Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?

Vierailija kirjoitti:

Niimpä kyllä pitäisi tehdä jotain ja tiedottaa paljon tarkemmin synnytyksen mahdollisista jälkivaikutuksista..

Kuten siitä, ettei synnyttänyt nainen enää saa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Sitä odotellessa. Lapsi täyttää 16 ja mikään ei ole päässyt unohtumaan. Ei raskauden vaivat, synnytyksen kivut tai sen jälkeinen palautumisaika. Ei koliikkihuutokaan. Synnytyksen ajan olin vieläpä epiduraalipöllyissä, pihalla kuin pikkulintu.

Toivottavasti et joudu muihin leikkauksiin ja muutenkin osaat varoa elämää ettei mitään muistijälkiä pääse enää tarttumaan. Jos epiduraalisynnytyksen kokee noin kivuliaana (se kun vie ne kivut normaali-ihmisiltä) niin pikkuhaavatkin on katastrofeja. Elämä on draamaa joillakin ja kaikkien ei totisesti kannata äideiksi ruveta.

Olen lapseton nuori nainen mutta tämä ahdistaa muakin. On oikeasti helvetin pelottavaa, miten täydellisen ulapalla aikuiset miehet (jopa jo omia lapsia saaneet!!) voivat olla siitä millainen trauma synnytys on naiselle. Tämä oikeasti johtaa miesten ruusuiseen ja väheksyvään käsitykseen raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja koko paskasta palautumisesta. Jossain tv-sarjoissa kyllä näytetään miten äiti karjuu ja ponnistaa, mutta ei koskaan, IKINÄ, näytetä miten vaikka sulkijalihas repeäisi niin pahasti, ettei edes kuudella (siis _kuudella_) korjausleikkauksella saisi vaivaa täysin korjattua. Ja kyllä, tämä esimerkki on elävästä elämästä. Sukulaiseni lapsi on nyt melkein 9-vuotias ja silti äidin elämää rajoittaa, hankaloittaa ja aiheuttaa noloja tilanteita se, että hän ei kykene kontrolloimaan suolensa toimintaa.

Kysykääpä joltain random ukolta, osaako sanoa mikä on 15-19-vuotiaiden yleisin kuolinsyy maailmassa, ja mihin tapahtumaan kuolee 830 naista joka ikinen päivä maailmassa. Ei muuten varmasti osaa vastata.

Eniten tää vituttaa mua siksi, koska raskaudesta ja synnytyksestä puhuttaessa julkisuudessa keskitytään oikeasti ainoastaan siihen, kuinka nopeasti äiti palautuu raskaudesta. Oma äitini sanoi pitäneensä ihan hulluna kun näki ensimmäistä kertaa "ooh tämä tyttö synnytti vain 3h 24 min sitten, katso kuvat täydellisestä catwalk-kunnosta!11!!11"-otsikoita ensimmäisen kerran. Kun itse tulin tähän maailmaan 90-luvun alussa ei kyllä sellaista ollut... Asettaa jotenkin ihan kohtuuttomasti paineita.

Vierailija kirjoitti:

Eiks semmonen imukuppisynnytys olis mahdollista että synnyttäjällä olisi epiduraalia kuten sektiossakin on, sama määrä, eli toisin sanoen tunto pois lantiosta alaspäin aivan 100% ja jos jotain tuntee niin äkkiä kamaa lisää. 

Sektiossa saadaan kyllä täydellinen puudutus epiduraalilla aikaan, mutta synnytyksessä ei saada... hmm.. mielenkiintoista..

Oot kyllä tyhmä. Epiduraali on halvaannuttava...jos sitä antaa liika, liian myöhään se voi halvaannuttaa vauvan hengityksen. Googleta..kuten normi ihmiset...

epiduraaliin liittyy muitakin riskejä...kuten muihinkin lääkkeisiin. Jokainen lääke menee siihen vauvaankin..ei ainoastaan sen äitiin. Epiduraali voi myös hankaloittaa itse synnytys prosessia, koska äiti ei tunne kunnolla millon ponnistaa ja kuinka lujaa...lisää repeämä riskiä. Se myöskin voi aiheuttaa järkyttävän päänsäryn. Eli....noh sanoisin sitä vauvakrapulaksi. Kiva kun muut kivut lakkaa niin sitten kärsitään päänsärystä tunteja tai päiviä vaikka vauva on jo ulkona. 

En ole synnyttänyt vielä...mutta ton verran oon kerenny lukea...

Vierailija kirjoitti:

Hassua ku tääl puhutaa siitä että vähemmistöllä ei käy mitää ja palautuu samanlaiseksi. Haiskahtaa valheelta. Itse alalla missä tekemisissä paljon niin voin sanoa, että tunnen tasan yhden ihmisen jolle ei tullut oikein mitään merkittäviä muutoksia kroppaan. Toki pieniä hänellekki. Esim, yleensä alapään reikä ei kiristy maakisesti takasi vaikka kuinka väitätte. Aina jää jotain muistoja synnytyksestä

Toisille vähemmän ja toisille enemmän.

Kyllä se kiristyy.

Oletko itse synnyttänyt vai tarkkailetko ihan vaan muiden "reikiä", kun noin tarkkaan tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Minä laihduin synnytyksen jälkeen ihan takasin entiselleen, tekemättä yhtään mitään. Näin käynyt monille muillekin tuttaville. Viimeistään imetyksen jälkeen lähtee ja lujaa, mutta toisilla lähtee sitten taas nimenomaan itse imetyksen takia.

Näin myös minulla. Alapää oli tietenkin vähän aikaa kipeä mutta kivut hävisi nopeasti. Voihan sitä vaatia sektiota itselleen mutta kannattaa muistaa, että sektio on sekä äidille että lapselle huonompi vaihtoehto kuin alatiesynnytys. Hieman hassua kun täällä väitetään synnyttämstä luonnottamaksi ja brutaaliksi. Yleensä synnytys päätyy märkiin silmäkulmiin niin äidillä kuin isällä - eikä tuo johdu kivusta vaan sen elämän ihmeen todistamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Sitä odotellessa. Lapsi täyttää 16 ja mikään ei ole päässyt unohtumaan. Ei raskauden vaivat, synnytyksen kivut tai sen jälkeinen palautumisaika. Ei koliikkihuutokaan. Synnytyksen ajan olin vieläpä epiduraalipöllyissä, pihalla kuin pikkulintu.

Toivottavasti et joudu muihin leikkauksiin ja muutenkin osaat varoa elämää ettei mitään muistijälkiä pääse enää tarttumaan. Jos epiduraalisynnytyksen kokee noin kivuliaana (se kun vie ne kivut normaali-ihmisiltä) niin pikkuhaavatkin on katastrofeja. Elämä on draamaa joillakin ja kaikkien ei totisesti kannata äideiksi ruveta.

Jokainen epin saanut tietää miten se toimii. Sinä et ilmeisesti tiedä koska olet taas se kiukkuinen peräkammarin poika joka ei saa pillua. Kehottaisin menemään äidin helmoihin itkemään mutta ei sekään susta pidä ja siksi vihaat täällä kaikkia äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ihmisellä on muihin nisäkkäisiin verrattuna harvinaisen brutaali synnytys. Ennen nykylääketiedettä kolmasosa lisääntymisikäisistä naisista kuoli raskaus- tai synnytyskomplikaatioihin.

Jos on seurannut kissan tai (ei liikaa jalostetun) koiran synnytystä, niin nehän tuskin edes huomaavat kun se jälkeläinen pullahtaa ulos.

Ja sitten linkkiä kehiin, kun noin poskettomia väitteitä aletaan esittämään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Sitä odotellessa. Lapsi täyttää 16 ja mikään ei ole päässyt unohtumaan. Ei raskauden vaivat, synnytyksen kivut tai sen jälkeinen palautumisaika. Ei koliikkihuutokaan. Synnytyksen ajan olin vieläpä epiduraalipöllyissä, pihalla kuin pikkulintu.

Toivottavasti et joudu muihin leikkauksiin ja muutenkin osaat varoa elämää ettei mitään muistijälkiä pääse enää tarttumaan. Jos epiduraalisynnytyksen kokee noin kivuliaana (se kun vie ne kivut normaali-ihmisiltä) niin pikkuhaavatkin on katastrofeja. Elämä on draamaa joillakin ja kaikkien ei totisesti kannata äideiksi ruveta.

Minulla on kolme kroonista sisätautia, joista yhden tiimoilta olen (ollut, kop kop) toistuvasti leikkauspöydällä. (Kaksi näistä on puhjennut synnytyksen jälkeen, enkä todella olisi ruvennut äidiksi, jos olisin tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan.) Kivut ovat siis tuttuja ja haavoja on ollut jos jonkinlaisia. Niihin verrattuna tuo synnytys ei ole mitenkään erityisen paha (säännöllinen alatie, 23 h, vauva 4,2 kg), mutta en näe mitään syytä väittää, että sen kivut ovat unohtuneet. Eivät ne ole.

Tuttavani synnytti vasta alakautta 4,9 kiloisen lapsen. Miesgyne ei ollut suostunut kertomaan vauvan kokoa etukäteen, vaikka äiti koitti kysyä.

On naisen ihmisarvoa halventavaa huijata synnyttämään VIISIKILOINEN vauva alakautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se ei ole. Se on asia, johon naisen vartalo on luotu. Toki toisilta se sujuu paremmin kuin toisilta, mutta mitään brutaalia synnytyksessä ja raskaudessa ei kyllä ole.

Nahkamöykky kasvaa sisälläsi, vatsasi venyy äärimmilleen, loinen vääntyilee, kääntyilee ja elää sinun kauttasi. Tuntien kiduttavan poltteen jälkeen rääkyvä, verinen loinen pitää puskea sormen mentävästä ruumiinaukosta repeilyn, huudon, paskan ja veren säestämänä. Kyllä raskaus ja synnytys nyt vaan ovat objektiivisesti rumaa, brutaalia ja monella tapaa inhottavaa. Miten luonto onkaan luonut näin oksettavan systeemin.

Ainoa brutaali on sinun kielenkäyttö.

Missään luonnollisessa asiassa en näe mitään brutaalia

Kun synnytystä kuvaa kaunistelematta ja oikein termein, se on brutaalia, aivan. Miten puhua repeämistä, verestä, paskasta, huudosta, itkusta jne jotenkin kauniisti? "Ohjasin pikkuprinsessamme rakkausaukostani aloittamaan ainutkertaisen elämänsä tällä ihanalla planeetalla"? Et kestä faktoja, vaadit kaunistelua.

Ja mikään luonnollinen ei ole brutaalia? Mitenkäs tuo vaikka ruttoon, tulipaloon tai luusyöpään kuoleminen? Luonnollisia tapahtumia, mutta miten muuten kuvailisit, kuin brutaali? Entäpä kuolema esimerkiksi leijonan kitaran joutuen? Entäpä keskenmeno ja kuolleen vauvan synnytys? Luontoon mahtuu paljon brutaalia. Olet lapsellinen ja heikko.

Kestän kyllä verta ja muita eritteitä myös todellisuudessa ja puhun niistä neutraalisti.

Sensijaan käyttämäsi kieli kertoo vain että sinä olet brutaali, sivistymätön, liioittelet.

Sanalla sanoen typerä ja lapsellinen

Joihinkin uho voi tehota. Minua lähinnä säälittää

Edelleen, olen kirjoittanut vain faktoja. Sivistymättömyydestä taas kertoo hyvin ajatuksesi siitä, että luonnollinen ei voi olla brutaalia. Miten olen liioitellut? Miksi et kestä totuutta?

Itse olen geeneiltäni aivan paska, joten roikkuva iho, raskausarvet ja painoa löytyy. Onneksi painosta pääsee eroon mutta kun iho ei vaan palaudu niin minkäs teet. Tämä näkyy jopa kasvoissani, olen 25 vuotias ja naamani roikkuu koska kortisonikuurista tulleen rasvan lähtö naamalta aiheutti tämän iiiihanan roikkuvan ihon. Kun ei iho vaan palaudu mulla, paskat geenit, onneksi lapseni on poika niin eipä ainakaan raskautta kärsi näissä geeneissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks semmonen imukuppisynnytys olis mahdollista että synnyttäjällä olisi epiduraalia kuten sektiossakin on, sama määrä, eli toisin sanoen tunto pois lantiosta alaspäin aivan 100% ja jos jotain tuntee niin äkkiä kamaa lisää. 

Sektiossa saadaan kyllä täydellinen puudutus epiduraalilla aikaan, mutta synnytyksessä ei saada... hmm.. mielenkiintoista..

Oot kyllä tyhmä. Epiduraali on halvaannuttava...jos sitä antaa liika, liian myöhään se voi halvaannuttaa vauvan hengityksen. Googleta..kuten normi ihmiset...

epiduraaliin liittyy muitakin riskejä...kuten muihinkin lääkkeisiin. Jokainen lääke menee siihen vauvaankin..ei ainoastaan sen äitiin. Epiduraali voi myös hankaloittaa itse synnytys prosessia, koska äiti ei tunne kunnolla millon ponnistaa ja kuinka lujaa...lisää repeämä riskiä. Se myöskin voi aiheuttaa järkyttävän päänsäryn. Eli....noh sanoisin sitä vauvakrapulaksi. Kiva kun muut kivut lakkaa niin sitten kärsitään päänsärystä tunteja tai päiviä vaikka vauva on jo ulkona. 

En ole synnyttänyt vielä...mutta ton verran oon kerenny lukea...

Kivoja lukuhetkiä sinulla ollut.

Minä kävin muuten tossa synnyttämässä,

ja tosiaan: epiduraalia pantataan ihan hirveällä tavalla äitien tuskista välittämättä.

Ei se epiduraali mene siihen vauvaan:

höliset omiasi. Samoin ilokaasu rentouttaa vain äidin. Yksityissynnytyssairaaloissa käytettävät psykostimulantit vaikuttavat myöskin vain synnyttävien äitien aivoihin.

Epiduraalin liian niukka antaminen äidille synnytystuskiin ei ole millään tavalla puolusteltavissa.

Kivut ovat polttoja - eli kohdunsuun avautumiskipuja.

Kun synnytys lähtee köynnistymään - kivut loppuvat. Ei se synnytys ole kivulias,

vaan vain ne poltot tuntikausia ennen kuin itse synnyttäminen alkaa.

Polttojen aikana tärkeintä on inhimillisen tuskan minimointi ja kidutuksen välttäminen,

vasta synnytyksessä on tärkeää, että äidillä on kokonaisuudessaan lantion tunto tallella.

Hävetkää, inhottavat kätilöt!

"Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi"

Niin. Tämä kai vaivaa 99 prossaa tänne kirjoittavista.

Vierailija kirjoitti:

Niinno. Kaikilla nyt vaan se raskaus ja synnyttäminen ei aiheuta mitään mainittavaa. Tietysti osalla aiheuttaa, ja siksi riskit olisi hyvä tietää, mutta kun välttämättä mitään kielteistä ei tapahdu. Itsellenikään ei tullut raskausarpia, repeämä oli lievä ja parani hyvin, rinnat vain komistuivat (aa-kupista mukavasti b-kuppiin, eivät roiku lainkaan).

Ja tiedän monia, joilla on käynyt samoin. Itse asiassa oikein pahoja kokemuksia ei ole kenelläkään tuntemallani naisella, ja näistä kyllä naisseurassa on juteltu.

Joten enpä tiedä. Ehkä jos kertoo riskeistä, se johtaa nykyajan ulkonäkökeskeisillä naisilla turhaan stressiin ja jopa lastenhankinnan välttelyyn. Ja kumminkin yleensä pahemminkin synnytyksen kokeneet ajattelevat jälkikäteen, että homma on vaivan väärtiä.

EEIIIIII saa sanoa noin! Palstavela alapeukuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Ihan avoimesti, mun vartaloni ei muuttunut synnytyksen ja imetyksen jälkeen niin paljon ja radikaalisti, että siitä pitäisi erityisesti puhua saati, että pitäisi saada jotakin terapiaa. 

Episiotomia parani hyvin, raskausarvet vaalenivat huomaamattomiksi, ylimääräisiä kiloja ei tullut, rinnat eivät roiku mainittavammin, eikä vatsanahkakaan ole löysä. Jos yhtään pitää itsestään huolta (mitä en edes kamalasti tehnyt) kroppaan ei jää mainittavia vammoja.

Miten voit päätellä, että itsestään huolta pitämällä kroppaan ei jää mainittavia vammoja, kun kerran itsekään et sitä tehnyt? Joitakin asioita voi tehdä, mutta esim. kudostyyppi on mitä on. 

Itse ihmettelin sitä, miksi kukaan ei puhunut siitä, miten alapään tikkaaminen voi sattua kaikkein eniten koko synnytyksessä ja että mikään puuduttaminen ei siihen kipuun ehkä tepsi. Toinen ihmeellinen asia oli se, että niinkin mojovista jutuista kuin jälkisupistukset ei puhuttu puolella sanallakaan. Kolmannen lapsen jälkeen ne olivat niin ankarat, että jokainen imetyskerta pelotti etukäteen.

No minäpä kerron, niin ei tule yllätyksenä.

Kyllä, synnytys sattuu, enemmän tai vähemmän. Täysin kivuttomaksi sitä on vaikea lääkitä. Kaikilla kivunlievitys ei toimi hyvin, tai ollenkaan.

Kyllä, jälkivuoto kestää mitä tahansa viikosta kuukausiin. Alussa se on runsasta ja inhottavaa lähes jokaisella. Myös sektion jälkeen on jälkivuotoa.

Kyllä, näytät luultavasti turvonneelta jne kun lähdet synnäriltä. Se katoaa kyllä, mutta välttämättä et palaa täysin entiseen edes tiukalla treenillä. Hyvin yksilöllistä.

Kyllä, ihon venyessä se saattaa jäädä roikkumaan. Taas, yksilöllistä.

Alapää voi olla kipeä mitä vaan päivistä vuosiin. Tavallisesti pahin kipu häviää muutamassa kuukaudessa. Tunnoton voi olla jonkin aikaa myös. Sekin useimmilla korjaantuu. Repeämät hidastavat parantumista.

Kyllä, hormonit saavat sinut hikoilemaan, itkemään, leijumaan pinkissä euforiassa ja kaikkea mahdollista muutakin. Jaxuhali.

Pahat komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta lääkäri kyllä auttaa sen mikä on mahdollista lääketieteen keinoin. Viimeistään yksityiseltä saat avun kyllä.

Noniin, nyt nämä on kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Sitä odotellessa. Lapsi täyttää 16 ja mikään ei ole päässyt unohtumaan. Ei raskauden vaivat, synnytyksen kivut tai sen jälkeinen palautumisaika. Ei koliikkihuutokaan. Synnytyksen ajan olin vieläpä epiduraalipöllyissä, pihalla kuin pikkulintu.

Toivottavasti et joudu muihin leikkauksiin ja muutenkin osaat varoa elämää ettei mitään muistijälkiä pääse enää tarttumaan. Jos epiduraalisynnytyksen kokee noin kivuliaana (se kun vie ne kivut normaali-ihmisiltä) niin pikkuhaavatkin on katastrofeja. Elämä on draamaa joillakin ja kaikkien ei totisesti kannata äideiksi ruveta.

Jokainen epin saanut tietää miten se toimii. Sinä et ilmeisesti tiedä koska olet taas se kiukkuinen peräkammarin poika joka ei saa pillua. Kehottaisin menemään äidin helmoihin itkemään mutta ei sekään susta pidä ja siksi vihaat täällä kaikkia äitejä.

Itse asiassa olen viisikymppinen kahden lapsen äiti. Sen ensimmäistä saadessa sain epiduraalin kuuden tunnin jälkeen, joten osaan arvioida mitä epiduraali vaikuttaa supistuskivuille ihan tuon perusteella. Toisen lapsen synnytin pelkällä ilokaasulla nopeasti, kipu oli kova mutta lyhyt. Kumpikin kipu unohtui hyvin pian. Sinun sukupuolesta en oikein osaa päätellä, kerrot synnytyksestä mutta kielenkäyttö on rekkamiesmäistä? Kahden synnytyksen lisäksi olen kokenut elämässäni muutamia kertoja kipua, onnettomuudessa ja leikkausta vaativassa sairaudessa. Noiden kokemusten perusteella en kyllä menisi valittamaan synnytyskipujani esim. syöpäsairaalle tai onnettomuuden traumapotilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen on niin yleistä, että totta kai mukaan mahtuu myös niitä, jotka saavat pysyviä pahoja vammoja. Uskoisin kuitenkin, että se on melko harvinaista (tai sanotaan nyt näin, että itse en tiedä ketään tällaista).

Sen sijaan epämukavaa se on, ja ensimmäiset viikot moni on melko kipeä. Kroppa voi kosmeettisesti muuttua pysyvästi, tai se voi palautua ennalleen, mutta ikä muuttaa joka tapauksessa.

En näe mitään järkeä siinä, että mahdollisia harvinaisia komplikaatioita pitäisi hirveästi repostella. Kyllä meillä neuvolassa jonkin verran näistä puhuttiinkin, ihan riittävästi. Jälkitarkastuksessakin tarkkaan kyseltiin vaikka mitä.

Tietysti jos kuvitelma on, että viikko synnytyksestä ollaan jo entistä ehompi, todellisuus voi olla karu. Kuulemma jotkut neuvolassa myös kysyvät, miten vauvalle keitetään porkkana, joten..

Oikeasti? Eikö joku osaa keittää porkkanaa?

Vierailija kirjoitti:

No minäpä kerron, niin ei tule yllätyksenä.

Kyllä, synnytys sattuu, enemmän tai vähemmän. Täysin kivuttomaksi sitä on vaikea lääkitä. Kaikilla kivunlievitys ei toimi hyvin, tai ollenkaan.

Kyllä, jälkivuoto kestää mitä tahansa viikosta kuukausiin. Alussa se on runsasta ja inhottavaa lähes jokaisella. Myös sektion jälkeen on jälkivuotoa.

Kyllä, näytät luultavasti turvonneelta jne kun lähdet synnäriltä. Se katoaa kyllä, mutta välttämättä et palaa täysin entiseen edes tiukalla treenillä. Hyvin yksilöllistä.

Kyllä, ihon venyessä se saattaa jäädä roikkumaan. Taas, yksilöllistä.

Alapää voi olla kipeä mitä vaan päivistä vuosiin. Tavallisesti pahin kipu häviää muutamassa kuukaudessa. Tunnoton voi olla jonkin aikaa myös. Sekin useimmilla korjaantuu. Repeämät hidastavat parantumista.

Kyllä, hormonit saavat sinut hikoilemaan, itkemään, leijumaan pinkissä euforiassa ja kaikkea mahdollista muutakin. Jaxuhali.

Pahat komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta lääkäri kyllä auttaa sen mikä on mahdollista lääketieteen keinoin. Viimeistään yksityiseltä saat avun kyllä.

Noniin, nyt nämä on kerrottu.

Hyvähyvä. Eiköhän tämä ole loppuun taputeltu, kiteytit hyvin.