Syöminen ainoa ilo elämässä

Ei syöminen ole ainoa ilo elämässä. Sulle se ilmeisesti on, ihan oman valinnan kautta. Itse tykkäät siitä eniten, mutta ei se ainoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei syöminen ole ainoa ilo elämässä. Sulle se ilmeisesti on, ihan oman valinnan kautta. Itse tykkäät siitä eniten, mutta ei se ainoa ole.

On se ainoa ilo mun elämässä. Toki muilla on parempi elämä.

Ylipainoa 15 kg ja mulla sama; syöminen ainoa ilo elämässä :'( Kiitos masennuksen. Mistään muusta en saa mielihyvää paitsi sokerista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kuitenkin valita syömisensä, ettei tule ylikiloja.

Mä ainakin nautin vaan herkkujen yms syömisestä. Ei huvita mitään kasviksia syödä.

Älä syö sitten kasviksia. Onhan muutakin tervettä syömistä. Liha, kala, juusto, kananmunat, rasva.

No mä syön niitäkin luettelemisiasi juttuja liikaa. Kyllä niistäkin painoa kertyy.

Ei ne lihota, jos et syö niiden kanssa sokeria.

Väärää tietoa. Mikä tahansa mistä saa kaloreita yli kulutuksensa, lihottaa. Myös ne liha, kala, juusto, munat ja rasva, vaikkei söisi yhtään sokeria.

Noita on kyllä aika vaikea syödä yli kulutuksen, jos mukana ei ole sokeria. Siinä se juju onkin.

Mitä ihmettä? Minulle juuri nuo ovat ne mitä himoitsen. Sokeri tai hiilariruoat ei ole minulle ikinä olleet minkään himojen kohteita, makea ei vaan kiinnosta. Mutta rasvaiset juustot, rasvainen liha- tai kalaruoka, munat, saatan ahmia täysin kohtuuttomia määriä kun maistuvat niin hyvältä. 

"Yllättäen" minulle sitten karppaus ei toiminutkaan ollenkaan vaan lihotti entisestään, kun kerran luvan kanssa sai syödä niitä ruokia joita muutenkin söin kohtuuttomasti.

Outo neuvo tuo "treenaa ja etsi itsellesi mies" :D Mikä autuaaksi tekevä joku äijä on? Mainio paradoksi, kun lueskelee täälläkin näitä "parisuhteita", niiden aiheuttamia ongelmia ja itse kunkin ajatusmaailmaa.

Eikö kuitenkin kannattaisi vaikka opiskella jotain tai alkaa harrastaa lajia, josta on vuosia unelmoinut? Etsiä töitä tai yrittää vaihtaa stressaava työ toisenlaiseen? Haastaa ja kohdata itsensä? Itsetunnosta se kaikki lähtee.

Ja jos joskus kun se oikea ihminen on tullakseen, voi suhdekin kestää, kunhan sille on otollinen maaperä kasvaa.

Sama täällä. Ja mulla on kyllä periaatteessa kaikki hyvin elämässä: on hyvä työpaikka, mies, terveyttä, ei mitään ongelmia. Mutta se juuri onkin ongelma: olen aina ollut sellainen että pitkästyn jos elämä on liian helppoa eikä oel haasteita, jos on tasaista, ja pitkästymistä hoidan ruoan mässyttämisellä iltaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Outo neuvo tuo "treenaa ja etsi itsellesi mies" :D Mikä autuaaksi tekevä joku äijä on? Mainio paradoksi, kun lueskelee täälläkin näitä "parisuhteita", niiden aiheuttamia ongelmia ja itse kunkin ajatusmaailmaa.

Eikö kuitenkin kannattaisi vaikka opiskella jotain tai alkaa harrastaa lajia, josta on vuosia unelmoinut? Etsiä töitä tai yrittää vaihtaa stressaava työ toisenlaiseen? Haastaa ja kohdata itsensä? Itsetunnosta se kaikki lähtee.

Ja jos joskus kun se oikea ihminen on tullakseen, voi suhdekin kestää, kunhan sille on otollinen maaperä kasvaa.

Niin, omituista että täällä aina luullaan ettei lihavalla ole miestä. Mä olen naimisissa ja mulla ollut paljon miehiä, ei läskit ole sitä asiaa haitannut.

Itsesääli saa aikaan monenlaista tuhoisaa käytöstä. Alkoholisti ei saa iloa muusta kuin dokaamisesta, tupakointi on jonkun ainoa ilo. Aina on syy jatkaa itsensä tappamista kun itsesäälissä rypien toteaa että se on tämän paskan elämäni ainoa ilo.

No tekeekö se iloiseksi? Onko ihanaa kun vaatteita ei löydy päälle ja keuhkot ja sydän antaa periksi? Onko iloista kun maksa sanoo poks tai keuhkosyöpä iskee?

Paska tekosyy sille, ettei itse halua muuttaa vanhoja tottumuksiaan, vaikka noista iloista ei loppujenlopuksi ole yhtään mitään iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi vaihtaa tuo ilon kohde esim treenaamiseen ja kun olette hyvässä kunnossa niin miehiin.

Mitä iloa parisuhteesta loppupeleissä on? Jos ei satu kuulumaan siihen häviävään pieneen prosenttiin ihmisistä, jotka löytävät sen ihanan kumppanin, niin ei ole mitään järkeä olla suhteessa koska olen huomannut, kuinka ihmisten suhteet noin keskimäärin eivät kestä kovin pitkään, ja jos kestävät, ovat ne täynnä surua ja kaikenlaisia harmeja. On helpompi olla ihan yksin kuin ottaa riksi satutetuksi tulemisesta, haluan suojella itseäni sillä niin paljon minua on poljettu maanrakoon elämäni aikana, ettei psyykkeeni ihan oikeasti kestä enää yhtään henkistä väkivaltaa, alistamista, kiusaamista, manipulaatiota tai muitakaan inhottavuuksia. En aio enää koskaan olla kenenkään heittopussi tai hyväksikäytetävä hölmö, en aio enää koskaan antaa yhdenkään ihmisen kävellä ylitseni.

Mainitsemasi asiat ovat minulla suuri syy ylipainooni. En ole nähnyt yhtään onnellista parisuhdetta ja olen nähnyt useita kamalia suhteita. Jos tai oikeastaan kun olen lihava, niin saan olla (yleensä) kaikessa rauhassa vonkaajamiehiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja mulla on kyllä periaatteessa kaikki hyvin elämässä: on hyvä työpaikka, mies, terveyttä, ei mitään ongelmia. Mutta se juuri onkin ongelma: olen aina ollut sellainen että pitkästyn jos elämä on liian helppoa eikä oel haasteita, jos on tasaista, ja pitkästymistä hoidan ruoan mässyttämisellä iltaisin. 

Minäkin mässytän, kun pitkästyn.

Sain erittäin huonon syöpäennusteen ja olen ollut vuosia pois töistä syöpähoitojen vuoksi. Pitkästyessäni mätän enkä päässyt heikossa kunnossa liikkumaan. 

Jaksan jo kävellä ja kävin kerran kuntosalilla, mutta mieltymys makeaan on hankalaa.

Ala lukemaan kirjoja niin et muista syödä. Uppoutuminen kirjojen maailmaan on ihanaa. Ja kohta se lämmin kevät on täällä, voit mennä ulos istumaan ja lukemaan = saat monta terveellistä voittoa. 

Mulla ihan sama. Lapset isoja ja mä työttömänä.

Rakastan leipomista ja syömistä. Nykyään en leivo mitään, koska tiedän vetävänä kaiken.

Olen vain 25 kiloa ylipainoinen, koska käyn myös kuntosalin jumpissa säännöllisesti. Harrastan myös paastoja.

Viimeksi olin aineenvaihduntadieetillä missä syötiin tarpeeksi ja terveellisesti, mutta silläkin onnistuin vain lihomaan, vaikka mittasin vaa'alla, että söin oikean määrän ruokaa.

Mulla on myös se ongelmana, että jos syön yhden pullan, mun on pakko syödä niitä useampi. Homma karkaa ihan pienestä käsistä.

Mulla on ihana talo ja rakastava mies. Tekemistä riittäisi, mutta ruoka vie mua aina jollain tavalla.

Tämä on mun ongelma.

Kyllä mullekin ruoka maistuu, ja tuottaa iloa. Joskus melkein ainoa ilontuottaja masiksessa. Olin joskus aikanani lähes 100 kiloinen masennuksen ja syömishäiriöiden takia (ahmiminen). Nykyään 40 kiloa hoikempi, ollut jo vuosia.

Mä oon havainnut, että eniten ruoasta saa iloa, kun sitä syö hallitusti ja enemmän iloa saa pitemmällä tähtäimellä terveellisestä syömisestä, mikä antaa hyvää oloa, energiaa ja ei turvota. Jostain sipsipussista tulee ihan karsea olo. Ruoka-aikoja voi vähän odotellakin. Karkkipussit maistuu paremmilta, kun niitä syö harvemmin, esim perjantai-illan kunniaksi. Välillä saa mättääkin, mutta siitä tulee usein huono olo. Siksi syön pääosin terveellisesti ja ruokarytmin mukaan. Saan kyllä ihan normi/terveellisestä ruoastakin iloa. Nykyään vaikka tekisi mieli herkkuja, monesti kiellän ne itseltäni ja valitsen jotain terveellistä tilalle - ainakin arjessa. 80 prosenttia ruoista on terveellistä kunnon ruokaa.