonna 2012.

Lapsettomuus, avioero ja epäonnistumiset liiketoimissa ovat koskettaneet syvästi Airistoa. Mutta niihin hän sanoo suhtautuvansa järkevästi: kaikkea ei voi saada eikä aina voi onnistua. Eikä vanheneminenkaan pelota, sillä se ei ole vielä tullut kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta Lenitalla oli ihan hyvä mies, Ingvar S Melin ja avioero otettiin Lenitan aloitteesta, koska hän ei halunnut lapsia.

Lenita on alfa. Ei ole tyylikästä toimintaa eikä kertoa siitä, mutta hän on ollut aktiivinen valitisija, ja miehet  ovat vikisseet.

Olisko kuitenkin niin,  että Lenita ei saanut lapsia. Näin ainakin kertonut Maarit Tastulan haastattelussa vuonna 2012.

Lapsettomuus, avioero ja epäonnistumiset liiketoimissa ovat koskettaneet syvästi Airistoa. Mutta niihin hän sanoo suhtautuvansa järkevästi: kaikkea ei voi saada eikä aina voi onnistua. Eikä vanheneminenkaan pelota, sillä se ei ole vielä tullut kohdalle.

Joo, niin taisi olla. Lenita on kertonut kuitenkin itse ehdottaneensa eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on vaan niin, että se "itsenäisyys" voi tarkoittaa ihan eri asioita jos on ollut esim. 30 vuotta avioliitossa tai sitten kun on elänyt itsekseen ison osan elämäänsä.

Eli pitkässä avioliitossa joku asia voi tuntua itsenäiseltä kun itsenäiselle se sama  ei sitä olekaan.

Kukin peilaa asioita omasta kokemuspohjastaan.

Itse olen jo pitkään elänyt itsekseni, tosin ollut kyllä pitkissäkin suhteissa. Nyt omaan elämääni tottuneena kyllä nuo esim. ensimmäisen miehensä kanssa koko elämänsä eläneet naiset (ja miehetkin) välillä vaikuttavat ihan että mitäh! Ja he varmaan taas kauhistelevat minua ja ajatuksiani, ehkä vielä enemmän. :-)

Koska itsenäisenä on pakko olla edes joskus avarakatseinen ja miettiä asioita eri puolilta, mutta pitkä avioliitto on sellainen turvasatama, että siinä joskus voi pysyä umpiossa vaikka kuolemaansa saakka.

En kyllä ymmärrä mitä yrität sanoa. Että naimisissa oleva, mutta itsenäisesti ajatteleva ja toimiva nainen ei voi olla mahdollista? Koska on naimisissa, niin on automaattisesti jotenkin alempi ja aivot sulaa kaikilla aviossa, kun joutui ehkä jopa joskus kykenemään kompromisseihin? Ja sinun näkökanta on arvokkaampi, koska olet nyt ollut pidempään yksin ja tiedät siis paremmin että pitkässä liitossa oleva on automaattisesti umpimielimpi? Voi jösses mitä höpöhöpöä. Jos joku on jossain umpimielisessä kuplassa niin taitaa katsoa sulla peilistä.

T. Joku jonka pisin avoliitto on ollut 3 vuotta ja joka on asunut yksin suurimman osan aikuiselämästään.

Mä tajusin mikä Lenita on naisiaan siinä "julkkikset linnassa" ohjelmassa. Siinä tuli esiin mikä miestennielijä toi haahka on.

Hyvä paasata käytöstavoista. Salasuhteet varattujen kanssako on hyvää käytöstä.

Miltähän näiden miesten lapsista tuntuu, kun Lenita retostelee suhteillaan heidän isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on vaan niin, että se "itsenäisyys" voi tarkoittaa ihan eri asioita jos on ollut esim. 30 vuotta avioliitossa tai sitten kun on elänyt itsekseen ison osan elämäänsä.

Eli pitkässä avioliitossa joku asia voi tuntua itsenäiseltä kun itsenäiselle se sama  ei sitä olekaan.

Kukin peilaa asioita omasta kokemuspohjastaan.

Itse olen jo pitkään elänyt itsekseni, tosin ollut kyllä pitkissäkin suhteissa. Nyt omaan elämääni tottuneena kyllä nuo esim. ensimmäisen miehensä kanssa koko elämänsä eläneet naiset (ja miehetkin) välillä vaikuttavat ihan että mitäh! Ja he varmaan taas kauhistelevat minua ja ajatuksiani, ehkä vielä enemmän. :-)

Koska itsenäisenä on pakko olla edes joskus avarakatseinen ja miettiä asioita eri puolilta, mutta pitkä avioliitto on sellainen turvasatama, että siinä joskus voi pysyä umpiossa vaikka kuolemaansa saakka.

Tämä on totta. Ei aina koeta tarvetta edes kunnon ystävyyssuhteita solmia, kun on se vakikumppani vierellä, tavataan vain pariskuntia ja niitäkin vain joskus. Mutta sen avuttomuuden huomaa sitten, kun sille toiselle jotain tapahtuu. Ovat kotiloituneita itseriittoisuuteen.

Eivät toki kaikki, mutta tietyn sukupolven pitkään yhdessä olleista tätä olen havainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mieshän siinä on väärin tehnyt. Pettänyt vaimoaan. Valinnut tehdä niin.

Mutta koska emme tiedä faktoja liittyen esim. Jacobssonien avioliittoon, on turha ällistellä.

Ylipäätään tiedoksenne: Monet ns. korkean tason avioliitoista ovat ihan täyttä kulissia.

Kun ne pakolliset sukua jatkavat lapset on tehty, ajaudutaan platoniseen mukavuussuhteeseen: ts. vihitty vaimo ei halua luopua korkeasta elintasostaan ja muista eduista, joten kuolleessa liitossa ollaan nimellisesti ja sallitaan sivusuhteet puolin ja toisin. Jaetaan yhteinen osoite ja kokoonnutaan jouluksi ja juhannukseksi esittämään jälkikasvun vuoksi onnellista perhettä.

Kivahan se on tietysti asua isossa asunnossa ja shoppailla miehen rahoilla, pyöriä edustuskokkareilla vaikutusvaltaisen miehen vihittynä vaimona. Verrattuna, että olisi eronnut, vähävaraisempi ja yksinäinen. Kulissiliitossa säilyy kuitenkin se tietty status vaikka salaisuuksista ja huhuista kuiskittaisiinkin.

Just tuollaiseen mä en ikinä, ikinä alentuisi!  Minusta tuolla tavalla elävät naiset alentavat itseään. He elävät kuin jossain kultaisessa häkissä. Ei voi missään nimessä olla onnellinen elämä tuollainen. Mielummin olen vaikka köyhä kuin tuollaisessa suhteessa!

Miksi? Tuskin kukaan alentaa itseään.

Kun on saanut kaiken mitä toivoa saattaa, on asema, kaunis koti, lapset, rahaa millä mällätä, seksiä saa halutessaan, omat ystävät ja omat jutut. Miksi sen vaihtaisi köyhyyteen? Ehkä nuoruuden huumassa ja intohimossa, mutta vanhempana sitä on varmasti tyytyväinen tasaiseen, turvalliseen ja hyvään elämään.

Mä olen nähnyt näitä ihmisiä. He eivät nimenomaan ole vanhoina tyytyväisiä vaan katkeria ämmiä, jotka valittaa, että oma elämä jäi elämättä sitä petturimiestä hyysätessä. Kyllä ihminen tarvitsee aineellisuuden ja varakkuuden lisäksi myös muita juttuja elämään. Lapsetkin kasvavat aikanaan ja lentävät pesästä omiin juttuihin.