PK-seudulla kasvaneet, minne muuttamista siellä odotetaan koko nuoruus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustaan pikkuiseen yksiöön, pääsee baarista kotiin ilman taksia :) Mitä vanhempi talo, sitä parempi. 

Teillä ei ole siellä sitä että pitäisi päästä näistä ihmisistä ja tutuista kulmista eroon?

Ei, miksi ihmeessä olisi ollut? Helsingin tutut kulmat ovat parhaat ja rakkaat. Samoihin naamoihin täällä ei törmää jos ei halua.   

Miten välttyä törmäämästä vanhoihin tuttuihin? Tietysti jos käy vaan lähikaupassa niin ei ongelmaa, mutta muuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustaan pikkuiseen yksiöön, pääsee baarista kotiin ilman taksia :) Mitä vanhempi talo, sitä parempi. 

Teillä ei ole siellä sitä että pitäisi päästä näistä ihmisistä ja tutuista kulmista eroon?

Ei, miksi ihmeessä olisi ollut? Helsingin tutut kulmat ovat parhaat ja rakkaat. Samoihin naamoihin täällä ei törmää jos ei halua.   

Miten välttyä törmäämästä vanhoihin tuttuihin? Tietysti jos käy vaan lähikaupassa niin ei ongelmaa, mutta muuten?

Missä niihin törmää? Muutin 8 km enkä törmää kehenkään kuin kerran viidessä vuodessa.

Max. 3 km päästä vanhemmista, että niille pääsee joka sunnuntai syömään ettei tule hirveä ikävä ja voi tulla kylmäkin matkalla.

Samaan hengenvetoon haukutaan maaseudun "peräkamari"pojat ja -tytöt jos eivt muuta pois sieltä. Ja muutenkin ovat juntteja..

Suurimmat vanhempien helmoissa roikkujat ovat siis pääkaupunkiseudulla.

Asuin nuorena Kauniaisissa, ja olisin halunnut muuttaa Helsinkiin. Men pappa betalade inte joten opiskelin itä-suomessa ja palasin sieltä sitten Helsinkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustaan pikkuiseen yksiöön, pääsee baarista kotiin ilman taksia :) Mitä vanhempi talo, sitä parempi. 

Teillä ei ole siellä sitä että pitäisi päästä näistä ihmisistä ja tutuista kulmista eroon?

Ei, miksi ihmeessä olisi ollut? Helsingin tutut kulmat ovat parhaat ja rakkaat. Samoihin naamoihin täällä ei törmää jos ei halua.   

Miten välttyä törmäämästä vanhoihin tuttuihin? Tietysti jos käy vaan lähikaupassa niin ei ongelmaa, mutta muuten?

Missä niihin törmää? Muutin 8 km enkä törmää kehenkään kuin kerran viidessä vuodessa.

Keskustassa. Tosin nykyisin törmään harvemmin, kun monilla on lapsia, mutta ennen näin vähän väliä ja jouduin puikkelehtimaan pakoon ennen kuin toinen huomaa. 

Hauska ketju, en ollutkaan tätä ajatellut ennen. Täällä pikkukyläläinen, joka malttamattona aina mietti milloin pääsee pois samoista maisemista ja samojen ihmisten luota. Nyt asun pk-seudulla, eikä ole halua minnekkään muualle. Ihmettelen kuitenkin sitä kuinka moni jäi samoille nurkille. 

Vierailija kirjoitti:

Max. 3 km päästä vanhemmista, että niille pääsee joka sunnuntai syömään ettei tule hirveä ikävä ja voi tulla kylmäkin matkalla.

Samaan hengenvetoon haukutaan maaseudun "peräkamari"pojat ja -tytöt jos eivt muuta pois sieltä. Ja muutenkin ovat juntteja..

Suurimmat vanhempien helmoissa roikkujat ovat siis pääkaupunkiseudulla.

Tämä yllätti pääkaupunkiseudulla. Tulin opiskelemaan ja niin moni ammattikorkeakoululaisista asui vielä vanhempiensa luona.

Tämä oli ap tosi hyvä ja kiva kysymys. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Max. 3 km päästä vanhemmista, että niille pääsee joka sunnuntai syömään ettei tule hirveä ikävä ja voi tulla kylmäkin matkalla.

Samaan hengenvetoon haukutaan maaseudun "peräkamari"pojat ja -tytöt jos eivt muuta pois sieltä. Ja muutenkin ovat juntteja..

Suurimmat vanhempien helmoissa roikkujat ovat siis pääkaupunkiseudulla.

Tämä yllätti pääkaupunkiseudulla. Tulin opiskelemaan ja niin moni ammattikorkeakoululaisista asui vielä vanhempiensa luona.

No missä sitten? Pystyin ostamaan oman asunnon valmistuttuani. Olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, jos olisi asunut jossain hoasin läävässä. Sitä paitsi 90-luvulla vaihtoehdot opiskelija-asumiselle oli solu tai parisuhdeasunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Max. 3 km päästä vanhemmista, että niille pääsee joka sunnuntai syömään ettei tule hirveä ikävä ja voi tulla kylmäkin matkalla.

Samaan hengenvetoon haukutaan maaseudun "peräkamari"pojat ja -tytöt jos eivt muuta pois sieltä. Ja muutenkin ovat juntteja..

Suurimmat vanhempien helmoissa roikkujat ovat siis pääkaupunkiseudulla.

Tämä yllätti pääkaupunkiseudulla. Tulin opiskelemaan ja niin moni ammattikorkeakoululaisista asui vielä vanhempiensa luona.

No missä sitten? Pystyin ostamaan oman asunnon valmistuttuani. Olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, jos olisi asunut jossain hoasin läävässä. Sitä paitsi 90-luvulla vaihtoehdot opiskelija-asumiselle oli solu tai parisuhdeasunto.

Asuin opiskelujen alkuajan ihan VVO:n kämpässä nimenomaan sen takia kun en halunnut soluun. Sittemmin muutin perhekämppään, muttei se mikään läävä ollut (perheasunnot harvemmin taitaa olla). Mielestäni 20-vuotiaana on jo korkea aika vähän aikuistua vanhempien helmoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Max. 3 km päästä vanhemmista, että niille pääsee joka sunnuntai syömään ettei tule hirveä ikävä ja voi tulla kylmäkin matkalla.

Samaan hengenvetoon haukutaan maaseudun "peräkamari"pojat ja -tytöt jos eivt muuta pois sieltä. Ja muutenkin ovat juntteja..

Suurimmat vanhempien helmoissa roikkujat ovat siis pääkaupunkiseudulla.

Tämä yllätti pääkaupunkiseudulla. Tulin opiskelemaan ja niin moni ammattikorkeakoululaisista asui vielä vanhempiensa luona.

No missä sitten? Pystyin ostamaan oman asunnon valmistuttuani. Olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, jos olisi asunut jossain hoasin läävässä. Sitä paitsi 90-luvulla vaihtoehdot opiskelija-asumiselle oli solu tai parisuhdeasunto.

Asuin opiskelujen alkuajan ihan VVO:n kämpässä nimenomaan sen takia kun en halunnut soluun. Sittemmin muutin perhekämppään, muttei se mikään läävä ollut (perheasunnot harvemmin taitaa olla). Mielestäni 20-vuotiaana on jo korkea aika vähän aikuistua vanhempien helmoista.

Ei yksin asuminen sen aikuisemmaksi tee. Vanhemmatkin ovat ihmisiä.

Täällä Vantaalla haaveillaan Helsingin kantakaupungista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Max. 3 km päästä vanhemmista, että niille pääsee joka sunnuntai syömään ettei tule hirveä ikävä ja voi tulla kylmäkin matkalla.

Samaan hengenvetoon haukutaan maaseudun "peräkamari"pojat ja -tytöt jos eivt muuta pois sieltä. Ja muutenkin ovat juntteja..

Suurimmat vanhempien helmoissa roikkujat ovat siis pääkaupunkiseudulla.

Tämä yllätti pääkaupunkiseudulla. Tulin opiskelemaan ja niin moni ammattikorkeakoululaisista asui vielä vanhempiensa luona.

No missä sitten? Pystyin ostamaan oman asunnon valmistuttuani. Olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, jos olisi asunut jossain hoasin läävässä. Sitä paitsi 90-luvulla vaihtoehdot opiskelija-asumiselle oli solu tai parisuhdeasunto.

Asuin opiskelujen alkuajan ihan VVO:n kämpässä nimenomaan sen takia kun en halunnut soluun. Sittemmin muutin perhekämppään, muttei se mikään läävä ollut (perheasunnot harvemmin taitaa olla). Mielestäni 20-vuotiaana on jo korkea aika vähän aikuistua vanhempien helmoista.

Hyvä, että sinäkin pystyit tekemään itsellesi sopivalla tavalla. En tainnut olla edes kuulla vvo:sta 90-luvun alkupuolella. Opiskelukaverit asuivat hoasin soluissa.

Ei mihinkään. Täällä on hyvä asua. En käynyt lukiota.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Max. 3 km päästä vanhemmista, että niille pääsee joka sunnuntai syömään ettei tule hirveä ikävä ja voi tulla kylmäkin matkalla.

Samaan hengenvetoon haukutaan maaseudun "peräkamari"pojat ja -tytöt jos eivt muuta pois sieltä. Ja muutenkin ovat juntteja..

Suurimmat vanhempien helmoissa roikkujat ovat siis pääkaupunkiseudulla.

Tämä yllätti pääkaupunkiseudulla. Tulin opiskelemaan ja niin moni ammattikorkeakoululaisista asui vielä vanhempiensa luona.

No missä sitten? Pystyin ostamaan oman asunnon valmistuttuani. Olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, jos olisi asunut jossain hoasin läävässä. Sitä paitsi 90-luvulla vaihtoehdot opiskelija-asumiselle oli solu tai parisuhdeasunto.

Asuin opiskelujen alkuajan ihan VVO:n kämpässä nimenomaan sen takia kun en halunnut soluun. Sittemmin muutin perhekämppään, muttei se mikään läävä ollut (perheasunnot harvemmin taitaa olla). Mielestäni 20-vuotiaana on jo korkea aika vähän aikuistua vanhempien helmoista.

Ei yksin asuminen sen aikuisemmaksi tee. Vanhemmatkin ovat ihmisiä.

Ai ei vai?

Minulla taas oli täsmälleen päinvastoin. Kasvoin pikkukaupungissa ja koko nuoruuteni ajan odotin Helsinkiin muuttamista. Luojan kiitos että lopulta pääsin tänne.

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas oli täsmälleen päinvastoin. Kasvoin pikkukaupungissa ja koko nuoruuteni ajan odotin Helsinkiin muuttamista. Luojan kiitos että lopulta pääsin tänne.

Todennäköisesti 80 prosenttia suomalaisista muuttaisi Helsinkiin, jos sieltä löytyisi kohtuuhintaisia asuntoja. 

Olen todella nurkkakuntainen, asun parin korttelin päässä lapsuudenkodista. Nuorena villein unelmani oli lähteä vaihtoon Tukholmaan. Sekään ei valitettavasti onnistunut.

90-luvulla jotkut haaveilevat muuttavansa Lontooseen ja Pariisiin. Useimmat halusivat jäädä pääkaupunkiseudulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas oli täsmälleen päinvastoin. Kasvoin pikkukaupungissa ja koko nuoruuteni ajan odotin Helsinkiin muuttamista. Luojan kiitos että lopulta pääsin tänne.

Todennäköisesti 80 prosenttia suomalaisista muuttaisi Helsinkiin, jos sieltä löytyisi kohtuuhintaisia asuntoja. 

Sori, ei muuttaisi. Mutta Tampereelle, Jyväskylään, Ouluun kyllä.

Ulkomaat oli suuri haave. Ei oikeastaan muut Suomen kaupungit. Voisin nyt vanhempana muuttaa esimerkiksi Tampereelle tai muualle mutta en tiedä kyllästyisikö siihen nopeasti.