Lue keskustelun säännöt.
Saimme yhteisen lapsen, mies ei enää halua tavata lastaan aiemmasta suhteesta
07.03.2017 |
Hän kuulemma kokee tän esikoisen tapaamisen liian kipeäksi nyt, kun sai toisen jolle on kokopäiväinen isä, ekan kohdalla äiti on ollut yh alusta saakka. Lapsi on käynyt meillä tähän saakka pääsääntöisesti kerran kuussa viikonlopun ja lomilla pidemmästi ja oli kovin innoissaan isosiskoksi tulosta. Mielestäni mieheni käyttäytyy raukkamaisesti ja epäkypsästi, mutta en kai voi toisen tunteita mitätöidäkään, kun oikeasti kokee jo masennustasoista ahdistusta omasta mielestään. Ja lapsen näkeminen kuulemma sattuu liikaa. Silti ei ole halukas mihinkään terapeuttia tai vastaavaa tapaamaan. Ekan lapsen äiti kautta rantain epäilee että syy miehen muuttuneeseen käytökseen on minussa, vaikka aiemmin olemme tulleet hyvin juttuun. Ja äiti on syystäkin vihainen lapsensa puolesta.
Mitähän mun kannattais tehdä asian suhteen? Lapsi on käynyt meillä pikkusisarusta katsomassa viimeksi niin, että minä olin paikalla mutta isä häipyi siksi aikaa. Eihän siinäkään järkeä ole ja kuulostaa varmaan aika mielenvikaiselta toiminnalta. Onko kellään vastaavaa kokemusta? Miten tilanne alkoi edetä? Ajattelen ja toivon että tuo on ohimenevää, vauvamme on nyt kohta 5kk ja raskausaikana tuota käytöstä ei vielä ollut.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä sitä päätohtoria vahvasti suosittelisin. Miehellä selkeästi tunnepuolella jotain pahaa häikkää. Sillähän se osallistumattomuus lapsen vauva-aikana häviää, kun nyt hylkää koko lapsen.. Not.
Miten monta erilaista tapaa olla epäkypsä mies on tällä palstalla esitetty? Tässä taas yksi, ihan käsittämätön. Tulen kyyniseksi lukiessani näitä.
Ja AP, tekisin selväksi, etten hyväksyisi tuollaista. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä, että _kyse ei ole heidän mukavuudestaan_ kun lapsia on tehty, vaan ainoastaan lapsen, piste. Ei ole mitään hylkään lapseni -vaihtoehtoa, vaan miehesi pitää kasvaa aikuiseksi itse tai terapian ym. kautta.
Onneksi vaikutat täysjärkiseltä, älä itseäs syyttele.
Vierailija kirjoitti:
Normi uusperhekuvio...
No ei mun käsittääkseni ole ihan normi. Yleensä se on niin päin, että se uusi puoliso on se, joka omalla toiminnallaan painostaa miestä mitätöimään ekoja lapsia. Kokemusta on.
En tiedä ratkaisua tilanteeseesi mutta vaikutat kypsältä ja hyvältä äitipuolelta. Juuri tuollaisen äitipuolen haluaisin lapselleni jos se olisi joskus ajankohtaista. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa otat eron, niin pystyy mies kohteleen lapsiaan tasapuolisesti.
Sovit sen lapsesi siskopuolen äidin kanssa lasten keskenäiset tapaamiset, että äidille varmasti selkenee, kuka tässä on muuttunut hankalaksi.
Älä anna miehesi epäkypsyyden haitata sisarten välistä suhdetta. Tuskin se mies enää kauan perhe-elämää kanssasi jaksaa viettää, ennen kuin tulee "ahdistus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tosi ymmärrettävää, että miehelläsi on tullut ahdistus ja huono omatunto nyt konkretian kautta siitä, ettei ole ollut samalla tavalla läsnä ja isänä esikoiselleen.
Nyt hän tajuaa, mitä on menettänyt ja se ymmärrettävästi sattuu, musertavallakin tavalla.
Silti, noista inhimillisistä tunteista huolimatta miehen TÄYTYY olla edelleen isä myös esikoiselleen - vaikka sitten vaan "kerran kuukaudessa"-isä.
Miehen täytyy käsitellä omat tunteensa, diilata niiden kanssa ja kantaa vastuu tilanteesta kuten aikuisen ihmisen kuuluu.
Sinä et miehesi käytökselle loppupeleissä kamalasti voi, mutta isosiskon puolesta toivottavasti voitte sopia jatkossakin tapaamisia isosiskon äidin kanssa keskenänne, jotta sisaruksille syntyy hyvä suhde.:)
Sisarukset ovat rikkaus ja ehkä suurin lahja, mitä lapselleen voi antaa.
Toivottavasti miehesi tulee "järkiinsä" ja lopettaa tunteidensa konkreettisen kanavoinnin esikoiseensa.
Hänen käytös nyt on aika lapsellista, pistää sinut ja lapsensa kantamaan seuraukset tunteistaan.
Sano miehelle että kasvaa aikuiseksi vastuulliseksi mieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala tilanne. Minä patistaisin isää tapaamaan tytärtään ja kohtaamaan tunteensa. Kyllä ne siitä sitten ohi menee ajan kanssa.
Voi hitto. Mä ottaisin lasta meille kuten ennenkin ja jos mies häipyy niin ei voi mitään. Lapsen äidin kanssa kommunikointi voi apuaa jos hän syyttää sinua.... Ehkä en nyt sanoisi mitään sinne suuntaan, vaan osoittaisin, että lapsi on todella tervetullut teille ja miehen reaktiosta kertoisin exälle täysin rehellisesti siis että mies on vihainen sulle (ei lapselleen!!!) koska edelleen kutsut lasta teille etkä ymmärrä miestä, mutta että lapselle et halua sanoa isänsä typeryydestä mitään ja siksi jos exälle sopii, niin menette entiseen malliin ja ehkä mieskin tuosta herää tajuamaan että kaikki on ihan hyvin. Jotenkin näin, jos ex jotain kyselisi.
Ihana uus sä oot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin jos ensimmäinen on innoissaan pikkusisaruksesta ottaisin sitä kylään kuten ennenkin oli mies paikalla tai ei.
Meillä on uusioperhe eikä kukaan puhu sisaruksistaan puolikkaina. Ne on veljiä kaikki, ei lapsi koe tarpeelliseksi erotella jos aikuiset ei sitä tee.
Esikoinen kuuluu perheeseen.
Mies opetelkoot käyttäytymään ja nielemään epäonnistumisen tunteensa. Kyseessä on lapsi, joka on täysin syytön tilanteeseen. Lapsen onni menee miehen kiukuttelun edelle.
Terapiaan tai tulis toinenkin ero. Plussaa siitä, että on pystynyt kertomaan ongelman ytimen. Tuollainen vellihousuilu kuitenkin aiheuttaisi suuren epäluottamuksen omaan parisuhteeseen. Jätkä kulkee tuulella, milloin se lähtee nykyisestä suhteesta ties millä verukkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen kuuluu perheeseen.
Mies opetelkoot käyttäytymään ja nielemään epäonnistumisen tunteensa. Kyseessä on lapsi, joka on täysin syytön tilanteeseen. Lapsen onni menee miehen kiukuttelun edelle.
Terapiaan tai tulis toinenkin ero. Plussaa siitä, että on pystynyt kertomaan ongelman ytimen. Tuollainen vellihousuilu kuitenkin aiheuttaisi suuren epäluottamuksen omaan parisuhteeseen. Jätkä kulkee tuulella, milloin se lähtee nykyisestä suhteesta ties millä verukkeella.
Tuskinpa kyseessä on mikään kiukuttelu, vaan miehelle oikeasti vaikeat tunteet. Se ei tee asiasta tietenkään yhtään sen hyväksyttävämpää lasta kohtaan, mutta vittu mikä kakara säkin oikein olet ja näkee, ettet pysty käsittelemään vaikeita tunteitasi yhtään tuota miestä paremmin. Sulla ne vain osuvat moralisointihaarukaan, kun miehellä moralisoitavaksi joutumishaarukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen kuuluu perheeseen.
Mies opetelkoot käyttäytymään ja nielemään epäonnistumisen tunteensa. Kyseessä on lapsi, joka on täysin syytön tilanteeseen. Lapsen onni menee miehen kiukuttelun edelle.
Terapiaan tai tulis toinenkin ero. Plussaa siitä, että on pystynyt kertomaan ongelman ytimen. Tuollainen vellihousuilu kuitenkin aiheuttaisi suuren epäluottamuksen omaan parisuhteeseen. Jätkä kulkee tuulella, milloin se lähtee nykyisestä suhteesta ties millä verukkeella.
Tuskinpa kyseessä on mikään kiukuttelu, vaan miehelle oikeasti vaikeat tunteet. Se ei tee asiasta tietenkään yhtään sen hyväksyttävämpää lasta kohtaan, mutta vittu mikä kakara säkin oikein olet ja näkee, ettet pysty käsittelemään vaikeita tunteitasi yhtään tuota miestä paremmin. Sulla ne vain osuvat moralisointihaarukaan, kun miehellä moralisoitavaksi joutumishaarukkaan.
Pahoittelut, kun loukkasin sinua. Olitkin itse linjoilla.
Vain puolustuskyvyttömällä lapsella on väliä. Ja olet valmis hylkäämään lapsesi kun et hallitse tunteita. Mikset hae apua?
Onneksi lapsella on järkeviä naisia elämässään. Ehkä sä sitä kautta löydät tasapainon lastesi välille. Nopealla aikataululla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen kuuluu perheeseen.
Mies opetelkoot käyttäytymään ja nielemään epäonnistumisen tunteensa. Kyseessä on lapsi, joka on täysin syytön tilanteeseen. Lapsen onni menee miehen kiukuttelun edelle.
Terapiaan tai tulis toinenkin ero. Plussaa siitä, että on pystynyt kertomaan ongelman ytimen. Tuollainen vellihousuilu kuitenkin aiheuttaisi suuren epäluottamuksen omaan parisuhteeseen. Jätkä kulkee tuulella, milloin se lähtee nykyisestä suhteesta ties millä verukkeella.
Tuskinpa kyseessä on mikään kiukuttelu, vaan miehelle oikeasti vaikeat tunteet. Se ei tee asiasta tietenkään yhtään sen hyväksyttävämpää lasta kohtaan, mutta vittu mikä kakara säkin oikein olet ja näkee, ettet pysty käsittelemään vaikeita tunteitasi yhtään tuota miestä paremmin. Sulla ne vain osuvat moralisointihaarukaan, kun miehellä moralisoitavaksi joutumishaarukkaan.
Tunteiden käsittely ei ole sitä, että lakaistaan ongelma maton alle tyyliin ei tavata lasta, kun se herättää niin surullsiia tunteita. Aikuinen kohtaa ja käsittelee tunteensa ja tarvittaessa hakee apua terapiasta/perheneuvolasta, jos ei muuten onnistu.
Mitähän mahtaa se hyljätty lapsi miettiä? Miksi kelvannut, mikä minussa on vikana?
Ehdottomasti otat yhteyttä lapsen äitiin ja kerrot totuuden. Sovit myös tapaamisista. Jos lapsi asuu lähellä ja on halukas, sopisin tapaamisia enemmän. Ihan päiväkyläilyjä, vauvaa hoitamaan. Isompi lapsi kokisi olevansa osa perhettä ja voisi olla ylpeä isosisarus. Heille voisi muodostua jopa elämänmittainen läheinen suhde. Nyt kiireesti yhteyttä lapsen äitiin ja miehelle sanot, että tekee mitä haluaa. Jos vaan jatkat tapaamisia, kyllä mies siitä rauhottuu ja kohta on jo paikalla. Tuollainen ongelmien ratkaisu mieheltä ei auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen kuuluu perheeseen.
Mies opetelkoot käyttäytymään ja nielemään epäonnistumisen tunteensa. Kyseessä on lapsi, joka on täysin syytön tilanteeseen. Lapsen onni menee miehen kiukuttelun edelle.
Terapiaan tai tulis toinenkin ero. Plussaa siitä, että on pystynyt kertomaan ongelman ytimen. Tuollainen vellihousuilu kuitenkin aiheuttaisi suuren epäluottamuksen omaan parisuhteeseen. Jätkä kulkee tuulella, milloin se lähtee nykyisestä suhteesta ties millä verukkeella.
Tuskinpa kyseessä on mikään kiukuttelu, vaan miehelle oikeasti vaikeat tunteet. Se ei tee asiasta tietenkään yhtään sen hyväksyttävämpää lasta kohtaan, mutta vittu mikä kakara säkin oikein olet ja näkee, ettet pysty käsittelemään vaikeita tunteitasi yhtään tuota miestä paremmin. Sulla ne vain osuvat moralisointihaarukaan, kun miehellä moralisoitavaksi joutumishaarukkaan.
Tunteiden käsittely ei ole sitä, että lakaistaan ongelma maton alle tyyliin ei tavata lasta, kun se herättää niin surullsiia tunteita. Aikuinen kohtaa ja käsittelee tunteensa ja tarvittaessa hakee apua terapiasta/perheneuvolasta, jos ei muuten onnistu.
Mitähän mahtaa se hyljätty lapsi miettiä? Miksi kelvannut, mikä minussa on vikana?
En minä sellaista ehdottanutkaan. Minä sanoin ketjun ap:lle, että jatkaa vain lapsen kutsumista ja on itse hänen kanssaan sitten, mies varmaan tulee mukaan, kun huomaa, ettei mitään pahaa ole tapahtunut.
Sinun puolustamasi ihmisen mallissa mies saadaan siilipuolustukseen, ja koko homma on kustu lapselle sitä myöten pilalle. Trust me, koska olen ollut tuollaisen miehen lapsi.
Ompa huono isä. Häntä sattuu, aikuista? Entäs lapsi? Hänen tuskasta viis? Lapsen kannalta hänen syntyhistorialla ei ole merkitystä. Kyllä sinä pystyt ainakin voimakkaasti ilmaisemaan sen kuinka kauhea miehen teko on. Hylätä lapsi? Sehän on hirveää. Yks asia maailmassa on ehdoton ja se on se et aikuinen on aikuinen ja huolehtii lapsista. Tunkee omat tunteensa minne lystää. Lasten ongelma se ei ole.
No odota, että tekee saman myös sinun lapselle. Törkeä tyyppi.