Lue keskustelun säännöt.
Äitini suuttui kun en puhu ruotsia lapselleni...
05.03.2017 |
Minulla on siis suomenruotsalainen äiti, ja olen tietenkin myös itse kaksikielinen. Nyt saimme lapsen, ja tein päätöksen, etten aijo puhua ruotsia tyttärelleni, vaan puhumme mieheni kanssa molemmat suomea. Äitini kuuluu niihin, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että suomenruotsalaiset ovat parempaa kansaa, ja hän otti pahasti nokkiinsa siitä, etten puhu lapselle ruotsia. Pilaan kuulemma tytön elämän... Tietenkin kaksikielisyys on rikkaus, mutta ajattelin ratkaista sen laittamalla tytön ruotsin/englanninkieliseen tarhaan ja mahdollisesti kouluun. Itselleni se tuntuu jotenkin vaan väärältä, että puhuisin lapselleni ruotsia, plus, että se muistuttaa minua omasta lapsuudesta ja nuoruudesta äitini kanssa, joka oli aika helvettiä. Äitini ei ole koskaan henkisesti tukenut minua (rahallisesti kyllä), ja koin aina, että minulla ei henkisesti ole äitiä. Hän ei mm. koskaan ole halannut minua, eikä me puhuta suunnilleen mistään sisustusta syvällisemmästä vaikka ollaankin paljon tekemisissä. Haluan, että omalla lapsellani on aivan erilainen suhde minuun kun minulla ja äidilläni, ja jotenkin tuo ruotsin kieli ei vaan tunnu oikealta...
Teenkö minä väärin kun en opeta ruotsia lapselle???
Kommentit (61)
Olet upea äiti - aivan oikein teet
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä koet että suomi on tunnekielesi ja osaat sitä oikeaati kunnolla niin eihän siinä mitään.
Ruotsin kieli äidinkielenä kyllä sitten avaa tässä niin paljon ovia että itse en tuota ratkaisua tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä koet että suomi on tunnekielesi ja osaat sitä oikeaati kunnolla niin eihän siinä mitään.
Ruotsin kieli äidinkielenä kyllä sitten avaa tässä niin paljon ovia että itse en tuota ratkaisua tekisi.
Ihan saman meinasin kirjoittaa.
Et tee väärin, jos ruotsiin sinulla on noin hankala suhde. Muussa tapauksessa suosittelelen kyllä kahden kielen käyttöä kotona, mutta silloin myös toisen vanhemmankin pitää osata kumpaakin kieltä edes vähän, muuten hän voi jäädä kotikeskusteluissa ulkopuoliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä koet että suomi on tunnekielesi ja osaat sitä oikeaati kunnolla niin eihän siinä mitään.
Ruotsin kieli äidinkielenä kyllä sitten avaa tässä niin paljon ovia että itse en tuota ratkaisua tekisi.
Tottakai osaan! Onhan suomi ihan samalla tavalla äidinkieleni kuin ruotsikin. Ja kyllähän lapsi on paljon tekemisissä äitini kanssa, joka aivan varmasti aikoo puhua lapselle ruotsia, joten kyllähän siinäkin oppii. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käytätte kotona kahta kieltä niin sitten niin että sinä ruotsia ja mies suomea. Ei niin että kaikki kaikkea sekaisin.
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos käytätte kotona kahta kieltä niin sitten niin että sinä ruotsia ja mies suomea. Ei niin että kaikki kaikkea sekaisin.
Niin, siis puhumme nyt molemmat pelkkää suomea. ap
Itse kyllä puhuisin hänelle Suomea, mutta pyrkisin myös opettamaan ruotsia, jotta pärjäisi pakkoruotsin kanssa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käytätte kotona kahta kieltä niin sitten niin että sinä ruotsia ja mies suomea. Ei niin että kaikki kaikkea sekaisin.
Niin, siis puhumme nyt molemmat pelkkää suomea. ap
Niinn, siksi kirjoitinkin että jos.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta tavallaan myös olet viemässä lapseltasi jotain pois. Jos puhuisit ruotsia joskus, jotta hän kuitenkin oppisi ruotsiakin? Se on rikkaus, että osaa kieliä. Sanoisin samaa mistä tahansa kielestä. Jos lapsesi osaa sujuvasti ruotsia (ei tarvitse edes äidinkielen tasoisesti) hänellä on enemmän ovia auki tulevaisuudessa. Hän pärjää sitten kaikissa pohjoismaissa. Maailma kansainvälistyy ja Pohjoismaiden yhteistyö on pop.
Puhu ruotsia vaikka parina päivänä viikossa. Vieraskielinen päiväkoti voi sitten olla lapsesta vain ahdistava, kun heitetään äkkiä ympäristöön, jossa ei voi kommunioida kunnolla.
Lapsuutesi kuulostaa todella ahdistavalta, mutta koita olla siirtämättä inhoasi kieleen omaan lapseesi. Eikä asioiden tarvitse mennä niin, että on pakko puhua ruotsia jatkuvasti tai ei ollenkaan. Puhu edes joskus.
Äitisi on lopulta todella samantekevä juttu tässä koko kuviossa.
Tietenkin ruotsin osaaminen avaa ovia, ja sen takia olenkin miettinyt tätä tosi pitkään. Aijon kyllä esim. tulevaisuudessa lukea lapselle kirjoja ruotsiksi jne. mutta kommunikoiti ruotsiksi tuntuu vain väärältä.. Mieluummin puhuisin englantia, koska olen käynyt kaikki koulut tarhasta (1,5-vuotiaan aloittanut) yliopistoon englanniksi, joten puhun sitä yhtä sujuvasti kuin ruotisakin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kullä minä tarjoaisin lapselleni toisen kielen, kun siihen on mahdollista päästä sisälle automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko todellakin olemassa ruotsinkielisiä, jotka pitävät itseään oikein eri kansana ja muita parempina?! Täällä meilläpäin on ruotsinkielinen vähemmistö, josta suurin osa osaa ainakin jonkin verran suomea, moni todella hyvin. Palveluammateissa toimivien suomenkielisten on toki melkein pakko osata edes auttavasti ruotsia, kuten ruotsinkielisten hyvää suomea.
En ole koskaan kuullut tai itse havainnut ruotsinkielisissä ylimielisyyttä, rakkaus omaan kieleen (ja murteeseen!), kotiseutuun ja sen vähän erilaiseen kulttuuriin on mielestäni eri asia. Ruotsinkielisessä perheessä vanhemmat usein haluavat perheen puhuvan kotona pääasiassa ruotsia (ovat usein koko päivän puhuneet muualla suomea), aivan kuten itse haluan kotonani puhuttavan suomea. Jos asuisin ulkomailla sikäläisen puolison kanssa, haluaisin kuitenkin ehdotomasti sekä puolisoni, että lasteni oppivan omaa äidinkieltäni. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että ruotsinkielisillekin äidinkieli ja osin omanlainen kulttuuri ovat tärkeitä? Vähemmistö pitää toki puoliaan, mutta ei siihen kuuluminen tee kenestäkään fiksusta ihmisestä ylimielistä.
Jos puhut ruotsia YHTÄÄN paremmin kuin kirjoitat suomea, niin ole kiltti ja puhu lapselle ruotsia!
Mun famu teki aikoinaan saman päätöksen eikä puhunut ruotsia isälleni, joten hän kasvoi kokonaan suomenkielisenä mutta minut ja sisarukseni laitettiin sitten kielikylpyyn ja hyvin on mennyt, koska puhuin ruotsia ainakin peruskoulussa yhtä hyvin kuin suomenruotsalaiset! :)
En täysin tajua ajatuksenjuoksua että äitisi on ollut helvetillinen äiti mikä on saanut sinut inhoamaan jopa kieltä jota hän käytti ja silti sitten sinä ajattelet että lapsesi pitää altistaa tismallleen samalle?
Huono äiti on huono isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut ruotsia YHTÄÄN paremmin kuin kirjoitat suomea, niin ole kiltti ja puhu lapselle ruotsia!
NO anteeksi! En ajatellut, että täällä tarttisi kirjoittaa yhtä tarkkaan kun yo-kokeissa. Ja puhun kyllä suomea nykyään sujuvammin kuin ruotisa. ap
Uumoilen kyllä vaikeuksia...
Isoäidin ja äidin suhteissa, koska jo nyt isoäiti suuttuu perheen ratkaisuista ja välejä hiertää se äidin huono lapsuus.
Suosittelen ehdottomaati että pidät kunnolla etäisyyttä ja vaalit tarkkoja rajoja. Muutat siirrät kaikki ne teidän riitanne suoraan lapsesi lapsuuteen.
Onko kenelläkään mitään ajatuksia tähän liittyen?