Varhaiskasvattajat nakertaa omaa asemaansa

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tuoda yhden näkökulman päiväkodissa työskentelevänä: ne lapset tekevät pahimmillaan reilusti pidempää "työpäivää" kuin omat vanhempansa. Lapselle on varmasti kivaa nähdä kavereita, askarrella, kuunnella satuja ja leikkiä pihalla sydämensä kyllyydestä, mutta ne ovat myös tavattoman raskaita päiviä etenkin, jos päivä alkaa puoli seitsemältä ja päättyy viiden korvilla (se on älyttömän pitkä päivä jo aikuisellekin, joten miltä se tuntuu viisikesäiseltä tenavalta, saati alle kolmivuotiaalta?).

Joskus asialle ei kerta kaikkiaan mahda mitään, jos vanhemmilla on pitkät työpäivät ja/tai pitkät työmatkat, tai hoito muuten tukee merkittävästi koko perheen jaksamista ja lapsen kehitystä. Kyllä me työmme teemme. Joskus kuitenkin soisi ratkaisujaan puntaroidessaan tiedostaa myös se, että se koko päivän metelissä ja hektisessä menossa väsynyt lapsi roikkuu siellä portilla tuijottamassa parkkipaikalle ja kaipaisi jo pääsyä omien vanhempiensa syliin.

miltä se tuntuu viisikesäisestä tenavasta, saati alle kolmivuotiaasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteessä tieteellisyyden puute verhotaan eksyttäviin käsitteisiin, joita sitten mantranomaisesti toistellaan jotta vakuututaan omasta ammatillisuudesta, jonka muka keskinäinen hegemonia, jaetut käsiteymmärrykset, todistavat.

Varhaiskasvatus on juuri tällainen lohtukäsite, joka pyrkii verhoamaan tieteellisyyden ja siihen olennaisesti kuuluvan eksaktin määrittelyn ja kriittisen ajattelun puutetta.

Höpö höpö. Suomessa yliopistoissa tapahtuva lastentarhanopettajan koulutus ammentaa sosiologiasta, psykologiasta, kehityspsykologiasta, neurologisesta tutkimuksesta, maailmanlaajuisesta pedagogisesta tutkimuksesta ja eri aineiden didaktisesta tutkimuksesta. Kyllä se koulutus on ihan huippuluokkaa ja sieltä valmistuu todellisia ammattilaisia. Ongelma vain on se ettei monissa päiväkodeissa nykyään anneta tuota tietotaitoa käyttää vaan lto nähdään samanlaisena kuin hoitaja, mitä nyt vähän enemmän paperitöitä hoitaa. Suuri osa valuukin muihin hommiin (tuota koulutusta arvostetaan työelämässä monella alalla) ja tämä on iso tappio kaikille niille lapsille jotka varhaiskasvatuksen piirissä ovat. Ei ole sama vetääkö toimintatuokiota puoli vuotta lastenhoitoon erikoistunut lähihoitaja vai yliopistossa opettajaksi itsensä opiskellut ammattilainen. Sorry lähärit, arvostan työtänne kovin, mutta pakkohan se on myöntää ettei teillä voi olla samaa osaamista kehityspsykologiasta tai didaktiikasta.

Varmasti "ammentaa", en yhtään epäile. Mutta pieni vilkaisu kasvatustieteiden graduihin paljastaa, miksi alan ihmiset niin kritiikittömästi suostuvat puhumaan varhaiskasvatuksesta. Käsitteet otetaan annettuina, problematisoimatta. Kiltit tytöt tekevät niin.

Joko sinulla on jokin poliittinen (tai uskonnollinen) motiivi tai et tiedä mistä puhut. Päiväkoti on varhaiskasvatusta. Se on yhdistelmä kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Tähän tarvitaan ihmisiä jotka voivat tehdä lapsen päivästä mielekkään ja tukevat lapsen oppimista laaja-alaisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää termiä "päivähoito". Päivähoidon ainoa tarkoitus on pitää lapset turvassa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Tuossa päiväkotikäsityksessä on ihan sama kuka lapsia "hoitaa" kunhan eivät ole väkivaltaisia rikollisia. Annapa omia määritelmiäsi tähän nyt.

Julkisen päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on ideologista ja poliittista. Käsitteen käyttöä ei voi perustella sen vakiintuneisuudella. Vakiintuneisuus vain peittää ideologista pohjaa.

Vanhemmat ovat ensisijaiset kasvattajat, lapsen varhaisimmat kasvattajat. Päivähoidon nimittäminen varhaiskasvatukseksi on sanahelinää ja harhauttamista. Toki tuntuu paremmalta puhua kasvatuksesta kuin hoitamisesta, jos ei haluta samaistua hoitoalaan mutta ei toisaalta suututtaa opettajiakaan puhumalla opettamisesta. Siispä mennään vanhempien tontille.

Ongelmalliseksi tämän "varhaiskasvattamisen" tekee se, että käsitteiden myötä on omittu asiantuntijarooli, jolloin yritetään asettua vanhempien yläpuolelle, vaikka vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Niinpä jatkuvasti nähdään tilanteita, joissa "varhaiskasvattaja" neuvoo vanhempia ja ottaa kantaa, vaikka oikea marssijärjestys olisi se, että vanhemmat opastavat ja neuvovat "varhaiskasvattajaa", mitä tulee heidän lapseensa.

Kyseinen termi, varhaiskasvatus, on vain profession ja oikeutuksen hakemista. Sellainen toiminta on ideologista ja poliittista, vaikka sen kuinka verhoisi tieteellisyyden tai lapsen parhaan kaapuun.

Selvästikin olet niitä joiden mielestä äidin paikka on kotona ja päiväkotien on oltava vain pakollisia säilytyspaikkoja. Enpä viitsi lähteä vänkäämään.

En ole edellinen, ja mielestäni pk voi ja sen kuuluisi tarjota erinomaista varhaiskasvatusta yli 3-vuotiaille. Alle 3-vuotiaille tai ainakaan alle 2-vuotiaille en kuitenkaan usko, että mikään ryhmässä annettava kasvatus olisi hyödyllisempää kuin oman vanhemman kanssa kotona oleminen. MUTTA en todellakaan ajattele, että kotona oleminen olisi vain äidin vastuulla. Mun mies on ollut kotona molempien kanssa yli vuoden, enkä olisi muuten hänen kanssaan lapsia tehnytkään (ei hänkään varmaan minun kanssani, jos minulla olisi ollut jotain tätä.vastaan).

Ärsyttää kun tässä keskustelussa aina oletetaan että on kaksi puolta, kotihoitoa kannattavat konservatiiviset luuserit, jotka haluaa äidit kotiin, ja päivähoitoa kannattavat tasa-arvoiset uraohjukset. Keskustelu on muuttunut; on myös ihmisiä jotka kannattavat tasa-arvoista vanhemmuutta, lapsen pitkähköä kotihoitoa ja pitävät päiväkoteja kelpo paikkoina yli 3-vuotiaille.