Parisuhteessa menot jaetaan tasan, eikö kotityötkin kuuluisi jakaa tasan??

Lisään vielä, että käytä moninkertaista ehkäisyä, ap. Pillereitä, vaahtoja ja miehellä kolme kondomia.

Itse asiassa selibaatti on paras ratkaisu, ettet vaan tule raskaaksi ja maksa vielä lapsenkin kuluja yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eroa - luvassa vain ongelmia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis tämä. Mies on vakityössä, on siis säännölliset tulot. Minä opiskelen, enkä työskentele tällä hetkellä. Tuloina ainoastaan opintotuki ja laina. Maksamme kaiken puoliksi, vuokran, ruoan, sähkö- yms. laskut, bensat, vakuutukset jne. Omat henkilökohtaiset harrastukset ja tavarat ostamme itse omista rahoistamme.

Minä vietän aika paljon aikaa kotona, koska luentoja ei tässä vaiheessa opiskeluja enää ole. Mies vaatii, että teen enemmän kotitöitä, koska olen päivisin kotona. Mielestäni tämä olisi ok järjestely, jos mies maksaisi vähän enemmän taloutemme menoista. Tähän mies ei kuitenkaan suostu.

Nyt meillä on hirveä riita asiasta. Olen jo vuosia "ajautunut" tekemään enemmistön kotitöistä, mutta nyt havahduin siihen, että eihän se ole reilua. Menot jaetaan sentilleen puoliksi, niin eikö kotityötkin kuuluisi!!

Mitä mieltä olette?

Täsmälleen samassa tilanteessa olin minäkin nuorena. Silloin en osannut edes ajatella, että kotitöitä pitäisi jakaa puoliksi. En edes sitä, että enemmän tienaava mies olisi voinut maksaa suhteessa enemmän yhteisistä kuluista. Olisi pitänyt ajatella.

Vuosien varrella mies on käynyt aina vain itarammaksi. Koska maksoin aina tunnollisesti puolet ja tarvittaessa enemmänkin yhteisistä kuluista, mies sai säästettyä itselleen sievoisen omaisuuden. Nykyään mies ei halua hankkia mitään yhteiseen kotiin, vaan kaikki kodin hankinnat kuuluvat minulle. Siivoamaan häntä ei saa mikään, sotkemaan kyllä. Naimisiinkaan ei ole menty, koska mies haluaa suojella omaisuuttaan. Eikä hän pysty edes näkemään, saati myöntämään, että osa siitä omaisuudesta kertyi kiltteyteni ansiosta.

Ota ja jätä tuo mies, oikeasti. Opettele elämään yksin ja onnellisena. Sen jälkeen saatat kohdata paremman miehen. Itse kadun sitä, etten löytänyt itsestäni rohkeutta tehdä tuota päätöstä. Nyt on rohkeutta, mutta toteutus saa odottaa sitä, että lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa.

Ikävä kuulla, että teilläkin on käynyt näin. 

Meilläkin kodin hankinnat kuuluvat minulle. Miehen mielestä ikkunoissa ei tarvitse olla verhoja, lattioilla mattoja, sängyssä päiväpeitettä jne. Hänen mielestään yksi setti petivehkeitä riittää, samoin yksi lusikka, haarukka, veitsi, lautanen ja motti per nuppi. Mies ei suostu osallistumaan mattopyykkille, koska hänen mielestään lattiassa ei tarvitse olla mattoja. Hän ei myöskään pese asuntomme ikkunoita, koska ei kiinnosta, ovatko ne likaiset. Kaikki tällaiset asiat ovat täysin minun vastuullani.

Ehkä olet oikeassa, ja minun olisi syytä suunnata katse tulevaan: yksin. 

ap

Tuo edellä kerrottu + tuo imurointi homman "ilmoittaminen" ap:lle, eihän tuo ole todellistakaan! Jos olet ap tosissasi etkä trollaa, niin eihän tuossa ole mitään järkeä! Eroa hyvä ihminen, normaalejakin miehiä on. Tuo kumppanisi ei kyllä ole millään muotoa normaali, tai edes millään tavalla arvosta tai kunnioita sinua, saati sitten rakasta. Käyttää vain hyväksi niin kauan kuin sallit sen. Ajattele miten helpottavaa on elää ilman tuollaista riippakiveä. Ryhdy jo tänään etsimään omaa asuntoa.  

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä vain yksi inttäjälassukka vai useampia?

Onko todellakin niin, että nykymiehet vihaavat naisia sydemiensä pohjasta, kuten tässäkin ketjussa näkyy?

Ei ihme, että niin monet naiset haluavat olla mielummin yksin tai suhteessa toisen naisen kanssa. 

Nykymiehet ovat jotenkin katkeroituneita sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja vaativat, että naiset maksavat puolet kuluista JA tekevät kaikki kotityöt.

Mies ei kustanna naisen elämää niin kuin nainen vaatimalla vaatii, päiväpeitteistä ja kynttiläkupeista lähtien = naisvihaa. Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa - luvassa vain ongelmia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis tämä. Mies on vakityössä, on siis säännölliset tulot. Minä opiskelen, enkä työskentele tällä hetkellä. Tuloina ainoastaan opintotuki ja laina. Maksamme kaiken puoliksi, vuokran, ruoan, sähkö- yms. laskut, bensat, vakuutukset jne. Omat henkilökohtaiset harrastukset ja tavarat ostamme itse omista rahoistamme.

Minä vietän aika paljon aikaa kotona, koska luentoja ei tässä vaiheessa opiskeluja enää ole. Mies vaatii, että teen enemmän kotitöitä, koska olen päivisin kotona. Mielestäni tämä olisi ok järjestely, jos mies maksaisi vähän enemmän taloutemme menoista. Tähän mies ei kuitenkaan suostu.

Nyt meillä on hirveä riita asiasta. Olen jo vuosia "ajautunut" tekemään enemmistön kotitöistä, mutta nyt havahduin siihen, että eihän se ole reilua. Menot jaetaan sentilleen puoliksi, niin eikö kotityötkin kuuluisi!!

Mitä mieltä olette?

Täsmälleen samassa tilanteessa olin minäkin nuorena. Silloin en osannut edes ajatella, että kotitöitä pitäisi jakaa puoliksi. En edes sitä, että enemmän tienaava mies olisi voinut maksaa suhteessa enemmän yhteisistä kuluista. Olisi pitänyt ajatella.

Vuosien varrella mies on käynyt aina vain itarammaksi. Koska maksoin aina tunnollisesti puolet ja tarvittaessa enemmänkin yhteisistä kuluista, mies sai säästettyä itselleen sievoisen omaisuuden. Nykyään mies ei halua hankkia mitään yhteiseen kotiin, vaan kaikki kodin hankinnat kuuluvat minulle. Siivoamaan häntä ei saa mikään, sotkemaan kyllä. Naimisiinkaan ei ole menty, koska mies haluaa suojella omaisuuttaan. Eikä hän pysty edes näkemään, saati myöntämään, että osa siitä omaisuudesta kertyi kiltteyteni ansiosta.

Ota ja jätä tuo mies, oikeasti. Opettele elämään yksin ja onnellisena. Sen jälkeen saatat kohdata paremman miehen. Itse kadun sitä, etten löytänyt itsestäni rohkeutta tehdä tuota päätöstä. Nyt on rohkeutta, mutta toteutus saa odottaa sitä, että lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa.

Ikävä kuulla, että teilläkin on käynyt näin. 

Meilläkin kodin hankinnat kuuluvat minulle. Miehen mielestä ikkunoissa ei tarvitse olla verhoja, lattioilla mattoja, sängyssä päiväpeitettä jne. Hänen mielestään yksi setti petivehkeitä riittää, samoin yksi lusikka, haarukka, veitsi, lautanen ja motti per nuppi. Mies ei suostu osallistumaan mattopyykkille, koska hänen mielestään lattiassa ei tarvitse olla mattoja. Hän ei myöskään pese asuntomme ikkunoita, koska ei kiinnosta, ovatko ne likaiset. Kaikki tällaiset asiat ovat täysin minun vastuullani.

Ehkä olet oikeassa, ja minun olisi syytä suunnata katse tulevaan: yksin. 

ap

Eli miehen pitäisi maksaa kevätverhot, tähtityynyt ja kynttiläkupit? En voi kuin nauraa.

Osta ne sitten kun sinulla on oikeaa rahaa itselläsi.

Kynttiläkuppikeskustelija on aina paikalla. 

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä on kynttiläkuppi. 

Onneksi peniksellinen sisustusasiantuntija tietää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa - luvassa vain ongelmia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis tämä. Mies on vakityössä, on siis säännölliset tulot. Minä opiskelen, enkä työskentele tällä hetkellä. Tuloina ainoastaan opintotuki ja laina. Maksamme kaiken puoliksi, vuokran, ruoan, sähkö- yms. laskut, bensat, vakuutukset jne. Omat henkilökohtaiset harrastukset ja tavarat ostamme itse omista rahoistamme.

Minä vietän aika paljon aikaa kotona, koska luentoja ei tässä vaiheessa opiskeluja enää ole. Mies vaatii, että teen enemmän kotitöitä, koska olen päivisin kotona. Mielestäni tämä olisi ok järjestely, jos mies maksaisi vähän enemmän taloutemme menoista. Tähän mies ei kuitenkaan suostu.

Nyt meillä on hirveä riita asiasta. Olen jo vuosia "ajautunut" tekemään enemmistön kotitöistä, mutta nyt havahduin siihen, että eihän se ole reilua. Menot jaetaan sentilleen puoliksi, niin eikö kotityötkin kuuluisi!!

Mitä mieltä olette?

Täsmälleen samassa tilanteessa olin minäkin nuorena. Silloin en osannut edes ajatella, että kotitöitä pitäisi jakaa puoliksi. En edes sitä, että enemmän tienaava mies olisi voinut maksaa suhteessa enemmän yhteisistä kuluista. Olisi pitänyt ajatella.

Vuosien varrella mies on käynyt aina vain itarammaksi. Koska maksoin aina tunnollisesti puolet ja tarvittaessa enemmänkin yhteisistä kuluista, mies sai säästettyä itselleen sievoisen omaisuuden. Nykyään mies ei halua hankkia mitään yhteiseen kotiin, vaan kaikki kodin hankinnat kuuluvat minulle. Siivoamaan häntä ei saa mikään, sotkemaan kyllä. Naimisiinkaan ei ole menty, koska mies haluaa suojella omaisuuttaan. Eikä hän pysty edes näkemään, saati myöntämään, että osa siitä omaisuudesta kertyi kiltteyteni ansiosta.

Ota ja jätä tuo mies, oikeasti. Opettele elämään yksin ja onnellisena. Sen jälkeen saatat kohdata paremman miehen. Itse kadun sitä, etten löytänyt itsestäni rohkeutta tehdä tuota päätöstä. Nyt on rohkeutta, mutta toteutus saa odottaa sitä, että lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa.

Ikävä kuulla, että teilläkin on käynyt näin. 

Meilläkin kodin hankinnat kuuluvat minulle. Miehen mielestä ikkunoissa ei tarvitse olla verhoja, lattioilla mattoja, sängyssä päiväpeitettä jne. Hänen mielestään yksi setti petivehkeitä riittää, samoin yksi lusikka, haarukka, veitsi, lautanen ja motti per nuppi. Mies ei suostu osallistumaan mattopyykkille, koska hänen mielestään lattiassa ei tarvitse olla mattoja. Hän ei myöskään pese asuntomme ikkunoita, koska ei kiinnosta, ovatko ne likaiset. Kaikki tällaiset asiat ovat täysin minun vastuullani.

Ehkä olet oikeassa, ja minun olisi syytä suunnata katse tulevaan: yksin. 

ap

Eli miehen pitäisi maksaa kevätverhot, tähtityynyt ja kynttiläkupit? En voi kuin nauraa.

Osta ne sitten kun sinulla on oikeaa rahaa itselläsi.

Huhhuh. Ettei siellä vaan olisi se parjattu mieheni kommentoimassa?

ap

Tosiaan lakkaa olemasta kotiorja sille miehelle jos hän ei edes arvosta sinun panostasi yhteiselämässä eli maksat puolet, teet kotityöt ja opiskelet (panostat parempaan tulevaisuuteen).

Tee testi eli lakkaa siivoamasta yksin ja tee ruoka vain itselle ja pese omat pyykit. Ja lakkaa heti keräämästä niitä miehen sotkuja ympäri kämppää. Siitä alkaa sellainen valitus ja vittuilu että oma elämä ilman miestä on helppo nakki.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä vain yksi inttäjälassukka vai useampia?

Onko todellakin niin, että nykymiehet vihaavat naisia sydemiensä pohjasta, kuten tässäkin ketjussa näkyy?

Ei ihme, että niin monet naiset haluavat olla mielummin yksin tai suhteessa toisen naisen kanssa. 

Nykymiehet ovat jotenkin katkeroituneita sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja vaativat, että naiset maksavat puolet kuluista JA tekevät kaikki kotityöt.

Luultavasti pidät minua yhtenä inttäjälassukkana. Naisena "vihaan" naisia! Ei aloittajankaan mies yksin ole parisuhteessaan, mutta silti vika tuntuu olevan yksin miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Entä, kun valmistut ja tienaat ehkä enemmän kuin miehesi, maksatko sitten enemmän yhteisistä menoistanne? En ymmärrä näitä erillisiä rahoja yhteistaloudessa enkä palkkojen suhdetta kotitöihin. Tottakai kotona oleva tekee kotityöt, jos puoliso käy töissä. Joo vanha olen, parisuhdetta 30 v ja kumpikin töissä ja tienaa yhtä paljon, yhteiset rahat aina ollut eri elämäntilanteissa opiskeluvuosilta alkaen lasten kotoa muuttamiseen asti.

Opiskelu kotona ei ole vain kotona olemista. Se on työtä. Jota häiritsee jos pitää välillä pestä pyykkiä ja tiskata. Jos sen gradun haluaa valmiiksi niin sitä pitää tehdä, ihan kuten töissäkäyvä, vähintään se 8 tuntia päivässä. Itse menin kirjastoon tekemään, siellä sai rauhassa tehdä. Eikä tarvinnut miettiä kotihommia. Ne tehtiin sitten illalla miehen kanssa.

Mun mielestä opiskelijana sun pitäis maksaa vähemmän kuin mies ja miksi maksat autoon liittyviä kuluja, bensaa voi rahaa laittaa silloin tällöin mutta tuskin sä sillä ajelet vaan mies vai onko toisin? Meillä molemmat töissä, sekä mies että minä joten kulut menee aika tasan tosin mies maksaa autoon liittyvät koska sillä ajelee ja mulla ei oo korttia ja minä taas muita laskuja saman verran suunilleen. Kotityöt menee tasan, molemmat tekee meillä jotain joka päivä. En ymmärrä miehiä jotka luistaa kotitöistä koska se on naisten hommaa, säälittävää. Kannattais suhteen alussa tehdä selväks nää asiat ettei myöhemmin tuu epäselvyyttä kuka tekee ja mitä ja mitä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä vain yksi inttäjälassukka vai useampia?

Onko todellakin niin, että nykymiehet vihaavat naisia sydemiensä pohjasta, kuten tässäkin ketjussa näkyy?

Ei ihme, että niin monet naiset haluavat olla mielummin yksin tai suhteessa toisen naisen kanssa. 

Nykymiehet ovat jotenkin katkeroituneita sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja vaativat, että naiset maksavat puolet kuluista JA tekevät kaikki kotityöt.

Luultavasti pidät minua yhtenä inttäjälassukkana. Naisena "vihaan" naisia! Ei aloittajankaan mies yksin ole parisuhteessaan, mutta silti vika tuntuu olevan yksin miehessä.

Lue tarkemmin, mistä on kysymys. Korvauksetta tehtävästä työstä.

Minä vihaan kaltaisiasi naisten vähättelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa - luvassa vain ongelmia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis tämä. Mies on vakityössä, on siis säännölliset tulot. Minä opiskelen, enkä työskentele tällä hetkellä. Tuloina ainoastaan opintotuki ja laina. Maksamme kaiken puoliksi, vuokran, ruoan, sähkö- yms. laskut, bensat, vakuutukset jne. Omat henkilökohtaiset harrastukset ja tavarat ostamme itse omista rahoistamme.

Minä vietän aika paljon aikaa kotona, koska luentoja ei tässä vaiheessa opiskeluja enää ole. Mies vaatii, että teen enemmän kotitöitä, koska olen päivisin kotona. Mielestäni tämä olisi ok järjestely, jos mies maksaisi vähän enemmän taloutemme menoista. Tähän mies ei kuitenkaan suostu.

Nyt meillä on hirveä riita asiasta. Olen jo vuosia "ajautunut" tekemään enemmistön kotitöistä, mutta nyt havahduin siihen, että eihän se ole reilua. Menot jaetaan sentilleen puoliksi, niin eikö kotityötkin kuuluisi!!

Mitä mieltä olette?

Täsmälleen samassa tilanteessa olin minäkin nuorena. Silloin en osannut edes ajatella, että kotitöitä pitäisi jakaa puoliksi. En edes sitä, että enemmän tienaava mies olisi voinut maksaa suhteessa enemmän yhteisistä kuluista. Olisi pitänyt ajatella.

Vuosien varrella mies on käynyt aina vain itarammaksi. Koska maksoin aina tunnollisesti puolet ja tarvittaessa enemmänkin yhteisistä kuluista, mies sai säästettyä itselleen sievoisen omaisuuden. Nykyään mies ei halua hankkia mitään yhteiseen kotiin, vaan kaikki kodin hankinnat kuuluvat minulle. Siivoamaan häntä ei saa mikään, sotkemaan kyllä. Naimisiinkaan ei ole menty, koska mies haluaa suojella omaisuuttaan. Eikä hän pysty edes näkemään, saati myöntämään, että osa siitä omaisuudesta kertyi kiltteyteni ansiosta.

Ota ja jätä tuo mies, oikeasti. Opettele elämään yksin ja onnellisena. Sen jälkeen saatat kohdata paremman miehen. Itse kadun sitä, etten löytänyt itsestäni rohkeutta tehdä tuota päätöstä. Nyt on rohkeutta, mutta toteutus saa odottaa sitä, että lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa.

Ikävä kuulla, että teilläkin on käynyt näin. 

Meilläkin kodin hankinnat kuuluvat minulle. Miehen mielestä ikkunoissa ei tarvitse olla verhoja, lattioilla mattoja, sängyssä päiväpeitettä jne. Hänen mielestään yksi setti petivehkeitä riittää, samoin yksi lusikka, haarukka, veitsi, lautanen ja motti per nuppi. Mies ei suostu osallistumaan mattopyykkille, koska hänen mielestään lattiassa ei tarvitse olla mattoja. Hän ei myöskään pese asuntomme ikkunoita, koska ei kiinnosta, ovatko ne likaiset. Kaikki tällaiset asiat ovat täysin minun vastuullani.

Ehkä olet oikeassa, ja minun olisi syytä suunnata katse tulevaan: yksin. 

ap

Tuo edellä kerrottu + tuo imurointi homman "ilmoittaminen" ap:lle, eihän tuo ole todellistakaan! Jos olet ap tosissasi etkä trollaa, niin eihän tuossa ole mitään järkeä! Eroa hyvä ihminen, normaalejakin miehiä on. Tuo kumppanisi ei kyllä ole millään muotoa normaali, tai edes millään tavalla arvosta tai kunnioita sinua, saati sitten rakasta. Käyttää vain hyväksi niin kauan kuin sallit sen. Ajattele miten helpottavaa on elää ilman tuollaista riippakiveä. Ryhdy jo tänään etsimään omaa asuntoa.  

Olisikin kyse trollauksesta, mutta totta joka sana :(

Monet kerrat ollaan riidelty siitä, kun en ole tehnyt mitä hän lapuissaan pyytää. Onneksi lappuja ei ole nyt näkynyt vähään aikaan. 

Ero on väistämättä varmasti edessä. Paitsi että yhteiselomme on jo nyt niin ankeaa, eivät tulevaisuudentoiveemme kohtaa. Minä esimerkiksi haluan lapsia, mies ei.

Pakko nyt kertoa juttu tähänkin liittyen. Mies sanoi, ettei halua lapsia minun tai kenenkään muunkaan kanssa, koska jos ero tulee, mies joutuu maksamaan elatusapua! Voitteko kuvitella, uskomatonta.

No, mies ei kyllä ole millään muullakaan mittakaavalla normaali. Että mikään ei enää yllätä..

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa - luvassa vain ongelmia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis tämä. Mies on vakityössä, on siis säännölliset tulot. Minä opiskelen, enkä työskentele tällä hetkellä. Tuloina ainoastaan opintotuki ja laina. Maksamme kaiken puoliksi, vuokran, ruoan, sähkö- yms. laskut, bensat, vakuutukset jne. Omat henkilökohtaiset harrastukset ja tavarat ostamme itse omista rahoistamme.

Minä vietän aika paljon aikaa kotona, koska luentoja ei tässä vaiheessa opiskeluja enää ole. Mies vaatii, että teen enemmän kotitöitä, koska olen päivisin kotona. Mielestäni tämä olisi ok järjestely, jos mies maksaisi vähän enemmän taloutemme menoista. Tähän mies ei kuitenkaan suostu.

Nyt meillä on hirveä riita asiasta. Olen jo vuosia "ajautunut" tekemään enemmistön kotitöistä, mutta nyt havahduin siihen, että eihän se ole reilua. Menot jaetaan sentilleen puoliksi, niin eikö kotityötkin kuuluisi!!

Mitä mieltä olette?

Täsmälleen samassa tilanteessa olin minäkin nuorena. Silloin en osannut edes ajatella, että kotitöitä pitäisi jakaa puoliksi. En edes sitä, että enemmän tienaava mies olisi voinut maksaa suhteessa enemmän yhteisistä kuluista. Olisi pitänyt ajatella.

Vuosien varrella mies on käynyt aina vain itarammaksi. Koska maksoin aina tunnollisesti puolet ja tarvittaessa enemmänkin yhteisistä kuluista, mies sai säästettyä itselleen sievoisen omaisuuden. Nykyään mies ei halua hankkia mitään yhteiseen kotiin, vaan kaikki kodin hankinnat kuuluvat minulle. Siivoamaan häntä ei saa mikään, sotkemaan kyllä. Naimisiinkaan ei ole menty, koska mies haluaa suojella omaisuuttaan. Eikä hän pysty edes näkemään, saati myöntämään, että osa siitä omaisuudesta kertyi kiltteyteni ansiosta.

Ota ja jätä tuo mies, oikeasti. Opettele elämään yksin ja onnellisena. Sen jälkeen saatat kohdata paremman miehen. Itse kadun sitä, etten löytänyt itsestäni rohkeutta tehdä tuota päätöstä. Nyt on rohkeutta, mutta toteutus saa odottaa sitä, että lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa.

Ikävä kuulla, että teilläkin on käynyt näin. 

Meilläkin kodin hankinnat kuuluvat minulle. Miehen mielestä ikkunoissa ei tarvitse olla verhoja, lattioilla mattoja, sängyssä päiväpeitettä jne. Hänen mielestään yksi setti petivehkeitä riittää, samoin yksi lusikka, haarukka, veitsi, lautanen ja motti per nuppi. Mies ei suostu osallistumaan mattopyykkille, koska hänen mielestään lattiassa ei tarvitse olla mattoja. Hän ei myöskään pese asuntomme ikkunoita, koska ei kiinnosta, ovatko ne likaiset. Kaikki tällaiset asiat ovat täysin minun vastuullani.

Ehkä olet oikeassa, ja minun olisi syytä suunnata katse tulevaan: yksin. 

ap

Tuo edellä kerrottu + tuo imurointi homman "ilmoittaminen" ap:lle, eihän tuo ole todellistakaan! Jos olet ap tosissasi etkä trollaa, niin eihän tuossa ole mitään järkeä! Eroa hyvä ihminen, normaalejakin miehiä on. Tuo kumppanisi ei kyllä ole millään muotoa normaali, tai edes millään tavalla arvosta tai kunnioita sinua, saati sitten rakasta. Käyttää vain hyväksi niin kauan kuin sallit sen. Ajattele miten helpottavaa on elää ilman tuollaista riippakiveä. Ryhdy jo tänään etsimään omaa asuntoa.  

Kiinnitin lisäksi huomiota siihen, että mies viihtyy paljon elektroniikan ääressä. Ehkä suhde ei ole edes kovin häävi muutenkaan. Arvostamaltaan rakkaalta kukaan ei kehtaisi vaatia moista ja ap:kin toisaalta tsemppaisi. Mutta kun vaan ollaan yhdessä (been there), homma menee just tuohon. 

En tajua tuota kynttiläkuppihemmoa. Mies varmaan asuisi mielellään merikontissa pölyn ja roskan seassa kunhan vaan sähköä tulee niin että pelit ja netti toimii. Lisäksi opiskelu ei ole mitään kotona oleskelua, jonka ajan voi käyttää siivoamiseen. Se on opiskelua eikä muuten ole ajallisesti mikään määrätön rupeama. 

Ap, jos maksat autosta puolet niin auto varmaan jää sinulle pihaan joka toinen pv?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden ihmisen taloudessa ei ole merkittäviä kotitöitä, aivan turhaa kitinää molemmilta.

Hyvä, koska silloinhan mies voi hoitaa kaikki kotityöt.

Olen pahoillani, ap, että asut miehen kanssa, joka pitää sinua orjana. 

Uskomatonta: pitää kotiorjana. 

Mies on pyytänyt enemmän kotona olevaa puolisoansa tekemään vähän enemmän kotitöitä. Minusta aivan oikeutettu pyyntö. Nyt ap ikään kuin vaatii palkkaa tästä. 

Mitä orjuutta tai piikomista se on pitää huolta yhteisestä kodista resurssiensa mukaan. Ap:han tässä kaiken laskee rahassa. Menot puoliksi on aivan tavanomainen käytäntö. Se ei tarkoita, etteikö voi niitä puolisonkin sukkia heittää koneeseen pyykkiä pestessään. 

Ällöttävän laskelmoivaa ajatellen, että ollaan parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa - luvassa vain ongelmia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis tämä. Mies on vakityössä, on siis säännölliset tulot. Minä opiskelen, enkä työskentele tällä hetkellä. Tuloina ainoastaan opintotuki ja laina. Maksamme kaiken puoliksi, vuokran, ruoan, sähkö- yms. laskut, bensat, vakuutukset jne. Omat henkilökohtaiset harrastukset ja tavarat ostamme itse omista rahoistamme.

Minä vietän aika paljon aikaa kotona, koska luentoja ei tässä vaiheessa opiskeluja enää ole. Mies vaatii, että teen enemmän kotitöitä, koska olen päivisin kotona. Mielestäni tämä olisi ok järjestely, jos mies maksaisi vähän enemmän taloutemme menoista. Tähän mies ei kuitenkaan suostu.

Nyt meillä on hirveä riita asiasta. Olen jo vuosia "ajautunut" tekemään enemmistön kotitöistä, mutta nyt havahduin siihen, että eihän se ole reilua. Menot jaetaan sentilleen puoliksi, niin eikö kotityötkin kuuluisi!!

Mitä mieltä olette?

Täsmälleen samassa tilanteessa olin minäkin nuorena. Silloin en osannut edes ajatella, että kotitöitä pitäisi jakaa puoliksi. En edes sitä, että enemmän tienaava mies olisi voinut maksaa suhteessa enemmän yhteisistä kuluista. Olisi pitänyt ajatella.

Vuosien varrella mies on käynyt aina vain itarammaksi. Koska maksoin aina tunnollisesti puolet ja tarvittaessa enemmänkin yhteisistä kuluista, mies sai säästettyä itselleen sievoisen omaisuuden. Nykyään mies ei halua hankkia mitään yhteiseen kotiin, vaan kaikki kodin hankinnat kuuluvat minulle. Siivoamaan häntä ei saa mikään, sotkemaan kyllä. Naimisiinkaan ei ole menty, koska mies haluaa suojella omaisuuttaan. Eikä hän pysty edes näkemään, saati myöntämään, että osa siitä omaisuudesta kertyi kiltteyteni ansiosta.

Ota ja jätä tuo mies, oikeasti. Opettele elämään yksin ja onnellisena. Sen jälkeen saatat kohdata paremman miehen. Itse kadun sitä, etten löytänyt itsestäni rohkeutta tehdä tuota päätöstä. Nyt on rohkeutta, mutta toteutus saa odottaa sitä, että lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa.

Ikävä kuulla, että teilläkin on käynyt näin. 

Meilläkin kodin hankinnat kuuluvat minulle. Miehen mielestä ikkunoissa ei tarvitse olla verhoja, lattioilla mattoja, sängyssä päiväpeitettä jne. Hänen mielestään yksi setti petivehkeitä riittää, samoin yksi lusikka, haarukka, veitsi, lautanen ja motti per nuppi. Mies ei suostu osallistumaan mattopyykkille, koska hänen mielestään lattiassa ei tarvitse olla mattoja. Hän ei myöskään pese asuntomme ikkunoita, koska ei kiinnosta, ovatko ne likaiset. Kaikki tällaiset asiat ovat täysin minun vastuullani.

Ehkä olet oikeassa, ja minun olisi syytä suunnata katse tulevaan: yksin. 

ap

Eli miehen pitäisi maksaa kevätverhot, tähtityynyt ja kynttiläkupit? En voi kuin nauraa.

Osta ne sitten kun sinulla on oikeaa rahaa itselläsi.

Huhhuh. Ettei siellä vaan olisi se parjattu mieheni kommentoimassa?

ap

Niin, eikö olekin ihanaa parjata miestäsi miesvihapalstalla? Ja mammat miesvihakiimaliemissään komppaa sinua? Naurettava pelle.

Trollin tunnistaa siitä, että tietoa tulee tipottain lisää keskustelun edetessä.

Seuraavaksi on varmaan jo huutanut ja lyönytkin?

Te jotka vouhkaatte että aina parisuhteessa kulut puoliksi...oletteko itse parisuhteessa?

Jos omalle kohdalle tulee työttömyys tai vakava sairaus eikä kuluja pysty enää jakamaan 50/50 niin teidät varmaan saa heti lempata ulos yhteisestä kodista loisimasta?

Varsinkaan jos kotityötkään ei suju nytkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa kunnioittava mies joka ei halua että nainen tulee elätetyksi vaan saa olla oma itsenäinen nainen, hieno ja hyvä mies sinulla, hän arvostaa sinua.

Arvostaa niin paljon että pakottaa pesemään kalsarinsa ja siivoamaan sotkunsa.  Sanosin kyllä, että mies ei arvosta naista lainkaan. Hänestä gradunteko on niin helppoa että siinä sivussa voi tehdä kotityöt sun muut.

Jos kulut maksetaan puoliksi, niin silloin myös kotityöt jaetaan tasan puoliksi. 

Ase ohimollako pakottaa vai tekeeko nainen ihan itse omat ratkaisunsa asian suhteen? Ei mies mikään välttämätön asuste ole, jota on pakko pitää, jos kokee olevansa alistettu.

Olisiko arvot siskot aika kasvaa aikuisiksi?

Voi älä hyvä ihminen mene samaan halpaan kuin minä aikoinani. Pidin kunnia-asianani maksaa kuluista puolet ja useimmiten se meni yli puoliksi, kun miehellä "ei nyt just ole rahaa", "viittitkö sä hoitaa tuon" tai "saatana kun kauppalasku on taas miljoonan (mutta samaa ruokaa ei mitenkään voi syödä kahta kertaa perätysten)". Kotityöt jäivät kaikki minulle tai jos mies teki äristen jotain, sain kiitellä ja kumarrella viikon. Ja kun lapsia tuli, homma meni vaan hullummaksi. Kuopuksen kanssa mies halusi jäädä hoitovapaalle ja se tarkoitti sitä että hän teki lapsenhoitotyötä 8-16 ja minä kaiken muun työn (ja opiskelun) ohessa. 

Eli tuo on epäreilua ja katkeroidut vielä tuota menoa. Pistä poikki tuollainen hyväksikäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden ihmisen taloudessa ei ole merkittäviä kotitöitä, aivan turhaa kitinää molemmilta.

Hyvä, koska silloinhan mies voi hoitaa kaikki kotityöt.

Olen pahoillani, ap, että asut miehen kanssa, joka pitää sinua orjana. 

Uskomatonta: pitää kotiorjana. 

Mies on pyytänyt enemmän kotona olevaa puolisoansa tekemään vähän enemmän kotitöitä. Minusta aivan oikeutettu pyyntö. Nyt ap ikään kuin vaatii palkkaa tästä. 

Mitä orjuutta tai piikomista se on pitää huolta yhteisestä kodista resurssiensa mukaan. Ap:han tässä kaiken laskee rahassa. Menot puoliksi on aivan tavanomainen käytäntö. Se ei tarkoita, etteikö voi niitä puolisonkin sukkia heittää koneeseen pyykkiä pestessään. 

Ällöttävän laskelmoivaa ajatellen, että ollaan parisuhteessa. 

Ap ei ole kotona toimettomana. Hän OPISKELEE. Olis eri asia jos ap olis vaan kotirouva tai työtön. Ap:lla kuitenkin on jo työ, opiskelu. Homma on ihan verrannollista työn tekemiseen. Ja kyllä se on mies joka tässä laskelmoi. Ensin maksattaa huonompituloisella tasan puolet kuluista ja vielä vaatii että tämän on hoidettava hänen pyykkinsä ja sotkunsa. Mies hyväksikäyttää ap:ta. Ap:lla on päivisin työ, ei hänellä ole aikaa hoitaa miehen osuutta. Hän opiskelee. Mies tehköön omat hommansa illalla. Ei ole mitään syytä miksi ap:n ne pitäisi tehdä, hän ei ole miehen ilmainen kotipiika.