Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvattajat nakertaa omaa asemaansa
05.03.2017 |
Olen toistuvasti törmännyt lastenhoitajiin, ja lastentarhanopettajiinkin, joiden mielestä äidin ja lapsen paikka on kotona ja päiväkotiin lapsensa vievät äidit ovat huonoja. Napistaan siitä että kehtasi kaupassakin käydä ennen kuin haki, kenen työaikoja epäillään, äitiyslomalaisten päiväkodissa olevia lapsia kauhistellaan.
Onko nämä ihmiset todella niin tyhmiä etteivät tajua, että ilman lapsensa päiväkotiin vieviä vanhempia he olisivat työttöminä?
Kommentit (62)
Eiköhän henkilökunta puhu siitä, että hoitajia on liian vähän lapsiin nähden ja mahdollisesti siitä, että ainakin alle 2-vuotiaille olisi parempi olla kotona. Vaikka itse uskon näin, ja omani ovat menneet vasta 3v päiväkotiin, niin minulla ei ole mitään ongelmaa toisaalta uskoa, että koulutetuilla LTO:illa ja sopivan pienelllä ryhmälkä on paljon annettavaa yli 3-vuotiaille.
LTO:t ovat mun kokemuksen perusteella nimenomaan lapsen edusta välittäviä ihmisiä. Siksi he sanovat totuuden, vaikka joku tulkitsisikin sen heille epäedullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varhaiskasvattaja kirjoitti:
En ole oikeassa elämässä ihan tuollaiseen törmännyt.
Mutta kyllä me töissä suremme joidenkin pienten puolesta: päivä kestää 10 tuntia, että vanhemmat saavat harrastaa. Taaperoilla ole lomaa, koska kesälomansa vanhemmat viettävät itse reissaten. Äiti pääsee töistä puolelta päivin ja 1-v haetaan viideltä.
Ei ole oman oksan sahaamista ajatella lapsen parasta. Pitkä päiväkotipäivä ei ole hyväksi lapselle.
Kyllä alalla töitä riittää vaikka vanhemmat ottaisivatkin enemmän vastuuta lapsistaan.Jos vauvan kanssa kotona olevat ottaisivat lapsensa kotihoitoon, jokaisesta päiväkodista jouduttaisiin irtisanomaan ihmisiä. Tämä on fakta ja noin pienikin asia vaikuttaisi noin paljon. Ainoat jotka olisivat turvassa olisivat yliopistokoulutetut lto:t koska heistä on uuden lain myötä huutava pula esiopetuksessa. Kenen tahansa muun palli heiluisi.
No ei niitä vanhempainvapaalaisten lapsia ihan niin paljon ole, että jokaisesta päiväkodista jouduttaisiin irtisanomaan ihmisiä. Yleensä muutama/ryhmä/vuosi, eli noin yhtä kasvattajaa vastaava määrä. Ainakin meidän alueella vaje saataisiin katettua jo pelkästään niillä, jotka jonottavat siirtoa toisesta päiväkodista ja sillä, että nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että sen jälkeen kun syksyn ryhmät on täytetty, yhdellä tai useammalla lapsella ilmeneekin tuen tarvetta, joka vaatisi ryhmäkoon pienennystä.
Sovitaan vaikka että niitä on vain kaksi per ryhmä. Otetaan keskikokoinen päiväkoti, siellä ryhmiä on 6. 6*2=12. Osa alle kolmevuotiaita. Tämä tarkoittaa kahta kasvatusvastuullista vähemmän. Toki on paikkoja joihin on jonoa ja paikat täyttyy heti. Mikä tarkoittaa että ei-keskeisten päiväkotien henkilökunnasta irtisanotaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.
Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.
Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.
Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.
Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.
Julkisen päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on ideologista ja poliittista. Käsitteen käyttöä ei voi perustella sen vakiintuneisuudella. Vakiintuneisuus vain peittää ideologista pohjaa.
Vanhemmat ovat ensisijaiset kasvattajat, lapsen varhaisimmat kasvattajat. Päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on sanahelinää ja harhauttamista. Toki tuntuu paremmalta puhua kasvatuksesta kuin hoitamisesta, jos ei haluta samaistua hoitoalaan mutta ei toisaalta suututtaa opettajiakaan puhumalla opettamisesta. Siispä mennään vanhempien tontille.
Ongelmalliseksi tämän "varhaiskasvattamisen" tekee se, että käsitteiden myötä on omittu asiantuntijarooli, jolloin yritetään asettua vanhempien yläpuolelle, vaikka vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Niinpä jatkuvasti nähdään tilanteita, joissa "varhaiskasvattaja" neuvoo vanhempia ja ottaa kantaa, vaikka oikea marssijärjestys olisi se, että vanhemmat opastavat ja neuvovat "varhaiskasvattajaa", mitä tulee heidän lapseensa.
Kyseinen termi, varhaiskasvatus, on vain profession ja oikeutuksen hakemista. Sellainen toiminta on ideologista ja poliittista, vaikka sen kuinka verhoisi tieteellisyyden tai lapsen parhaan kaapuun.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän henkilökunta puhu siitä, että hoitajia on liian vähän lapsiin nähden ja mahdollisesti siitä, että ainakin alle 2-vuotiaille olisi parempi olla kotona. Vaikka itse uskon näin, ja omani ovat menneet vasta 3v päiväkotiin, niin minulla ei ole mitään ongelmaa toisaalta uskoa, että koulutetuilla LTO:illa ja sopivan pienelllä ryhmälkä on paljon annettavaa yli 3-vuotiaille.
LTO:t ovat mun kokemuksen perusteella nimenomaan lapsen edusta välittäviä ihmisiä. Siksi he sanovat totuuden, vaikka joku tulkitsisikin sen heille epäedullisesti.
Varmasti, mutta eihän se vanhempia syyllistämällä muutu. Nykyisessä systeemissä ryhmät pyritäänkin saamaan täyteen. Jos ei ole lapsia, ei ole opettajilla/hoitajilla töitä. Tarjonta vastaa kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.
Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.
Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.
Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.
Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.
Mistä olet keksinyt, että päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat ovat töissä? Tuo järkeenkäypien käsitteiden pelko kertoo yksinomaan huonosta itsetunnosta. Joka ei arvosta lastenhoitoa, ei myöskään arvosta termiä päivähoito. Ilmiö on sukua sille, että siivooja-nimike pitää ensin muuttaa siistijäksi, sitten palveluvastaavaksi.
Tätä huonoon itsetuntoon ja ammattiarvostukseen pohjaavaa turhanpäiväistä termipeliä on jo kyllin nähty, eikä se vakuuta ketään. Seuraus on ainoastaan, että uusikin termi saa tartunnan huonosta itsetunnosta, ja kohta se taas täytyy muuttaa. Vaikeudet ovat muuttuneet haasteiksi, ja kohta kukaan ei enää käytä haastetta positiivisessa merkityksessä. Kulttuurin rikastuttaminen piti olla kaunis ilmaus, mutta sitäkään ei enää käytetä kuin sarkastisessa merkityksessä raiskauksen tai vastaavan yhteydessä.
Eskaria vetävät lto:t kutsuvat itseään eskariopeiksi. No, kaikin mokomin. Mutta valta ja raha pakenee silti, nimikkeistä huolimatta. Yksinkertaisella kielellä ja rehellisin sanavalinnoin pääsee parempiin tuloksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mukavaa olisi jos eläisi ideaalimaailmassa. Voisi viedä lapsen 2 vuotiaana päiväkotiin ja mennä takaisin varmaan työpaikkaan. Ei se mene kuitenkaan niin. Sinulle voidaan sanoa, että työpaikkasi menee ellet tule takaisin heti äitiysloman jälkeen. Sinä voit menettää työpaikkasi lapsen ollessa jo lähes 4v. Eikä kukaan muu työpaikan ulkopuolella tiedä tätä välttämättä. Ja mistä heidän pitäisikään se tietää?
On ihmisiä jotka voivat jäädä äitiyslomalle vaikka joka toinen vuosi. Sitten on meitä jotka tunnemme itsemme täysin kusetetuiksi. Ehkä meissä itsessämme on vika? Olenko minä ollut huono työntekijä? Entä pitääkö minun tuntea olevani huono äiti kun lapsi oli hoidossa jo yksivuotiaana? Entä olenko nyt huono äiti kun lapsi on päiväkodissa eikä minulla ole enää työpaikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.
Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.
Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.
Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.
Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.
Julkisen päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on ideologista ja poliittista. Käsitteen käyttöä ei voi perustella sen vakiintuneisuudella. Vakiintuneisuus vain peittää ideologista pohjaa.
Vanhemmat ovat ensisijaiset kasvattajat, lapsen varhaisimmat kasvattajat. Päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on sanahelinää ja harhauttamista. Toki tuntuu paremmalta puhua kasvatuksesta kuin hoitamisesta, jos ei haluta samaistua hoitoalaan mutta ei toisaalta suututtaa opettajiakaan puhumalla opettamisesta. Siispä mennään vanhempien tontille.
Ongelmalliseksi tämän "varhaiskasvattamisen" tekee se, että käsitteiden myötä on omittu asiantuntijarooli, jolloin yritetään asettua vanhempien yläpuolelle, vaikka vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Niinpä jatkuvasti nähdään tilanteita, joissa "varhaiskasvattaja" neuvoo vanhempia ja ottaa kantaa, vaikka oikea marssijärjestys olisi se, että vanhemmat opastavat ja neuvovat "varhaiskasvattajaa", mitä tulee heidän lapseensa.
Kyseinen termi, varhaiskasvatus, on vain profession ja oikeutuksen hakemista. Sellainen toiminta on ideologista ja poliittista, vaikka sen kuinka verhoisi tieteellisyyden tai lapsen parhaan kaapuun.
Selvästikin olet niitä joiden mielestä äidin paikka on kotona ja päiväkotien on oltava vain pakollisia säilytyspaikkoja. Enpä viitsi lähteä vänkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastentarhanopettajat ovat opettajia. Ei se mitään kikkailua ole. He valmistuvat opettajankoulutuslaitokselta lastentarhanopettajan professioon. On itseasiassa aika hassua, että ihmisille on ihan sama kuka heidän lastaan päiväkodissa opettaa vaikka varhaisten vuosien oppimisen laatu määrittää tulevaa kehitystä ja elämässä pärjäämistä enemmän kuin mikään muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.
Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.
Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.
Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.
Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.
Julkisen päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on ideologista ja poliittista. Käsitteen käyttöä ei voi perustella sen vakiintuneisuudella. Vakiintuneisuus vain peittää ideologista pohjaa.
Vanhemmat ovat ensisijaiset kasvattajat, lapsen varhaisimmat kasvattajat. Päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on sanahelinää ja harhauttamista. Toki tuntuu paremmalta puhua kasvatuksesta kuin hoitamisesta, jos ei haluta samaistua hoitoalaan mutta ei toisaalta suututtaa opettajiakaan puhumalla opettamisesta. Siispä mennään vanhempien tontille.
Ongelmalliseksi tämän "varhaiskasvattamisen" tekee se, että käsitteiden myötä on omittu asiantuntijarooli, jolloin yritetään asettua vanhempien yläpuolelle, vaikka vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Niinpä jatkuvasti nähdään tilanteita, joissa "varhaiskasvattaja" neuvoo vanhempia ja ottaa kantaa, vaikka oikea marssijärjestys olisi se, että vanhemmat opastavat ja neuvovat "varhaiskasvattajaa", mitä tulee heidän lapseensa.
Kyseinen termi, varhaiskasvatus, on vain profession ja oikeutuksen hakemista. Sellainen toiminta on ideologista ja poliittista, vaikka sen kuinka verhoisi tieteellisyyden tai lapsen parhaan kaapuun.
Selvästikin olet niitä joiden mielestä äidin paikka on kotona ja päiväkotien on oltava vain pakollisia säilytyspaikkoja. Enpä viitsi lähteä vänkäämään.
"Selvästikin". Suosittelen harjoittelemaan loogisesti aukottomien päättelyjen tekemistä, ei mitään mutu-päätelmiä (vaikka ne kasvatustieteen opinnoissa kelpaisivatkin, ne eivät vakuuta debatissa).
Jokainen perhe päättää omalta kohdaltaan, jokainen perhe tietää itse mikä heille on parasta. Minulla ei ole mitään yleistä kantaa lasten kotona tai päiväkodissa hoitamiseen. Olen ottanut ainoastaan kantaa varhaiskasvatus-termin ontuvuuteen, sillä lapsen kasvattaminen kotonakin on varhaiskasvatusta, kasvatustieteen oman määritelmän mukaisesti. Siksi on onnetonta, että puhuttaessa varhaiskasvattajista tarkoitetaan lähinnä lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia, siis ammattikasvattajia. Jos ylpeys ei millään salli itseään nimitettävän hoitotädiksi tai lastenhoitajaksi, niin käyttää sitten ammattikasvattaja-termiä - erotukseksi vanhemmista, jotka taatusti ovat enemmän varhaiskasvattajia kuin yksikään ammattikasvattaja.
Osaatko itse perustella, miksi kasvatus on hienompi termi kuin hoito tai hoiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhanopettajat ovat opettajia. Ei se mitään kikkailua ole. He valmistuvat opettajankoulutuslaitokselta lastentarhanopettajan professioon. On itseasiassa aika hassua, että ihmisille on ihan sama kuka heidän lastaan päiväkodissa opettaa vaikka varhaisten vuosien oppimisen laatu määrittää tulevaa kehitystä ja elämässä pärjäämistä enemmän kuin mikään muu.
Tsekkaa Sinkkosen kirjoitus Hesarissa, niin ei tarvitse leijua.
Toki jokaisen työ on tärkeää ja arvostettavaa. Kasvatus- ja opetuspuolella vain suurin osa ajasta menee tuon vakuuttelemiseen. Tulokset eivät kuitenkaan ole rohkaisevia, nuorten miesten syrjäytymisprosentti on ennätyslukemissa.
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhanopettajat ovat opettajia. Ei se mitään kikkailua ole. He valmistuvat opettajankoulutuslaitokselta lastentarhanopettajan professioon. On itseasiassa aika hassua, että ihmisille on ihan sama kuka heidän lastaan päiväkodissa opettaa vaikka varhaisten vuosien oppimisen laatu määrittää tulevaa kehitystä ja elämässä pärjäämistä enemmän kuin mikään muu.
Tiedätkö termin professio merkitystä? (Nimenomaan kasvatustieteessä.) Vinkki: Sillä ei tarkoiteta ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.
Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.
Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.
Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.
Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.
Julkisen päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on ideologista ja poliittista. Käsitteen käyttöä ei voi perustella sen vakiintuneisuudella. Vakiintuneisuus vain peittää ideologista pohjaa.
Vanhemmat ovat ensisijaiset kasvattajat, lapsen varhaisimmat kasvattajat. Päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on sanahelinää ja harhauttamista. Toki tuntuu paremmalta puhua kasvatuksesta kuin hoitamisesta, jos ei haluta samaistua hoitoalaan mutta ei toisaalta suututtaa opettajiakaan puhumalla opettamisesta. Siispä mennään vanhempien tontille.
Ongelmalliseksi tämän "varhaiskasvattamisen" tekee se, että käsitteiden myötä on omittu asiantuntijarooli, jolloin yritetään asettua vanhempien yläpuolelle, vaikka vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Niinpä jatkuvasti nähdään tilanteita, joissa "varhaiskasvattaja" neuvoo vanhempia ja ottaa kantaa, vaikka oikea marssijärjestys olisi se, että vanhemmat opastavat ja neuvovat "varhaiskasvattajaa", mitä tulee heidän lapseensa.
Kyseinen termi, varhaiskasvatus, on vain profession ja oikeutuksen hakemista. Sellainen toiminta on ideologista ja poliittista, vaikka sen kuinka verhoisi tieteellisyyden tai lapsen parhaan kaapuun.
Selvästikin olet niitä joiden mielestä äidin paikka on kotona ja päiväkotien on oltava vain pakollisia säilytyspaikkoja. Enpä viitsi lähteä vänkäämään.
"Selvästikin". Suosittelen harjoittelemaan loogisesti aukottomien päättelyjen tekemistä, ei mitään mutu-päätelmiä (vaikka ne kasvatustieteen opinnoissa kelpaisivatkin, ne eivät vakuuta debatissa).
Jokainen perhe päättää omalta kohdaltaan, jokainen perhe tietää itse mikä heille on parasta. Minulla ei ole mitään yleistä kantaa lasten kotona tai päiväkodissa hoitamiseen. Olen ottanut ainoastaan kantaa varhaiskasvatus-termin ontuvuuteen, sillä lapsen kasvattaminen kotonakin on varhaiskasvatusta, kasvatustieteen oman määritelmän mukaisesti. Siksi on onnetonta, että puhuttaessa varhaiskasvattajista tarkoitetaan lähinnä lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia, siis ammattikasvattajia. Jos ylpeys ei millään salli itseään nimitettävän hoitotädiksi tai lastenhoitajaksi, niin käyttää sitten ammattikasvattaja-termiä - erotukseksi vanhemmista, jotka taatusti ovat enemmän varhaiskasvattajia kuin yksikään ammattikasvattaja.
Osaatko itse perustella, miksi kasvatus on hienompi termi kuin hoito tai hoiva?
Hoito ja hoiva viittavat perushoitoon. Vaipanvaihto, vessatus, syöminen, nenän niisto. Tervemenoa vain päivähoitoon kaikki joiden lapsille tuo taso riittää. Me muut tahdomme lastemme päiväkotipäiviin myös pedagogisesti merkityksellistä sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.
Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.
Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.
Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.
Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.
Julkisen päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on ideologista ja poliittista. Käsitteen käyttöä ei voi perustella sen vakiintuneisuudella. Vakiintuneisuus vain peittää ideologista pohjaa.
Vanhemmat ovat ensisijaiset kasvattajat, lapsen varhaisimmat kasvattajat. Päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on sanahelinää ja harhauttamista. Toki tuntuu paremmalta puhua kasvatuksesta kuin hoitamisesta, jos ei haluta samaistua hoitoalaan mutta ei toisaalta suututtaa opettajiakaan puhumalla opettamisesta. Siispä mennään vanhempien tontille.
Ongelmalliseksi tämän "varhaiskasvattamisen" tekee se, että käsitteiden myötä on omittu asiantuntijarooli, jolloin yritetään asettua vanhempien yläpuolelle, vaikka vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Niinpä jatkuvasti nähdään tilanteita, joissa "varhaiskasvattaja" neuvoo vanhempia ja ottaa kantaa, vaikka oikea marssijärjestys olisi se, että vanhemmat opastavat ja neuvovat "varhaiskasvattajaa", mitä tulee heidän lapseensa.
Kyseinen termi, varhaiskasvatus, on vain profession ja oikeutuksen hakemista. Sellainen toiminta on ideologista ja poliittista, vaikka sen kuinka verhoisi tieteellisyyden tai lapsen parhaan kaapuun.
Selvästikin olet niitä joiden mielestä äidin paikka on kotona ja päiväkotien on oltava vain pakollisia säilytyspaikkoja. Enpä viitsi lähteä vänkäämään.
"Selvästikin". Suosittelen harjoittelemaan loogisesti aukottomien päättelyjen tekemistä, ei mitään mutu-päätelmiä (vaikka ne kasvatustieteen opinnoissa kelpaisivatkin, ne eivät vakuuta debatissa).
Jokainen perhe päättää omalta kohdaltaan, jokainen perhe tietää itse mikä heille on parasta. Minulla ei ole mitään yleistä kantaa lasten kotona tai päiväkodissa hoitamiseen. Olen ottanut ainoastaan kantaa varhaiskasvatus-termin ontuvuuteen, sillä lapsen kasvattaminen kotonakin on varhaiskasvatusta, kasvatustieteen oman määritelmän mukaisesti. Siksi on onnetonta, että puhuttaessa varhaiskasvattajista tarkoitetaan lähinnä lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia, siis ammattikasvattajia. Jos ylpeys ei millään salli itseään nimitettävän hoitotädiksi tai lastenhoitajaksi, niin käyttää sitten ammattikasvattaja-termiä - erotukseksi vanhemmista, jotka taatusti ovat enemmän varhaiskasvattajia kuin yksikään ammattikasvattaja.
Osaatko itse perustella, miksi kasvatus on hienompi termi kuin hoito tai hoiva?
Hoito ja hoiva viittavat perushoitoon. Vaipanvaihto, vessatus, syöminen, nenän niisto. Tervemenoa vain päivähoitoon kaikki joiden lapsille tuo taso riittää. Me muut tahdomme lastemme päiväkotipäiviin myös pedagogisesti merkityksellistä sisältöä.
Ja nimityskö sen pedagogisesti merkityksellisen sisällön tuo tai vie, ei raha tai osaaminen?
Seuraa nimihirviöitä, kuten varhaiskasvatussuunnitelma. Varmasti kaikki tuntevat itsensä tärkeiksi ammattilaisiksi, kun termit ovat kohdallaan. Se ongelma vasussa vain on, että se kattaa vain sen ammattikasvatuspuolen suunnitelman. Ei koko varhaiskasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhanopettajat ovat opettajia. Ei se mitään kikkailua ole. He valmistuvat opettajankoulutuslaitokselta lastentarhanopettajan professioon. On itseasiassa aika hassua, että ihmisille on ihan sama kuka heidän lastaan päiväkodissa opettaa vaikka varhaisten vuosien oppimisen laatu määrittää tulevaa kehitystä ja elämässä pärjäämistä enemmän kuin mikään muu.
Tsekkaa Sinkkosen kirjoitus Hesarissa, niin ei tarvitse leijua.
Toki jokaisen työ on tärkeää ja arvostettavaa. Kasvatus- ja opetuspuolella vain suurin osa ajasta menee tuon vakuuttelemiseen. Tulokset eivät kuitenkaan ole rohkaisevia, nuorten miesten syrjäytymisprosentti on ennätyslukemissa.
Sinkkonen on tyyppi jolla ei ole mitään hajua varhaiskasvatuksesta mutta joka hyvin kärkkäästi on sitä aina arvostelemassa. Hän ei ole omia lapsiaan kasvattanut eikä ketään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.
Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.
Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.
Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.
Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.
Julkisen päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on ideologista ja poliittista. Käsitteen käyttöä ei voi perustella sen vakiintuneisuudella. Vakiintuneisuus vain peittää ideologista pohjaa.
Vanhemmat ovat ensisijaiset kasvattajat, lapsen varhaisimmat kasvattajat. Päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on sanahelinää ja harhauttamista. Toki tuntuu paremmalta puhua kasvatuksesta kuin hoitamisesta, jos ei haluta samaistua hoitoalaan mutta ei toisaalta suututtaa opettajiakaan puhumalla opettamisesta. Siispä mennään vanhempien tontille.
Ongelmalliseksi tämän "varhaiskasvattamisen" tekee se, että käsitteiden myötä on omittu asiantuntijarooli, jolloin yritetään asettua vanhempien yläpuolelle, vaikka vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Niinpä jatkuvasti nähdään tilanteita, joissa "varhaiskasvattaja" neuvoo vanhempia ja ottaa kantaa, vaikka oikea marssijärjestys olisi se, että vanhemmat opastavat ja neuvovat "varhaiskasvattajaa", mitä tulee heidän lapseensa.
Kyseinen termi, varhaiskasvatus, on vain profession ja oikeutuksen hakemista. Sellainen toiminta on ideologista ja poliittista, vaikka sen kuinka verhoisi tieteellisyyden tai lapsen parhaan kaapuun.
Selvästikin olet niitä joiden mielestä äidin paikka on kotona ja päiväkotien on oltava vain pakollisia säilytyspaikkoja. Enpä viitsi lähteä vänkäämään.
"Selvästikin". Suosittelen harjoittelemaan loogisesti aukottomien päättelyjen tekemistä, ei mitään mutu-päätelmiä (vaikka ne kasvatustieteen opinnoissa kelpaisivatkin, ne eivät vakuuta debatissa).
Jokainen perhe päättää omalta kohdaltaan, jokainen perhe tietää itse mikä heille on parasta. Minulla ei ole mitään yleistä kantaa lasten kotona tai päiväkodissa hoitamiseen. Olen ottanut ainoastaan kantaa varhaiskasvatus-termin ontuvuuteen, sillä lapsen kasvattaminen kotonakin on varhaiskasvatusta, kasvatustieteen oman määritelmän mukaisesti. Siksi on onnetonta, että puhuttaessa varhaiskasvattajista tarkoitetaan lähinnä lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia, siis ammattikasvattajia. Jos ylpeys ei millään salli itseään nimitettävän hoitotädiksi tai lastenhoitajaksi, niin käyttää sitten ammattikasvattaja-termiä - erotukseksi vanhemmista, jotka taatusti ovat enemmän varhaiskasvattajia kuin yksikään ammattikasvattaja.
Osaatko itse perustella, miksi kasvatus on hienompi termi kuin hoito tai hoiva?
Hoito ja hoiva viittavat perushoitoon. Vaipanvaihto, vessatus, syöminen, nenän niisto. Tervemenoa vain päivähoitoon kaikki joiden lapsille tuo taso riittää. Me muut tahdomme lastemme päiväkotipäiviin myös pedagogisesti merkityksellistä sisältöä.
Ja nimityskö sen pedagogisesti merkityksellisen sisällön tuo tai vie, ei raha tai osaaminen?
Seuraa nimihirviöitä, kuten varhaiskasvatussuunnitelma. Varmasti kaikki tuntevat itsensä tärkeiksi ammattilaisiksi, kun termit ovat kohdallaan. Se ongelma vasussa vain on, että se kattaa vain sen ammattikasvatuspuolen suunnitelman. Ei koko varhaiskasvatusta.
Kai tajuat että pedagogiikka viittaa nimenomaan siihen opettamiseen mikä ei mielestäsi kuulu päiväkoteihin mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.
Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.
Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.
Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.
Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.
Julkisen päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on ideologista ja poliittista. Käsitteen käyttöä ei voi perustella sen vakiintuneisuudella. Vakiintuneisuus vain peittää ideologista pohjaa.
Vanhemmat ovat ensisijaiset kasvattajat, lapsen varhaisimmat kasvattajat. Päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on sanahelinää ja harhauttamista. Toki tuntuu paremmalta puhua kasvatuksesta kuin hoitamisesta, jos ei haluta samaistua hoitoalaan mutta ei toisaalta suututtaa opettajiakaan puhumalla opettamisesta. Siispä mennään vanhempien tontille.
Ongelmalliseksi tämän "varhaiskasvattamisen" tekee se, että käsitteiden myötä on omittu asiantuntijarooli, jolloin yritetään asettua vanhempien yläpuolelle, vaikka vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Niinpä jatkuvasti nähdään tilanteita, joissa "varhaiskasvattaja" neuvoo vanhempia ja ottaa kantaa, vaikka oikea marssijärjestys olisi se, että vanhemmat opastavat ja neuvovat "varhaiskasvattajaa", mitä tulee heidän lapseensa.
Kyseinen termi, varhaiskasvatus, on vain profession ja oikeutuksen hakemista. Sellainen toiminta on ideologista ja poliittista, vaikka sen kuinka verhoisi tieteellisyyden tai lapsen parhaan kaapuun.
Selvästikin olet niitä joiden mielestä äidin paikka on kotona ja päiväkotien on oltava vain pakollisia säilytyspaikkoja. Enpä viitsi lähteä vänkäämään.
"Selvästikin". Suosittelen harjoittelemaan loogisesti aukottomien päättelyjen tekemistä, ei mitään mutu-päätelmiä (vaikka ne kasvatustieteen opinnoissa kelpaisivatkin, ne eivät vakuuta debatissa).
Jokainen perhe päättää omalta kohdaltaan, jokainen perhe tietää itse mikä heille on parasta. Minulla ei ole mitään yleistä kantaa lasten kotona tai päiväkodissa hoitamiseen. Olen ottanut ainoastaan kantaa varhaiskasvatus-termin ontuvuuteen, sillä lapsen kasvattaminen kotonakin on varhaiskasvatusta, kasvatustieteen oman määritelmän mukaisesti. Siksi on onnetonta, että puhuttaessa varhaiskasvattajista tarkoitetaan lähinnä lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia, siis ammattikasvattajia. Jos ylpeys ei millään salli itseään nimitettävän hoitotädiksi tai lastenhoitajaksi, niin käyttää sitten ammattikasvattaja-termiä - erotukseksi vanhemmista, jotka taatusti ovat enemmän varhaiskasvattajia kuin yksikään ammattikasvattaja.
Osaatko itse perustella, miksi kasvatus on hienompi termi kuin hoito tai hoiva?
Hoito ja hoiva viittavat perushoitoon. Vaipanvaihto, vessatus, syöminen, nenän niisto. Tervemenoa vain päivähoitoon kaikki joiden lapsille tuo taso riittää. Me muut tahdomme lastemme päiväkotipäiviin myös pedagogisesti merkityksellistä sisältöä.
Ja nimityskö sen pedagogisesti merkityksellisen sisällön tuo tai vie, ei raha tai osaaminen?
Seuraa nimihirviöitä, kuten varhaiskasvatussuunnitelma. Varmasti kaikki tuntevat itsensä tärkeiksi ammattilaisiksi, kun termit ovat kohdallaan. Se ongelma vasussa vain on, että se kattaa vain sen ammattikasvatuspuolen suunnitelman. Ei koko varhaiskasvatusta.
Kai tajuat että pedagogiikka viittaa nimenomaan siihen opettamiseen mikä ei mielestäsi kuulu päiväkoteihin mitenkään?
Missä olen sanonut, että pedagogiikka ei kuulu päiväkoteihin mitenkään?
Edelleenkin kritisoin vain naurettavia varhaiskasvatus- ja varhaiskasvattaja -termejä, jotka pitäisi korvata ammattikasvatus- ja ammattikasvattaja -termeillä, kun kerran päivähoito ei kelpaa.
En saanut vastausta siihen, että nimenomaan termikö (varhaiskasvatus) sen laadukkaan pedagogiikan tarhoihin tuo tai luo?
Vierailija kirjoitti:
Professio: https://wiki.oulu.fi/display/ksos/6.+Opettajan+ammatti+professiona
Eetu Pikkarainen Oulun yliopistosta on kiistatta pyrkinyt määrittelemään opettajan professiota kasvatussosiologisesta näkökulmasta.
Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, että opettajan ammatti olisi professio. Saati että lastentarhanopettajan tai lastenhoitajan työ sellainen olisi.
Opettajalla on työssään laaja autonomia, mutta profession autonomia tarkoittaa itse ammattialan autonomiaa. Sitä ei opettajilla ole, ei niin vahvaa että voisi puhua professiosta.
Haluaisin tuoda yhden näkökulman päiväkodissa työskentelevänä: ne lapset tekevät pahimmillaan reilusti pidempää "työpäivää" kuin omat vanhempansa. Lapselle on varmasti kivaa nähdä kavereita, askarrella, kuunnella satuja ja leikkiä pihalla sydämensä kyllyydestä, mutta ne ovat myös tavattoman raskaita päiviä etenkin, jos päivä alkaa puoli seitsemältä ja päättyy viiden korvilla (se on älyttömän pitkä päivä jo aikuisellekin, joten miltä se tuntuu viisikesäiseltä tenavalta, saati alle kolmivuotiaalta?).
Joskus asialle ei kerta kaikkiaan mahda mitään, jos vanhemmilla on pitkät työpäivät ja/tai pitkät työmatkat, tai hoito muuten tukee merkittävästi koko perheen jaksamista ja lapsen kehitystä. Kyllä me työmme teemme. Joskus kuitenkin soisi ratkaisujaan puntaroidessaan tiedostaa myös se, että se koko päivän metelissä ja hektisessä menossa väsynyt lapsi roikkuu siellä portilla tuijottamassa parkkipaikalle ja kaipaisi jo pääsyä omien vanhempiensa syliin.
Filosofian maistereita valmistuu muualtakin kuin humanistisesta tiedekunnasta.