Lue keskustelun säännöt.
Miksei siitä puhuta avoimesti ja tarpeeksi, miten brutaali asia raskaus ja synnytys on naisen vartalolle?
07.03.2017 |
Miksi alapään repeämisiä, kipua ym. asioita piilotellaan ja kaunistellaan?
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Katkera kirjoitti:
Löysä emätin, rinnat arvoiset ja roikkuvat säkit, vatsalihakset erillään, suonikohjuja alaraajan sinisenään, peräpukamat...You name it! Olen surullinen että kroppani on ollut pilalla kaksikymppisestä asti. Kovasti tulevia äitejä syyllistetään ja varoitellaan tulevista laskemista, ikäänkuin se todellinen syy olisi kenenkään laiskuus (Vrt. synnyttämättömät naiset)
Sairaaloiden kätilöillä ja lääkäreillä ei tunnu hommat olevan hallussa vielä nykyäänkään, synnytys tuntuu olevan kaaosta edelleen ja omaa kroppaa ja synnytystä koskevia asioita salaillaan, esim. repeämisiä ja sitä mitä siellä alapäässä tapahtuu. Muistan yhdestä synnytyksestäni sen lääkärin ilmeen kun näki alapääni ja joutui sitä alkaa harsimaan kasaan. Siltä se myös tuntuu, on tikkailtu mistä sattuu ja vedetty riekaleita yhteen mistä on saatu. Kivusta viis, minulle huudettiin että olisin HILJAA kun kiemurtelin tuskissani, kun alkoivat tikkaamaan episiotomiahaavaa ihan tuosta vaan.
Virtsateissä on jotain häikkää, ristiselkää koskee joka helvetin päivä, yhdynnästä ei tule löysyyden takia yhtään mitään. Nämä kaikki synnytysten takia. Mielestäni synnyttäneiden kaikki vauriot tulisi korjata yhteiskunnan varoin automaattisesti. KAIKKI VAURIOT jotka ovat seurausta raskaudesta tai synnytyksestä.
Nyt joutuu lähes jokainen nainen kärsimään jotenkin saatettu ajan lapsensa maailmaan, eikä ketään kiinnosta. Lääkärit ovat nihkeitä lähettämään korjaustöihinsuksiin, vähättelevät ihan järjestään näitä ongelmia. Suosittelisin joka mieslääkärille melonia pyllystä ulos kerran elämässään. Mitäpä sitä sitten jälkiä korjaamaan. Kotiin vaan .Tämä oli hyvä kirjoitus. Kiitos. Ja olen hyvin pahoillani kokemastasi, kuulostaa oikeasti todella ikävältä ja tuskaisalta. Sait minut huomaamaan omien ajatusteni rajallisuuden, en ole ajatellut asiaa tarpeeksi. Nyt tajuan tuon pointin, että vähättely ja puhumattomuus on todella pahasta nimenomaan kaikille synnyttäville naisille. Ikäänkuin naiset olisi jotain halpaa karjaa, synnyttäjiä, joiden mielipiteillä, peloilla ja kokemuksilla ei ole mitään väliä. Se on kauhea kuva. Ehkä näistä pitäisi puhua, mutta ei pelottelumielessä, vaan sillä, miten naisen oikeuksia ei enää poljettaisi. Naista pitäisi kuunnella ja arvostaa ja ne vauriot pitäisi korjata. Sektio pitäisi olla vapaaehtoinen, kyllä meillä siihen oikeasti on varaa.
Olen aina kyllä ollut sitä miltä, että jos miehet joutuisi synnyttämään niin kaikki olisi todellakin aivan toisin. Mutta kun me eletään tässä vielä aika alkeellisessa ja joiltakin osin tasa-arvottomassa maailmassa niin naiset todellakin saa kärsiä muinaisilla tavoilla.
Suurn osa synnytyslääkäreistä ja kätilöistä on naisia, suurin osa synnyttäneitä sellaisia. Tuskin vähättelevät synnytyskokemusta kun itsekin ovat sen kokeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään kiinnosta mitä jotkut naiset ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkera kirjoitti:
Löysä emätin, rinnat arvoiset ja roikkuvat säkit, vatsalihakset erillään, suonikohjuja alaraajan sinisenään, peräpukamat...You name it! Olen surullinen että kroppani on ollut pilalla kaksikymppisestä asti. Kovasti tulevia äitejä syyllistetään ja varoitellaan tulevista laskemista, ikäänkuin se todellinen syy olisi kenenkään laiskuus (Vrt. synnyttämättömät naiset)
Sairaaloiden kätilöillä ja lääkäreillä ei tunnu hommat olevan hallussa vielä nykyäänkään, synnytys tuntuu olevan kaaosta edelleen ja omaa kroppaa ja synnytystä koskevia asioita salaillaan, esim. repeämisiä ja sitä mitä siellä alapäässä tapahtuu. Muistan yhdestä synnytyksestäni sen lääkärin ilmeen kun näki alapääni ja joutui sitä alkaa harsimaan kasaan. Siltä se myös tuntuu, on tikkailtu mistä sattuu ja vedetty riekaleita yhteen mistä on saatu. Kivusta viis, minulle huudettiin että olisin HILJAA kun kiemurtelin tuskissani, kun alkoivat tikkaamaan episiotomiahaavaa ihan tuosta vaan.
Virtsateissä on jotain häikkää, ristiselkää koskee joka helvetin päivä, yhdynnästä ei tule löysyyden takia yhtään mitään. Nämä kaikki synnytysten takia. Mielestäni synnyttäneiden kaikki vauriot tulisi korjata yhteiskunnan varoin automaattisesti. KAIKKI VAURIOT jotka ovat seurausta raskaudesta tai synnytyksestä.
Nyt joutuu lähes jokainen nainen kärsimään jotenkin saatettu ajan lapsensa maailmaan, eikä ketään kiinnosta. Lääkärit ovat nihkeitä lähettämään korjaustöihinsuksiin, vähättelevät ihan järjestään näitä ongelmia. Suosittelisin joka mieslääkärille melonia pyllystä ulos kerran elämässään. Mitäpä sitä sitten jälkiä korjaamaan. Kotiin vaan .Tämä oli hyvä kirjoitus. Kiitos. Ja olen hyvin pahoillani kokemastasi, kuulostaa oikeasti todella ikävältä ja tuskaisalta. Sait minut huomaamaan omien ajatusteni rajallisuuden, en ole ajatellut asiaa tarpeeksi. Nyt tajuan tuon pointin, että vähättely ja puhumattomuus on todella pahasta nimenomaan kaikille synnyttäville naisille. Ikäänkuin naiset olisi jotain halpaa karjaa, synnyttäjiä, joiden mielipiteillä, peloilla ja kokemuksilla ei ole mitään väliä. Se on kauhea kuva. Ehkä näistä pitäisi puhua, mutta ei pelottelumielessä, vaan sillä, miten naisen oikeuksia ei enää poljettaisi. Naista pitäisi kuunnella ja arvostaa ja ne vauriot pitäisi korjata. Sektio pitäisi olla vapaaehtoinen, kyllä meillä siihen oikeasti on varaa.
Olen aina kyllä ollut sitä miltä, että jos miehet joutuisi synnyttämään niin kaikki olisi todellakin aivan toisin. Mutta kun me eletään tässä vielä aika alkeellisessa ja joiltakin osin tasa-arvottomassa maailmassa niin naiset todellakin saa kärsiä muinaisilla tavoilla.
Suurn osa synnytyslääkäreistä ja kätilöistä on naisia, suurin osa synnyttäneitä sellaisia. Tuskin vähättelevät synnytyskokemusta kun itsekin ovat sen kokeneet.
He saattavat mennä sillä periaatteella, että näin on tehty aina ja näin kuuluu tehdä. Ihan sama kuin vaikka ympärileikatut naiset; ovat itse kärsineet siitä kovasti, mutta aikaa kun kuluu ja yhteisö kasvattaa heidät uskomaan, että se on oikein, niin he leikkauttavat omatkin tyttärensä ja taas perinne jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep jep, kerropa tuo sellaiselle, jolla on alapäässä kahden reiän sijasta synntyksen takia nykyään yksi reikä. "Joo, nyt vaan jumppaa sit hei!"
Please, get your head out of your ass.
Kuule. Sellaista ei ole.
Nämä huuhaat on pahoja. Joku vielä uskoo
Kuule, kyllä sellaisia on. Vaivalla on nimi: fistula. Yleinen edelleen kehitysmaissa, joissa ei saatavilla kunnollista hoitoa synnytysvaurioihin. Johtaa usein naisen eristämiseen muusta yhteisöstä.
Kyllä, fistula on tietyissä afrikanmaissa hyvinkin yleistä. Syynä eivät ole niinkään synnytykset vaan kulttuurilliset erityispiirteet:
http://www.womenundersiegeproject.org/blog/entry/what-its-like-to-cover…
Ja näistä kulttuueillisista erityispiirteistä saadaan jo vähitellen nauttia täällä suomessakin:
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/julman-raiskauksen-tuomiot-ennallaan/…
"Erään tiedon sekä osion aloituksessa olleen tiedon mukaan saksilla on tehty seuraavanlaista väkivaltaa:
"Miehet olivat afrikkalaisia. He leikkasivat saksilla naisen vaginan ja peräaukon välisen lihan, jotta tämä menettäisi kyvyn pidättää ulosteitaan. Tämä on tapana Afrikassa. Näin he pystyvät häpäisemään naisen, ja merkitsemään hänet haisevaksi hylkiöksi joka ei enää kelpaa kenellekään (eikä tule vahingossa raiskatuksi uudelleen)."
"
Noniin, siinä meni yöunet. Saa taas alkaa pelkäämään kadullakulkemista. Kiitos.
Oulussa minua on kerran seurattu tummaihoisten toimesta, onneksi pääsin ajoissa ihmisten keskelle ja taksilla kotiin.
Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että jos pitää valita lapsen tai äidin hyvinvointi, syntyvän lapsen hyvinvointi menee äidin hyvinvoinnin edelle?
Jos mieheni ajattelisi näin, saisi kyllä tehdä lapsensa jonkun toisen naisen kanssa.
Uskokaa pois, sadan vuoden kuluttua hyvinvoivissa maissa ei enää alatiesynnytetä. Luonnotonta alatiesynnytyksestä tekee jo se, että ilman ulkopuolista apua riskit ovat todella isot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hämmentävää, miksi naisen seksuaalisuuteen vaikuttavia ongelmia edelleen tässäkin ketjussa ilmenneillä tavoilla vähätellään ja vielä toisten naisten puolesta!
Emme elä enää 1900-lukua ja arvo on minusta syntyvän lapsen terveyden ohella tämän äidin terveys. Miksi vauva pitää asettaa etusijalle? Eikö vauvallakin ole oikeus onnelliseen ja tyytyväisen äitiin, samoin äidillä oikeus valita itse haluamansa synnytystapa.
Olen melko varma että sektiot tulevaisuudessa vääjäämättä lisääntyvät ainakin niillä, joilla se ei ole rahasta kiinni. Olisin minäkin voinut elää hankaavien häpyhuulteni kanssa kärvistellen mutta komplikaatioriskeistä huolimatta kävin napsaisemassa häiritsevät liikapalat pois yksityisesti. Ihan vain mukavuudenhalusta.
Alatiesynnytykseen liittyy sellaisia riskejä, joita en halua ottaa eikä kellään ole oikeutta arvostella omaa käsitystäni riskien mittakaavaasta. Seksuaalisuus on henkilökohtainen asia.
Jos oikeasti ei kykene laittamaan vauvan etua omansa edelle ne lapset kannattaa jättää tekemättä. Synnytyksen jälkeen joutuu monta vuotta priorisomaan lasta joka ei kykene itsestään huolehtimaan ilman jonkun aikuisen apua. Olkaa mieluummin onnellisia naisia ilman lapsia ja antaa niiden lasten syntyä muihin koteihin.
Ja taas kerran.
Jos nyt edes yrittäisit ymmärtää sisällön lukemastasi.
Olen sitä mieltä, että naisen tulisi saada itse valita synnytystapansa. Silloin jokainen saa itse punnita vaihtoehtoja ja tehdä oman valintansa, ainakin niin pitkälle kun se on mahdollista (ainahan esim. alatiesynnytys ei ole mahdollinen). Naisten täytyy myös saada kaikki mahdollinen apu synnytyksestä johtuviin vaivoihin ja vammoihin, mutta en soisi asialle loputtomasti palstatilaa, kyseessä on kuitenkin marginaali-ilmiö. Yhäkin suurin osa alatiesynnyttäneistä ei kärsi loppuiän kestävistä vaurioista, joten on turhaa demonisoida alatiesynnytys ja pumpata nettiä täyteen viallista tietoa sektion turvallisuudesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsääntöisesti synnytykset sujuvat hyvin. Itse en ainakaan haluaisi, että jossain neuvolassa pelotellaan asiasta vielä enemmän. Jokaisen synnytys on yksilöllinen, joten ei ole järkeä käydä kaikki mahdolliset skenaariot siellä läpi.
Neuvola ja sairaala tekee kaikkensa riskien arvioimiseksi, raskaanaolevan tuntemuksia kuunnellen ja tottakai myös sikiön terveyttä katsoen. Ja nainen! Kerro peloista ja huolistasi. Kysy äidiltäsi synnytyksestä. Keskustele jossain muualla kuin täällä asiasta (anonyymit palstat surkeimpia vertaistukeen).
Itse odotan synnytystä innolla. Toki se jännittääkin, mutta toivon, että saisin toivomani tavan synnytykseen. Synnytyksessä voi tulla monta muttaa eteen. Pääasia on se, että luotan hoitohenkilökuntaan ja koen olevani ammattilaisten käsissä. Sinulla on oikeus vaihtaa hoitava taho, jos koet että sen hetkinen neuvola/lääkäri/sairaala ei olekkaan hyvä sinun näkökannaltasi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta harvoin suunnitellussa sektiossa tapahtuu mitään komplikaatioita. Vähemmän kuin alatiesynnytyksessä, koska haavakin on hallitusti tehty.
Miten niin harvoin? Kyllähän suunniteltuun sektioon pätevät kaikki sektioon liittyvät riskit: merkittävä verenvuoto, kohtutulehdus tai kohdunpoisto, veritulppa, istukkaongelman seuraavissa raskauksissa, kirurgiset komplikaatiot (ml. virtsarakon vaurioituminen), leikkaushaavan tulehtuminen, kohtuarpeen liittyvät ongelmat,... Kaikki nämä komplikaatiot ovat yleisempiä sektion kuin alatiesynnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että jos pitää valita lapsen tai äidin hyvinvointi, syntyvän lapsen hyvinvointi menee äidin hyvinvoinnin edelle?
Jos mieheni ajattelisi näin, saisi kyllä tehdä lapsensa jonkun toisen naisen kanssa.
Uskokaa pois, sadan vuoden kuluttua hyvinvoivissa maissa ei enää alatiesynnytetä. Luonnotonta alatiesynnytyksestä tekee jo se, että ilman ulkopuolista apua riskit ovat todella isot.
Onpa melko tyhmä argumentti. Mitenkäs ne sektion riskit ilman ulkopuolista apua? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että jos pitää valita lapsen tai äidin hyvinvointi, syntyvän lapsen hyvinvointi menee äidin hyvinvoinnin edelle?
Jos mieheni ajattelisi näin, saisi kyllä tehdä lapsensa jonkun toisen naisen kanssa.
Uskokaa pois, sadan vuoden kuluttua hyvinvoivissa maissa ei enää alatiesynnytetä. Luonnotonta alatiesynnytyksestä tekee jo se, että ilman ulkopuolista apua riskit ovat todella isot.
Sinä varmastikin siemailet reippaasti viiniä ja syöt tuorejuustoja raskausaikana? Jos vastakkain on perusterve, aikuinen ihminen ja hauras vastasyntynyt niin olettaisin suurimman osan äideistä miettivät tuota vastasyntynyttä ensin.
Keisarinleikkauksen vaikutusta aivoihin on tutkittu rotilla. Synnytystavalla on havaittu pitkäaikaisvaikutuksia mm. aivojen dopamiinipitoisuuksiin ja tällä taas vakaviin mielenterveyssairauksiin. Ehkä se alatiesynnytys ei olekaan niin luonnoton ja brutaali - sen syntyjän kannalta?
Experimental Neurology 1997:
These early developmental alterations could contribute to long-term alterations in dopaminergic parameters observed in rats born by C-section, with or without added anoxia. It is concluded that C-section birth is sufficient perturbation to produce long-lasting effects on DA levels and metabolism in the central nervous system of the rat. These findings highlight the sensitivity of DA pathways to variations in birth procedure and support the notion that birth complications might contribute to the pathophysiology of disorders involving central dopaminergic neurons, such as schizophrenia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että jos pitää valita lapsen tai äidin hyvinvointi, syntyvän lapsen hyvinvointi menee äidin hyvinvoinnin edelle?
Jos mieheni ajattelisi näin, saisi kyllä tehdä lapsensa jonkun toisen naisen kanssa.
Uskokaa pois, sadan vuoden kuluttua hyvinvoivissa maissa ei enää alatiesynnytetä. Luonnotonta alatiesynnytyksestä tekee jo se, että ilman ulkopuolista apua riskit ovat todella isot.
No on siinä sektiossakin ilman ulkopuolisen apua suht isot riskit... Hehe...
Kaikkein luonnollisin synnytystapahan se ei ole, mutta suunniteltuna hyvin turvallinen. Itselläni erittäin hyvä kokemus sektiosta, nyt 4kk jälkeen ainoa "vaiva" on hieman pömpöttävä vatsa. Vaalean punertava arpi vain muistona.
Raskausta sivusta seuranneena voi vain sympatiseerata kaikkia raskaana olevia naisia. Olette uskomattomia <3
Itse olen nyt seurannut raskautta sivusta tovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten nillitys ja kauhutarinat sekä pelot, ovat täysin liioiteltuja synnytyksestä.
Ensimmäistä kertaa mukaan mennessäni odotin jotain aivan karmeaa ja sen jälkeen totesin, että just joo, olipa tosi kamalaa. Puuha ei todellakaan ole sellaista mitä kuvaa siitä miehille syötetään koko nuoruus.
Ja se on synnyttäjän ihan omaa tyhmyyttä, jos ei ota epiduraalia ja kunnolla ilokaasua, eipä tunnu a-luokan repeämisen tikkaamisetkaan silloin miltään. Sit vaan Epoa suoneen ja vauva rinnalle imemistä opettelemaan.
Myöhemmillä kerroilla olen lukenut seiskalehteä vieressä tai katsonut formuloita kännykästä ja väliin aina vähän jeesannut ponnistusvaiheissa, kun tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun oliskin vaan kosmeettisia haittoja, kuten raskausarpia tai roikkuva mahanahka, mutta kun menee pidätyskyky tai jää kipuja loppuelämäksi, niin kyllä se aika kiva olis ollut näistä mahdollisista haitoista etukäteen tietää. Ei näistä ole missään julkaisuissakaan tarpeeksi tai jos on niin niissä annetaan ymmärtää, että kaikki on vaan tilapäistä ja kyllä se sitten siitä aikanaan.
Kysyin kerran työn puolesta tätä asiaa neuvolan perhevalmennuksia vetäviltä terkkareilta. Sain jokseenkin ympäripyöreän vastauksen, jossa lähinnä todettiin ettei niitä odottavia äitejä kannata pelotella. Sama juttu synnytyksen kulun kanssa - videolta katsotaan suht' "normaali" synnytys ja sektio käsitellään nopeasti. Käydään kattavasti läpi ns. synnytyksen kulku avautumisvaiheesta ponnistusvaiheeseen ja vauvan syntymään, mutta harvemmin kerrotaan miten eri tavoilla ihan "normaali" synnytys voi edetä. Nykymuotoinen perhevalmennus ajatusharjoituksineen, toivelistoineen ja seesteisine tunnelmineen valmentaa perheitä aivan vääränlaiseen asenteeseen. Monet aivan normaalin synnytyksen kokeneet voivat olla hyvin pettyneitä, kun asiat eivät menneetkään niin kuin he olivat suunnitelleet. Tällöin aivan tavallinen synnytyskokemus voikin olla äidin mielestä pelkkä suuri epäonnistuminen.
Minusta valmennuksen tulisi pohjautua todellisuuteen, eikä mielikuviin ja toiveisiin. Vedän itse työni puolesta perhevalmennuksen jatkokertoja vauvan synnyttyä ja vaikka synnytyksestä ja raskauden jälkeisestä ajasta kertominen on täysin vapaaehtoista, on joka ryhmässä useampi nainen, joille oman kehon kunto synnytyksen jälkeen on tullut ikävänä yllätyksenä. Joka ryhmässä on myös niitä naisia, joilla on edessä kehon korjailua tai kuntoutusta, samoin myös niitä, joille jää pysyviä vammoja. Väliaikainen virtsankarkailu on sieltä kesyimmästä päästä, siitä sentään puhutaan ja ohjeistetaan, mutta toinen hyvin yleinen ja paljon vähemmän puhuttu on vatsalihasten erkaantumasta johtuva kehon huono kunto. Esimerkiksi käynti fysioterapeutilla voisi pelasta monen äidin pitkältä vaivakierteeltä, epämääräisiltä selkäkivuilta sun muulta. Ja nämä ovat vain niitä yleisimpiä ja korjattavissa olevia asioita. Repeämät, arpeutumat, murtumat, komplikaatiot jne. voivat jättää pysyvän, kivuliaan jäljen. Miksi ihmeessä asioista ei voisi puhua? Miksi äidit jätetään yksin kokemustensa kanssa ja miksi odotetaan että vastasynnyttänyt äiti itse hakee apua? Miksi?
Mitä teille kerrottiin synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta perhevalmennuksessa ja miten hyvin se vastasi todellisuutta? Mistä olisitte ehdottomasti halunneet tietoa perhevalmennuksessa? Entä synnytyksen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Naisten nillitys ja kauhutarinat sekä pelot, ovat täysin liioiteltuja synnytyksestä.
Ensimmäistä kertaa mukaan mennessäni odotin jotain aivan karmeaa ja sen jälkeen totesin, että just joo, olipa tosi kamalaa. Puuha ei todellakaan ole sellaista mitä kuvaa siitä miehille syötetään koko nuoruus.
Ja se on synnyttäjän ihan omaa tyhmyyttä, jos ei ota epiduraalia ja kunnolla ilokaasua, eipä tunnu a-luokan repeämisen tikkaamisetkaan silloin miltään. Sit vaan Epoa suoneen ja vauva rinnalle imemistä opettelemaan.
Myöhemmillä kerroilla olen lukenut seiskalehteä vieressä tai katsonut formuloita kännykästä ja väliin aina vähän jeesannut ponnistusvaiheissa, kun tarvis.
Mun puoliso olisi jäänyt ihan yksin katsomaan formuloita, jos olisi ollut noin hyvin tukena kun olen kivuissa ja avuton. No, eipä se ollutkaan tukena kuin salissa, jätin neljä vuotta myöhemmin.
Mitä ihmeen kipuja ja repeämisiä? Miten ne liittyy raskauteen ja synnytykseen sen kummemmin kuin nilkan tai polven repeämät urheiluun? Synnytyskivut eivät yleensä ole pysyviä, ja niistä synnytyskivuistahan puhutaan vaikka kuinka paljon!
Eikö repeämät ole komplikaatioita? Ei minulla ainakaan kuusi kertaa synnyttäneenä ole mitään kipuja tai repeämisiä. Lapsetkin potria neli-viisikiloisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten nillitys ja kauhutarinat sekä pelot, ovat täysin liioiteltuja synnytyksestä.
Ensimmäistä kertaa mukaan mennessäni odotin jotain aivan karmeaa ja sen jälkeen totesin, että just joo, olipa tosi kamalaa. Puuha ei todellakaan ole sellaista mitä kuvaa siitä miehille syötetään koko nuoruus.
Ja se on synnyttäjän ihan omaa tyhmyyttä, jos ei ota epiduraalia ja kunnolla ilokaasua, eipä tunnu a-luokan repeämisen tikkaamisetkaan silloin miltään. Sit vaan Epoa suoneen ja vauva rinnalle imemistä opettelemaan.
Myöhemmillä kerroilla olen lukenut seiskalehteä vieressä tai katsonut formuloita kännykästä ja väliin aina vähän jeesannut ponnistusvaiheissa, kun tarvis.
Mun puoliso olisi jäänyt ihan yksin katsomaan formuloita, jos olisi ollut noin hyvin tukena kun olen kivuissa ja avuton. No, eipä se ollutkaan tukena kuin salissa, jätin neljä vuotta myöhemmin.
Eiköhän toi ole trolli. Tai muuten on surullista jos joku on noin tunteeton. Oma mies ei ainakaan voinut rauhoittua tai edes istua viittä minuuttia pidempää paikallaan kun näki missä tuskissa minä olin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen kipuja ja repeämisiä? Miten ne liittyy raskauteen ja synnytykseen sen kummemmin kuin nilkan tai polven repeämät urheiluun? Synnytyskivut eivät yleensä ole pysyviä, ja niistä synnytyskivuistahan puhutaan vaikka kuinka paljon!
Eikö repeämät ole komplikaatioita? Ei minulla ainakaan kuusi kertaa synnyttäneenä ole mitään kipuja tai repeämisiä. Lapsetkin potria neli-viisikiloisia.
KOSKA MINULLA EI NIIN EI VOI MUILLAKAAN!!!
Lue mistä puhutaan ennen kuin kommentoit, kiitos.
Tämä oli hyvä kirjoitus. Kiitos. Ja olen hyvin pahoillani kokemastasi, kuulostaa oikeasti todella ikävältä ja tuskaisalta. Sait minut huomaamaan omien ajatusteni rajallisuuden, en ole ajatellut asiaa tarpeeksi. Nyt tajuan tuon pointin, että vähättely ja puhumattomuus on todella pahasta nimenomaan kaikille synnyttäville naisille. Ikäänkuin naiset olisi jotain halpaa karjaa, synnyttäjiä, joiden mielipiteillä, peloilla ja kokemuksilla ei ole mitään väliä. Se on kauhea kuva. Ehkä näistä pitäisi puhua, mutta ei pelottelumielessä, vaan sillä, miten naisen oikeuksia ei enää poljettaisi. Naista pitäisi kuunnella ja arvostaa ja ne vauriot pitäisi korjata. Sektio pitäisi olla vapaaehtoinen, kyllä meillä siihen oikeasti on varaa.
Olen aina kyllä ollut sitä miltä, että jos miehet joutuisi synnyttämään niin kaikki olisi todellakin aivan toisin. Mutta kun me eletään tässä vielä aika alkeellisessa ja joiltakin osin tasa-arvottomassa maailmassa niin naiset todellakin saa kärsiä muinaisilla tavoilla.