Lue keskustelun säännöt.
Äitini suuttui kun en puhu ruotsia lapselleni...
05.03.2017 |
Minulla on siis suomenruotsalainen äiti, ja olen tietenkin myös itse kaksikielinen. Nyt saimme lapsen, ja tein päätöksen, etten aijo puhua ruotsia tyttärelleni, vaan puhumme mieheni kanssa molemmat suomea. Äitini kuuluu niihin, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että suomenruotsalaiset ovat parempaa kansaa, ja hän otti pahasti nokkiinsa siitä, etten puhu lapselle ruotsia. Pilaan kuulemma tytön elämän... Tietenkin kaksikielisyys on rikkaus, mutta ajattelin ratkaista sen laittamalla tytön ruotsin/englanninkieliseen tarhaan ja mahdollisesti kouluun. Itselleni se tuntuu jotenkin vaan väärältä, että puhuisin lapselleni ruotsia, plus, että se muistuttaa minua omasta lapsuudesta ja nuoruudesta äitini kanssa, joka oli aika helvettiä. Äitini ei ole koskaan henkisesti tukenut minua (rahallisesti kyllä), ja koin aina, että minulla ei henkisesti ole äitiä. Hän ei mm. koskaan ole halannut minua, eikä me puhuta suunnilleen mistään sisustusta syvällisemmästä vaikka ollaankin paljon tekemisissä. Haluan, että omalla lapsellani on aivan erilainen suhde minuun kun minulla ja äidilläni, ja jotenkin tuo ruotsin kieli ei vaan tunnu oikealta...
Teenkö minä väärin kun en opeta ruotsia lapselle???
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Toki teet mitä teet. :) Hyvä, jos altistat lasta kielille. Oppimisesta ei tietty ole takuita. Toiset eivät opi kieliä kovin helposti, ellei opi jo lapsena. Jotkut eivät oikein opi opiskelemallakaan. Olen tavannut suomenruotsalaisia (nuoriakin), jotka eivät osaa suomea niin, että voisivat osallistua suomenkieliseen keskusteluun kunnolla, vaikka kuvittelisi heidän kyllä Suomessa altistuneen suomenkielelle.
Oma isoäitini asui lapsena pitkään Ruotsissa sotia paossa. Hän osaa edelleen ruotsia todella hyvin, mutta ei suostu puhumaan ruotsia eikä opettanut sitä lapsilleen. Hän katselee kuitenkin edelleen ruotsinkielisiä tv-ohjelmia joskus, eikä välttämättä edes huomaa, ettei siinä puhuta suomea. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kunnolla oppinut mitään vierasta kieltä. Itsellenikin kielten oppiminen on ihan järjettömän vaikeaa. Siksi kai olen sillä kannalla, että jos on mahdollisuus, lapsille pitäisi puhua usealla kielellä.
Tutkimuksiin perustuva suositus on, että äiti puhuu yhtä kieltä. Isä yhtä kieltä. Ja perheen yhteinen kieli jompikumpi näistä. Ei siis mitään sekavaa baabelin tornia jossa jokaine ån puhuu mitä milloinkin.
Mitä näissä tutkimuksissa sitten ilmeni? Mitä tapahtuu, jos puhutaan useita kieliä? Vaikuttaako se aikuisenakin? Mä olen lukenut jostain, että keskimäärin kaksikieliset lapset toki jotenkin sekoilevat kielten kanssa enemmän, mutta aikuisista kaksikielisistä en ole nähnyt vastaavia tutkimuksia.
Itse muuten suomenkielisenä olisin todella loukkaantunut, jos mulla olisi lapsenlapsi, jonka äidinkieli/yksi äidinkieli ei ole suomi. Kaipa pääsisin siitä yli, mutta olisi se kova pala. Arvostan kovasti äidinkieltäni, vaikka en usko suomenkielisten olevan sen parempia kuin muutkaan.
Riski on se että lapsi ei opi mitään kieltä kunnolla.
Ja noissa ns kaksikielisissäkik on just niitä, joilla ei suomi eikä ruotsi ole kunnolla hallussa ja se vaikeuttaa koulunkäyntiä yläkoulusta eteenpäin.
Kaikkein suurin moka on se että äiti puhuu suomea, isä esim arabiaa ja perheen kieli on huono englanti. Siinä sitten tulee just niitä koulupudokkaita...
Ehkä olet oikeassa. Tosin jos perheen yhteinen kieli on suomi, ympäristö on suomenkielinen ja äiti puhuu ruotsia lauantaisin, tilanne on luultavasti parempi. Enkä ole ainakaan kuullut, että kaksikielisillä suomenruotsalaisilla menisi huonosti.
Jännä muuten, miten asiasta puhuttaessa nousee joku taisteluhalu. En ole edes suomenruotsalainen, mutta jo ajatuskin, että joku suhtautuisi suomenkieleen samoin, on jotenkin kauhea. Rakastan omaa äidinkieltäni, kuten kai loputa suurin osa ihmisistä.
Tää on ihan yliopistotietoa. Olen opiskellut ruotsia ja nimenomaan kaksikielisyyttä yms.
Oma sukuni on kaksikielinen suomenruotsalainen ja kyllä sen kielikuorimtuksen huomaa. Joudun oikolukemaan useamman sukulaisen tekstejä, kummallakin kielellä.
Todella harvassa on ne, joilla ei kummastakaan kielestä näe sitä kaksikielisyyttä mitenkään. Itse tunnen kaksi tällaista ihmistä ja he onkin sitten kääntäjiä.
Aika mielenkiintoista. Itse olen ollut tekemisissä suomenruotsalaisten kanssa, jotka eivät kuitenkaan ole kaksikielisiä, vaikka puhuvatkin useampaa kieltä. Tietty usein kiroilevat suomeksi. XD
Millaisia virheitä kaksikieliset tyypillisesti tekevät? Miten ne eroavat yksikielisten tekemistä virheistä? Sori tämä utelu, mutta tosiaan aihe on jotenkin kiehtova. Yleensä tästä ei pääse keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Toki teet mitä teet. :) Hyvä, jos altistat lasta kielille. Oppimisesta ei tietty ole takuita. Toiset eivät opi kieliä kovin helposti, ellei opi jo lapsena. Jotkut eivät oikein opi opiskelemallakaan. Olen tavannut suomenruotsalaisia (nuoriakin), jotka eivät osaa suomea niin, että voisivat osallistua suomenkieliseen keskusteluun kunnolla, vaikka kuvittelisi heidän kyllä Suomessa altistuneen suomenkielelle.
Oma isoäitini asui lapsena pitkään Ruotsissa sotia paossa. Hän osaa edelleen ruotsia todella hyvin, mutta ei suostu puhumaan ruotsia eikä opettanut sitä lapsilleen. Hän katselee kuitenkin edelleen ruotsinkielisiä tv-ohjelmia joskus, eikä välttämättä edes huomaa, ettei siinä puhuta suomea. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kunnolla oppinut mitään vierasta kieltä. Itsellenikin kielten oppiminen on ihan järjettömän vaikeaa. Siksi kai olen sillä kannalla, että jos on mahdollisuus, lapsille pitäisi puhua usealla kielellä.
Tutkimuksiin perustuva suositus on, että äiti puhuu yhtä kieltä. Isä yhtä kieltä. Ja perheen yhteinen kieli jompikumpi näistä. Ei siis mitään sekavaa baabelin tornia jossa jokaine ån puhuu mitä milloinkin.
Mitä näissä tutkimuksissa sitten ilmeni? Mitä tapahtuu, jos puhutaan useita kieliä? Vaikuttaako se aikuisenakin? Mä olen lukenut jostain, että keskimäärin kaksikieliset lapset toki jotenkin sekoilevat kielten kanssa enemmän, mutta aikuisista kaksikielisistä en ole nähnyt vastaavia tutkimuksia.
Itse muuten suomenkielisenä olisin todella loukkaantunut, jos mulla olisi lapsenlapsi, jonka äidinkieli/yksi äidinkieli ei ole suomi. Kaipa pääsisin siitä yli, mutta olisi se kova pala. Arvostan kovasti äidinkieltäni, vaikka en usko suomenkielisten olevan sen parempia kuin muutkaan.
Riski on se että lapsi ei opi mitään kieltä kunnolla.
Ja noissa ns kaksikielisissäkik on just niitä, joilla ei suomi eikä ruotsi ole kunnolla hallussa ja se vaikeuttaa koulunkäyntiä yläkoulusta eteenpäin.
Kaikkein suurin moka on se että äiti puhuu suomea, isä esim arabiaa ja perheen kieli on huono englanti. Siinä sitten tulee just niitä koulupudokkaita...
Ehkä olet oikeassa. Tosin jos perheen yhteinen kieli on suomi, ympäristö on suomenkielinen ja äiti puhuu ruotsia lauantaisin, tilanne on luultavasti parempi. Enkä ole ainakaan kuullut, että kaksikielisillä suomenruotsalaisilla menisi huonosti.
Jännä muuten, miten asiasta puhuttaessa nousee joku taisteluhalu. En ole edes suomenruotsalainen, mutta jo ajatuskin, että joku suhtautuisi suomenkieleen samoin, on jotenkin kauhea. Rakastan omaa äidinkieltäni, kuten kai loputa suurin osa ihmisistä.
Tää on ihan yliopistotietoa. Olen opiskellut ruotsia ja nimenomaan kaksikielisyyttä yms.
Oma sukuni on kaksikielinen suomenruotsalainen ja kyllä sen kielikuorimtuksen huomaa. Joudun oikolukemaan useamman sukulaisen tekstejä, kummallakin kielellä.
Todella harvassa on ne, joilla ei kummastakaan kielestä näe sitä kaksikielisyyttä mitenkään. Itse tunnen kaksi tällaista ihmistä ja he onkin sitten kääntäjiä.
Aika mielenkiintoista. Itse olen ollut tekemisissä suomenruotsalaisten kanssa, jotka eivät kuitenkaan ole kaksikielisiä, vaikka puhuvatkin useampaa kieltä. Tietty usein kiroilevat suomeksi. XD
Millaisia virheitä kaksikieliset tyypillisesti tekevät? Miten ne eroavat yksikielisten tekemistä virheistä? Sori tämä utelu, mutta tosiaan aihe on jotenkin kiehtova. Yleensä tästä ei pääse keskustelemaan.
Vokaalimäärissä, konsonanttimäärissä tulee tyypillisesti virheitä. Samaten jokin ruotsin rakenne siirtyy suoraan suomeen jne. Ei täysin ole hallussa se kunkin tekstin tyylilaji, yleensä niin päin, että asiatekstiin pöllähtää esim jokin ihan puhekielinen verbi. Tai sitten puhutaan liian juhlallista ja virheetöntä kirjakielisuomea... Kirjoitetaan että kaksi kissoja, ei kaksi kissaa jne. Kaikenlaista pientä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Toki teet mitä teet. :) Hyvä, jos altistat lasta kielille. Oppimisesta ei tietty ole takuita. Toiset eivät opi kieliä kovin helposti, ellei opi jo lapsena. Jotkut eivät oikein opi opiskelemallakaan. Olen tavannut suomenruotsalaisia (nuoriakin), jotka eivät osaa suomea niin, että voisivat osallistua suomenkieliseen keskusteluun kunnolla, vaikka kuvittelisi heidän kyllä Suomessa altistuneen suomenkielelle.
Oma isoäitini asui lapsena pitkään Ruotsissa sotia paossa. Hän osaa edelleen ruotsia todella hyvin, mutta ei suostu puhumaan ruotsia eikä opettanut sitä lapsilleen. Hän katselee kuitenkin edelleen ruotsinkielisiä tv-ohjelmia joskus, eikä välttämättä edes huomaa, ettei siinä puhuta suomea. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kunnolla oppinut mitään vierasta kieltä. Itsellenikin kielten oppiminen on ihan järjettömän vaikeaa. Siksi kai olen sillä kannalla, että jos on mahdollisuus, lapsille pitäisi puhua usealla kielellä.
Tutkimuksiin perustuva suositus on, että äiti puhuu yhtä kieltä. Isä yhtä kieltä. Ja perheen yhteinen kieli jompikumpi näistä. Ei siis mitään sekavaa baabelin tornia jossa jokaine ån puhuu mitä milloinkin.
Juuri näin!
Ap. Mitä ruotsinkieli sinulle merkitsee? Ajatteletko myös sillä? Käytätkö sitä? Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa puhut ruotsia? Sukulaisia? Töissä? Elämää elettynä, johon tuo äidinkieli liittyy? Kirjoja, jotka olet lukenut sillä kielellä? Kävitkö koulut ruotsiksi?
Jos et anna lapsellesi toista äidinkieltäsi, hänellä ei ole alusta pitäen mahdollisuutta luoda suhdetta osaan sinun identiteettiäsi. Osa siitä on kipeää, äitisuhteesi. Juuri se aktivoitui, kun tulit itse äidiksi. Niin kuuluukin tapahtua. Tämä on sinun kasvunpaikkasi, älä maksata sen hintaa lapsella.
En tarkoita tällä sitä, että hän menettää vain hienon suomenruotsalaisen kulttuuri kielen kautta. Sekin kirpaisee. Vaan tämä sinun syysi, oma tunnekokkusi on niin vahva, että sidot siihen lapsesi. Isot päätökset lapsen elämästä tulisi tehdä miettien, mitä avautuu hänen elämäänsä.
Tämän ei tarvitse olla hirmu iso ja kipeä juttu. Äidinkieli. Voit silti päätyä mihin ratkaisuun vaan. Enkä sitten tiedä, onko sekään niin huono, jos ruotsiksi saat kosketuksen äitilastiin kipeitä tunteita. Suomellako ne leikkaisit pois tai etäämmäksi..?
Olen kuullut muistakin, jotka käyttävät useampaa kieltä joustonvarana siirtyä pois kiristävistä identiteetistä naisena, seksuaalisesta suuntautumisesta, vanhemmuudesta, ideologioista. Melkoinen voimavara!
Tai niin kuin joku urheilijatyyppi (Sievinen?) suunnitteli tekevänsä eli puhutaan lapsille kotona vain (huonoa urheilija-)englantia... Taisi kyllä jäädä toteuttamatta, hyvä niin.... Joku kieli lapselle pitää opettaa ydinkieleksi, kieleksi, jolla ajatellaan ja tunnetaan, joka osataan äidinkielenä. Ja se yleensä edellyttää, että myös vanhempi puhuu sitä erittäin hyvin tai ihan äidinkielenään. Muutama sinnepäin -kieli saa aikaan vain ongelmia, kun mitään kielistä ei osata riittävän hyvin. Ajattelu- ja oppimiskyky ei kehity optimaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte, että lapsella on oikeasti kaksi äidinkieltä eli että hän on kaksikielinen, ap:n on puhuttava lapselle _pelkkää_ ruotsia ja miehen vastaavasti suomea. Kaikki muut järjestelyt, esim. lapsen laittaminen ruotsinkieliseen päiväkotiin tai kirjojen lukeminen ruotsiksi joskus, saattaa kyllä opettaa lapselle ruotsia vieraana kielenä, mutta sillä menetelmänä hänestä ei koskaan tule kaksikielistä. Eikä asia ole koskaan korjattavissa, vaikka lapsi opettelisi ruotsin miten hyvin joskus myöhemmin.
Mulle tuli tosi paha olo ajatuksesta, että lapsi ei saisi kokea kaksikielisyyttä isoäidin ongelmien vuoksi. :( Toivoisin mieluummin, että ap yrittäisi tietoisesti parantaa suhdettaan ruotsinkieleen ja vaikka vähentäisi kontaktiaan äitiinsä, jos välien korjaaminen ei ole mahdollista.
Mua kosketti alla oleva kirjoitus, jossa Katja Gauriloff (äiti kolttasaamelainen, isä suomalainen) suree sitä, etteivät hänen kolttasukulaisensa opettaneet hänelle kolttien kieltä äidinkielenä. Silloin oli ajatus, että lapsien olisi paras kasvaa yksikielisiksi suomenkielisiksi. :(
"Saamelainen elokuvaohjaaja Katja Gauriloff Berliinin elokuvajuhlilla: Olen ikuisesti ulkopuolinen"
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/02/14/saamelainen-elokuvaohjaaja-katj…
Harkitse vielä, ap! :(
Juu, ei se isoäidin kanssa rupattelu tai ruotsinkieliset satutunnit riitä.
Melkein kaikissa minun tuntemissani kaksikielisissä perheissä on se ruotsinkielinen/kakskielinen puhunut ruotsia ja suomenkielinen suomea ja perheen yhteinen kieli ollut ruotsi. Sitten ruotsinkielinen koulu.
Näin on saatu se ruotsi tarpeeksi vahvaksi täällä Helsingissä.
Itselläni suomi on selkeästi vahvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhuisin kyllä lapselle tuossa tilanteessa ruotsia. Kaksikielisyys on lapselle valtavan arvokas pääoma. Päiväkodissa ja koulussa puhuttu ruotsi ei pysty korvaamaan päivittäistä, kotona puhuttavaa kieltä, eikä lapsi niiden avulla tule koskaan oppimaan ruotsia yhtä hyvin kuin aidosti kaksikielisessä perheessä.
Tämän tiedän muuten ihan omasta kokemuksesta: minua harmittaa, kun omat vanhempani hylkäsivät kaksikielisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Tai niin kuin joku urheilijatyyppi (Sievinen?) suunnitteli tekevänsä eli puhutaan lapsille kotona vain (huonoa urheilija-)englantia... Taisi kyllä jäädä toteuttamatta, hyvä niin.... Joku kieli lapselle pitää opettaa ydinkieleksi, kieleksi, jolla ajatellaan ja tunnetaan, joka osataan äidinkielenä. Ja se yleensä edellyttää, että myös vanhempi puhuu sitä erittäin hyvin tai ihan äidinkielenään. Muutama sinnepäin -kieli saa aikaan vain ongelmia, kun mitään kielistä ei osata riittävän hyvin. Ajattelu- ja oppimiskyky ei kehity optimaalisesti.
Kyllä kehittyy, ennemmin tai myöhemmin, jos siihen on taipumusta. Kieli on joka tapauksessa vain väline, minkä todistaa se, että niitä on maailmalla niin monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä koet että suomi on tunnekielesi ja osaat sitä oikeaati kunnolla niin eihän siinä mitään.
Ruotsin kieli äidinkielenä kyllä sitten avaa tässä niin paljon ovia että itse en tuota ratkaisua tekisi.
Jaa niinkuin mitä ovia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai niin kuin joku urheilijatyyppi (Sievinen?) suunnitteli tekevänsä eli puhutaan lapsille kotona vain (huonoa urheilija-)englantia... Taisi kyllä jäädä toteuttamatta, hyvä niin.... Joku kieli lapselle pitää opettaa ydinkieleksi, kieleksi, jolla ajatellaan ja tunnetaan, joka osataan äidinkielenä. Ja se yleensä edellyttää, että myös vanhempi puhuu sitä erittäin hyvin tai ihan äidinkielenään. Muutama sinnepäin -kieli saa aikaan vain ongelmia, kun mitään kielistä ei osata riittävän hyvin. Ajattelu- ja oppimiskyky ei kehity optimaalisesti.
Kyllä kehittyy, ennemmin tai myöhemmin, jos siihen on taipumusta. Kieli on joka tapauksessa vain väline, minkä todistaa se, että niitä on maailmalla niin monia.
Kielestä voi tulla ihan hyvä kommunikointiväline mutta se että tuolla saisi ihmiselle oikeasti toimivan abstraktin kielitaidon... unohda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä koet että suomi on tunnekielesi ja osaat sitä oikeaati kunnolla niin eihän siinä mitään.
Ruotsin kieli äidinkielenä kyllä sitten avaa tässä niin paljon ovia että itse en tuota ratkaisua tekisi.
Jaa niinkuin mitä ovia?
No ihan ruotsinkielinen koulutus ja opinnot on ihan eri sfääreissä. Eipä ole Helsingissä mamuja ruotsi kielisissä kouluissa, opiskelemaan pääsee lääkäriksi/psykologiksi heikoilla papereilla... Säätiöiltä voi hakea apurahoja ja asunnon Ullanlinnasta.
Tämä on oikea trollien kuningas. Suurin osa uskoi ap:ä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Suomessa olisi niin hemmetin tärkeää tulla ruotsinkieliseksi? Käydä ruotsinkieliset koulut, liikkua ruotsinkielisissä piireissä... Suomessa ruotsia puhuu äidinkielenään alle 5% väestöstä. Suomea puhuu yli 90%. Hienoa, jos osaa molemmat hyvin mutta joka tapauksessa suomea on osattava hyvin, jos aikoo Suomessa elää. On uskomatonta, että esim. Vaasan lähellä Närpiössä yläaste- ja lukioikäiset eivät pärjää edes tavallisessa arkikeskustelussa suomeksi!
Kaksikielisyys on tavoitteena kaunis, mutta harmillisen usein lopputuloksena on puolikielisyys.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa olisi niin hemmetin tärkeää tulla ruotsinkieliseksi? Käydä ruotsinkieliset koulut, liikkua ruotsinkielisissä piireissä... Suomessa ruotsia puhuu äidinkielenään alle 5% väestöstä. Suomea puhuu yli 90%. Hienoa, jos osaa molemmat hyvin mutta joka tapauksessa suomea on osattava hyvin, jos aikoo Suomessa elää. On uskomatonta, että esim. Vaasan lähellä Närpiössä yläaste- ja lukioikäiset eivät pärjää edes tavallisessa arkikeskustelussa suomeksi!
Koska börjetaalande bettre fålket. Niin kauan kuin rahat on ruåtsalaisilla.
Jos lapsen hyötyä ajattelee, niin kannattaa tutustuttaa hänet englannin kieleen jo varhain. Hyvä enkku jo nuorena avaa ovia paljon tehokkaammin kuin ruotsi. Ruotsista ei ole mitään hyötyä, ellei halua kunnanvirastoon ruotsinkielisiä palvelemaan.
Joku kyseli ongelmista kaksikielisyyden kanssa. Mulla on etäinen mutta omakohtainen kokemus kaksikielisyydestä ja puolikielisyydestä. Kun alotin lukion mun luokalla oli kaksi poikaa.
Poika A oli elänyt iranissa kahdeksanvuotiaaksi ja muuttanut suomeen, kotona puhuttiin pelkästään pojan äidinkieltä ja muuten suomalaisessa koulumaailmassa. Hän ei pystynyt kirjoittamaan äidinkieltään mutta puhui täysin natiivisti, suomen puhuminen ja kirjoittaminen oli kömpelöä.
Poika B oli muuttanut myös iranista suomeen, mutta seitsemänvuotiaana. Kotona kieli oli englanti, koska äiti oli filippiiniläinen. Englantia puhui natiivisti ja kirjoitti hyvin, suomenkieli oli puhuttuna täydellistä, kirjoitettuna myös. Olen paljon miettinyt näiden poikien eroja siinä, miksi toinen pärjäsi huomattavasti paremmin. Poika b oli kokoajan äänessä, kova esiintymään ja hyvin ulospäin suuntautunut, poika a taas hyvin pitkälti omissa oloissaan. Poika a:n kotona eleltiin hyvin tiukoissa raameissa ja poika b sai elellä ja oleilla kun kuka tahansa suomalainen teinipoika. Englanninkielessä kirjoitus ja suomenkielessä kirjoitus tapahtuu sentään samalla mekaniikalla, kirjainjärjestelmällä jne. Arabian kirjoitus on ihan oma taitolajinsa. Toinen saanut vuoden etumatkan suomessa.
Veikkaisin että kasvatus ja tempperamentti ero oli tässä tapauksessa se oleellisin.
Se että ruotsinkieliset olisivat jotenkin parempaa väkeä on täyttä puppua, mutta komppaan kyllä näitä jotka ovat sitä mieltä että teet lapsellesi karhunpalveluksen. Tässä erilaisia ratkaisuja omasta elämästä ja lähipiiristä:
Minun lapsuudenkotini oli kaksikielinen. Yhden vanhemman kanssa puhuttiin ruotsia, toisen kanssa suomea johdonmukaisesti. (Ruotsinkielinen vanhempi osasi molempia kieliä, mutta valitsi ruotsin). Olen kaksikielisyydestäni todella todella kiitollinen ja olen kertonutkin sen vanhemmilleni nyt aikuisena. Siitä on ollut paljon iloa ja hyötyä, ja se on avannut monia ovia sekä töiden että opintojen osalta.
Vaarini oli oikeastaan ruotsinkielinen, mutta kun hän tuli isäksi hän puhui omille lapsilleen pelkkää suomea, koska 60-luvulla ajateltiin että lapsen pää menee sekaisin jos kotikieliä on enemmän kuin yksi. Äitini on monesti harmitellut tätä jälkeenpäin ja opiskellut aikuisena itsenäisesti ruotsia, mutta ei tietenkään puhu sitä äidinkielentasoisesti. Vaariakin harmittaa.
Minulla on täysin ruotsinkielinen mies, ja itse olen kaksikielinen. Kun tulin raskaaksi, ensimmäinen ajatus oli että olisi luonnollisempaa puhua lapselle ruotsia, kun se on minulle enemmän tunnekieli ja sillä hetkellä ainoa kotikieli. Päätimme kuitenkin, että minä puhun lapselle suomea, koska kaksikielisyys on tuonut omaan elämääni niin paljon – miksi en sitten soisi samaa mahdollisuutta lapselle. "Harjoittelin" jo raskausaikana, höpöttelin vatsalleni suomeksi ja lauloin suomenkielisiä lauluja. Lapsen synnyttyä se ei sitten enää tuntunutkaan yhtään oudolta, ja nykyään en osaisi kuvitellakaan mitään muuta vaihtoehtoa.
Viime kädessä teet tietysti päätöksesi itse, mutta henkilökohtaisesti ajattelen että jos kaksikielisyyteen on mahdollisuus, siihen pitäisi ehdottomasti tarttua. Ruotsinkieliseen tarhaan tai kouluun laittaminen on jo parempi kuin ei mitään, mutta tiedän monta tällaista tapausta jossa joku on mennyt saksalaiseen kouluun tai ruotsinkieliseen päiväkotiin ihan täysin suomenkielisestä perheestä, eivätkä tykkää tai osaa puhua kieltä enää kouluvuosien jälkeen.
Tää on ihan yliopistotietoa. Olen opiskellut ruotsia ja nimenomaan kaksikielisyyttä yms.
Oma sukuni on kaksikielinen suomenruotsalainen ja kyllä sen kielikuorimtuksen huomaa. Joudun oikolukemaan useamman sukulaisen tekstejä, kummallakin kielellä.
Todella harvassa on ne, joilla ei kummastakaan kielestä näe sitä kaksikielisyyttä mitenkään. Itse tunnen kaksi tällaista ihmistä ja he onkin sitten kääntäjiä.