Koululaitos globalisaation ja kansallisvaltion puristuksessa.

Nyt vuonna 2017 ollaan tilanteessa, jossa maailmaa dominoi globaalikauppa, amerikkalaisen kulttuurin dominoiva asema, teknologia, digitaalisuus, taloussodat, informaatioteollisuus, hybridisodankäynti yms. Näiden myötä maailma on yhä vaikeammin käsiteltävissä ja kontrolloitavissa. Kaikki pluralisoituu. Tämä asettaa haasteita myös koululaitokselle. Jos yhä katselemme koulua menneisyyden peräpeileistä muuttuu tilanne erittäin haasteelliseksi. Yhtäältä omia perinteitä, uskontoa ja kulttuuria halutaan vaalia, toisaalta taasen vaaditaan hyväksymään- esimerkiksi globalisaatio ja monikulttuurisuus. Viimeksi mainitut kulkevatkin käsi kädessä ja ovat omiaan haastamaan kansallisvaltio-ajattelun. Viimeaikaiset yhteiskunnan ilmiöt ovat kiistatta osoitus tästä yhteentörmäyksestä, kansallisvaltio vs. globalisaatio. Osa kansasta tuntee olevansa heikoilla. Globalisaatio uhkaa viedä työpaikat ja kansallinen oma kulttuuri on uhattuna- näin usein koetaan, oli sitten kyseessä todellisuus tai kuviteltu sellainen. Koulu ei muodosta tästä poikkeusta, vaan on todella syvä osa tätä konfliktia. Jos mietimme koulun historiaa on sen juuret juuri kansallisvaltio kehityksessä. Suomessa tämä voidaan ajoittaa 1500-luvun uskonpuhdistuksen ja Martti Lutherin ajoille, Luther käynnisti prosessin ,jossa kansan “sivistäminen”, Raamatun lukeminen kansankielellä (latina oli ollut dominoiva kieli, jota osasi vain sivistyneistö) sekä luku-ja kirjoitustaidon parantaminen kehittyminen tulivat vähitellen keskiöön. Tämä prosessi kulki yhdessä kansallisvaltio kehityksen kanssa. Esimerkiksi Ruotsi-Suomessa kuningas Kustaa Vaasan toiveena oli saada suomenkielistä virkamiehistöä kasvavan valtansa tueksi. Suomen ensimmäinen koulu oli Mikael Agricolan johtama Turun katedraalikoulu 1500-luvun alkupuolella. Uskonpuhdistus siis avasi vähitellen tien myös kansankieliselle opetukselle, jota pitkälle 1800-luvulle asti hallinnoi kirkko. On syytä kuitenkin mainita, että vasta 1800-luvulle tultaessa oppiminen alkoi koskettaa myös tavallista niin sanottua rahvasta kansanosaa. Ennen tätä opintielle lähti pääosin ylemmän luokan lapset. Suomessa ajatusta kansan sivistämisestä vaali J.V Snellman. Vähitellen 1700-1800-luvuilla teollistumisen seurauksena syntyi myös tarve saada yhä osaavampaa työvoimaa kaupan ja teollisuuden palvelukseen. Syntyivät kansakoulut. Suomessa ensimmäinen Pirkanmaalle Hämeenkyröön, johon Finlaysonin puuvilla-ja tekstiilitehdas toi vaurautta. Ensimmäisten kansakoulujen perustaminen tapahtui yleensä jonkin paikallisen teollisuuspatriootin toimesta. Hyvä on siis huomata, että kyse ei vielä tässä vaiheessa ollut mistään valtion monopolisoimasta opetuksesta. Kansankoulujen perimmäisen tarkoituksen voidaankin nähdä olleen halu koulia kurittomista lapsista hyviä työntekijöitä erityisesti teollisuuteen ja kauppaan. Koulu oli lapsen ensimmäinen “työpaikka”. Tämä ajatus on voimassa tänä päivänäkin. Mutta kuten tästä historia osuudesta voidaan päätellä, on koulu olennainen osa kansallisvaltiota. Koulussahan opiskellaan maan kieltä, kulttuuria, uskontoa ,kieltä, kirjallisuutta ja historiaa jne. Koulu on siis kulttuurimme pohja ja suoraa jatkoa keskiajan kirkon dominoimalle kristilliselle kulttuurille. Tästä muodostuu myös suora linkki koululaitoksen ja kristinuskon välille. Lukemaan on opittu alkuaikana nimenomaan Raamatusta. Näin ollen myös kristinusko on perimmäinen osa koululaitostamme. Tämän vuoksi olemme nyt vaikeuksissa. Maahan saapuu yhä enenevissä määrin eri kulttuuritaustaisia ihmisiä erilaisilla arvoilla ja uskonnoilla varustettuna. Miten koululaitos ja tulijat sovitetaan yhteen? Joko jatkemme vanhalla tiellä ja vaalimme kansallisvaltiotamme tai annamme periksi monikulttuurisuudelle.