Saimme yhteisen lapsen, mies ei enää halua tavata lastaan aiemmasta suhteesta
Hän kuulemma kokee tän esikoisen tapaamisen liian kipeäksi nyt, kun sai toisen jolle on kokopäiväinen isä, ekan kohdalla äiti on ollut yh alusta saakka. Lapsi on käynyt meillä tähän saakka pääsääntöisesti kerran kuussa viikonlopun ja lomilla pidemmästi ja oli kovin innoissaan isosiskoksi tulosta. Mielestäni mieheni käyttäytyy raukkamaisesti ja epäkypsästi, mutta en kai voi toisen tunteita mitätöidäkään, kun oikeasti kokee jo masennustasoista ahdistusta omasta mielestään. Ja lapsen näkeminen kuulemma sattuu liikaa. Silti ei ole halukas mihinkään terapeuttia tai vastaavaa tapaamaan. Ekan lapsen äiti kautta rantain epäilee että syy miehen muuttuneeseen käytökseen on minussa, vaikka aiemmin olemme tulleet hyvin juttuun. Ja äiti on syystäkin vihainen lapsensa puolesta.
Mitähän mun kannattais tehdä asian suhteen? Lapsi on käynyt meillä pikkusisarusta katsomassa viimeksi niin, että minä olin paikalla mutta isä häipyi siksi aikaa. Eihän siinäkään järkeä ole ja kuulostaa varmaan aika mielenvikaiselta toiminnalta. Onko kellään vastaavaa kokemusta? Miten tilanne alkoi edetä? Ajattelen ja toivon että tuo on ohimenevää, vauvamme on nyt kohta 5kk ja raskausaikana tuota käytöstä ei vielä ollut.
Aikuisen tunteet ( jotka tulevat ja menevät miten sattuu) vastaan lapsen oikeus vanhempaan ja hyväksytyksi tulemiseen. Nämä eivät ole samalla viivalla edes.