Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla huonoja kokemuksia tays.sta? Synnytyksestä.
05.03.2017 |
Itsellä jäi jotenkin niin huonot fiilikset viimeksi. Synnytys itsessään meni hyvin, mutta vauvalla nousi tulehdusarvot ja siitä eteenpäin kaikki meni plörinäksi. Vauva joutui tippaan ja tarkkailuun ja minut kotiutettiin. Hän ei suostunut juomaan pullosta lainkaan, minulta ei tullut maitoa kuin vauvan toimesta, en saanut pumpattua siis. Kuitenkin itse sain selvitellä potilashotelliasiat, siitä ei kerrottu mitään, koitin nukkua osaston taukotilassa, kun en jaksanut kävellä edes hotellilta syöttämään. Minulle ei selitetty vauvan tilasta mitään, vaan vauva vietiin tutkimuksiin kun lähdin esim. syömään. Muille vanhemmille tälläisiä lääkärin tapaamisia järjestestettiin päivittäin, minut sivuutettiin täysin. Kun tulehdus oli saatu kuriin, vauvalla vielä nousivat bilirubinit ja hän joutui lamppujen alle. Siinä vaiheessa onneksi yksi hoitajista keksi, että sinivalopetin voi saada kotiin. Muut eivät tälläistä edes ehdottaneet, vaikka itkien kerroin olevani jo aivan poikki, ja haluavani kotiin nukkumaan ja katsomaan muita lapsiani.
Muut ovat kertoneet ihania tarinoita potilashotellista ja perhehuoneista. Meille sanottiin vaan hyvin kylmästi, ettei mahdollista ja jätettiin selviämään.
Tapaus oli jotenkin hyvin traumaattinen ja kun koitin siitä neuvolassa jutella, näytettiin vain jotain synnytyskokemuslappua, jossa olin kehunut synnytystä ja sanottiin että turha valittaa, kun olin jo kerran kehunut.
Onko muut saaneet näin kylmää kyytiä, vai olenko oikeasti ainoa?
Edessä olisi taas ja pelottaa ihan helvetisti.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, en ole kohtalotorveri mutta ymmärrän että ei tunnu eikä tuntunut mukavalta. Olisiko hyvä vielä ottaa yhteyttä vaikka ylihoitajaan siellä ja kertoa kokemuksestasi, niin että se otettaisiin vakavasti? Tsemppiä sinulle, vauvallesi ja perheellesi :).
Ikävä kokemus, puhu siitä suoraan ihmisten kanssa. Osastonhoitaja tms. Pyydä nähdä vielä kerran vauvan paperit yms. Synnytyksen kulku käykää lävitse. Toivottavasti pääset asiassa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, en ole kohtalotorveri mutta ymmärrän että ei tunnu eikä tuntunut mukavalta. Olisiko hyvä vielä ottaa yhteyttä vaikka ylihoitajaan siellä ja kertoa kokemuksestasi, niin että se otettaisiin vakavasti? Tsemppiä sinulle, vauvallesi ja perheellesi :).
Kiitokset. Jäi todellakin jotenkin sellainen fiilis, kuin olisin itse tehnyt jotain väärin tai kuin vauvaani olisi tutkittu jotenkin salaa. Se oli kyllä ihan ihme reissu, varsinkin kun muilla on hyviä kokemuksia. En ole ikinä joutunut niin kylmään kyytiin, kuin kaikki hoitajatkin olisi olleet aivan kasvottomia ja tunteettomia.
Kamala lukea tällaisia kokemuksia kun mitä todennäköisimmin tulen saamaan ensimmäisen lapseni juuri TÄYSissa....:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kokemus, puhu siitä suoraan ihmisten kanssa. Osastonhoitaja tms. Pyydä nähdä vielä kerran vauvan paperit yms. Synnytyksen kulku käykää lävitse. Toivottavasti pääset asiassa eteenpäin.
Kun se oli jo alkuun jotenkin kummaa, kun vauva käytiin repäisemässä osastolla kainalostani, ja hoitaja tokaisi vaan, että lähtee lääkärin tutkittavaksi. Sitten tokaistiin että tulehdusarvot nousseet ja lähtee lisätutkimuksiin ja mukaan ei pääse. Sitten rontattiinkin seuraavana päivänä tutkimuksista toiseen, vaikka arvot laskivat ja mitään muuta vikaa ei löytynyt. Lääkäri oli jopa huomaavinaan, että lonkissa on jotain pahasti vialla, ja kaksi erikoislääkäriä kävi tutkimassa ja ihmettelivät, mistä tämä lääkäri oli sellaista keksinyt. Tuntuu kuin olisivat oikeasti halunneet vain ronkkia lastani, ja pitää hänet siellä. Kun bilit nousi, arvot eivät olleet edes korkeat ja ehdotinkin jos oltaisiin päästy vauvan kanssa yhdeksi yöksi kotiin nukkumaan, ja oltaisiin palattu seuraavana aamuna. Tämä ei käynyt mitenkään.
Onneksi lääkäri vaihtui osastolla, joka kotiutti meidät pedin kanssa kotisairaanhoidon huomaan. Se alkuperäinen lääkäri ei olisi varmasti meitä päästänyt.
Ap
ykstamperelainen kirjoitti:
Kamala lukea tällaisia kokemuksia kun mitä todennäköisimmin tulen saamaan ensimmäisen lapseni juuri TÄYSissa....:(
No kuten sanoin, muilla tuntuu olevan VAIN hyviä kokemuksia.
En minäkään halua olla asiasta hiljaa, jottei kukaan pelkää. Älä ainakaan ole samanlainen tossu kuin minä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tietenkin hyvä että puhut asiasta kun se on sinua jäänyt vaivaamaan ja tunsit tulleesi väärinkohdelluksi! En tarkoittanut, että sinun pitäisi vaieta, pelottaa vaan itseäni tuo TAYSiin meno nyt vielä enemmän...olen arka ja ujo luonteeltani enkä varmaan osaisi sanoa vastaan lääkärille/hoitajille.
Itse synnytin kolmannen ja neljännen Taysissa. Meillä (tuntemattomasta syystä) kaikkien vauvojen biliribiinit ovat nousseet pari päivää syntymästä ja vaatineet valohoitoa, joten en vaan yksinkertaisesti suostunut lähtemään kotiin vauvan kanssa ennen tätä. Yrittivät kyllä kovasti saada lähtemään samana päivänä kuin synnytin, koska synnytys oli helppo, en menettänyt verta, olin kokenut imettäjä jne.
Onneksi osasin pitää pääni ja lopulta vietin vauvojen kanssa 4 ja 5 päivää synnyttäneiden osastolla, jossa vauvat saivat tuplavaloissa hoitoa bilirubiineihin. Jos olisin lähtenyt kotiin, olisivat vauvat joutuneet yksin lastenosastolle siinä vaiheessa kun arvot nousivat (vasta 2-3pv syntymästä) ja minä en olisi päässyt mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi annoit hyvää palautetta, jos kokemus ei ollut hyvä?
Juuri tällaisia varten ne palautteet ovat. Totta kai pitää arvioida kokonaisuutta eikä vain itse synnytystä.
Hölömö.
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit hyvää palautetta, jos kokemus ei ollut hyvä?
Juuri tällaisia varten ne palautteet ovat. Totta kai pitää arvioida kokonaisuutta eikä vain itse synnytystä.
Hölömö.
Siis se synnytyskokemus paperi täytätettiin mulla samana päivänä kun olin synnyttänyt. Kuten sanoin synnytys olikin ihan ok.
Mut tämä loppujakso oli sitten aivan painajaismainen. Siitä ei sitten palautteita kyseltykään.
Ihmettelen vaan, miten ne olisi vauvan hoitaneet, jos olisin vaan sanonut että okei. Mä lähen himaan ja vauva ei olisi sitä pulloa huolinut. Koittivat kai myös hörpyttää, mutta vauva oli vaan saanut järkyttävän raivarin. Rauhoittui vasta tissille ja oli tyytyväinen.
Niiden onni oli, että olin paikalla mutta ei minua mitenkään autettu nukkumaan tai minun voinnistani ei välitetty.
Valvoinkin horteessa neljä yötä putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös huono kokemus TAYSista.
Olin synnyttämässä toista lastani yksin ja minut jätettiin ihan totaalisen yksin. Olin eronnut lasteni isästä raskausaikana ja kätilöä kiinnosti enemmän ero ja sen syyt kuin synnytys ja kivunhoito.
Kipulääkkeitä en saanut vaikka monta kertaa pyysin. Olin niin tuskissani että tajukin lähti pari kertaa muttei kuulemma mitään saa.
Kesken lauseen kätilö saattoi lähteä huoneesta ja jätti sinne kivun kanssa.
Ponnistusvaiheessa sentään joku oli mukana.
Aivan kamala kokemus. Tunsin itseni aivan kakkosluokan kansalaiseksi.
Myöhempi kokemus aivan toinen. Kävin ennen sitä pelkopolilla ja siellä sitten kirjattiin ylös se että kipulääkkeet täytyy antaa. Sainkin hyvän kivunlievitykseen eikä synnytys olisi voinut paremmin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Itse synnytin kolmannen ja neljännen Taysissa. Meillä (tuntemattomasta syystä) kaikkien vauvojen biliribiinit ovat nousseet pari päivää syntymästä ja vaatineet valohoitoa, joten en vaan yksinkertaisesti suostunut lähtemään kotiin vauvan kanssa ennen tätä. Yrittivät kyllä kovasti saada lähtemään samana päivänä kuin synnytin, koska synnytys oli helppo, en menettänyt verta, olin kokenut imettäjä jne.
Onneksi osasin pitää pääni ja lopulta vietin vauvojen kanssa 4 ja 5 päivää synnyttäneiden osastolla, jossa vauvat saivat tuplavaloissa hoitoa bilirubiineihin. Jos olisin lähtenyt kotiin, olisivat vauvat joutuneet yksin lastenosastolle siinä vaiheessa kun arvot nousivat (vasta 2-3pv syntymästä) ja minä en olisi päässyt mukaan.
Juu en minäkään tajunnut ollenkaan vaatia mitään. En olisi ikinä uskonut, että ihmisen voi jättää sairaalassa aivan oman onnensa nojaan, kun sillä on kipeä lapsi. Kuuntelee vaan nyt, kun muut ovat olleet siellä potilashotellissa perheen ja jopa sinivalohoidossa olleiden vauvojen kanssa, ja meille sanottiin ettei missään nimessä. Oli se jotenkin niin outoa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit hyvää palautetta, jos kokemus ei ollut hyvä?
Juuri tällaisia varten ne palautteet ovat. Totta kai pitää arvioida kokonaisuutta eikä vain itse synnytystä.
Hölömö.Siis se synnytyskokemus paperi täytätettiin mulla samana päivänä kun olin synnyttänyt. Kuten sanoin synnytys olikin ihan ok.
Mut tämä loppujakso oli sitten aivan painajaismainen. Siitä ei sitten palautteita kyseltykään.
Ihmettelen vaan, miten ne olisi vauvan hoitaneet, jos olisin vaan sanonut että okei. Mä lähen himaan ja vauva ei olisi sitä pulloa huolinut. Koittivat kai myös hörpyttää, mutta vauva oli vaan saanut järkyttävän raivarin. Rauhoittui vasta tissille ja oli tyytyväinen.
Niiden onni oli, että olin paikalla mutta ei minua mitenkään autettu nukkumaan tai minun voinnistani ei välitetty.
Valvoinkin horteessa neljä yötä putkeen.
Tähän palaute asiaan kommentoin, että tosiaan synnytyskokemuksen arviointilappu lykättiin käteen heti synnytysosastolla kun vauvaa pestiin. Hoitaja jäi viereen kyttäämään ja minä halusin katsomaan vauvan pesua kun itse juuri olin jo käynyt pesulla. Sanoin että kohta ja hoitaja sanoi että hänen vuoronsa loppuu että ei mene kuin hetki kun täytät. Aika ovelaa noin jälkijäteen ajateltuna, kun olen onnellisuushormooneja täynnä ja kiire, kiire, niin lappu eteen ja ympyröin sitten jotain hymynaamoja tietenkin. Kyllä pitäisi saada palauttaa arviointi synnytyksestä, ja erikseen synnyttäneiden osastolla olemisesta, lähtiessä ja ajatuksella.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös huono kokemus TAYSista.
Olin synnyttämässä toista lastani yksin ja minut jätettiin ihan totaalisen yksin. Olin eronnut lasteni isästä raskausaikana ja kätilöä kiinnosti enemmän ero ja sen syyt kuin synnytys ja kivunhoito.
Kipulääkkeitä en saanut vaikka monta kertaa pyysin. Olin niin tuskissani että tajukin lähti pari kertaa muttei kuulemma mitään saa.
Kesken lauseen kätilö saattoi lähteä huoneesta ja jätti sinne kivun kanssa.
Ponnistusvaiheessa sentään joku oli mukana.
Aivan kamala kokemus. Tunsin itseni aivan kakkosluokan kansalaiseksi.
Myöhempi kokemus aivan toinen. Kävin ennen sitä pelkopolilla ja siellä sitten kirjattiin ylös se että kipulääkkeet täytyy antaa. Sainkin hyvän kivunlievitykseen eikä synnytys olisi voinut paremmin mennä.
Nii, meillä oli isäntä kyllä synnytyksessä mutta lähti sitten isompien kanssa kotiin.
Papereissa luki kans vaan että HUOM! Perheessä useampi lapsi ja heti oli merkattu, että imetän osittain, vaikka ihan kokonaan imetinkin. Tuokin ihmetytti paljon.
Menee ehkä ihan salaliittoteoriaksi mut minusta siinä oli jotain outoa.
Ihan hyvää onnea jos on mukava kätilö. Monet Taysissa tuntuvat kohtelevan kuin poikivaa lehmää, joka ei saa vaatia mitään. Ja ne vastuussa olevat hoitajat vaihtuvat niin usein että ehkä yksi viidestä kysyy tarvitseeko apua imetykseen tai jotain. Olettavat että se kuuluisa 'joku muu' on jo tehnyt kaiken.
Noh, itsellä jää lapsiluku yhteen erittäin vaikean synnytyskokemuksen jälkeen. Kaikki meni päin honkia siitä asti, kun yliaikaistarkastuksessa opiskelijat mittasivat lapsen koon reilusti alakanttiin. Kuulemma mahtuu hyvin tulemaan. Kaksi viikkoa yli lasketun pääsin käynnistykseen, käynnistys aloitettiin pe klo 9.00 ja lapsi syntyi imukupilla repien su-aamuna. Tuossa välissä sain nukuttua ehkä pari tuntia polttojen jäädessä päälle eikä tilannettani huomioitu mitenkään synnyttäneiden osastolla, kun anelin että saisin nukkua edes hetken rauhassa, kun huonetovereilla oli vieraita koko vierailuajan ja jatkuvasti jonkun vauva itki ja koko ajan joku ramppasi huoneessa. Lääkäri tuli käymään synnytystä läpi ja eipä hänellä ollut vastalausetta siihen, kun sanoin että synnytys oli täysin järkyttävä kokemus. Noh säästöä tuli taas upeasti, kun yksi keisarileikkauksen tarve ohitettiin. Nukkumaan pääsin kotiin seuraavana torstaina. Siinä meni viikko mukavasti sairaalassa tunnin pätkiä satunnaisesti nukkuen suuren elämänmullistuksen keskellä. Siinä oli psyyke kovilla ja pysyvä särö jäi.
Vierailija kirjoitti:
Noh, itsellä jää lapsiluku yhteen erittäin vaikean synnytyskokemuksen jälkeen. Kaikki meni päin honkia siitä asti, kun yliaikaistarkastuksessa opiskelijat mittasivat lapsen koon reilusti alakanttiin. Kuulemma mahtuu hyvin tulemaan. Kaksi viikkoa yli lasketun pääsin käynnistykseen, käynnistys aloitettiin pe klo 9.00 ja lapsi syntyi imukupilla repien su-aamuna. Tuossa välissä sain nukuttua ehkä pari tuntia polttojen jäädessä päälle eikä tilannettani huomioitu mitenkään synnyttäneiden osastolla, kun anelin että saisin nukkua edes hetken rauhassa, kun huonetovereilla oli vieraita koko vierailuajan ja jatkuvasti jonkun vauva itki ja koko ajan joku ramppasi huoneessa. Lääkäri tuli käymään synnytystä läpi ja eipä hänellä ollut vastalausetta siihen, kun sanoin että synnytys oli täysin järkyttävä kokemus. Noh säästöä tuli taas upeasti, kun yksi keisarileikkauksen tarve ohitettiin. Nukkumaan pääsin kotiin seuraavana torstaina. Siinä meni viikko mukavasti sairaalassa tunnin pätkiä satunnaisesti nukkuen suuren elämänmullistuksen keskellä. Siinä oli psyyke kovilla ja pysyvä särö jäi.
Niin. Synnytys on rankka kokemus ja vaikuttaa voimakkaasti niin henkisesti kuin fyysisesti.
Oli järkyttävää rampata juuri synnyttäneenä se kilometrin matka sinne potilashotellille välillä suihkuun, muutoin en huonetta käyttänyt kuin suihkussa käymiseen. Ajattele, tein sen alapäässä tikit, synnyttäneenä, väsyneenä, nukuin jollain sohvan pätkällä umpi jäässä ja kahden tunnin välein tuli hoitaja sanomaan, että vauva heräsi. Sitten ilmoitettiin että pitäisi jaksaa vielä joitain päiviä. Kun pillahdin itkuun ja sanoin etten jaksa, niin katsottiin kuin hapanta makkaraa. Yhdessäkään ihmisessä en mitään inhimillisyyttä tuolla tays.sin synnytys tai vastasyntyneiden teholla kohdannut. Kaikki olivat kuin koneita. Mut kai minussa itsessä oli jotain vikaa.
En käsitä miksi tays halusi välttämättä alasajaa esim. Vammalam yksikön, miksei mielumminkin mainostettu ja paranneltu sitä enemmän? Miksi ihmeessä kaikki halutaan sinne ylitäyteen laitokseen?
Nosto