Onko muita, joilla huonoja kokemuksia tays.sta? Synnytyksestä.

Mulla kaksi huonoa Tays-kokemusta. Molemmilla kerroilla kipulääkkeitä pihdattiin, kerran kätilö jopa tuhahti halveksivasti että "ei sulla VOI olla kipuja" ja että esitän, kun en kivuilta pystynyt puhumaan enkä olemaan mitenkään päin.

Kukaan ei ollut koskaan ilmeisesti kuullutkaan, että supistus voi jäädä päälle siis ettei se poltto hellitä välillä lainkaan vaan kipu on oikeasti jatkuvaa välillä koveten välillä hiukka helpottaen mutta ei siis "laukea" välillä lainkaan. Tällaista minä siis osaan näytellä ja teeskennellä 😩

Olisi paljonkin kerrottavaa mutta en halua muistella enempää näitä kauhukokemuksiani.

Hyi elämäni kamalinta aikaa oli jotua kahdesti synnyttään taysissa... ei enää koskaan kiitos.

Tylyys ja välinpitämättömyys ovat kuvaamimmat sanat toiminnasta ja henkilökunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaksi huonoa Tays-kokemusta. Molemmilla kerroilla kipulääkkeitä pihdattiin, kerran kätilö jopa tuhahti halveksivasti että "ei sulla VOI olla kipuja" ja että esitän, kun en kivuilta pystynyt puhumaan enkä olemaan mitenkään päin.

Kukaan ei ollut koskaan ilmeisesti kuullutkaan, että supistus voi jäädä päälle siis ettei se poltto hellitä välillä lainkaan vaan kipu on oikeasti jatkuvaa välillä koveten välillä hiukka helpottaen mutta ei siis "laukea" välillä lainkaan. Tällaista minä siis osaan näytellä ja teeskennellä 😩

Olisi paljonkin kerrottavaa mutta en halua muistella enempää näitä kauhukokemuksiani.

Voi helvata. En kyllä käsitä, millä ilveellä se paikka saa pyörittää sitä juttuaan. Minkäs teet. Pakko kun on, niin minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Hyi elämäni kamalinta aikaa oli jotua kahdesti synnyttään taysissa... ei enää koskaan kiitos.

Tylyys ja välinpitämättömyys ovat kuvaamimmat sanat toiminnasta ja henkilökunnasta.

Kyllä. Minusta se inhimillisyyden ja empatian puute olivat kauheinta. Miten kaikki siellä voivatkin olla niin kasvottomia.

Oli kummallista miten siellä ei tieto kulkenut mihinkään.

Äitiysneuvolassa täytin lomakkeen, jossa toivoin kunnon kipulääkityksen. Tämä tieto välitettiin Taysiin neuvolasta.

Kävin yliaikakontrollissa Taysissa ja hoitaja kyseli synnytystoiveita, kerroin taas tämän kipulääketoiveeni ja se kirjattiin mun tietoihin.

Hoitaja, joka otti meidät sisään taysiin kirjasi tämän toiveeni kolmannen kerran mun tietoihin, kun ei sitä tiennyt. Synnytysvastaanoton kätilö kirjasi sen neljännen kerran mun tietoihin kun ei siitä tiennyt.

Synnytyssalissa kätilö kirjasi sen viidennen kerran mun tietoihin kun hän ei sitä tiennyt.

Hoitajien vuoro vaihtui ja uusi kätilö kirjasi tiedon kuudennen kerran mun tietoihin kun se hänelle oli uutta tietoa.

Lääkärin tullessa saliin hän kysyi olinko ajatellut jotain kivunlievityskeinoja ja kun kerroin niin hän totesi että pitää kirjata ylös mun tietoihin 😳

Mutta sain kyllä toivomani kivunhoidon, tosin jouduinkin akuuttiin sektioon.

Minä synnytin nuorena rouvana 16 vuotta sitten. Jo tuolloin tilat olivat liian pienet, mitään potilashotellia ei ollut ja perhehuoneesta vain haaveiltiin. En odottanut synnytykseltä mitään elämyksiä, en lukenut aiheesta etukäteen ja palstallekin ajauduin vasta vauvan synnyttyä.

Sinänsä olen tyytyväinen ratkaisuun, en osannut edes kuvitella kaikkia riskejä ja mitä kaikkea voisi mennä pieleen. 4,2 kiloisen tytön synnytys kesti 23 tuntia, minulla oli epiduraali ja kipupumppu, jota en säästellyt, joten suurimman osan ajasta olin lääkepöllyssä. Ei kyllä sattunut, silloin; myöhemmin huomattiin häntäluuni murtuneen ja sen jälkeen sattuikin pitkään.

Olen itse pitkäaikaissairas ja ollut lapsesta saakka potilaana eri osastoilla (tosin en taysissa) ja vieläpä ajauduin sairaalaan töihinkin, joten sairaalan liukuhihnameininki ei tullut minään yllätyksenä, enkä pettynyt muuhun kuin unen puutteeseen; vierihoito oli juuri keksitty, eikä vauvalaan olisi saanut viedä vauvaa lainkaan. Sitäkin inhottavampaa oli kuitenkin yksityisyyden puute: huoneessa ravasi omaisten lisäksi viimeisillään odottavia pariskuntia (synnytysvalmennuksessa tutustumassa paikkoihin), ja parit tuijottivat silmät tapillaan imetysyrityksiäni. Yhdeltä ryhmältä sain jopa aplodit.

Vierailija kirjoitti:

Oli kummallista miten siellä ei tieto kulkenut mihinkään.

Äitiysneuvolassa täytin lomakkeen, jossa toivoin kunnon kipulääkityksen. Tämä tieto välitettiin Taysiin neuvolasta.

Kävin yliaikakontrollissa Taysissa ja hoitaja kyseli synnytystoiveita, kerroin taas tämän kipulääketoiveeni ja se kirjattiin mun tietoihin.

Hoitaja, joka otti meidät sisään taysiin kirjasi tämän toiveeni kolmannen kerran mun tietoihin, kun ei sitä tiennyt. Synnytysvastaanoton kätilö kirjasi sen neljännen kerran mun tietoihin kun ei siitä tiennyt.

Synnytyssalissa kätilö kirjasi sen viidennen kerran mun tietoihin kun hän ei sitä tiennyt.

Hoitajien vuoro vaihtui ja uusi kätilö kirjasi tiedon kuudennen kerran mun tietoihin kun se hänelle oli uutta tietoa.

Lääkärin tullessa saliin hän kysyi olinko ajatellut jotain kivunlievityskeinoja ja kun kerroin niin hän totesi että pitää kirjata ylös mun tietoihin 😳

Mutta sain kyllä toivomani kivunhoidon, tosin jouduinkin akuuttiin sektioon.

No joo. Itse laittelin kivunlievityksestä, synnytystoiveista, siinä lappusessa kysyttiin jopa siitä *itun porilashotellista. En usko että oli tieto mennyt mihinkään. Kukaan ei maininnut sanallakaan mitään minun toiveistani.

Eiköhän siellä tehdä se homma ja sillä selvä. Se on laitos ja vielä hyvin kylmä ja kliininen, ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Minä synnytin nuorena rouvana 16 vuotta sitten. Jo tuolloin tilat olivat liian pienet, mitään potilashotellia ei ollut ja perhehuoneesta vain haaveiltiin. En odottanut synnytykseltä mitään elämyksiä, en lukenut aiheesta etukäteen ja palstallekin ajauduin vasta vauvan synnyttyä.

Sinänsä olen tyytyväinen ratkaisuun, en osannut edes kuvitella kaikkia riskejä ja mitä kaikkea voisi mennä pieleen. 4,2 kiloisen tytön synnytys kesti 23 tuntia, minulla oli epiduraali ja kipupumppu, jota en säästellyt, joten suurimman osan ajasta olin lääkepöllyssä. Ei kyllä sattunut, silloin; myöhemmin huomattiin häntäluuni murtuneen ja sen jälkeen sattuikin pitkään.

Olen itse pitkäaikaissairas ja ollut lapsesta saakka potilaana eri osastoilla (tosin en taysissa) ja vieläpä ajauduin sairaalaan töihinkin, joten sairaalan liukuhihnameininki ei tullut minään yllätyksenä, enkä pettynyt muuhun kuin unen puutteeseen; vierihoito oli juuri keksitty, eikä vauvalaan olisi saanut viedä vauvaa lainkaan. Sitäkin inhottavampaa oli kuitenkin yksityisyyden puute: huoneessa ravasi omaisten lisäksi viimeisillään odottavia pariskuntia (synnytysvalmennuksessa tutustumassa paikkoihin), ja parit tuijottivat silmät tapillaan imetysyrityksiäni. Yhdeltä ryhmältä sain jopa aplodit.

Mä olisin vaikka perseestäni synnyttänyt, kun olisin saanut nukkua yhden yön rauhassa vauva vieressäni siellä sairaalassa.

Ap

Anteeksi nyt vaan.

Myös mulla lapsiluku jäänee yhteen osittain juuri siksi, että en enää ikinä halua kokea TAYSin synnäriä. Synnytys oli ihan perus, henkilökunta ei. Eppari leikattiin vastoin tahtoani, koska kätilö from Hell oli sitä mieltä, että 20min etenevää ponnistusta vaan on tarpeeksi. Vielä kuuden vuoden jälkeenkin eppariarpi vaivaa ja sattuu seksissä. Olen katkera siitä. Hän myös halusi vääntää risat lonkkani pakolla niin käsittämättömän asentoon, että niissä on ollut kipua siitä saakka. Koko synnytyksen kivuliain asia oli ne lonkat, joita se selällään ponnistamista fanittanut kätilö työnsi taaksepäin, vaikka työbsin vastaan ja yritin jopa huutaa, että älä nyt kun sattuu.

Myös mies oli jokseenkin järkyttynyt kyseisestä kätilöstä. Hän jäi ihan statistiksi, ei saanut leikata napanuoraa, olla mukana pesussa tai missään. Minulle tultiin kertomaan suihkuun, että vauva lähtee teholle. Seisoin siis siellä suihkussa juuri synnyttäneenä, kun asia vaan huikattiin ovelta. Vauvalla ei ollut kiire, kyseessä oli varotoimenpide.

Moni muukin asia meni vähemmän tyylikkäästi, mutta lapsi onneksi pääsi viiden päivän jälkeen kotiin. Minä muistelen TAYSia pahalla ja kesti pitkään, että suosituin puhumaan synnytyskokemuksestani mitään.

Kaiken kaikkiaan siis oli olo, että olen siellä lähinnä häiritsemässä henkilökuntaa, vaikka yritin olla mahdollisimman helppo ja vaivaton. Ihan kuin karjaa, kuten joku sanoi.

T: edellinen

Niin, siellä vaan ilmoitetaan asioita vasta synnyttäneille äideille. Minullekin kerrottiin tuo, että vauva lähtee nyt ja siinä se. Pillahdin tietty itkuun ja kyselin kerkiänkö vielä syöttämään ja muuta, niin ei. Hoitajalla ei ilmekään värähtänyt, käveli vaan vauvan kanssa pois.

Hetken päästä tultiin ilmoittamaan että minut vipataan osastolta, ja koita pärjätä. En oikein edes tiennyt minne mennä tai mitä tehdä.

Hirveä, hirveä paikka.

Nosto

Up

Täältä löytyy nyt yksi lisää joka ei taysin kanssa ikinä enää aio tehdä yhteistyötä mikäli lapsia siunaantuu lisää. Kokemuksena aivan kamala! Ihmisarvosta ei mitään tietoa.

Itkevä äiti kirjoitti:

Täältä löytyy nyt yksi lisää joka ei taysin kanssa ikinä enää aio tehdä yhteistyötä mikäli lapsia siunaantuu lisää. Kokemuksena aivan kamala! Ihmisarvosta ei mitään tietoa.

Et kuitenkaan viitsi kokemuksestasi kertoa mitään?

Neljä synnytystä joista yksi Tays:issa, ja kyllä tays oli pahin vaikkei mitään niin dramaattista ollutkaan kuin ketjussa kuvailtu. Synnytyksessä olisin tarvinnut enemmän ohjeistusta (eka lapsi). Lapsi vietiin osastolle, sen tiesin, mutten oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Hoipuin sitten herättyäni sinne lastenosastolle jossa ihmettelivät (tosin ystävällisesti), että tulin.

Potilashotelli on sellainen mihin ei pitäisi pistää niitä äitejä joilla itsellään tai vauvalla on jotain terveydellisiä ongelmia, eikä ensisynnyttäjiä. Heillä pitäisi olla apu aina lähellä.

Jännä kyllä on itselleni oli kaikki hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Ja olinkin vielä siellä aika pitkään.