Miksi ihmiset valehtelevat myytävistä kirpparitavaroistaan?
Olen usein kiinnittänyt huomiota siihen, että kirpparilla myytävässä muovitakissa, muovilaukussa tai muovikengissä lukee "nahkatakki", "nahkainen laukku", "avokkaat nahkaa", vaikka kilometrin päästä näkee että kyseessä on keinonahka = muovi (ja tämän näkee helposti, niin kaupungilla jonkun käytössä kuin kirpparilla ja kaupassa, joten nahkaksi väittäminen on vain noloa - ja jos ei suoraan näe, ei tarvitse kuin hieman saumoja vilkaista niin jo materiaalin huomaa tyhmempikin). Samoin myydään jotakin kaulakorua tai korviksia "hopeinen kaulakoru", "kultaiset korvikset"-lapulla. Ja edelleen, kultaisen rihkaman erottaa helposti varsinkin väristä, mutta myös työn jälki on rihkamassa selkeästi rihkamannäköinen, hopeassa väriero ei ole niin selkeä, mutta leimat tarkistamalla rihkaman huomaa. Puhumattakaan feikkimerkkilaukuista, joita niitäkin joskus myydään kalliilla hinnalla "aito"-merkinnällä, vaikka ovat ensivilkaisulla halpiskopioita.
Toki kirpparilla käytettyä ostaessa on aina tarkastettava tuote, mutta mitä järkeä on väittää aidoksi sellaista, joka ei sitä ole ja jonka myös selkeästi huomaa?
Kommentit (18)
Kun pitää saada voita leivän päälle tai tarkemmin ottaen siiteriä tuoppiin.
Noiden rihkamakorujen kohdalla on sellainen huono homma, että jos joku rihkamalle allerginen oikeasti kuvittelee saavansa aitoa hopeaa olevan korun, joka onkin rihkamaa, voi saada kivan reaktion. Toisaalta olettaisi, että silloin katsotaan on korussa leimat.
Mutta faktahan on, että monet eivät erota rihkamaa ja feikkiä aidosta. Luultavasti ne, jotka väittävät muovista takkia nahkaiseksi ja feikkiveskaa aidoksi, ovat juurikin näitä. Miten muuten selittyisi se, että mennään koppavana feikkiveskan kanssa ja muita huvittaa, koska feikkiys näkyy niin selvästi ja tämä veskan kanniskelija on ainoa, joka kuvittelee muiden luulevan hänellä olevan merkkilaukku :D
Vierailija kirjoitti:
Nahan onneksi haistaa. Hopean ja kullan leimat voi tarkistaaa. Merkkilaukkujen kohdalla kannattaa selvttää netistä aidon ja feikin erot. Huijausyrittävän kirpparimyyjän naama jää vaan mieleen ja ohimennessä tulee mainittua kuuluvasti kaverille että tuo ja tuo on feikkitavara.
Nahan myös näkee, ihan vilkaisulla, jo pinnasta. Ja jos ei näe, niin kun hieman kääntelee ja katsoo saumoja ja reunoja, ei ole epäselvää maallikollekaan onko kädessä nahka- vai keinotuote. Ja tietenkin haistamalla. Mutta sen tosiaan huomaa ihan vaikka kaupassa kassajonossa edellä seisovan kassista vilkaisemalla, että onko nahkaa vai ei.
Ärsyttää myös tyypit, jotka liimaa tahallaan hintalapun tahran päälle (etenkin lasten vaatteissa tätä usein). Vaikka se nyt ei paljon maksaisikaan, niin sitten ne lumput jää käyttämättöminä pyörimään.
Naurettavaa myös kun näitä niin muodikkaita me&I tuotteita yritetään myydä hirveään hintaan, esim 10 euroa paidasta ja vaate on ihan nukkainen ja tuhruinen. Ostajalle nyt on sangen sama paljon se on alunperin maksanut, jos nykyinen kunto on roskiskamaa 😁
Sinänsä keinonahassa ei ole mitään vikaa, monelle se voi olla eettinen valinta (tosin kovin ekologinen se ei ole), mutta se, että väitetään nahaksi keinonahkaa, antaa vaikutelman että haluttaisiin sitä aitoa nahkaa mutta ei ole varaa, joten hommataan keinonahkaa ja kuvitellaan, ettei kukaan huomaa. Mutta kun sen nyt vaan huomaa. Samoin korut, pukukorut ovat ok, mutta sellaisen väittäminen esim. kultaiseksi, antaa saman vaikutelman.
Vaikka voihan olla, että joku ei oikeasti tiedä ja tunnista eroa ja luulee ostaneensa nahkaisen laukun ja myy sitä kirpparilla nahkaisena, vaikka kyseessä onkin muovikassi.
Entä sitten hajuvedet. Jostakin kamalanhajuisesta kopiosta halutaan vaikka kuinka paljon hintalapun maininnalla "hinta myymälässä x euroa" ja jo pakkauksesta ja pullosta näkee, että kopio. Tai sitten ne hajuvedet, jotka ovat todella vanhoja, jo tuotannosta poistuneita. Eikä mitään väliä, vaikka pullo on avattu viime vuosituhannella, onhan se nyt kirpparilla edelleen 20e arvoinen......
Nahka- ja muovilaukussa on kestävyyserokin. Muoviaukusta alkaa sanka ensimmäiseksi hapertua käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös tyypit, jotka liimaa tahallaan hintalapun tahran päälle (etenkin lasten vaatteissa tätä usein). Vaikka se nyt ei paljon maksaisikaan, niin sitten ne lumput jää käyttämättöminä pyörimään.
Naurettavaa myös kun näitä niin muodikkaita me&I tuotteita yritetään myydä hirveään hintaan, esim 10 euroa paidasta ja vaate on ihan nukkainen ja tuhruinen. Ostajalle nyt on sangen sama paljon se on alunperin maksanut, jos nykyinen kunto on roskiskamaa 😁
Jotkut tuntuu kuvittelevan, että "hinta uutena" on tärkeää mainita, riippumatta siitä onko kyseinen tuote ollut uusi 10 vuotta sitten, onko se nyppyyntynyt, likainen tai rikkinäinen.
Jos jotakin ihmettelen kirpparilta ostettavissa tuotteissa, niin kenkiä. Eikö toisten jalkahiet, kynsisienet ja virheasennot jaloissa haittaa? Siinähän sitten kävellään lättäjalkaisesti vaikka ei ollakaan lättäjalkaisia kun kengät on sellaiseksi lättäjälkainen edellinen käyttäjä lintannut. Ja saadaan ehkä sienikin.
Itseasiassa keinonahkaisia tuotteita saa kaupatkin myydä nahkaisina, kunhan eivät myy "aito nahkaisina", eikä keinonahkaisessa tuotteessa saa olla nahkaleimaa/-merkkiä.
Näin ollen myös kirpparimyyjät mielestäni saavat tekonahkakamppeitaan myydä nahkaisina (kunhan eivät tarkoituksellisesti valehtele aidoksi nahaksi).
Vierailija kirjoitti:
Nahan onneksi haistaa. Hopean ja kullan leimat voi tarkistaaa. Merkkilaukkujen kohdalla kannattaa selvttää netistä aidon ja feikin erot. Huijausyrittävän kirpparimyyjän naama jää vaan mieleen ja ohimennessä tulee mainittua kuuluvasti kaverille että tuo ja tuo on feikkitavara.
Suurennuslasi mukana, pitää olla kunnolla suurentava nähdäkseen vaikka aidon kullan merkin. Nahasta oma merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nahan onneksi haistaa. Hopean ja kullan leimat voi tarkistaaa. Merkkilaukkujen kohdalla kannattaa selvttää netistä aidon ja feikin erot. Huijausyrittävän kirpparimyyjän naama jää vaan mieleen ja ohimennessä tulee mainittua kuuluvasti kaverille että tuo ja tuo on feikkitavara.
Suurennuslasi mukana, pitää olla kunnolla suurentava nähdäkseen vaikka aidon kullan merkin. Nahasta oma merkki.
Nahassa mitään merkkiä tarvita. Jos nyt yhtään ymmärtää, mitä aito nahka on, ei tarvitse kuin vaikkapa ompeleen reunaa tai alle katsoa niin nahan tunnistaa. Jos ei pelkästään koskettamalla huomaa, joka sekin on aivan selvä konsti. Ja niinkuin on jo mainittu, vilkaisemalla nahan tunnistaa että noloa se vain on jos muuta kuvittelee.
Ja että tuote on "uusi" -merkintä. Uskon ja näen sen itsekin tuotteesta, mutta jos vaate on kulahtanut useiden pesijen jälkeen, ei se uudeksi muuta vaikka kuinka niin hintalapussa vakuutetaan. Yleensä mielenkiintoni koko pöytää kohti loppuu kokonaan. Huijausta yritetään.
Muutamat ulkovaatteet olen ostanut nettikirpparilta, ja kiitos ei enää. Erikseen kysyn että onhan vaate ehjä ja edelleen vedenpitävä, ja kerran sain esim. haalarin jossa on toisessa polvessa kahdeksan pientä reikää....
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa keinonahkaisia tuotteita saa kaupatkin myydä nahkaisina, kunhan eivät myy "aito nahkaisina", eikä keinonahkaisessa tuotteessa saa olla nahkaleimaa/-merkkiä.
Näin ollen myös kirpparimyyjät mielestäni saavat tekonahkakamppeitaan myydä nahkaisina (kunhan eivät tarkoituksellisesti valehtele aidoksi nahaksi).
Nahka on nahkaa, ei muovia, joten muovia ei voida nahkana myydä. Tähän väitteeseen varmaan löytyy linkkikin? Siis että kaupassa myydään "nahkalaukku", joka onkin muovia ja se on muka ihan ok ja yleistä? Joo niin varmaan.
Kun menee ostamaan uutta autoa (siis ajamatonta, tehdasuutta autoa, johon valitaan itse lisävarusteet tilattaessa) ja valitaan nahkapenkit, ne penkit ovat todellakin nahkaa, eivät mitään muovista keinomukanahkaa. Jos ostaa tuotteen nahkana, se on myös nahkaa.
Keinonahka on keinonahkaa, ei se siitä muuksi muutu. Mutta saahan sitä ostaa ja käyttää, turha kuitenkaan kuvitella että se on ihan kuin aitoa. Ei se ole. Niin kuin ei ole ne kopioluiskatkaan.
Se vain on outoa, että miksi haluta käyttää jäljitelmää jostakin, on se sitten nahka, koru tai veska, koska jäljitelmä on aina jäljitelmä. Ja harvassa on ne, jotka sitä aidoksi luulevat, ainakaan aikuisissa ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ja että tuote on "uusi" -merkintä. Uskon ja näen sen itsekin tuotteesta, mutta jos vaate on kulahtanut useiden pesijen jälkeen, ei se uudeksi muuta vaikka kuinka niin hintalapussa vakuutetaan. Yleensä mielenkiintoni koko pöytää kohti loppuu kokonaan. Huijausta yritetään.
Ja aivan sama, vaikka olisi uusikin. Kun se on kirpparilla, se on lakannut olemasta uusi. Siitä tulee käytetty ja "vanha" vaikka sitä ei olisi koskaan käytettykään, joten hintakin on oltava sen mukainen. Jos haluaa ostaa uuden tuotteen uuden hinnalla, sen voi ostaa kaupasta ja silloin sen saa palauttaa jos siinä on virhe.
Vierailija kirjoitti:
Ja että tuote on "uusi" -merkintä. Uskon ja näen sen itsekin tuotteesta, mutta jos vaate on kulahtanut useiden pesijen jälkeen, ei se uudeksi muuta vaikka kuinka niin hintalapussa vakuutetaan. Yleensä mielenkiintoni koko pöytää kohti loppuu kokonaan. Huijausta yritetään.
Joo, mullekin myyjä, joka toi tavaroitaan myyntiin, kirkkain silmin mainosti, että uudet housut. Kuitenkin oli helppoa nähdä, että molemmissa polvissa oli paskaa. Ehkä ne sitten olivat "uudet" siinä mielessä, että olivat ostaneet ne vähän aikaa sitten, mutta käyttämättömät ne eivät olleet. Ärsyttävää.
Eiköhän se, jos joku kauppa myy vaikka laukkua NAHKAlaukkuna ja se onkin muovinen, ole kuluttajansuojan vastaista. Että se siitä jonkun väitteestä, että muka kaupat voivat myydä muovituotteita nahkaisina, kunhan ei väitetä aidoksi. Nahka tarkoittaa nahkaa, keinonahkaa tarkoittaa keinonahkaa. Niin kaupassa kuin kirpparillakin, kuten myös käytössä. Samoin kuin ei kultasepänliike voi myydä kultaisena rihkamakorua, vaikka se kuinka olisi kullanvärinen.
Mutta onhan niitäkin, jotka väittävät ostaneensa "uuden" auton kun hommaavat jonkun käytetyn louskun, joka oli uusi 10 vuotta sitten. Näillä on varmaan nahkaiset takit ja veskat made of muovi.
Nahan onneksi haistaa. Hopean ja kullan leimat voi tarkistaaa. Merkkilaukkujen kohdalla kannattaa selvttää netistä aidon ja feikin erot. Huijausyrittävän kirpparimyyjän naama jää vaan mieleen ja ohimennessä tulee mainittua kuuluvasti kaverille että tuo ja tuo on feikkitavara.