Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen kertoo koko ihmissuhteen olleen silkkaa teeskentelyä :(
04.03.2017 |
Tutustuimme kivana pitämään pariskuntaan mieheni kanssa. Vietimme yhteistä aikaa muutaman kerran vuodessa selvin päin ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa.
Pari viikkoa sitten toisen pariskunnan nainen lähetti tekstiviestin, jossa kertoi tapaamisten olleen heidän puoleltaan silkkaa teeskentelyä ja etteivät halua olla enää kanssamme tekemisissä. Asia selvä mutta en ymmärrä tuollaista käytöstä! He itse pyysivät meitä kylään ja teimme kaikkemme ettemme olisi hankalia vieraita ja veimme laadukkaita kotimaisia tuliaisia jne. He eivät halunneet ikinä tulla käymään meillä mutta en jäänyt kyselemään tarkempaa syytä.
Vietimme yhteistä aikaa myös ravintolassa syöden ja kulttuuririennoissa. Maksoimme niistä aina oman osamme. Senkin vuoksi tuo välien poikki paneminen hämmentää minua.
Osaako kukaan valaista mistä tässä on todellisuudessa ollut kysymys? Ovatko ihmiset tosiaankin tuollaisia että ovat toisten kanssa tekemisissä irvihampain vaikkei olisi pakko? Mikseivät sanoneet jo alussa ettei kiinnosta tavata jne?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Olen kerran ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Myöhemmin selvisi, että pariskunnalla oli pahoja alkoholi- ja mt- ogelmia.
Ne eivät ole ainakaan meille mitenkään ilmenneet aiemmin. Alkoholin kanssa emme läträilleet yhdessä ollessamme.
Kovin omituistahan tämä on. Olisi tosiaankin ollut reilumpaa ja arvokkaampaa kertoa se syy rehellisesti ja suoraan olipa se sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää tarina on ollut täällä ennenkin.
Ei ainakaan minun kertomanani.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt niin, että hyvä ystävä yhtäkkiä poisti facebook kavereista. Kun sitten kysyin sähköpostilla, että miksi, niin sanoi ettei halua enää ola yhteyksissä, mutta ei selittänyt miksi. Todella omituista, oltiin vuosia ystäviä eikä meillä mun tietääkseni ollut mitään riitaa.
Samantapainen kokemus. En ymmärrä, moista käytöstä, mutta mikäs siinä, ei tupata, jos ei tykätä. Tämä tapaus on tosin sellainen, että suutahtelee milloin kenellekin. Todennäköisesti jossain vaiheessa "leppyy" ja sitten pitäisi olla taas, kuten ennenkin. Ei vain taida olla mun juttu, mun puolesta voi sitten olla ihan itsekseen omassa seurassaan.
Mä olen kerran feikannut eräälle ihmiselle hänen ystäväänsä 3 vuotta. Syynä oli se, että hän oli äärimmäisen ripustautuva, mutta myös kova painamaan minua alas ja syyllistämään. Syyllistyin ajatuksesta, että jättäisin hänet ja toisaalta hänen dominointinsa loukkasi ja satutti minua. Kun lopulta pääsin hänestä eroon niin annoin ymmärtää, etten ollut koskaan välittänyt hänen seurastaan ja se oli kyllä tottakin siltä osin, mitkä olivat ne hänen kamalat puolensa.
En voinut jättää sitä kertomatta, koska hän luuli kun halusin hänestä eroon, että minulla on jotain ongelmia.
Oli pakko sanoa, että en ole kyllä välittänyt sinusta pätkääkään tähänkään saakka, jotta sain hänet tajuamaan, että älä ota enää mitään yhteyttä. Oli tarpeeksi kivuliasta jo muutenkin sulkea ketään noin pois elämästäni, koska onhan minussakin vikoja. Mutta tässä hänen vikansa ylittivät kestokykyni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt niin, että hyvä ystävä yhtäkkiä poisti facebook kavereista. Kun sitten kysyin sähköpostilla, että miksi, niin sanoi ettei halua enää ola yhteyksissä, mutta ei selittänyt miksi. Todella omituista, oltiin vuosia ystäviä eikä meillä mun tietääkseni ollut mitään riitaa.
Samantapainen kokemus. En ymmärrä, moista käytöstä, mutta mikäs siinä, ei tupata, jos ei tykätä. Tämä tapaus on tosin sellainen, että suutahtelee milloin kenellekin. Todennäköisesti jossain vaiheessa "leppyy" ja sitten pitäisi olla taas, kuten ennenkin. Ei vain taida olla mun juttu, mun puolesta voi sitten olla ihan itsekseen omassa seurassaan.
Minä kyllä ihmettelen sitä, että minkä vuoksi toiset ovat suutahtaneet? Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla sen verran selkärankaa että sanoo suoraan jos jokin asia vaivaa.
Olen miettinyt tätä juttua ja en tiedä voinko osaltani jatkaa tällaista "ystävyys"-suhdetta koska noista sanoista jäi kyllä varsin paha maku suuhun. Onhan noita muitakin ystäviä joiden kanssa voi tehdä kivoja juttuja yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran feikannut eräälle ihmiselle hänen ystäväänsä 3 vuotta. Syynä oli se, että hän oli äärimmäisen ripustautuva, mutta myös kova painamaan minua alas ja syyllistämään. Syyllistyin ajatuksesta, että jättäisin hänet ja toisaalta hänen dominointinsa loukkasi ja satutti minua. Kun lopulta pääsin hänestä eroon niin annoin ymmärtää, etten ollut koskaan välittänyt hänen seurastaan ja se oli kyllä tottakin siltä osin, mitkä olivat ne hänen kamalat puolensa.
En voinut jättää sitä kertomatta, koska hän luuli kun halusin hänestä eroon, että minulla on jotain ongelmia.
Oli pakko sanoa, että en ole kyllä välittänyt sinusta pätkääkään tähänkään saakka, jotta sain hänet tajuamaan, että älä ota enää mitään yhteyttä. Oli tarpeeksi kivuliasta jo muutenkin sulkea ketään noin pois elämästäni, koska onhan minussakin vikoja. Mutta tässä hänen vikansa ylittivät kestokykyni.
Mutta kutsuitko siitä huolimatta viettämään aikaa yhdessä ja muistitteko toisianne juhlapyhinä? Eikö se ole omaakin tyhmyyttä pitkittää epämiellyttävää ihmissuhdetta vuosikausia? Minkä koit ripustautumiseksi ja mollaamiseksi?
En ole kyllä tajunnut aiemmin ollenkaan että esim. kivan vapun toivottaminen olisi toisen ihmisen mielestä ripustautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat teille jostain syystä kateellisia. Vähän sama kun nainen sanoo erotilanteessa "feikkasin kaikki orgasmini".
Meilläkin kun akka sai lapsen alkoi pihtaaminen ja välttely,kertoi ettei seksi mun kanssa ole ikinä tuntunut miltään ym. Ja nyt en pääse eroon tuosta ämmästä ennen kuin lapsi täyttää 18v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran feikannut eräälle ihmiselle hänen ystäväänsä 3 vuotta. Syynä oli se, että hän oli äärimmäisen ripustautuva, mutta myös kova painamaan minua alas ja syyllistämään. Syyllistyin ajatuksesta, että jättäisin hänet ja toisaalta hänen dominointinsa loukkasi ja satutti minua. Kun lopulta pääsin hänestä eroon niin annoin ymmärtää, etten ollut koskaan välittänyt hänen seurastaan ja se oli kyllä tottakin siltä osin, mitkä olivat ne hänen kamalat puolensa.
En voinut jättää sitä kertomatta, koska hän luuli kun halusin hänestä eroon, että minulla on jotain ongelmia.
Oli pakko sanoa, että en ole kyllä välittänyt sinusta pätkääkään tähänkään saakka, jotta sain hänet tajuamaan, että älä ota enää mitään yhteyttä. Oli tarpeeksi kivuliasta jo muutenkin sulkea ketään noin pois elämästäni, koska onhan minussakin vikoja. Mutta tässä hänen vikansa ylittivät kestokykyni.Mutta kutsuitko siitä huolimatta viettämään aikaa yhdessä ja muistitteko toisianne juhlapyhinä? Eikö se ole omaakin tyhmyyttä pitkittää epämiellyttävää ihmissuhdetta vuosikausia? Minkä koit ripustautumiseksi ja mollaamiseksi?
En ole kyllä tajunnut aiemmin ollenkaan että esim. kivan vapun toivottaminen olisi toisen ihmisen mielestä ripustautumista.
No siis yksi ystäväni "vika" oli vahtia kaikkia menemisiäni ja suutahtaa minulle, jos menin jonnekin ilman häntä. Ja aina varasi minut itselleen seuraksi eikä mikään oman ajan tarve tms kelvannut selitykseksi, etten halua nähdä. Aloin sitten tehdä niin, että jaksaakseni antaa hänelle tarpeeksi aikaani ja välttääkseni vihanpidon en tehnyt mitään muuta kuin olin joko yksin pakollisen verran tai hänen kanssaan ja kyllä siinä tuli häneen oltua yhteydessä ja kyseltyä häntä jonnekin sen mukaan, minne epäilin hänen haluavan mennä.
Hän varmaan luuli minua hyväksi ystäväksi.
Ihmettelin vain, ettei hän nähnyt yhteyttä oman käytöksensä ja minun käytökseni välillä. Ja että enpä ehkä nauti olla hänelle ystävä.
Mollaamista oli esim. haukkua sohvaperunoita kun tiesi, etten mielelläni liiku jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran feikannut eräälle ihmiselle hänen ystäväänsä 3 vuotta. Syynä oli se, että hän oli äärimmäisen ripustautuva, mutta myös kova painamaan minua alas ja syyllistämään. Syyllistyin ajatuksesta, että jättäisin hänet ja toisaalta hänen dominointinsa loukkasi ja satutti minua. Kun lopulta pääsin hänestä eroon niin annoin ymmärtää, etten ollut koskaan välittänyt hänen seurastaan ja se oli kyllä tottakin siltä osin, mitkä olivat ne hänen kamalat puolensa.
En voinut jättää sitä kertomatta, koska hän luuli kun halusin hänestä eroon, että minulla on jotain ongelmia.
Oli pakko sanoa, että en ole kyllä välittänyt sinusta pätkääkään tähänkään saakka, jotta sain hänet tajuamaan, että älä ota enää mitään yhteyttä. Oli tarpeeksi kivuliasta jo muutenkin sulkea ketään noin pois elämästäni, koska onhan minussakin vikoja. Mutta tässä hänen vikansa ylittivät kestokykyni.Mutta kutsuitko siitä huolimatta viettämään aikaa yhdessä ja muistitteko toisianne juhlapyhinä? Eikö se ole omaakin tyhmyyttä pitkittää epämiellyttävää ihmissuhdetta vuosikausia? Minkä koit ripustautumiseksi ja mollaamiseksi?
En ole kyllä tajunnut aiemmin ollenkaan että esim. kivan vapun toivottaminen olisi toisen ihmisen mielestä ripustautumista.
No siis yksi ystäväni "vika" oli vahtia kaikkia menemisiäni ja suutahtaa minulle, jos menin jonnekin ilman häntä. Ja aina varasi minut itselleen seuraksi eikä mikään oman ajan tarve tms kelvannut selitykseksi, etten halua nähdä. Aloin sitten tehdä niin, että jaksaakseni antaa hänelle tarpeeksi aikaani ja välttääkseni vihanpidon en tehnyt mitään muuta kuin olin joko yksin pakollisen verran tai hänen kanssaan ja kyllä siinä tuli häneen oltua yhteydessä ja kyseltyä häntä jonnekin sen mukaan, minne epäilin hänen haluavan mennä.
Hän varmaan luuli minua hyväksi ystäväksi.
Ihmettelin vain, ettei hän nähnyt yhteyttä oman käytöksensä ja minun käytökseni välillä. Ja että enpä ehkä nauti olla hänelle ystävä.
Mollaamista oli esim. haukkua sohvaperunoita kun tiesi, etten mielelläni liiku jne.
Tai siis hän haukkui sitten ihmisten oman ajan tarvettakin. Sillä lailla se ei riittänyt syyksi hänelle. Minun olisi pitänyt ilomielin olla sellaisen ihmisen ystävä, jolle puolet ominaisuuksistani olivat jotain karmeita vikoja.
Olen oikein iloinen, että feikkasin hänelle. Tiedän vieläpä, etten ole ainoa, joka alkoi vältellä häntä. Hän nimittäin haukkui minulle näitä välttelijöitäänkin. Ei raukka tajunnut, että mä tajusin hyvin, miksi "Maijasta on tullut niin hirveä bisneswoman".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran feikannut eräälle ihmiselle hänen ystäväänsä 3 vuotta. Syynä oli se, että hän oli äärimmäisen ripustautuva, mutta myös kova painamaan minua alas ja syyllistämään. Syyllistyin ajatuksesta, että jättäisin hänet ja toisaalta hänen dominointinsa loukkasi ja satutti minua. Kun lopulta pääsin hänestä eroon niin annoin ymmärtää, etten ollut koskaan välittänyt hänen seurastaan ja se oli kyllä tottakin siltä osin, mitkä olivat ne hänen kamalat puolensa.
En voinut jättää sitä kertomatta, koska hän luuli kun halusin hänestä eroon, että minulla on jotain ongelmia.
Oli pakko sanoa, että en ole kyllä välittänyt sinusta pätkääkään tähänkään saakka, jotta sain hänet tajuamaan, että älä ota enää mitään yhteyttä. Oli tarpeeksi kivuliasta jo muutenkin sulkea ketään noin pois elämästäni, koska onhan minussakin vikoja. Mutta tässä hänen vikansa ylittivät kestokykyni.Mutta kutsuitko siitä huolimatta viettämään aikaa yhdessä ja muistitteko toisianne juhlapyhinä? Eikö se ole omaakin tyhmyyttä pitkittää epämiellyttävää ihmissuhdetta vuosikausia? Minkä koit ripustautumiseksi ja mollaamiseksi?
En ole kyllä tajunnut aiemmin ollenkaan että esim. kivan vapun toivottaminen olisi toisen ihmisen mielestä ripustautumista.
No siis yksi ystäväni "vika" oli vahtia kaikkia menemisiäni ja suutahtaa minulle, jos menin jonnekin ilman häntä. Ja aina varasi minut itselleen seuraksi eikä mikään oman ajan tarve tms kelvannut selitykseksi, etten halua nähdä. Aloin sitten tehdä niin, että jaksaakseni antaa hänelle tarpeeksi aikaani ja välttääkseni vihanpidon en tehnyt mitään muuta kuin olin joko yksin pakollisen verran tai hänen kanssaan ja kyllä siinä tuli häneen oltua yhteydessä ja kyseltyä häntä jonnekin sen mukaan, minne epäilin hänen haluavan mennä.
Hän varmaan luuli minua hyväksi ystäväksi.
Ihmettelin vain, ettei hän nähnyt yhteyttä oman käytöksensä ja minun käytökseni välillä. Ja että enpä ehkä nauti olla hänelle ystävä.
Mollaamista oli esim. haukkua sohvaperunoita kun tiesi, etten mielelläni liiku jne.
Olen äimänä käkenä koska minulla ei ole edes käytännössä mitään mahdollisuuksia vahtia kenenkään tekemisiä saatika että se minua kiinnostaisi tavallista kohteliaisuutta enemmän. Tottakai olen kysynyt puhelussa kuulumisia mutten ole ymmärtänyt sitä että toinen pitää sitä kyttäämisenä ja ripustautumisena.
Eikö tuollainen toisten ihmisten varaaminen ole enemmän alakouluikäisten tyttöjen touhua?
Kaikki vitsailu ei ole mollaamista. Kyllä sitä voi ihan reilusti sanoa toiselle ihmiselle että jokin asia on arka eikä pidä siitä, että siitä vitsaillaan. Jotkut ihmiset vitsailevat enemmän kuin toiset ja silloin on tietenkin vaarana että tulee sanottua jotain sellaistakin mistä toinen loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran feikannut eräälle ihmiselle hänen ystäväänsä 3 vuotta. Syynä oli se, että hän oli äärimmäisen ripustautuva, mutta myös kova painamaan minua alas ja syyllistämään. Syyllistyin ajatuksesta, että jättäisin hänet ja toisaalta hänen dominointinsa loukkasi ja satutti minua. Kun lopulta pääsin hänestä eroon niin annoin ymmärtää, etten ollut koskaan välittänyt hänen seurastaan ja se oli kyllä tottakin siltä osin, mitkä olivat ne hänen kamalat puolensa.
En voinut jättää sitä kertomatta, koska hän luuli kun halusin hänestä eroon, että minulla on jotain ongelmia.
Oli pakko sanoa, että en ole kyllä välittänyt sinusta pätkääkään tähänkään saakka, jotta sain hänet tajuamaan, että älä ota enää mitään yhteyttä. Oli tarpeeksi kivuliasta jo muutenkin sulkea ketään noin pois elämästäni, koska onhan minussakin vikoja. Mutta tässä hänen vikansa ylittivät kestokykyni.Mutta kutsuitko siitä huolimatta viettämään aikaa yhdessä ja muistitteko toisianne juhlapyhinä? Eikö se ole omaakin tyhmyyttä pitkittää epämiellyttävää ihmissuhdetta vuosikausia? Minkä koit ripustautumiseksi ja mollaamiseksi?
En ole kyllä tajunnut aiemmin ollenkaan että esim. kivan vapun toivottaminen olisi toisen ihmisen mielestä ripustautumista.
No siis yksi ystäväni "vika" oli vahtia kaikkia menemisiäni ja suutahtaa minulle, jos menin jonnekin ilman häntä. Ja aina varasi minut itselleen seuraksi eikä mikään oman ajan tarve tms kelvannut selitykseksi, etten halua nähdä. Aloin sitten tehdä niin, että jaksaakseni antaa hänelle tarpeeksi aikaani ja välttääkseni vihanpidon en tehnyt mitään muuta kuin olin joko yksin pakollisen verran tai hänen kanssaan ja kyllä siinä tuli häneen oltua yhteydessä ja kyseltyä häntä jonnekin sen mukaan, minne epäilin hänen haluavan mennä.
Hän varmaan luuli minua hyväksi ystäväksi.
Ihmettelin vain, ettei hän nähnyt yhteyttä oman käytöksensä ja minun käytökseni välillä. Ja että enpä ehkä nauti olla hänelle ystävä.
Mollaamista oli esim. haukkua sohvaperunoita kun tiesi, etten mielelläni liiku jne.Tai siis hän haukkui sitten ihmisten oman ajan tarvettakin. Sillä lailla se ei riittänyt syyksi hänelle. Minun olisi pitänyt ilomielin olla sellaisen ihmisen ystävä, jolle puolet ominaisuuksistani olivat jotain karmeita vikoja.
Olen oikein iloinen, että feikkasin hänelle. Tiedän vieläpä, etten ole ainoa, joka alkoi vältellä häntä. Hän nimittäin haukkui minulle näitä välttelijöitäänkin. Ei raukka tajunnut, että mä tajusin hyvin, miksi "Maijasta on tullut niin hirveä bisneswoman".
Miksi pitkitit tilannetta? Olisi ollut varmaan jokaiselle osapuolelle helpointa kun olisit sanonut heti alkuunsa etteivät kemiat pelaa ja sillä selvä. Vaikkei arvostaisi toista ihmistä niin pitäisi arvostaa toisen ainutkertaista elämää. Hänkin olisi voinut tehdä kanssasi viettämän ajan jotain muuta itselleen yhtä mieluisaa. En ymmärrä tuollaista teeskentelyä laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran feikannut eräälle ihmiselle hänen ystäväänsä 3 vuotta. Syynä oli se, että hän oli äärimmäisen ripustautuva, mutta myös kova painamaan minua alas ja syyllistämään. Syyllistyin ajatuksesta, että jättäisin hänet ja toisaalta hänen dominointinsa loukkasi ja satutti minua. Kun lopulta pääsin hänestä eroon niin annoin ymmärtää, etten ollut koskaan välittänyt hänen seurastaan ja se oli kyllä tottakin siltä osin, mitkä olivat ne hänen kamalat puolensa.
En voinut jättää sitä kertomatta, koska hän luuli kun halusin hänestä eroon, että minulla on jotain ongelmia.
Oli pakko sanoa, että en ole kyllä välittänyt sinusta pätkääkään tähänkään saakka, jotta sain hänet tajuamaan, että älä ota enää mitään yhteyttä. Oli tarpeeksi kivuliasta jo muutenkin sulkea ketään noin pois elämästäni, koska onhan minussakin vikoja. Mutta tässä hänen vikansa ylittivät kestokykyni.Mutta kutsuitko siitä huolimatta viettämään aikaa yhdessä ja muistitteko toisianne juhlapyhinä? Eikö se ole omaakin tyhmyyttä pitkittää epämiellyttävää ihmissuhdetta vuosikausia? Minkä koit ripustautumiseksi ja mollaamiseksi?
En ole kyllä tajunnut aiemmin ollenkaan että esim. kivan vapun toivottaminen olisi toisen ihmisen mielestä ripustautumista.
No siis yksi ystäväni "vika" oli vahtia kaikkia menemisiäni ja suutahtaa minulle, jos menin jonnekin ilman häntä. Ja aina varasi minut itselleen seuraksi eikä mikään oman ajan tarve tms kelvannut selitykseksi, etten halua nähdä. Aloin sitten tehdä niin, että jaksaakseni antaa hänelle tarpeeksi aikaani ja välttääkseni vihanpidon en tehnyt mitään muuta kuin olin joko yksin pakollisen verran tai hänen kanssaan ja kyllä siinä tuli häneen oltua yhteydessä ja kyseltyä häntä jonnekin sen mukaan, minne epäilin hänen haluavan mennä.
Hän varmaan luuli minua hyväksi ystäväksi.
Ihmettelin vain, ettei hän nähnyt yhteyttä oman käytöksensä ja minun käytökseni välillä. Ja että enpä ehkä nauti olla hänelle ystävä.
Mollaamista oli esim. haukkua sohvaperunoita kun tiesi, etten mielelläni liiku jne.Tai siis hän haukkui sitten ihmisten oman ajan tarvettakin. Sillä lailla se ei riittänyt syyksi hänelle. Minun olisi pitänyt ilomielin olla sellaisen ihmisen ystävä, jolle puolet ominaisuuksistani olivat jotain karmeita vikoja.
Olen oikein iloinen, että feikkasin hänelle. Tiedän vieläpä, etten ole ainoa, joka alkoi vältellä häntä. Hän nimittäin haukkui minulle näitä välttelijöitäänkin. Ei raukka tajunnut, että mä tajusin hyvin, miksi "Maijasta on tullut niin hirveä bisneswoman".Miksi pitkitit tilannetta? Olisi ollut varmaan jokaiselle osapuolelle helpointa kun olisit sanonut heti alkuunsa etteivät kemiat pelaa ja sillä selvä. Vaikkei arvostaisi toista ihmistä niin pitäisi arvostaa toisen ainutkertaista elämää. Hänkin olisi voinut tehdä kanssasi viettämän ajan jotain muuta itselleen yhtä mieluisaa. En ymmärrä tuollaista teeskentelyä laisinkaan.
Vastataan nyt, vaikka tässä vähän venähtikin:
Hän olisi voinut arvostaa minun ainutkertaista elämääni olemalla syyllistämättä minua, jos mua ei huvita babysitata hänen yksinäisyyden kammoaan. Miksi pitkitin tilannetta? Mietin, miten pääsen eroon hänestä niin, ettei hän aloita pahanpuhumiskampanjaa minusta selkäni takana, koska "en ollut oikea ystävä, kuten hän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran feikannut eräälle ihmiselle hänen ystäväänsä 3 vuotta. Syynä oli se, että hän oli äärimmäisen ripustautuva, mutta myös kova painamaan minua alas ja syyllistämään. Syyllistyin ajatuksesta, että jättäisin hänet ja toisaalta hänen dominointinsa loukkasi ja satutti minua. Kun lopulta pääsin hänestä eroon niin annoin ymmärtää, etten ollut koskaan välittänyt hänen seurastaan ja se oli kyllä tottakin siltä osin, mitkä olivat ne hänen kamalat puolensa.
En voinut jättää sitä kertomatta, koska hän luuli kun halusin hänestä eroon, että minulla on jotain ongelmia.
Oli pakko sanoa, että en ole kyllä välittänyt sinusta pätkääkään tähänkään saakka, jotta sain hänet tajuamaan, että älä ota enää mitään yhteyttä. Oli tarpeeksi kivuliasta jo muutenkin sulkea ketään noin pois elämästäni, koska onhan minussakin vikoja. Mutta tässä hänen vikansa ylittivät kestokykyni.Mutta kutsuitko siitä huolimatta viettämään aikaa yhdessä ja muistitteko toisianne juhlapyhinä? Eikö se ole omaakin tyhmyyttä pitkittää epämiellyttävää ihmissuhdetta vuosikausia? Minkä koit ripustautumiseksi ja mollaamiseksi?
En ole kyllä tajunnut aiemmin ollenkaan että esim. kivan vapun toivottaminen olisi toisen ihmisen mielestä ripustautumista.
No siis yksi ystäväni "vika" oli vahtia kaikkia menemisiäni ja suutahtaa minulle, jos menin jonnekin ilman häntä. Ja aina varasi minut itselleen seuraksi eikä mikään oman ajan tarve tms kelvannut selitykseksi, etten halua nähdä. Aloin sitten tehdä niin, että jaksaakseni antaa hänelle tarpeeksi aikaani ja välttääkseni vihanpidon en tehnyt mitään muuta kuin olin joko yksin pakollisen verran tai hänen kanssaan ja kyllä siinä tuli häneen oltua yhteydessä ja kyseltyä häntä jonnekin sen mukaan, minne epäilin hänen haluavan mennä.
Hän varmaan luuli minua hyväksi ystäväksi.
Ihmettelin vain, ettei hän nähnyt yhteyttä oman käytöksensä ja minun käytökseni välillä. Ja että enpä ehkä nauti olla hänelle ystävä.
Mollaamista oli esim. haukkua sohvaperunoita kun tiesi, etten mielelläni liiku jne.Tai siis hän haukkui sitten ihmisten oman ajan tarvettakin. Sillä lailla se ei riittänyt syyksi hänelle. Minun olisi pitänyt ilomielin olla sellaisen ihmisen ystävä, jolle puolet ominaisuuksistani olivat jotain karmeita vikoja.
Olen oikein iloinen, että feikkasin hänelle. Tiedän vieläpä, etten ole ainoa, joka alkoi vältellä häntä. Hän nimittäin haukkui minulle näitä välttelijöitäänkin. Ei raukka tajunnut, että mä tajusin hyvin, miksi "Maijasta on tullut niin hirveä bisneswoman".Miksi pitkitit tilannetta? Olisi ollut varmaan jokaiselle osapuolelle helpointa kun olisit sanonut heti alkuunsa etteivät kemiat pelaa ja sillä selvä. Vaikkei arvostaisi toista ihmistä niin pitäisi arvostaa toisen ainutkertaista elämää. Hänkin olisi voinut tehdä kanssasi viettämän ajan jotain muuta itselleen yhtä mieluisaa. En ymmärrä tuollaista teeskentelyä laisinkaan.
Vastataan nyt, vaikka tässä vähän venähtikin:
Hän olisi voinut arvostaa minun ainutkertaista elämääni olemalla syyllistämättä minua, jos mua ei huvita babysitata hänen yksinäisyyden kammoaan. Miksi pitkitin tilannetta? Mietin, miten pääsen eroon hänestä niin, ettei hän aloita pahanpuhumiskampanjaa minusta selkäni takana, koska "en ollut oikea ystävä, kuten hän".
Sinä ja ex-"ystäväsi" olitte varmaankin yläasteikäisiä, eikö niin? En pysty millään käsittämään, että ketkään aikuiset käyttäytyisivät noin lapsellisesti, ja toisaalta myöskään sitä, että aikuinen ihminen jaksaisi välittää jostain "pahanpuhumisista". Eihän tuollainen symbioottinen suhde ole edes mahdollinen, kun ihmiset asuvat omissa kodeissaan ja hoitavat omat työnsä/opintonsa.
Tää tarina on ollut täällä ennenkin.