Te, joilla huono näkö! Käytättekö silmälaseja?

Minä haluaisin leikkaukseen, mutta pelottaa ihan liikaa. Mitä jos jokin menee vikaan? Hyvä kun uskallan edes piilareita laittaa silmiin joihinkin juhliin. En tykkää yhtään, että silmiä sörkitään. :D

Silmälaseja käytän. Taittovikani on kuulemma niin paha optikon mukaan, ettei sellaisia piilareita valmisteta. Ja se on kyllä paha, ilman rillejä en näe oikeastaan lukea ollenkaan.

Käytän silmälaseja. Mulla myös kuivat silmät ja kaikki kokeilemani piilarit tuntuu pahalta silmissä. Eikä ne korjaa hajataittoa niin hyvin kuin silmälasit. En näe kauas enkä lähelle ilman laseja, kumpaankin on plus-vahvuudet. Lähinäkö huononee koko ajan, nyt +5 ja joka tarkastuksessa huonompi, joten en vielä ajattelekaan leikkausta.

Olen ilman mitään. Ei ole varaa laseihin

Mulla on miinus 10. Silmälaseja ja piilareita käytän.

Pitäis mennä leikkaukseen, mutta ei oo varaa tällä hetkellä, toivottavasti sinne vielä pääsen.

Käytän yleensä laseja, koska olen mielestäni liian ruma piilareissa.  Joskus kuitenkin laitan piilarit, jos olen vaikkapa matkalla, sillä näen niillä paremmin ja haluan ottaa maisemista kaiken irti.

En käytä laseja enkä piilolinssejä. Näköni on huono mutta se ei vaikuta normaalielämääni niin paljoa että haluaisin tehdä asialle mitään. En aja autoa enkä ole siten vaaraksi kenellekään, vaikka en näekään täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kerrottakoon stoori, että lapsena mua hävetti omat silmälasini. Aloin käyttää laseja koulussa vasta kun näköni oli -4!!! Pyysin opelta istumapaikan eturivistä ja silmiä siristellen sain taululta/vieruskaverin vihosta kopioitua tarvittavat muistiinpanot.

Kun olin tarpeeksi vanha aloin käyttämään lasien sijaan piilareita.

Laseissa ei ole mitään häpeämistä. Älä vain vyörytä tuota ajatusmallia lapsillesi, jos sulla niitä on tai jossain vaiheessa tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kerrottakoon stoori, että lapsena mua hävetti omat silmälasini. Aloin käyttää laseja koulussa vasta kun näköni oli -4!!! Pyysin opelta istumapaikan eturivistä ja silmiä siristellen sain taululta/vieruskaverin vihosta kopioitua tarvittavat muistiinpanot.

Kun olin tarpeeksi vanha aloin käyttämään lasien sijaan piilareita.

Ihan sama juttu. Jotenkin koko homma hävetti niin että välttelin viimeiseen asti lasien hankkimista. Vaikka ihmiset oli jo pelkkää sumua ja julkisilla paikoilla liikkuminen perustui arvailuun, ja taululle näkeminen kivuliaaseen siristelyyn (vedin silmäkulmia kireiksi niin näin tarkemmin). Vaikea sanoa kumpi pelotti enemmän, lasien saaminen vai puolisokeaksi haukkuminen ja vinoilu. No, molemmathan siitä seurasi. Ensimmäiset lasit oli tuo sama -4 ja yritin kauheasti todistella etten tarvitse niitä kokoaikaisesti... En pystynyt edes katsomaan itseäni peilistä ne päässä, niin innhotti. Hävettää koko nuoruuden muistelu tämän takia ja toivon ettei kukaan muista aikojani myyränä. Vieläkin nolostun jos joku kysyy vaikka vahvuuksia, tuntuu tosi henkilökohtaiselta.