Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapään repeämisiä, kipua ym. asioita piilotellaan ja kaunistellaan?

Eihän noita mitenkään piilotella tai kaunistella. Se mistä puhutaan vähemmän, on ne pahemmat pysyvät vammat mitä joillekin tulee. Olisi mielenkiintoista nähdä tilasto, kuinka usein noita tapahtuu.

Jotkut synnytykset on todella nopeita ja helppoja eikä tuu mitään arpia eikä minkäänlaisia jälkikomplikaatioita, parin tunnin päästä juuri synnyttänyt painelee jo menemään ihanku ei mitään. Ja näitä synnytyksiä on suurin osa.

sitten on tietysti myös valitettavasti ne toiset tapaukset....

Synnytys on yksi elämäni parhaimpia kokemuksia.

N26

Vierailija kirjoitti:

Liikakansoituksen alla kärvistelevä maapallo nyt ainakin kiittäisi jos lapsia hankittaisiin vähemmän ja harvemmin. Sitä paitsi, on naisia kohtaan hirvittävän epäreilua etteivät he saa suuren päätöksen tueksi kaikkia faktoja. Vaikka faktat olisivat tiedossa, jotkut haluaisivat ottaa riskin. Toisilla tarve saada lapsi olisi niin suuri että he ovat valmiit kärsimään vaikka mitkä kauhuskenaariot. Kolmannet eivät ajattelisi koko asiaa.

Tuttavapiirissäni on vanhempiakin naisia, ei käy kateeksi esim. häntä jonka synnytyksestä johtuvia vaurioita joudutaan korjaamaan leikkaushoidolla vielä yli kuusikymppisenä.

Itseäni vituttaa muuten vaan kun vielä lähemmäs nelikymppisenä ihmetellään miksi en lisäänny, vaikka olen jo iäkäs synnyttäjä, ylipainoa on reippaasti, ja kaiken kruunaa perinnöllinen neurologinen sairaus. Eli olisi todellakin riskiraskaus, ja kun elämässä on muutenkin rankkuutensa, niin ei todellakaan tee mieli lisätä siihen edes "kohtuullisia" vammoja.

Voimia kaikille jotka olette kärsineet vammoja raskaudessa ja synnytyksessä. Se että te puhutte asiasta edes anonyymisti helpottaa varmasti monen naisen elämää. <3

Kyllä sinä taidat noiden ylikilojesi, perussairauksinesi ja elämäntapojesi vuoksi käyttää jo huomattavasti enemmän terveydenhoidon palveluja kuin kuin minä, lähes kaksikymmentä vuotta vanhempi kahden lapsen normaalipainoinen ja terveet elämäntavat omaava äiti. Ja keinonivelleikkaukset ne vasta tuskallisia ovat, erityisesti polvinivelten vaihdot joihin ylipainoiset usein joutuvat. Miksi lihavuuden aiheuttamista tuskista ei puhuta enemmän, noissa kustannukset yhteiskunnalle ihan eri luokkaa kuin harvalukuisten synnytyskomplikaatioiden korjailut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se ei ole. Se on asia, johon naisen vartalo on luotu. Toki toisilta se sujuu paremmin kuin toisilta, mutta mitään brutaalia synnytyksessä ja raskaudessa ei kyllä ole.

Nahkamöykky kasvaa sisälläsi, vatsasi venyy äärimmilleen, loinen vääntyilee, kääntyilee ja elää sinun kauttasi. Tuntien kiduttavan poltteen jälkeen rääkyvä, verinen loinen pitää puskea sormen mentävästä ruumiinaukosta repeilyn, huudon, paskan ja veren säestämänä. Kyllä raskaus ja synnytys nyt vaan ovat objektiivisesti rumaa, brutaalia ja monella tapaa inhottavaa. Miten luonto onkaan luonut näin oksettavan systeemin.

Ainoa brutaali on sinun kielenkäyttö.

Missään luonnollisessa asiassa en näe mitään brutaalia

Kun synnytystä kuvaa kaunistelematta ja oikein termein, se on brutaalia, aivan. Miten puhua repeämistä, verestä, paskasta, huudosta, itkusta jne jotenkin kauniisti? "Ohjasin pikkuprinsessamme rakkausaukostani aloittamaan ainutkertaisen elämänsä tällä ihanalla planeetalla"? Et kestä faktoja, vaadit kaunistelua.

Ja mikään luonnollinen ei ole brutaalia? Mitenkäs tuo vaikka ruttoon, tulipaloon tai luusyöpään kuoleminen? Luonnollisia tapahtumia, mutta miten muuten kuvailisit, kuin brutaali? Entäpä kuolema esimerkiksi leijonan kitaran joutuen? Entäpä keskenmeno ja kuolleen vauvan synnytys? Luontoon mahtuu paljon brutaalia. Olet lapsellinen ja heikko.

Sektio vapaavalintaiseksi synnytysmuodoksi ja kipulääkkeisiin lisää panostusta kiitos! 

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävintä on se, että jopa 4 KILOISIA vauvoja pusataan alakautta ulos! Noin isokokoinen lapsi tulee kyllä leikata!

Mun molemmat vauvat oli yli neljän kilon. 

Ei mua ainakaan kiinnosta kuulla juttuja teidän revenneistä alapäistänne. Vanhat naiset tunnetusti haluaa jakaa kaikille vähän turhan tarkkaa tietoa terveysongelmistaan, ilmeisesti äitiys vanhentaa niin että mammat haluaa tehdä samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Episiotomia parani hyvin, raskausarvet vaalenivat huomaamattomiksi, ylimääräisiä kiloja ei tullut, rinnat eivät roiku mainittavammin, eikä vatsanahkakaan ole löysä. Jos yhtään pitää itsestään huolta (mitä en edes kamalasti tehnyt) kroppaan ei jää mainittavia vammoja.

Oletko murrosikäinen kun et tajua ettei sun kokemus vastaa kaikkien kokemusta? Minulta jäi roikkuvat rinnat ja järkyttävät raskausarvet vaikka olin normaalipainoinen, 19-vuotias eli parhaassa lisääntymisiässä ja treenasin lapsen synnyttyä joka päivä! Ei kuule ole aina mistään itsekurista kiinni.

Tämä ottaa päähän suunnattomasti. Kuulun tuohon ei arpia ja lässyn lässyn naisiin mutta en uskalla puhu omista raskauksista tai synnytyksistä ettei kukaan luule että kuulun noihin jotka vähättelevät muita syyllä "ei minulla vaan".

Kivunlievitystä ei saa suomalaisessa synnytyssairaalassa.

Minulla oli 17 tunnin poltot -

hirvittävä, sanoinkuvaamaton tuska ristiseläs - kun kohdunsuu avautui ja keho valmistautui synnytykseen.

Tästä ajasta kätilö suvaitsi minulle epiduraalipuuditusta kokonaiset 4 tuntia.

Tämän enempää kivunlievitystä en "tarvinnut".

Kun huusin suoraa huutoa, hän käski olla hiljaa.

Kätilö tarjosi jitain lämpimiä ompeluksia: kauratyynyjä. Pilkantekoa karmeissa synnytyskivuissa huutavalle naiselle!

Ilokaasua en saanut, koska kätilö ei pitänyt siitä.

Jos ei ole rahasta kiinni, synnyttäkää Sveitsissä. Siellä saa hallusinogeenejä synnytyskipuihin. Äärimmäisen tehokasta.

Missä niistä pitäisi puhua? Pitäisikö lehdissä olla enemmän juttuja, terveystiedon tunneilla enemmän asiaa, neuvolassa enemmän tilastoja ja riskien kertaamista vai mitä ajattelit?

Toinen kysymys on se, että mitä hyötyä näiden asioiden jatkuvasta puimisesta olisi? Jättäisikö joku lapset tekemättä sen takia? Vai olisiko hyvä, että odottavat äidit sydän syrjällään pelkäisivät pahinta? Ei kuulosta kovin ruusuiselta. Sehän on sama kuin pelkäisi kuollakseen vaikka autoon astumista, koska ihmisiä kuolee liikenteessä paljon. Elämänlaatu ei parane pelkäämällä kaikenlaisia asioita ja mehustelemalla riskeillä.

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Synnytyskivut ei unohdu. Koskaan.

Vastaa raajan amputoimista ilman kivunlievutystä ja anesteesia.

terv. synnyttänyt

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Unohtuu hyvin nopeasti. Miksi muuten ihmiset hankkisivat lapsia hyvinkin pienillä ikäeroilla? Hyvin harvat synnyttäneet kokevat synnytyspelkoa ja suurimmalla osalla sitä kokeneistä on sattunut jotain dramaattisempaa synnytyksessä kuin pelkkä kipu (jouduttu hätäsektioon tms).

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Vihasin esikoistani muutaman päivän. Muistan hyvin kun tuijotin sitä ruttunaamaa sairaalan sängyssä ja mietin v***u parempi olla sen arvoinen.

Kaveri on myöntänyt samanlaisia tunteita. Tiedä sitten miten yleistä, saattaa kuulua aiheisiin joista ei vaan puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se ei ole. Se on asia, johon naisen vartalo on luotu. Toki toisilta se sujuu paremmin kuin toisilta, mutta mitään brutaalia synnytyksessä ja raskaudessa ei kyllä ole.

Nahkamöykky kasvaa sisälläsi, vatsasi venyy äärimmilleen, loinen vääntyilee, kääntyilee ja elää sinun kauttasi. Tuntien kiduttavan poltteen jälkeen rääkyvä, verinen loinen pitää puskea sormen mentävästä ruumiinaukosta repeilyn, huudon, paskan ja veren säestämänä. Kyllä raskaus ja synnytys nyt vaan ovat objektiivisesti rumaa, brutaalia ja monella tapaa inhottavaa. Miten luonto onkaan luonut näin oksettavan systeemin.

Ainoa brutaali on sinun kielenkäyttö.

Missään luonnollisessa asiassa en näe mitään brutaalia

Kun synnytystä kuvaa kaunistelematta ja oikein termein, se on brutaalia, aivan. Miten puhua repeämistä, verestä, paskasta, huudosta, itkusta jne jotenkin kauniisti? "Ohjasin pikkuprinsessamme rakkausaukostani aloittamaan ainutkertaisen elämänsä tällä ihanalla planeetalla"? Et kestä faktoja, vaadit kaunistelua.

Ja mikään luonnollinen ei ole brutaalia? Mitenkäs tuo vaikka ruttoon, tulipaloon tai luusyöpään kuoleminen? Luonnollisia tapahtumia, mutta miten muuten kuvailisit, kuin brutaali? Entäpä kuolema esimerkiksi leijonan kitaran joutuen? Entäpä keskenmeno ja kuolleen vauvan synnytys? Luontoon mahtuu paljon brutaalia. Olet lapsellinen ja heikko.

Kestän kyllä verta ja muita eritteitä myös todellisuudessa ja puhun niistä neutraalisti.

Sensijaan käyttämäsi kieli kertoo vain että sinä olet brutaali, sivistymätön, liioittelet.

Sanalla sanoen typerä ja lapsellinen

Joihinkin uho voi tehota. Minua lähinnä säälittää

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän ärsyttää se hokema, että "kaikki kivut unohtuvat saman tien, kun sen nyytin saa sitten syliin". Tämä joidenkin miestenkin suusta. En ole itse synnyttänyt, mutta synnyttäneitä kuunnellessa ei kuulosta siltä. Miten on?

Ainakin multa unohtui. Toki sitten oli nämä kaikki paranemiskivut mutta itse synnytys kyllä unohtui nopsaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikakansoituksen alla kärvistelevä maapallo nyt ainakin kiittäisi jos lapsia hankittaisiin vähemmän ja harvemmin. Sitä paitsi, on naisia kohtaan hirvittävän epäreilua etteivät he saa suuren päätöksen tueksi kaikkia faktoja. Vaikka faktat olisivat tiedossa, jotkut haluaisivat ottaa riskin. Toisilla tarve saada lapsi olisi niin suuri että he ovat valmiit kärsimään vaikka mitkä kauhuskenaariot. Kolmannet eivät ajattelisi koko asiaa.

Tuttavapiirissäni on vanhempiakin naisia, ei käy kateeksi esim. häntä jonka synnytyksestä johtuvia vaurioita joudutaan korjaamaan leikkaushoidolla vielä yli kuusikymppisenä.

Itseäni vituttaa muuten vaan kun vielä lähemmäs nelikymppisenä ihmetellään miksi en lisäänny, vaikka olen jo iäkäs synnyttäjä, ylipainoa on reippaasti, ja kaiken kruunaa perinnöllinen neurologinen sairaus. Eli olisi todellakin riskiraskaus, ja kun elämässä on muutenkin rankkuutensa, niin ei todellakaan tee mieli lisätä siihen edes "kohtuullisia" vammoja.

Voimia kaikille jotka olette kärsineet vammoja raskaudessa ja synnytyksessä. Se että te puhutte asiasta edes anonyymisti helpottaa varmasti monen naisen elämää. <3

Kyllä sinä taidat noiden ylikilojesi, perussairauksinesi ja elämäntapojesi vuoksi käyttää jo huomattavasti enemmän terveydenhoidon palveluja kuin kuin minä, lähes kaksikymmentä vuotta vanhempi kahden lapsen normaalipainoinen ja terveet elämäntavat omaava äiti. Ja keinonivelleikkaukset ne vasta tuskallisia ovat, erityisesti polvinivelten vaihdot joihin ylipainoiset usein joutuvat. Miksi lihavuuden aiheuttamista tuskista ei puhuta enemmän, noissa kustannukset yhteiskunnalle ihan eri luokkaa kuin harvalukuisten synnytyskomplikaatioiden korjailut?

Luitko sinä tuota lainaamaasi viestiä lainkaan? Ja jos luit, niin onko sinulla todettu lukihäiriö tai jotain?

Pidetään yllä kulissia, jotta naiset eivät vaatisi sektiota ja hoitoa raskaudesta/synnytyksestä tulleisiin ongelmiin. Tai pahimmassa tapauksessa: naiset eivät uskaltaisi "tehdä" lapsia.

Minä en ainakaan uskalla - enkä halua.

Vierailija kirjoitti:

Missä niistä pitäisi puhua? Pitäisikö lehdissä olla enemmän juttuja, terveystiedon tunneilla enemmän asiaa, neuvolassa enemmän tilastoja ja riskien kertaamista vai mitä ajattelit?

Toinen kysymys on se, että mitä hyötyä näiden asioiden jatkuvasta puimisesta olisi? Jättäisikö joku lapset tekemättä sen takia? Vai olisiko hyvä, että odottavat äidit sydän syrjällään pelkäisivät pahinta? Ei kuulosta kovin ruusuiselta. Sehän on sama kuin pelkäisi kuollakseen vaikka autoon astumista, koska ihmisiä kuolee liikenteessä paljon. Elämänlaatu ei parane pelkäämällä kaikenlaisia asioita ja mehustelemalla riskeillä.

Tai sitten naisten olisi helpompi hyväksyä oma muuttunut keho ja sen kärsimykset kun tietäisivät miten yleistä se on. Vuosi sitten oli otsikoissa joku malli joka kauhisteli kun ei tiennyt vuotavansa itse verta monta viikkoa synnytyksen jälkeen.