Mitä sinusta "kympin tyttö" tuli?

Tää ketju on naisten versio poikien ketjusta, jossa vertaillaan pippelin mittoja.

Peruskoulussa keskiarvoni oli vähän alle 9. Äitini yritti pakottaa minut lukioon hyvien arvosanojeni vuoksi, mutta kieltäydyin jyrkästi, koska olin jo päättänyt hankkia itselleni lapsuudenaikaisen haaveammatin, leipuri-kondiittorin tutkinnon. Suoriuduin ammattikoulusta luokkani parhain arvosanoin ja minut suorastaan revittiin leipomoon töihin jo heti valmistujaisten jälkeen. Olin töissä leipomossa vähän reilun vuoden, kun päätin toteuttaa toisen haaveammattini autoalalta. Aloitin ammattikorkeakoulussa, kestin sitä penkinkulutusta kaksi vuotta ja päätin lopettaa, koska halusin jotain käytännönläheisempää. Tällä hetkellä opiskelen autokorinkorjaajaksi ammattikoulussa aikuispuolella ja olen hyvin tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni.

Joo, lukuaineiden keskiarvo lukiosta 9,8 ja kirjoitin LLLEEEM. Oikikseen ekalla, valmistuin 5 vuodessa, haastava työpaikka, 5000€ palkka ja iso oma asunto Helsingin keskustassa. Mies myös hyvässä työssä, lääkäri kun on. Mulla on hyvä ja laadukas tyyli, uusi Mersu alla. Kasvot kauniit, kampaajalla käyn kerran kolmessa kuukaudessa ja kroppani on urheilullinen. Salassa kylläkin taistelen bulimian ja anoreksian ja ties minkä syömishäiriöiden rajamailla, saatan käydä töissä vessassa oksentamassa tai vaan itkemässä lounaan jälkeen, joskus inhoan itseäni niin paljon, että hakkaan käsiäni saksilla. Että näin.

Olin kutosen/seiskan tyttö, eksyin väärään kaveriporukkaan ym. ja nuorena vähän päälle parikymppisenä olin jo 3 lapsen yh.

Tässä vaiheessa moni jo ajatteli että eipä siitä mitään tullut ja loppuelämä pilalla.

Mutta. Tein sikana töitä, opiskelin ja tein lisää töitä, töitä, töitä. Nyt nelikymppisenä olen suuren yrityksen toimitusjohtaja ja voin tarjota lapsilleni parasta ja mitä vain tarvitaankin. Asun hyvällä alueella ja matkustamme lasten perheiden kanssa 1-2 vuodessa (mamma maksaa).

Että ei se nuoruuden koulutodistus tai muukaan mitään kerro yhtään mistään.

Kenestä vain voi tulla kympin tyttö 😊!

6 ällää ja päälle ysin keskiarvo. 2 yliopistotutkintoa hyvin arvosanoin.

Olen ollut opettaja, pienyrittäjä, kustantamossa töissä. Nyt 50-vuotiaana vajaatyöllistetty ja väliin työtön. Totaali-yh yhdelle lapselle. Velkainen rivitaloasunto ja kolhuinen auto. Lievää masennusta ja ylipainoa.

Minulla kunnianhimo jäi koulumenestykseen. Kukaan ei muistanut kertoa, että menestymisessä on tärkeämpää sitkeys, omien haaveiden seuraaminen ja terve itsekkyys kuin mitä jostain kokeista tai tenteistä saa numeroksi.

Lääkäri. Olen tyytyväinen elämääni ja uraani.

Kuudella ällällä varmaan pääsee "kerhoon", vaikkei päättötodistuksen keskiarvo ihan kymppiä ollutkaan. Oli vaikea valita omaa alaa, kun kaikki kiinnosti. Päädyin sitten tiedetoimittajaksi ja viihdyn erinomaisesti, juuri tämä taisikin olla se omin ala. Muutenkin elämä sujunut hyvin ja onnellisesti, ei suuria vastoinkäymisiä.

Mua kiusattiin niin paljon koulussa ja puursin koko kouluni ala-asteelta yläasteelle yksin ilman kavereita. Edes ryhmätöihin ei huolittu mukaan ja jouduin ne tekemään itse. Vanhempani tästä aikoinaan opettajalle puhuivat, mutta opettaja kuulemma vain oli todennut, ettei voi mitään, jos lapsi ei osaa puoliaan pitää. Menin vielä enemmän itseeni. Lopetin kaiken koulunkäynnin heti ysiluokan jälkeen. Menin suoraan töihin. Siihen aikaan sai peruskoulupohjalta töitä. Minusta tuli ihan toisenlainen. Sain työpaikalta kannustusta, opastusta ja muut työntekijät ottivat tuolloin tällaisen "keskenkasvuisen" siipiensä suojaan. Minusta olikin johonkin ja itsetunto nousta :)

Minä olin yläasteella kympin tyttö. Lukioon en edes mennyt. Opiskelin ammattikoulussa, jonka jälkeen vaihdoin täysin alaa. Nykyään olen sosionomi (AMK), minulla on vakituinen työpaikka ja opiskelen töiden ohella yliopistossa yhteiskuntatieteitä.