Lue keskustelun säännöt.
Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?
07.03.2017 |
Miksi alapään repeämisiä, kipua ym. asioita piilotellaan ja kaunistellaan?
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oliskin vaan kosmeettisia haittoja, kuten raskausarpia tai roikkuva mahanahka, mutta kun menee pidätyskyky tai jää kipuja loppuelämäksi, niin kyllä se aika kiva olis ollut näistä mahdollisista haitoista etukäteen tietää. Ei näistä ole missään julkaisuissakaan tarpeeksi tai jos on niin niissä annetaan ymmärtää, että kaikki on vaan tilapäistä ja kyllä se sitten siitä aikanaan.
Kysyin kerran työn puolesta tätä asiaa neuvolan perhevalmennuksia vetäviltä terkkareilta. Sain jokseenkin ympäripyöreän vastauksen, jossa lähinnä todettiin ettei niitä odottavia äitejä kannata pelotella. Sama juttu synnytyksen kulun kanssa - videolta katsotaan suht' "normaali" synnytys ja sektio käsitellään nopeasti. Käydään kattavasti läpi ns. synnytyksen kulku avautumisvaiheesta ponnistusvaiheeseen ja vauvan syntymään, mutta harvemmin kerrotaan miten eri tavoilla ihan "normaali" synnytys voi edetä. Nykymuotoinen perhevalmennus ajatusharjoituksineen, toivelistoineen ja seesteisine tunnelmineen valmentaa perheitä aivan vääränlaiseen asenteeseen. Monet aivan normaalin synnytyksen kokeneet voivat olla hyvin pettyneitä, kun asiat eivät menneetkään niin kuin he olivat suunnitelleet. Tällöin aivan tavallinen synnytyskokemus voikin olla äidin mielestä pelkkä suuri epäonnistuminen.
Minusta valmennuksen tulisi pohjautua todellisuuteen, eikä mielikuviin ja toiveisiin. Vedän itse työni puolesta perhevalmennuksen jatkokertoja vauvan synnyttyä ja vaikka synnytyksestä ja raskauden jälkeisestä ajasta kertominen on täysin vapaaehtoista, on joka ryhmässä useampi nainen, joille oman kehon kunto synnytyksen jälkeen on tullut ikävänä yllätyksenä. Joka ryhmässä on myös niitä naisia, joilla on edessä kehon korjailua tai kuntoutusta, samoin myös niitä, joille jää pysyviä vammoja. Väliaikainen virtsankarkailu on sieltä kesyimmästä päästä, siitä sentään puhutaan ja ohjeistetaan, mutta toinen hyvin yleinen ja paljon vähemmän puhuttu on vatsalihasten erkaantumasta johtuva kehon huono kunto. Esimerkiksi käynti fysioterapeutilla voisi pelasta monen äidin pitkältä vaivakierteeltä, epämääräisiltä selkäkivuilta sun muulta. Ja nämä ovat vain niitä yleisimpiä ja korjattavissa olevia asioita. Repeämät, arpeutumat, murtumat, komplikaatiot jne. voivat jättää pysyvän, kivuliaan jäljen. Miksi ihmeessä asioista ei voisi puhua? Miksi äidit jätetään yksin kokemustensa kanssa ja miksi odotetaan että vastasynnyttänyt äiti itse hakee apua? Miksi?
Mitä teille kerrottiin synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta perhevalmennuksessa ja miten hyvin se vastasi todellisuutta? Mistä olisitte ehdottomasti halunneet tietoa perhevalmennuksessa? Entä synnytyksen jälkeen?
Synnytyksestä kerrottiin totuudenmukaisen inhorealistisesti ja osittain siitä johtuen valitsinkin sektion. Synnytyksen jälkeisestä ajasta ei kerrottu oikeastaan mitään (paitsi että vauvaa pitää pitää paljon sylissä ja sille pitää lässyttää).
Perhevalmennuksessa/ synnytyksen jälkeen olisin toivonut miehelle jotain opetusta siitä, miten pian voi alkaa harrastaa seksiä (siis olla yhdynnässä)... Viikko lapsen syntymän jälkeen oli "anomassa" yhdyntää. En suostunut. Sain neuvottelemalla siirrettyä aktia jälkivuodon loppumiseen, n. 2vkon päähän lapsen syntymästä. Jälkitarkastukseen mennessä oltiin pantu varmaan 10krt.
No miksi ette ihan vaan kysyneet jos kaipaatte tietoa? Kyllä minulle sairaalassa ennen kotiutumista sanottiin muiden ohjeiden lomassa että seksiä vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Oli siis sektio.
Ei tullut mieleen että seksillä ja jälkitarkastuksella on jotain tekemistä keskenään. Vastasyntyneen kanssa ei ehdi neuvolan takaisinsoittopalvelun puhelun tuloa päivystää. Tiedon olisi hyvä tulla valmennuksessa. Mulle ei sairaalasta annettu muita itseäni koskevia ohjeita kuin että miten tulee nousta sängystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkopolilla jako oli selvä. Alatiesynnytys on voimaannuttava kokemus, joka tekee minusta paremman äidin. Kipuun on tarjolla vaikka mitä, jos ei jostain syystä hengittelyllä ja jumppapallolla selviä. Jos anestesialääkäri on varattuna, niin sitten hälytetään paikalle toinen lääkäri eli et varmasti jää ilman epiduraalia. Joskus harvoin synnytyksessä tapahtuu pahoja asioita, jotka pitää sitten vain hyväksyä. Alatiesynnytyksestä suurin osa toipuu nopeasti ja kroppa palautuu takaisin nopeammin. Imetys onnistuu varmasti. Sektio sen sijaan on kylmän kalsea toimenpide, joka on vaarallinen ja toipumistie on pitkä ja kivinen. Komplikaatiot ovat todennäköisiä. Kroppa palautuu huonosti ja imetystä on vaikea saada käyntiin, kun maito ei vaan nouse. Huomaatteko tässä mitään kuviota??? Yritin suhtautua pelkopolin avoimin mielin, mutta se oli mahdotonta, koska informaatio oli alatiesynnytystä ylistävää. Rehellisyys puuttui täysin. Kaksi mukavasti mennyttä sektiota takana, kaksi tervettä täysimetettyä lasta ja kroppakin on palautunut ennalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oliskin vaan kosmeettisia haittoja, kuten raskausarpia tai roikkuva mahanahka, mutta kun menee pidätyskyky tai jää kipuja loppuelämäksi, niin kyllä se aika kiva olis ollut näistä mahdollisista haitoista etukäteen tietää. Ei näistä ole missään julkaisuissakaan tarpeeksi tai jos on niin niissä annetaan ymmärtää, että kaikki on vaan tilapäistä ja kyllä se sitten siitä aikanaan.
Kysyin kerran työn puolesta tätä asiaa neuvolan perhevalmennuksia vetäviltä terkkareilta. Sain jokseenkin ympäripyöreän vastauksen, jossa lähinnä todettiin ettei niitä odottavia äitejä kannata pelotella. Sama juttu synnytyksen kulun kanssa - videolta katsotaan suht' "normaali" synnytys ja sektio käsitellään nopeasti. Käydään kattavasti läpi ns. synnytyksen kulku avautumisvaiheesta ponnistusvaiheeseen ja vauvan syntymään, mutta harvemmin kerrotaan miten eri tavoilla ihan "normaali" synnytys voi edetä. Nykymuotoinen perhevalmennus ajatusharjoituksineen, toivelistoineen ja seesteisine tunnelmineen valmentaa perheitä aivan vääränlaiseen asenteeseen. Monet aivan normaalin synnytyksen kokeneet voivat olla hyvin pettyneitä, kun asiat eivät menneetkään niin kuin he olivat suunnitelleet. Tällöin aivan tavallinen synnytyskokemus voikin olla äidin mielestä pelkkä suuri epäonnistuminen.
Minusta valmennuksen tulisi pohjautua todellisuuteen, eikä mielikuviin ja toiveisiin. Vedän itse työni puolesta perhevalmennuksen jatkokertoja vauvan synnyttyä ja vaikka synnytyksestä ja raskauden jälkeisestä ajasta kertominen on täysin vapaaehtoista, on joka ryhmässä useampi nainen, joille oman kehon kunto synnytyksen jälkeen on tullut ikävänä yllätyksenä. Joka ryhmässä on myös niitä naisia, joilla on edessä kehon korjailua tai kuntoutusta, samoin myös niitä, joille jää pysyviä vammoja. Väliaikainen virtsankarkailu on sieltä kesyimmästä päästä, siitä sentään puhutaan ja ohjeistetaan, mutta toinen hyvin yleinen ja paljon vähemmän puhuttu on vatsalihasten erkaantumasta johtuva kehon huono kunto. Esimerkiksi käynti fysioterapeutilla voisi pelasta monen äidin pitkältä vaivakierteeltä, epämääräisiltä selkäkivuilta sun muulta. Ja nämä ovat vain niitä yleisimpiä ja korjattavissa olevia asioita. Repeämät, arpeutumat, murtumat, komplikaatiot jne. voivat jättää pysyvän, kivuliaan jäljen. Miksi ihmeessä asioista ei voisi puhua? Miksi äidit jätetään yksin kokemustensa kanssa ja miksi odotetaan että vastasynnyttänyt äiti itse hakee apua? Miksi?
Mitä teille kerrottiin synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta perhevalmennuksessa ja miten hyvin se vastasi todellisuutta? Mistä olisitte ehdottomasti halunneet tietoa perhevalmennuksessa? Entä synnytyksen jälkeen?
Synnytyksestä kerrottiin totuudenmukaisen inhorealistisesti ja osittain siitä johtuen valitsinkin sektion. Synnytyksen jälkeisestä ajasta ei kerrottu oikeastaan mitään (paitsi että vauvaa pitää pitää paljon sylissä ja sille pitää lässyttää).
Perhevalmennuksessa/ synnytyksen jälkeen olisin toivonut miehelle jotain opetusta siitä, miten pian voi alkaa harrastaa seksiä (siis olla yhdynnässä)... Viikko lapsen syntymän jälkeen oli "anomassa" yhdyntää. En suostunut. Sain neuvottelemalla siirrettyä aktia jälkivuodon loppumiseen, n. 2vkon päähän lapsen syntymästä. Jälkitarkastukseen mennessä oltiin pantu varmaan 10krt.
Älä miestäsi syytä, olet toinen osapuoli.
Miten niin toinen osapuoli? Vai "toinen sukupuoli"? Sivusuhteen mieheni aloitti vasta lapsen ollessa 1-vuotias. Mutta en syytä miestä.
Syytit seksin vonkaamisesta. Olet toinen osapuoli seksissä ihan omasta tahdostasi 10 kertaa ennen jälkitarkastusta.
En syyttänyt vaan totesin että näin tapahtui. Mieluummin sitä kuitenkin panee itse kuin antaa toisen pantavaksi. Kuten mainitsin - kolmas osapuoli tuli kuvioon myöhemmin. Ensimmäisen osapuolen kanssa olen naimisissa edelleen.
Seurasin keskustelua pitkän aikaa ja mietinkin milloin ajaudutaan tähän alatiesynnytys vs. sektio -vaiheeseen.
Jokaiselle soisi valita itse oman synnytystapansa, kunhan valinta perustuu faktoihin. Kumpaakaan tapaa ei tarvitsisi kaunistella. Täälläkin on taas demonisoitu sektiot. Miten niissä on riski kohdunpoistoihin ja virtsarakkovaurioihin, sitten taas alatiesynnytyksen aiheuttamat sulkijalihasrepeämät on taas samalla marginaalisia ilmiöitä joita tapahtuu kuulemma vain 0,5 % synnyttäjistä (todellinen luku on muuten 1 %). Niin ja nämä kohdunpoistot ja elinvauriot ovat sektiossa harvinaisempia kuin sulkijalihasrepeämä alatiesynnytyksessä. Mutta mitäs faktoista, kunhan saa demonisoida sektiot ja romantisoida alatiesynnytyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oliskin vaan kosmeettisia haittoja, kuten raskausarpia tai roikkuva mahanahka, mutta kun menee pidätyskyky tai jää kipuja loppuelämäksi, niin kyllä se aika kiva olis ollut näistä mahdollisista haitoista etukäteen tietää. Ei näistä ole missään julkaisuissakaan tarpeeksi tai jos on niin niissä annetaan ymmärtää, että kaikki on vaan tilapäistä ja kyllä se sitten siitä aikanaan.
Kysyin kerran työn puolesta tätä asiaa neuvolan perhevalmennuksia vetäviltä terkkareilta. Sain jokseenkin ympäripyöreän vastauksen, jossa lähinnä todettiin ettei niitä odottavia äitejä kannata pelotella. Sama juttu synnytyksen kulun kanssa - videolta katsotaan suht' "normaali" synnytys ja sektio käsitellään nopeasti. Käydään kattavasti läpi ns. synnytyksen kulku avautumisvaiheesta ponnistusvaiheeseen ja vauvan syntymään, mutta harvemmin kerrotaan miten eri tavoilla ihan "normaali" synnytys voi edetä. Nykymuotoinen perhevalmennus ajatusharjoituksineen, toivelistoineen ja seesteisine tunnelmineen valmentaa perheitä aivan vääränlaiseen asenteeseen. Monet aivan normaalin synnytyksen kokeneet voivat olla hyvin pettyneitä, kun asiat eivät menneetkään niin kuin he olivat suunnitelleet. Tällöin aivan tavallinen synnytyskokemus voikin olla äidin mielestä pelkkä suuri epäonnistuminen.
Minusta valmennuksen tulisi pohjautua todellisuuteen, eikä mielikuviin ja toiveisiin. Vedän itse työni puolesta perhevalmennuksen jatkokertoja vauvan synnyttyä ja vaikka synnytyksestä ja raskauden jälkeisestä ajasta kertominen on täysin vapaaehtoista, on joka ryhmässä useampi nainen, joille oman kehon kunto synnytyksen jälkeen on tullut ikävänä yllätyksenä. Joka ryhmässä on myös niitä naisia, joilla on edessä kehon korjailua tai kuntoutusta, samoin myös niitä, joille jää pysyviä vammoja. Väliaikainen virtsankarkailu on sieltä kesyimmästä päästä, siitä sentään puhutaan ja ohjeistetaan, mutta toinen hyvin yleinen ja paljon vähemmän puhuttu on vatsalihasten erkaantumasta johtuva kehon huono kunto. Esimerkiksi käynti fysioterapeutilla voisi pelasta monen äidin pitkältä vaivakierteeltä, epämääräisiltä selkäkivuilta sun muulta. Ja nämä ovat vain niitä yleisimpiä ja korjattavissa olevia asioita. Repeämät, arpeutumat, murtumat, komplikaatiot jne. voivat jättää pysyvän, kivuliaan jäljen. Miksi ihmeessä asioista ei voisi puhua? Miksi äidit jätetään yksin kokemustensa kanssa ja miksi odotetaan että vastasynnyttänyt äiti itse hakee apua? Miksi?
Mitä teille kerrottiin synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta perhevalmennuksessa ja miten hyvin se vastasi todellisuutta? Mistä olisitte ehdottomasti halunneet tietoa perhevalmennuksessa? Entä synnytyksen jälkeen?
Synnytyksestä kerrottiin totuudenmukaisen inhorealistisesti ja osittain siitä johtuen valitsinkin sektion. Synnytyksen jälkeisestä ajasta ei kerrottu oikeastaan mitään (paitsi että vauvaa pitää pitää paljon sylissä ja sille pitää lässyttää).
Perhevalmennuksessa/ synnytyksen jälkeen olisin toivonut miehelle jotain opetusta siitä, miten pian voi alkaa harrastaa seksiä (siis olla yhdynnässä)... Viikko lapsen syntymän jälkeen oli "anomassa" yhdyntää. En suostunut. Sain neuvottelemalla siirrettyä aktia jälkivuodon loppumiseen, n. 2vkon päähän lapsen syntymästä. Jälkitarkastukseen mennessä oltiin pantu varmaan 10krt.
Miten voi olla näin? Minulla jälkivuoto jo itsessään kestänyt sen viitisen viikkoa, tiedän, yksilöllistä tämäkin, kunhan ällistelin. Neuvolassakin siitä puhuttiin, että vasta sitten kun minä olen valmis, mutta aikaisintaan jälkitarkastuksen jälkeen. Meillä mies piti tätä itsestäänselvyytenä ja antoi juuri niin paljon aikaa kun tarvitsin.
Ja neuvolan terkka tästä muistutti kun tuli kotikäynnille. Onneksi et saanut mitään tulehduksia!
Minusta olisi hyvä jokin vihkonen jakaa hormonien vaikutuksista. Ehkä miehetkin ymmärtäisivät jos lukisivat ihan mustaa valkoisella, että miten vaikka imetyshormoni vaikuttaa haluihin tai limakalvojen kuntoon sekä ylipäätään mielialaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan samaa mieltä.
Olen lukiota päättävä abiturientti ja sain vasta hiljattain kuulla esimerkiksi raskauden jälkeisestä verenvuodosta ja tähänkin tietoon törmäsin sattumalta
Koulujen terveystiedon tunnit ovat puutteellisia
Vierailija kirjoitti:
Seurasin keskustelua pitkän aikaa ja mietinkin milloin ajaudutaan tähän alatiesynnytys vs. sektio -vaiheeseen.
Jokaiselle soisi valita itse oman synnytystapansa, kunhan valinta perustuu faktoihin. Kumpaakaan tapaa ei tarvitsisi kaunistella. Täälläkin on taas demonisoitu sektiot. Miten niissä on riski kohdunpoistoihin ja virtsarakkovaurioihin, sitten taas alatiesynnytyksen aiheuttamat sulkijalihasrepeämät on taas samalla marginaalisia ilmiöitä joita tapahtuu kuulemma vain 0,5 % synnyttäjistä (todellinen luku on muuten 1 %). Niin ja nämä kohdunpoistot ja elinvauriot ovat sektiossa harvinaisempia kuin sulkijalihasrepeämä alatiesynnytyksessä. Mutta mitäs faktoista, kunhan saa demonisoida sektiot ja romantisoida alatiesynnytyksen.
Valinnan tulee perustua äidin tahtoon. Ehkä joku pv Suomessakin on niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi tuntuu olevan ihmeen kaksinaismoralistinen maa. Toisaalta hehkutetaan avointa tiedonvälitystä mutta suljettujen ovien takana tiedetään rahan ratkaisevan. Sektio on kallis eikä sen haluta yleistyvän. Onhan tämäkin tapa nöyryyttää naisia kun vaihtoehtojakin on.
Reilumpaa olisi tarjota mahdollisuus sektioon Suomessa vaikkapa sitten omalla rahalla kustannettuna.
Korjausleikkauksien tarvetta vähätellään "koska äidiksi tulo nyt vain muuttaa asioita". Toisaalla taas kannustetaan äitejä olemaan unohtamatta itseään (ja seksuaalisuuttaan) äitiyden myötä.
Suurin osa naisista palautuu täysin synnytyksestä, se 1% saa vakavia vaurioita. Eivätkä nämä ole mitään rintojen/vatsan roikkumista tai sitä, että alapää on kosmeettisesti hiukan muuttunut.
Jos alatiesynnytyksiä on vuodessa 50 000 kpl, yksi prosentti tarkoittaa joka vuosi sitä, että 500 naista saa seuraavan vaurion:
Välilihan ja peräaukon ulkoisen ja sisäisen sulkijalihaksen vaurioiden lisäksi peräsuolen limakalvo on repeytynyt.
Olen ehkä itsekäs mutta en todellakaan halua ottaa tätä riskiä. Mieluummin maksan mukavuudesta kuin kärsin siksi, että ennenkin on kärsitty ja säästääkseni rahaa valtion kassaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomi tuntuu olevan ihmeen kaksinaismoralistinen maa. Toisaalta hehkutetaan avointa tiedonvälitystä mutta suljettujen ovien takana tiedetään rahan ratkaisevan. Sektio on kallis eikä sen haluta yleistyvän. Onhan tämäkin tapa nöyryyttää naisia kun vaihtoehtojakin on.
Reilumpaa olisi tarjota mahdollisuus sektioon Suomessa vaikkapa sitten omalla rahalla kustannettuna.
Korjausleikkauksien tarvetta vähätellään "koska äidiksi tulo nyt vain muuttaa asioita". Toisaalla taas kannustetaan äitejä olemaan unohtamatta itseään (ja seksuaalisuuttaan) äitiyden myötä.
Suurin osa naisista palautuu täysin synnytyksestä, se 1% saa vakavia vaurioita. Eivätkä nämä ole mitään rintojen/vatsan roikkumista tai sitä, että alapää on kosmeettisesti hiukan muuttunut.
Jos alatiesynnytyksiä on vuodessa 50 000 kpl, yksi prosentti tarkoittaa joka vuosi sitä, että 500 naista saa seuraavan vaurion:
Välilihan ja peräaukon ulkoisen ja sisäisen sulkijalihaksen vaurioiden lisäksi peräsuolen limakalvo on repeytynyt.Olen ehkä itsekäs mutta en todellakaan halua ottaa tätä riskiä. Mieluummin maksan mukavuudesta kuin kärsin siksi, että ennenkin on kärsitty ja säästääkseni rahaa valtion kassaan.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/paatos-sektiosynnytyksesta-kuulu…
"Useiden tutkimusten mukaan alatiesynnytyksen komplikaatiot ovat lievempiä ja niitä on vähemmän.”
"Suomalaisista sairaaloista koottu tuore aineisto osoittaa, että keisarileikkausten jälkeen 27 prosenttia naisista saa komplikaatioita. Näistä 10 prosenttia on vakavia ja 2 prosenttia henkeä uhkaavia."
Olet siis kuitenkin halukas ottamaan sen riskin, että kuulut siihen 27 prosenttiin sektioiduista äideistä, joka joutuu kärsimään komplikaatiosta? Jos vuodessa syntyy noin 55 000 lasta ja niistä 15% sektiolla, tarkoittaa se noin 8250 sektiota. Näistä 27% sattuu jokin komplikaatio, eli yli 2200 tapausta vuodessa. 10% komplikaatioista on vakavia, eli 825 tapausta, henkeä uhkaavia 2%, eli 165 tapausta.
Luvut otin tästä THL:n julkaisusta:
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131259/Tr_16_2016.pdf?sequ…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi tuntuu olevan ihmeen kaksinaismoralistinen maa. Toisaalta hehkutetaan avointa tiedonvälitystä mutta suljettujen ovien takana tiedetään rahan ratkaisevan. Sektio on kallis eikä sen haluta yleistyvän. Onhan tämäkin tapa nöyryyttää naisia kun vaihtoehtojakin on.
Reilumpaa olisi tarjota mahdollisuus sektioon Suomessa vaikkapa sitten omalla rahalla kustannettuna.
Korjausleikkauksien tarvetta vähätellään "koska äidiksi tulo nyt vain muuttaa asioita". Toisaalla taas kannustetaan äitejä olemaan unohtamatta itseään (ja seksuaalisuuttaan) äitiyden myötä.
Suurin osa naisista palautuu täysin synnytyksestä, se 1% saa vakavia vaurioita. Eivätkä nämä ole mitään rintojen/vatsan roikkumista tai sitä, että alapää on kosmeettisesti hiukan muuttunut.
Jos alatiesynnytyksiä on vuodessa 50 000 kpl, yksi prosentti tarkoittaa joka vuosi sitä, että 500 naista saa seuraavan vaurion:
Välilihan ja peräaukon ulkoisen ja sisäisen sulkijalihaksen vaurioiden lisäksi peräsuolen limakalvo on repeytynyt.Olen ehkä itsekäs mutta en todellakaan halua ottaa tätä riskiä. Mieluummin maksan mukavuudesta kuin kärsin siksi, että ennenkin on kärsitty ja säästääkseni rahaa valtion kassaan.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/paatos-sektiosynnytyksesta-kuulu…
"Useiden tutkimusten mukaan alatiesynnytyksen komplikaatiot ovat lievempiä ja niitä on vähemmän.”"Suomalaisista sairaaloista koottu tuore aineisto osoittaa, että keisarileikkausten jälkeen 27 prosenttia naisista saa komplikaatioita. Näistä 10 prosenttia on vakavia ja 2 prosenttia henkeä uhkaavia."
Olet siis kuitenkin halukas ottamaan sen riskin, että kuulut siihen 27 prosenttiin sektioiduista äideistä, joka joutuu kärsimään komplikaatiosta? Jos vuodessa syntyy noin 55 000 lasta ja niistä 15% sektiolla, tarkoittaa se noin 8250 sektiota. Näistä 27% sattuu jokin komplikaatio, eli yli 2200 tapausta vuodessa. 10% komplikaatioista on vakavia, eli 825 tapausta, henkeä uhkaavia 2%, eli 165 tapausta.
Luvut otin tästä THL:n julkaisusta:
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131259/Tr_16_2016.pdf?sequ…
Oman arvosteluasteikkoni mukaan sektiosta aiheutuvat riskit ovat vähäisempiä eli kyllä, valitsen näidenkin tietojen pohjalta ennemmin sektion. Ei minua haittaa jos vaikkapa leikkaushaava tulehtuu. Eipä haittaa virtsarakontulehduskaan.
Yllätys ehkä sinulle sekin, ettei mikään linkittämäsi tieto ole minulle ennestään vieras.
Miksi naisilla on niin hirvittävän kova tarve arvostella toisten tekemiä ratkaisuita?
Olen 100-prosenttisesti sektion kannalla, muuta en edes harkitse. Ulkomaille sitten jos Suomessa ei ole mahdollista. En silti koe tarpeelliseksi arvostella alatiesynnyttäjiä valinnastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta - te jotka olette sitä mieltä että riskeistä puhuminen on turhaa pelottelua, oletteko myös sitä mieltä ettei esim. leikkaukseen menevälle ihmiselle tule kertoa leikkaukseen liittyvistä riskeistä?
Asiasta voisi puhua prosentein. Antaa vaikka a4 lappu asiasta. Täällä luettuna tulee olo, että joka toisella on pidätyskykyongelma, vaikka todellisuus on alle 10% synnyttäneistä. Ja sitten monissa palautumisissa myös lukemia, ja miten palautuu parhaiten.
Siitä en näe mitään hyötyä, että minulle kerrotaan "saattaa tulla sitä ja tätä ja voit ehkä kuolla blaablaa". Haluan faktuaalista tilastotietoa, enkä kauhuskenaarioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi tuntuu olevan ihmeen kaksinaismoralistinen maa. Toisaalta hehkutetaan avointa tiedonvälitystä mutta suljettujen ovien takana tiedetään rahan ratkaisevan. Sektio on kallis eikä sen haluta yleistyvän. Onhan tämäkin tapa nöyryyttää naisia kun vaihtoehtojakin on.
Reilumpaa olisi tarjota mahdollisuus sektioon Suomessa vaikkapa sitten omalla rahalla kustannettuna.
Korjausleikkauksien tarvetta vähätellään "koska äidiksi tulo nyt vain muuttaa asioita". Toisaalla taas kannustetaan äitejä olemaan unohtamatta itseään (ja seksuaalisuuttaan) äitiyden myötä.
Suurin osa naisista palautuu täysin synnytyksestä, se 1% saa vakavia vaurioita. Eivätkä nämä ole mitään rintojen/vatsan roikkumista tai sitä, että alapää on kosmeettisesti hiukan muuttunut.
Jos alatiesynnytyksiä on vuodessa 50 000 kpl, yksi prosentti tarkoittaa joka vuosi sitä, että 500 naista saa seuraavan vaurion:
Välilihan ja peräaukon ulkoisen ja sisäisen sulkijalihaksen vaurioiden lisäksi peräsuolen limakalvo on repeytynyt.Olen ehkä itsekäs mutta en todellakaan halua ottaa tätä riskiä. Mieluummin maksan mukavuudesta kuin kärsin siksi, että ennenkin on kärsitty ja säästääkseni rahaa valtion kassaan.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/paatos-sektiosynnytyksesta-kuulu…
"Useiden tutkimusten mukaan alatiesynnytyksen komplikaatiot ovat lievempiä ja niitä on vähemmän.”"Suomalaisista sairaaloista koottu tuore aineisto osoittaa, että keisarileikkausten jälkeen 27 prosenttia naisista saa komplikaatioita. Näistä 10 prosenttia on vakavia ja 2 prosenttia henkeä uhkaavia."
Olet siis kuitenkin halukas ottamaan sen riskin, että kuulut siihen 27 prosenttiin sektioiduista äideistä, joka joutuu kärsimään komplikaatiosta? Jos vuodessa syntyy noin 55 000 lasta ja niistä 15% sektiolla, tarkoittaa se noin 8250 sektiota. Näistä 27% sattuu jokin komplikaatio, eli yli 2200 tapausta vuodessa. 10% komplikaatioista on vakavia, eli 825 tapausta, henkeä uhkaavia 2%, eli 165 tapausta.
Luvut otin tästä THL:n julkaisusta:
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131259/Tr_16_2016.pdf?sequ…
Näistä sektion komplikaatioista osa on mm. virtsatietulehduksia joka on tosiaan melko yleistä katetroinnin jälkeen. Joo, kyllä otan 5 % riskin virtsatietulehduksesta kuin 1 % riskin sulkijalihasrepeämästä. Muita näitä hirveitä komplikaatioita on mm. endometriitti joita alatiesynnytyksessäkin esiintyy.
10 % noista vakavista komplikaatioista suurin osa liittyy 1,5 litran veren menetykseen ja verensiirtoon. Näitä tapahtuu myös alatiesynnytyksessä. Juu, otan suunnittelussa sektiossa olevan sen reilun 5 % riskin suuremmasta verenvuodosta ja verensiirrosta kuin 1 % riskin sulkijalihasrepeämästä. Ja itse tämän valinnan teinkin, minulla oli ensisynnyttäjänä ja yli 4 kg vauvan kanssa 8 % riski sulkijalihasrepeämällä ja halusin suunnitellun sektion riskit mielummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta - te jotka olette sitä mieltä että riskeistä puhuminen on turhaa pelottelua, oletteko myös sitä mieltä ettei esim. leikkaukseen menevälle ihmiselle tule kertoa leikkaukseen liittyvistä riskeistä?
Asiasta voisi puhua prosentein. Antaa vaikka a4 lappu asiasta. Täällä luettuna tulee olo, että joka toisella on pidätyskykyongelma, vaikka todellisuus on alle 10% synnyttäneistä. Ja sitten monissa palautumisissa myös lukemia, ja miten palautuu parhaiten.
Siitä en näe mitään hyötyä, että minulle kerrotaan "saattaa tulla sitä ja tätä ja voit ehkä kuolla blaablaa". Haluan faktuaalista tilastotietoa, enkä kauhuskenaarioita.
Näin suurin osa järjellä elämänsä päätöksiä tekevistä. Jätätkö ajamatta autolla kuolemanriskin takia? Et, mutta pelkäät alatiesynnytyksen riskejä, sen sijaan useat eivät ajattele ollenkaan riskiä minkä keholleen laittavat ylipainolla, tupakoinnilla tai runsaalla alkoholin käytöllä? Ilmeisesti se suurin syy alatiesynnytyksen pelkoon on kivun ja kontrollin menettämisen pelko? Mutta go ahead, vaikka kyllä viime aikoina oikeasti vaarallisia tauteja, niiden hoitoa ja sairaanhoidon resurssipulaa seuranneena en jaksaisi hirveästi innostua seksuaalisuutensa prioisoiva naisia jotka vaativat kallista hoitoa yhteiskunnan varoilla. Omilla kyllä (suunniteltu sektion HUSin privaattipuolella 9500 euroa v 2015).
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisilla on niin hirvittävän kova tarve arvostella toisten tekemiä ratkaisuita?
Olen 100-prosenttisesti sektion kannalla, muuta en edes harkitse. Ulkomaille sitten jos Suomessa ei ole mahdollista. En silti koe tarpeelliseksi arvostella alatiesynnyttäjiä valinnastaan.
Siksi että toiset ovat päässeet vähemmällä kärsimyksellä ja se tekee alatiesynnyttäjät katkeriksi.
Katkeruus ei kaunista ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta - te jotka olette sitä mieltä että riskeistä puhuminen on turhaa pelottelua, oletteko myös sitä mieltä ettei esim. leikkaukseen menevälle ihmiselle tule kertoa leikkaukseen liittyvistä riskeistä?
Asiasta voisi puhua prosentein. Antaa vaikka a4 lappu asiasta. Täällä luettuna tulee olo, että joka toisella on pidätyskykyongelma, vaikka todellisuus on alle 10% synnyttäneistä. Ja sitten monissa palautumisissa myös lukemia, ja miten palautuu parhaiten.
Siitä en näe mitään hyötyä, että minulle kerrotaan "saattaa tulla sitä ja tätä ja voit ehkä kuolla blaablaa". Haluan faktuaalista tilastotietoa, enkä kauhuskenaarioita.
Näin suurin osa järjellä elämänsä päätöksiä tekevistä. Jätätkö ajamatta autolla kuolemanriskin takia? Et, mutta pelkäät alatiesynnytyksen riskejä, sen sijaan useat eivät ajattele ollenkaan riskiä minkä keholleen laittavat ylipainolla, tupakoinnilla tai runsaalla alkoholin käytöllä? Ilmeisesti se suurin syy alatiesynnytyksen pelkoon on kivun ja kontrollin menettämisen pelko? Mutta go ahead, vaikka kyllä viime aikoina oikeasti vaarallisia tauteja, niiden hoitoa ja sairaanhoidon resurssipulaa seuranneena en jaksaisi hirveästi innostua seksuaalisuutensa prioisoiva naisia jotka vaativat kallista hoitoa yhteiskunnan varoilla. Omilla kyllä (suunniteltu sektion HUSin privaattipuolella 9500 euroa v 2015).
En tupakoi, käytä alkoholia/huumeita tai ole ylipainoinen, mutta olen synnytyspelkoinen. Pelon syyt ihan alkujaan olivat just tuo kivun ja kontrollin menettämisen pelko. Mutta pelkopolilla menetin uskoni alatiesynnytyksen hoitavaan henkilökuntaan. Pelkopolin kätilö & synnytysvalmennusten kätilöt sokerikuorruttivat alatiesynnytyksen. Synnytysvalmennuksessa yksi kätilö puhui siitä miten "synnytyksessä astutaan sisään äitien ikiaikaseen riittiin" (valitettavasti en liioittele tässä nyt yhtään) . Ja toiselta saatiin kotitehtäväksi mielikuvaharjoituksia, joiden avulla sitten supistuskivuista voi siirtyä henkisesti uimarannalle lekottelemaan. Tällaiset ihmiset sitten ovat asiantuntijana synnytyksissä ja päättävät esim. siitä, koska kutsutaan lääkäri paikalle. Eihän kukaan ammattilainen voi oikeasti puhua tuollaista soopaa kenellekään synnyttämään menossa olevalle!!!! Pelkopolilta lähetettiin myös psykologin vastaanotolle, joka oli sitä mieltä, että nyt mennään metsään ja pahasti, kun kerroin mitä "apuja" olen saanut polin puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta - te jotka olette sitä mieltä että riskeistä puhuminen on turhaa pelottelua, oletteko myös sitä mieltä ettei esim. leikkaukseen menevälle ihmiselle tule kertoa leikkaukseen liittyvistä riskeistä?
Asiasta voisi puhua prosentein. Antaa vaikka a4 lappu asiasta. Täällä luettuna tulee olo, että joka toisella on pidätyskykyongelma, vaikka todellisuus on alle 10% synnyttäneistä. Ja sitten monissa palautumisissa myös lukemia, ja miten palautuu parhaiten.
Siitä en näe mitään hyötyä, että minulle kerrotaan "saattaa tulla sitä ja tätä ja voit ehkä kuolla blaablaa". Haluan faktuaalista tilastotietoa, enkä kauhuskenaarioita.
Näin suurin osa järjellä elämänsä päätöksiä tekevistä. Jätätkö ajamatta autolla kuolemanriskin takia? Et, mutta pelkäät alatiesynnytyksen riskejä, sen sijaan useat eivät ajattele ollenkaan riskiä minkä keholleen laittavat ylipainolla, tupakoinnilla tai runsaalla alkoholin käytöllä? Ilmeisesti se suurin syy alatiesynnytyksen pelkoon on kivun ja kontrollin menettämisen pelko? Mutta go ahead, vaikka kyllä viime aikoina oikeasti vaarallisia tauteja, niiden hoitoa ja sairaanhoidon resurssipulaa seuranneena en jaksaisi hirveästi innostua seksuaalisuutensa prioisoiva naisia jotka vaativat kallista hoitoa yhteiskunnan varoilla. Omilla kyllä (suunniteltu sektion HUSin privaattipuolella 9500 euroa v 2015).
Tähän autovertaukseen on nyt pakko puuttua. Noin 1 % synnyttäjistä saa niin pahan repeämän, että se vie pahimmillaan ulosteenpidätyskyvyn. Tämä tekee sen 500 synnyttävää naista per vuosi niin kuin joku aiemmin täällä totesi. Ja virtsanpidätysvaikeudet ovat monta kertaa yleisempiä. Jos minulla olisi 1% riski joutua käyttämään vaippoja joka kerta kun auton rattiin hyppään, voin kertoa että jäisi auto hankkimatta. Todennäköisesti myös autolla ajaminen olisi kielletty laissa tai ainakin todella tiukan valvonnan alla kun mietitään niiden automatkojen määrää mitä vuodessa tehdään.
Pian synnyttävänä (tavalla tai toisella) minua ei pelota pätkääkään kuoleminen tai kipu, minä pelkään sitä että vietän loppuikäni vaipat housussa, vaivani takia muusta maailmasta eristäytyneenä. Mitä elämäntapoihin tulee, ylipainoa ei koskaan ole ollut, tupakkaa ei ole sauhuteltu eikä viina maistunut. Myös kunnosta ja terveydestä on pidetty huolta. Minä olen valmis kantamaan sektion mukanaan tuomat riskit ja vaikka maksamaan siitä kunhan tämä vaan minulle suostuttaisiin antamaan.
Miksi kuolevienkaan kipuja toisaalta pitäisi helpottaa tai miksi keskustellaan ylipäätään eutanasiasta?
Kuolemakin on tavallaan "ihmisen ikiaikainen riitti".
Näitä kauhutarinoita lukiessa täytyy olla onnellinen kun lapset on jo tehty eikä synnytyksistä/raskauksista jäänyt oikein mitään merkkejä. Molemmat alatiesynnytyksiä, ei repeämiä eikä alapääkipuja synnytyksen jälkeen, vessareissut, istumimen ja kävely sujui heti. Kävelylenkillä käynyt n. 4-5 vrk synnytyksistä ja seksi on onnistunut parissa viikossa. Kotiuduttuani kurkkasin alapäätä peilillä, mutta näytti ihan samalta kuin aina ennenkin.
Eli näinkin voi käydä! Tosin rinnat oli kyllä aika riippuvat kun imetykset loppui eivätkä edelleenkään ole terhakat (5vuotta imetin yht.) eli enemmän se imetys teki mulla tuhojaan.
Syytit seksin vonkaamisesta. Olet toinen osapuoli seksissä ihan omasta tahdostasi 10 kertaa ennen jälkitarkastusta.