Lue keskustelun säännöt.
Äitini suuttui kun en puhu ruotsia lapselleni...
05.03.2017 |
Minulla on siis suomenruotsalainen äiti, ja olen tietenkin myös itse kaksikielinen. Nyt saimme lapsen, ja tein päätöksen, etten aijo puhua ruotsia tyttärelleni, vaan puhumme mieheni kanssa molemmat suomea. Äitini kuuluu niihin, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että suomenruotsalaiset ovat parempaa kansaa, ja hän otti pahasti nokkiinsa siitä, etten puhu lapselle ruotsia. Pilaan kuulemma tytön elämän... Tietenkin kaksikielisyys on rikkaus, mutta ajattelin ratkaista sen laittamalla tytön ruotsin/englanninkieliseen tarhaan ja mahdollisesti kouluun. Itselleni se tuntuu jotenkin vaan väärältä, että puhuisin lapselleni ruotsia, plus, että se muistuttaa minua omasta lapsuudesta ja nuoruudesta äitini kanssa, joka oli aika helvettiä. Äitini ei ole koskaan henkisesti tukenut minua (rahallisesti kyllä), ja koin aina, että minulla ei henkisesti ole äitiä. Hän ei mm. koskaan ole halannut minua, eikä me puhuta suunnilleen mistään sisustusta syvällisemmästä vaikka ollaankin paljon tekemisissä. Haluan, että omalla lapsellani on aivan erilainen suhde minuun kun minulla ja äidilläni, ja jotenkin tuo ruotsin kieli ei vaan tunnu oikealta...
Teenkö minä väärin kun en opeta ruotsia lapselle???
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
En täysin tajua ajatuksenjuoksua että äitisi on ollut helvetillinen äiti mikä on saanut sinut inhoamaan jopa kieltä jota hän käytti ja silti sitten sinä ajattelet että lapsesi pitää altistaa tismallleen samalle?
Huono äiti on huono isoäiti.
Siis häh? en millään tavalla vihaa ruotsinkieltä, mutta sen puhuminen omalle lapselle ei tunnu oikealta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Toki teet mitä teet. :) Hyvä, jos altistat lasta kielille. Oppimisesta ei tietty ole takuita. Toiset eivät opi kieliä kovin helposti, ellei opi jo lapsena. Jotkut eivät oikein opi opiskelemallakaan. Olen tavannut suomenruotsalaisia (nuoriakin), jotka eivät osaa suomea niin, että voisivat osallistua suomenkieliseen keskusteluun kunnolla, vaikka kuvittelisi heidän kyllä Suomessa altistuneen suomenkielelle.
Oma isoäitini asui lapsena pitkään Ruotsissa sotia paossa. Hän osaa edelleen ruotsia todella hyvin, mutta ei suostu puhumaan ruotsia eikä opettanut sitä lapsilleen. Hän katselee kuitenkin edelleen ruotsinkielisiä tv-ohjelmia joskus, eikä välttämättä edes huomaa, ettei siinä puhuta suomea. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kunnolla oppinut mitään vierasta kieltä. Itsellenikin kielten oppiminen on ihan järjettömän vaikeaa. Siksi kai olen sillä kannalla, että jos on mahdollisuus, lapsille pitäisi puhua usealla kielellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin tajua ajatuksenjuoksua että äitisi on ollut helvetillinen äiti mikä on saanut sinut inhoamaan jopa kieltä jota hän käytti ja silti sitten sinä ajattelet että lapsesi pitää altistaa tismallleen samalle?
Huono äiti on huono isoäiti.
Siis häh? en millään tavalla vihaa ruotsinkieltä, mutta sen puhuminen omalle lapselle ei tunnu oikealta. ap
Kirjoitit että inhoat sitä siksi että oma lapsuutesi oli huono. Sitten kuiteniin selität miten se sinun huono äitisi saa olla lapsesi kanssa paljon ja puhua tälle ruotsia. Eli minusta tää on ristiriitaista. Eikö sinusta? Miten se sinun huono äitisi kuitenkn saa olla määrättä lapsesi kanssa, vaikka pilasi lapsuutesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Toki teet mitä teet. :) Hyvä, jos altistat lasta kielille. Oppimisesta ei tietty ole takuita. Toiset eivät opi kieliä kovin helposti, ellei opi jo lapsena. Jotkut eivät oikein opi opiskelemallakaan. Olen tavannut suomenruotsalaisia (nuoriakin), jotka eivät osaa suomea niin, että voisivat osallistua suomenkieliseen keskusteluun kunnolla, vaikka kuvittelisi heidän kyllä Suomessa altistuneen suomenkielelle.
Oma isoäitini asui lapsena pitkään Ruotsissa sotia paossa. Hän osaa edelleen ruotsia todella hyvin, mutta ei suostu puhumaan ruotsia eikä opettanut sitä lapsilleen. Hän katselee kuitenkin edelleen ruotsinkielisiä tv-ohjelmia joskus, eikä välttämättä edes huomaa, ettei siinä puhuta suomea. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kunnolla oppinut mitään vierasta kieltä. Itsellenikin kielten oppiminen on ihan järjettömän vaikeaa. Siksi kai olen sillä kannalla, että jos on mahdollisuus, lapsille pitäisi puhua usealla kielellä.
Tutkimuksiin perustuva suositus on, että äiti puhuu yhtä kieltä. Isä yhtä kieltä. Ja perheen yhteinen kieli jompikumpi näistä. Ei siis mitään sekavaa baabelin tornia jossa jokaine ån puhuu mitä milloinkin.
Tyhmästi teet koska äidinkielesi on ruotsi. Sinun kuuluu puhua lapsellesi ruotsia ja miehesi suomea. Tiedät sen itsekin.
Kaksikielisyys on rikkaus ja avaa lukemattomia mahdollisuuksia joista ei voi olla miuta kuin kateellinen.
Mutta aphän on oikeasti ns pakkoruotsia vastustava trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin tajua ajatuksenjuoksua että äitisi on ollut helvetillinen äiti mikä on saanut sinut inhoamaan jopa kieltä jota hän käytti ja silti sitten sinä ajattelet että lapsesi pitää altistaa tismallleen samalle?
Huono äiti on huono isoäiti.
Siis häh? en millään tavalla vihaa ruotsinkieltä, mutta sen puhuminen omalle lapselle ei tunnu oikealta. ap
Kirjoitit että inhoat sitä siksi että oma lapsuutesi oli huono. Sitten kuiteniin selität miten se sinun huono äitisi saa olla lapsesi kanssa paljon ja puhua tälle ruotsia. Eli minusta tää on ristiriitaista. Eikö sinusta? Miten se sinun huono äitisi kuitenkn saa olla määrättä lapsesi kanssa, vaikka pilasi lapsuutesi?
En minä sitä inhoa. Ihan mielelläni puhun esim. kavereiden kanssa ruotsia, mutta omalle lapselle puhuminen tuntuu oudolta, ehkä siksi, ettei lapsuuteni ollut paras mahdollinen.
Minun ja äitini suhde on aika monimutkainen juttu. Emme siis riitele periaatteessa tms. Hassuttelemme ja vitsailemme kyllä yhdessä, mutta meillä ei ole semmoista rakastavaa äiti-tytär suhdetta koskaan ollut. Lapsena se oli aika hirveetä, kun ei ollut yhtäkään ihmistä henkisenä tukena. Nyt aikuisena ihan ok, kun minulla on mies ja ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin tajua ajatuksenjuoksua että äitisi on ollut helvetillinen äiti mikä on saanut sinut inhoamaan jopa kieltä jota hän käytti ja silti sitten sinä ajattelet että lapsesi pitää altistaa tismallleen samalle?
Huono äiti on huono isoäiti.
Siis häh? en millään tavalla vihaa ruotsinkieltä, mutta sen puhuminen omalle lapselle ei tunnu oikealta. ap
Kirjoitit että inhoat sitä siksi että oma lapsuutesi oli huono. Sitten kuiteniin selität miten se sinun huono äitisi saa olla lapsesi kanssa paljon ja puhua tälle ruotsia. Eli minusta tää on ristiriitaista. Eikö sinusta? Miten se sinun huono äitisi kuitenkn saa olla määrättä lapsesi kanssa, vaikka pilasi lapsuutesi?
En minä sitä inhoa. Ihan mielelläni puhun esim. kavereiden kanssa ruotsia, mutta omalle lapselle puhuminen tuntuu oudolta, ehkä siksi, ettei lapsuuteni ollut paras mahdollinen.
Minun ja äitini suhde on aika monimutkainen juttu. Emme siis riitele periaatteessa tms. Hassuttelemme ja vitsailemme kyllä yhdessä, mutta meillä ei ole semmoista rakastavaa äiti-tytär suhdetta koskaan ollut. Lapsena se oli aika hirveetä, kun ei ollut yhtäkään ihmistä henkisenä tukena. Nyt aikuisena ihan ok, kun minulla on mies ja ystävät.
En edelleenkään ymmärrä miksi ajattelet että se äitisi ei ole muuttunut ja että hän on hyvää seruaa lapsellesi? Todennäköisyys on se että on lapsenlapselleen tasan yhtä paska kuin sinullekin ja myös nävertää sinun ja lapsen suhdetta, mm suuttunalla milloin mistäkin mikä ei häntä miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on Porvoosta.
En usko hetkeäkään, että suomenruotsalainen/kaksikielinen ei haluaisi myös lapsensa äidinkieleksi ruotsia. Oli äitisuhde miten huono tahansa. Jopa jotkut täysin suomenkieliset haluavat lapsestaan kaksikielisen, sillä ruotsi avaa ovet helpommin korkeakouluun ja työelämään Suomessa. Myös ruotsinkielisen imago ja status ovat toiset kuin suomenkielisellä (tarkoitan nyt mielikuvia). Ikävää ja epätasa-arvoista mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmästi teet koska äidinkielesi on ruotsi. Sinun kuuluu puhua lapsellesi ruotsia ja miehesi suomea. Tiedät sen itsekin.
Kaksikielisyys on rikkaus ja avaa lukemattomia mahdollisuuksia joista ei voi olla miuta kuin kateellinen.
Mutta aphän on oikeasti ns pakkoruotsia vastustava trolli.
Äidinkieleni on virallisesti suomi, ja olen viimeisten 10v aikana puhunut pääasiassa vain suomea, joten ruotsia puhuessa joudun kyllä välillä etsiskelemään sanoja. Enkä ole pakkoruotsia vastustava trolli. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään mitään ajatuksia tähän liittyen?
On. Ruotsivihakedkustelut Mv:lle ja persujen puoluelehteen, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Toki teet mitä teet. :) Hyvä, jos altistat lasta kielille. Oppimisesta ei tietty ole takuita. Toiset eivät opi kieliä kovin helposti, ellei opi jo lapsena. Jotkut eivät oikein opi opiskelemallakaan. Olen tavannut suomenruotsalaisia (nuoriakin), jotka eivät osaa suomea niin, että voisivat osallistua suomenkieliseen keskusteluun kunnolla, vaikka kuvittelisi heidän kyllä Suomessa altistuneen suomenkielelle.
Oma isoäitini asui lapsena pitkään Ruotsissa sotia paossa. Hän osaa edelleen ruotsia todella hyvin, mutta ei suostu puhumaan ruotsia eikä opettanut sitä lapsilleen. Hän katselee kuitenkin edelleen ruotsinkielisiä tv-ohjelmia joskus, eikä välttämättä edes huomaa, ettei siinä puhuta suomea. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kunnolla oppinut mitään vierasta kieltä. Itsellenikin kielten oppiminen on ihan järjettömän vaikeaa. Siksi kai olen sillä kannalla, että jos on mahdollisuus, lapsille pitäisi puhua usealla kielellä.
Tutkimuksiin perustuva suositus on, että äiti puhuu yhtä kieltä. Isä yhtä kieltä. Ja perheen yhteinen kieli jompikumpi näistä. Ei siis mitään sekavaa baabelin tornia jossa jokaine ån puhuu mitä milloinkin.
Mitä näissä tutkimuksissa sitten ilmeni? Mitä tapahtuu, jos puhutaan useita kieliä? Vaikuttaako se aikuisenakin? Mä olen lukenut jostain, että keskimäärin kaksikieliset lapset toki jotenkin sekoilevat kielten kanssa enemmän, mutta aikuisista kaksikielisistä en ole nähnyt vastaavia tutkimuksia.
Itse muuten suomenkielisenä olisin todella loukkaantunut, jos mulla olisi lapsenlapsi, jonka äidinkieli/yksi äidinkieli ei ole suomi. Kaipa pääsisin siitä yli, mutta olisi se kova pala. Arvostan kovasti äidinkieltäni, vaikka en usko suomenkielisten olevan sen parempia kuin muutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on Porvoosta.
En usko hetkeäkään, että suomenruotsalainen/kaksikielinen ei haluaisi myös lapsensa äidinkieleksi ruotsia. Oli äitisuhde miten huono tahansa. Jopa jotkut täysin suomenkieliset haluavat lapsestaan kaksikielisen, sillä ruotsi avaa ovet helpommin korkeakouluun ja työelämään Suomessa. Myös ruotsinkielisen imago ja status ovat toiset kuin suomenkielisellä (tarkoitan nyt mielikuvia). Ikävää ja epätasa-arvoista mutta totta.
Tiedän, että kuulostaa varmaan oudolta, mutta niin kun olen jo monta kertaa todennut, niin se ruotsin puhuminen tuntuu vaan oudolta. Ja mitä äitiini tulee, niin se todellakin on monimutkainen juttu, jota on varmaan vaikea ulkopuolisten ymmärtää, joten en jaksa ruveta selittelemään sitä sen enempää. ap
Olet oikeassa ap. Turhaan opetat suomenruotsia, koska sille nauraa aidot riikinruotsalaisetkin. Näin kävi minulle lapsena :(
Hyvä päätös opettaa yksi kieli kunnolla eikä tehdä lapsesta puolikielistä.
terv: ENTINEN kaksikielinen joka ei halunnut mennä lapsena ruotsinkieliseen kouluun vaan vaati mennä suomenkieliseen jotta oppii yhden kielen perinpohjin, ja koska koki suomenkieliset kaverinsa aidommiksi eikä bättre folk -teeskentelijöiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut opetettiin lapsena kolmekieliseksi. Isän, äidin ja mummon äidinkielet.
Nyt aikuisena en osaa mitään niistä kunnolla ja olen sentään jo yli 30v! =(
Pidä vaan se suomi, kun se on sinulle kuitenkin tunnekieli ja ruotsiin liittyy niin vahvoja, negatiivisia muistoja. Ruosin kielen taidosta on tässä maassa kyllä paljon hyötyä, mutta se on onneksi helppo kieli ja lapsesi saa sen halutessaan myöhemmin sellaiselle tasolle, jolla voi hakea niihin helppoihin ruotsinkielisiin opiskelupaikkoihin, jos sellaista edes haluatte. Tai jos hän haluaa opiskella suomeksi/englanniksi, voitte silti kotipreppauksella saada kielen sille tasolle, että sillä voi hakea töihin firmoihin, joissa edellytetään kaksikielisyyttä.
Virallisestihan lapsen voi ilmoittaa ruotsinkieliseksi väestörekisteriin, vaikkei hän osaisi sanaakaan ruotsia. Ruotsinkielisenä pääsee paremmin käyttämään terveyspalveluita, jos ette käy yksityisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Toki teet mitä teet. :) Hyvä, jos altistat lasta kielille. Oppimisesta ei tietty ole takuita. Toiset eivät opi kieliä kovin helposti, ellei opi jo lapsena. Jotkut eivät oikein opi opiskelemallakaan. Olen tavannut suomenruotsalaisia (nuoriakin), jotka eivät osaa suomea niin, että voisivat osallistua suomenkieliseen keskusteluun kunnolla, vaikka kuvittelisi heidän kyllä Suomessa altistuneen suomenkielelle.
Oma isoäitini asui lapsena pitkään Ruotsissa sotia paossa. Hän osaa edelleen ruotsia todella hyvin, mutta ei suostu puhumaan ruotsia eikä opettanut sitä lapsilleen. Hän katselee kuitenkin edelleen ruotsinkielisiä tv-ohjelmia joskus, eikä välttämättä edes huomaa, ettei siinä puhuta suomea. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kunnolla oppinut mitään vierasta kieltä. Itsellenikin kielten oppiminen on ihan järjettömän vaikeaa. Siksi kai olen sillä kannalla, että jos on mahdollisuus, lapsille pitäisi puhua usealla kielellä.
Tutkimuksiin perustuva suositus on, että äiti puhuu yhtä kieltä. Isä yhtä kieltä. Ja perheen yhteinen kieli jompikumpi näistä. Ei siis mitään sekavaa baabelin tornia jossa jokaine ån puhuu mitä milloinkin.
Mitä näissä tutkimuksissa sitten ilmeni? Mitä tapahtuu, jos puhutaan useita kieliä? Vaikuttaako se aikuisenakin? Mä olen lukenut jostain, että keskimäärin kaksikieliset lapset toki jotenkin sekoilevat kielten kanssa enemmän, mutta aikuisista kaksikielisistä en ole nähnyt vastaavia tutkimuksia.
Itse muuten suomenkielisenä olisin todella loukkaantunut, jos mulla olisi lapsenlapsi, jonka äidinkieli/yksi äidinkieli ei ole suomi. Kaipa pääsisin siitä yli, mutta olisi se kova pala. Arvostan kovasti äidinkieltäni, vaikka en usko suomenkielisten olevan sen parempia kuin muutkaan.
Riski on se että lapsi ei opi mitään kieltä kunnolla.
Ja noissa ns kaksikielisissäkik on just niitä, joilla ei suomi eikä ruotsi ole kunnolla hallussa ja se vaikeuttaa koulunkäyntiä yläkoulusta eteenpäin.
Kaikkein suurin moka on se että äiti puhuu suomea, isä esim arabiaa ja perheen kieli on huono englanti. Siinä sitten tulee just niitä koulupudokkaita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Toki teet mitä teet. :) Hyvä, jos altistat lasta kielille. Oppimisesta ei tietty ole takuita. Toiset eivät opi kieliä kovin helposti, ellei opi jo lapsena. Jotkut eivät oikein opi opiskelemallakaan. Olen tavannut suomenruotsalaisia (nuoriakin), jotka eivät osaa suomea niin, että voisivat osallistua suomenkieliseen keskusteluun kunnolla, vaikka kuvittelisi heidän kyllä Suomessa altistuneen suomenkielelle.
Oma isoäitini asui lapsena pitkään Ruotsissa sotia paossa. Hän osaa edelleen ruotsia todella hyvin, mutta ei suostu puhumaan ruotsia eikä opettanut sitä lapsilleen. Hän katselee kuitenkin edelleen ruotsinkielisiä tv-ohjelmia joskus, eikä välttämättä edes huomaa, ettei siinä puhuta suomea. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kunnolla oppinut mitään vierasta kieltä. Itsellenikin kielten oppiminen on ihan järjettömän vaikeaa. Siksi kai olen sillä kannalla, että jos on mahdollisuus, lapsille pitäisi puhua usealla kielellä.
Tutkimuksiin perustuva suositus on, että äiti puhuu yhtä kieltä. Isä yhtä kieltä. Ja perheen yhteinen kieli jompikumpi näistä. Ei siis mitään sekavaa baabelin tornia jossa jokaine ån puhuu mitä milloinkin.
Mitä näissä tutkimuksissa sitten ilmeni? Mitä tapahtuu, jos puhutaan useita kieliä? Vaikuttaako se aikuisenakin? Mä olen lukenut jostain, että keskimäärin kaksikieliset lapset toki jotenkin sekoilevat kielten kanssa enemmän, mutta aikuisista kaksikielisistä en ole nähnyt vastaavia tutkimuksia.
Itse muuten suomenkielisenä olisin todella loukkaantunut, jos mulla olisi lapsenlapsi, jonka äidinkieli/yksi äidinkieli ei ole suomi. Kaipa pääsisin siitä yli, mutta olisi se kova pala. Arvostan kovasti äidinkieltäni, vaikka en usko suomenkielisten olevan sen parempia kuin muutkaan.
Riski on se että lapsi ei opi mitään kieltä kunnolla.
Ja noissa ns kaksikielisissäkik on just niitä, joilla ei suomi eikä ruotsi ole kunnolla hallussa ja se vaikeuttaa koulunkäyntiä yläkoulusta eteenpäin.
Kaikkein suurin moka on se että äiti puhuu suomea, isä esim arabiaa ja perheen kieli on huono englanti. Siinä sitten tulee just niitä koulupudokkaita...
Ehkä olet oikeassa. Tosin jos perheen yhteinen kieli on suomi, ympäristö on suomenkielinen ja äiti puhuu ruotsia lauantaisin, tilanne on luultavasti parempi. Enkä ole ainakaan kuullut, että kaksikielisillä suomenruotsalaisilla menisi huonosti.
Jännä muuten, miten asiasta puhuttaessa nousee joku taisteluhalu. En ole edes suomenruotsalainen, mutta jo ajatuskin, että joku suhtautuisi suomenkieleen samoin, on jotenkin kauhea. Rakastan omaa äidinkieltäni, kuten kai loputa suurin osa ihmisistä.
Ap, oletko sinä suomenruotsalainen? Haluatko lapsesi olevan suomenruotsalainen? Jos et puhu hänelle ruotsia, hänestä ei tule suomenruotsalaista. Tässä on kyse paljon muustakin kuin kielestä. Lapsellesi voi tulla suomenruotsalainen identiteetti ja hän tulee kokemaan kuuluvansa suomenruotsalaiseen kulttuuripiiriin vain jos sinä puhut hänelle ruotsia ja laitat hänet ruotsinkieliseen kouluun. Turha uskotella itsellesi muuta. Mutta jos haluat ottaa etäisyyttä suomenruotsalaisuuteen niin puhu sitten suomea.
Ap, oletko sinä suomenruotsalainen? Haluatko lapsesi olevan suomenruotsalainen? Jos et puhu hänelle ruotsia, hänestä ei tule suomenruotsalaista. Tässä on kyse paljon muustakin kuin kielestä. Lapsellesi voi tulla suomenruotsalainen identiteetti ja hän tulee kokemaan kuuluvansa suomenruotsalaiseen kulttuuripiiriin vain jos sinä puhut hänelle ruotsia ja laitat hänet ruotsinkieliseen kouluun. Turha uskotella itsellesi muuta. Mutta jos haluat ottaa etäisyyttä suomenruotsalaisuuteen niin puhu sitten suomea.
Minusta teet karhunpalveluksen lapselle, jos huonon äitisuhteesi takia jätät opettamatta lapselle kielen, jonka hän nyt helposti ja kätevästi saisi opittua todella hyvin. Jos siis yhtä hyvin voisit puhua suomea kuin ruotsiakin. Minun ruotsinkielinen äitini nimittäin ajatteli samaa, että hän puhuu lapsille vain suomea ja kyllä ne sitten päiväkodissa ja koulussa oppivat - no ei opittu, olen käytännössä täysin suomenkielinen, mikä todella harmittaa minua, koska tarvitsisin työssäni ruotsia eikä minulla ole oikein kielipäätä. Koulu/päiväkotialtistus ei ole ollenkaan yhtä tehokasta kuin jos oppisi molemmat kielet jo ihan pikkulapsena.