potilaan asioista ei pitäisi kailottaa muiden kuullen

Eikö millä tahansa vaivalla ole samanlaista hyshys-suojaa? Onko aivan sama, jos vieraat ihmiset kuulevat polvivaivanne tai vatsaongelmanne, mutta naistenvaivat ovat ehdottomasti salassapidettäviä, muita vaivoja saa huudella kun eihän sellaisilla niin väliä? Kaiken aikaa tässä tulee esille, että naisten se ja tämä on aivan kamalaa, mutta samalla tavalla muille kuulumatonta terveystietoa on selkävaivat, keuhkoputkentulehdus tai psoriasis ja myös miehillä.

Ei nyt taas oikein ymmärrä tätä asian esiintuomista. Ikäänkuin ongelma ei olisi se, että terveystiedot eivät pysy yksityisinä vaan se, että joku MIES näkee tai kuulee jotakin jossakin.

Vierailija kirjoitti:

Missä näitä uusia sairaaloita on, joissa on vain yhden hengen huoneita?

Jyväskylässä, mutta se valmistuu vasta 2020. Ja nämäkin vaan vuodeosastolla, päivystyksen huonejärjestelyistä en tiedä. 

Mä olin taannoin ultrassa. Pukuhuoneeseen kuului pilkuntarkasti, mikä oli edellisen potilaan vaivana. Onneksi itsellä oli vain pieni tulehdus olkapäässä, koska tiesin että seuraava kuulee omani. Olis ollut ankeeta, jos olis ollut jotain vakavampaa. Varsinkin kun seuraava oli puolituttu. 

Rintasyöpäleikkaukseni jälkeen heräsin tokkurassa huoneesta, missä huomasin olevani ainoa nainen kahden miespotilaan lisäksi.

Onneksi edes verhot eristivät toisistaan meidät potilaat.

En tiedä, ehkä tämä on nykykäytäntö ettei sukupuolella väliä , sillä kiertävät lääkärit ja hoitohenkilökunta käyttäytyvät kuin käytäntö täysin normisettiä?

Pikkasen jäi vaivaamaan. Kuitenkin täysin tuntemattomia miehiä, joiden kanssa samasta huoneesta heräsi, vaikka potilaita myös olivat. 

Vierailija kirjoitti:

Rintasyöpäleikkaukseni jälkeen heräsin tokkurassa huoneesta, missä huomasin olevani ainoa nainen kahden miespotilaan lisäksi.

Onneksi edes verhot eristivät toisistaan meidät potilaat.

En tiedä, ehkä tämä on nykykäytäntö ettei sukupuolella väliä , sillä kiertävät lääkärit ja hoitohenkilökunta käyttäytyvät kuin käytäntö täysin normisettiä?

Pikkasen jäi vaivaamaan. Kuitenkin täysin tuntemattomia miehiä, joiden kanssa samasta huoneesta heräsi, vaikka potilaita myös olivat. 

Pitkäaikais puolella pyritään/pidetään kiinni miesten ja naisten omista huoneista ts. nukkuvilla kaupunkien "sisätauti"osastoilla. Akuuttipuolella ei aina onnistu, vaikka pyrkimys onkin.

Samaan kiinnitin huomiota kuin aikaisempi kirjoittajakin, useissa kommenteissa ollaan että kamalaa kun NAISENA siellä ja täällä ja siinä sitten joku MIES voi nähdä ja kuulla sitä ja tätä. Eikö se nyt ole aivan se ja sama, kuka näkee ja kuulee kenen ja mitä, kun kaikki muiden asioiden kuuleminen pitäisi voida estää, riippumatta siitä onko mies vai nainen. Vai onko naiset jotenkin erityisemmässä asemassa ja heidän terveystietonsa tarkemmin salattavia kuin miesten, että ei sen niin väliä jos peran vaivat kuulee ja paikat vilahtaa niin että joku random lissu näkee, mutta toisinpäin asia onkin Aivan Erityisen Hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina jossakin gyne- tai muussa terveydenhoitotopikissa ollaan että kauheeta en vaan vois näyttää sitäjatätä vieraalle miehelle, mutta samaan aikaan mennään baariin ja kaupungille vaatteissa joissa kaikki vaot näkyy ja laitetaan itsestä someen puolipukeisia kuvia. Mutta yhtäkkiä kun pitäisi näyttää jollekin ammattilaiselle paikkojaan, ollaankin yhtäkkiä niin puritaanisia ja ammattilaiset ajattelevat vaikka mitä (jota tietenkään ne baariörveltäjät ja somevahtaajat eivät ajattele).

En tiedä ketään, joka laittaisi pillukuvia someen. Nännikuvatkin ovat aika harvinaisia. Vaikka naiset olisivat kuinka puolipukeisia kuvissa, niin onhan niillä kaikilla nyt kuitenkin edes jotain päällä, ainakin ovat jotenkin peittäneet ne intiimit kehonosat. Ja mikä tärkeintä, he ovat itse valinneet laittaa ne kuvat someen ja ovat valinneet juuri oikeat kuvat kymmenien tai satojen kuvien joukosta.

Vähän eri asia kuin se, että jossakin päivystyksessä tai vuodeosastolla täytyy kaikkien kuullen puhua runsaasta valkovuodosta ja maata siinä sängyllä alapää paljaana muiden potilaiden ja ehkä heidän vierailijoidensakin silmien edessä, ilman minkäänlaista ehostusta ja kuvanmuokkausta, tuskanhiestä märkänä tai ei täysin tajuissaan siitä mitä tapahtuu. Usein nämä naiset eivät myöskään usko, että heillä on mitään sananvaltaa heidän nöyryyttämiseensä tai eivät vain yksinkertaisesti jaksa pistää vastaan, vaikka haluaisivatkin, koska ovat todellakin liian sairaita. Itse haluaisin uskoa, että sanoisin jotain, jos joku hoitaja käskisi olemaan rinnat tai alapää paljaana "julkisella paikalla", mutta minäkin pelkään, että menisin täysin lukkoon.

Kuvitelkaa tähän vielä ulostenäytteen ottaminen sairaalan käytävällä kaikkien ohikulkijoiden nähden. "On vähän ruuhkaa."

Ei ole terveydenhuollosta tuollaisia kokemuksia, että olisi minun asioita kailotettu. Apteekista sen sijaan on todella kiusallisia kokemuksia. Hain reseptilääkettä intiimiin vaivaan ja farmaseutti tiskin takana kyseli ja kailotti kaikki yksityiskohdat niin, että varmasti koko apteekki kuuli.

Vierailija kirjoitti:

Eikö millä tahansa vaivalla ole samanlaista hyshys-suojaa? Onko aivan sama, jos vieraat ihmiset kuulevat polvivaivanne tai vatsaongelmanne, mutta naistenvaivat ovat ehdottomasti salassapidettäviä, muita vaivoja saa huudella kun eihän sellaisilla niin väliä? Kaiken aikaa tässä tulee esille, että naisten se ja tämä on aivan kamalaa, mutta samalla tavalla muille kuulumatonta terveystietoa on selkävaivat, keuhkoputkentulehdus tai psoriasis ja myös miehillä.

Ei nyt taas oikein ymmärrä tätä asian esiintuomista. Ikäänkuin ongelma ei olisi se, että terveystiedot eivät pysy yksityisinä vaan se, että joku MIES näkee tai kuulee jotakin jossakin.

PITÄISI olla. Toki vaikka murtunut, kipsattu ranne näkyy odotusaulassa päällepäin toisin kuin gynekologinen vaiva tai psykoosi, mutta kaikki asiat, jopa se, että olet yksikön X asiakkaana, on yhtä lailla vaitiolovelvollisuuden alaista ja ansaitsee saman kunnioituksen. 

Olis kyllä hyvä, jos odotustiloihin saatais joku koodijärjestelmä. Voisi vain huutaa että "numero 56", ilman että  tarvitsee huutaa nimeltä. Tätä esim. julkkista hoitaessani olen miettinyt. Kamala olis huutaa käytävällä vaikka "Halosen Tarjaa". 

Kerran meidän potilastietojärjestelmä kaatui, ja aula oli täynnä ihmisiä, kiirekin olis ollut. Muistan vaan katsoneeni, että seuraavaksi on tulossa mies sukupuolitautiepäilyn vuoksi ja seuraavana keuhkokuume-epäily. Kumpikaan ei ollut mulle ennestään tuttu. Mietin pitkään että miten saan potilaan pyydettyä. Ei ehkä voinut huutaa että "se joka pelkää klamydiaa tulkoon seuraavana"... Katsoin sit sopivan ikäistä miestä silmiin ja kysyin että "olikohan sulla aika tähän klo 10:30?". 

t. lääkäri

Tuota, ei liity varsinaisesti asiaan, mutta oikeasti, onko joillekulle ongelma olla ihmisten ilmoilla "ilman minkäänlaista ehostusta ja kuvanmuokkausta"?

Eiootodellista.

Olin sairaalassa vierailulla tuttavan luona, ja kuulin kun yhdelle samassa huoneessa olevalle lääkäri kertoi ettei hänen syöpäänsä voida parantaa, oireita helpotetaan sen verran kun voidaan. Luulin että tällaiset tulokset kerrottaisiin yksityisemmin.

Eikö vähän kaikkialla ole jo kauan olleet ne ilmoittautumissysteemit, joista saa vuoronumeron eikä enää huudella ketään nimellä?

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä sairastaa yksin kotonakin jos ei JULKINEN terveydenhuolto nappaa.

No hitsit, kävin just Mehiläsessä ja ei se yksityisyys sielläkään toiminut. Ekana ilmottauduin tiskillä vuoronumeron kanssa, sit ohjattiin hoitajan tiskille joka oli käytävän varrella missä toimenpidehuoneita. Pääsin siihen ihan hetkessä. Siihen oli jonossa pari muutakin, jotka kuikuili mun takana kun kerroin kysyttäessä nimeni. Jostain syystä hoitaja kysyy: "millä asialla olitkaan" ja vielä kysyy että otettiinko jo se ja se tutkimus. Takana olijat muutaman metrin säteellä ja yrittävät näyttää siltä etteivät kuuntele.

Lähtiessäni mietin, että ehkä ilmoittautumistiskin tyyppi ei ehtinyt kirjoittaa saatetta loppuun tai sitten potilasohjelma takkuili tai jotain. Jos asiani olisi ollut intiimimpi, olisin tajunnut sanoa. Mutta en muutenkaan käytä terveydenhuoltoa paljoa, joten en kai osannut ajatella asiaa.

Intiimit vaivat ja jos mies kuulee. Jos se kuuleva mies on sellainen kuin edesmennyt isäni, joka olisi taatusti kertonut tutuille, että siellä sairaalassa oli joku eukko, jolla oli pillussa sellainen ja sellainen vaiva  - päälle paskaista naurua. Jos sillä olisi vaikka murtunut ranne, niin siitä ei irtoaisi mitään hauskaa.

Tämän vuoksi en mielelläni selosta ulkopuolisten miesten kuullen intiimejä vaivojani.

Nämä päivystys- ja sairaalaosastojärjestelyt on oma kysymyksensä, mutta ihan sillä äänen voimakkuudella voi osoittaa hienotunteisuutta. Niin lääkäri, hoitaja, kuin apteekkihenkilökuntakin. Sairaalassa en onneksi ole joutunut kovin montaa kertaa olemaan, mutta apteekissa joudun ostamaan reseptilääkkeitä usein. Enkä vain voi käsittää, miksi farmaseutin täytyy usein oikein korottaa ääntään. "Tuliko sitten vielä muuta tämän VENLAFAXININ lisäksi?" Ei mua nyt niin haittaa, onneksi Helsingissä on eri tilanne kuin jonkin pikkupaikkakunnan ainoassa apteekissa. Mutta vaikka sähköinen resepti on muutoin mahtava, tässä asioinnissa se on hankala. Ainakaan, kun on näitä farmaseutteja, jotka eivät osaa huomioida sitä äänen kovuuttaan. Itse toimisin nimenomaan niin, että tiskillä sanoisin sen lääkkeen nimen mahdollisimman hiljaisella äänellä ja sitten nämä "tarvitsetko pussia" ja muut vastaavat normaalilla puheäänellä.

Olen itse hoitaja ja kiinnitän asiaan päivittäin huomiota. Sanoisin että vika on sekä henkilökunnassa että toisissa potilaissa. Osa kolleegoistani kailottaa asioita, äänen volyymi ei muutu missään vaiheessa. Ja jos potilas kysyy asiaansa ja se jostain syystä turhauttaa hoitajaa kiireen keskellä, ratkaisuna on aina äänen korottaminen, ikään kuin tehostekeinona.

Kierron aikana koneet on jotakuinkin keskellä huonetta ja sit vaan yritetään puhua pelkästään yhden potilaan suuntaan, mutta todellisuudessa puhe kantaa kaikille muillekin yhtä hyvin.

Huomaan usein että potilaat tekevät hoitojaksostaan ikään kuin sosiaalisen tapahtuman. Oireita ja toipumisaikoja vertaillaan, kierron jälkeen kysytään lisätietoja uuden vieruskaverin asioista. Omia asioita halutaan puida ja välillä ollaan vähän liian uteliaita. Mua usein säälittää potilaat joista näkee että ei osaa olla yksinään, mutta myös ne jotka osaavat olla omissa oloissaan eivätkä saa rauhaa.

Näitä juttuja kun lukee niin tulee entistä iloisemmaksi siitä ettei levittele haarojaan lääkäreille. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Olin sairaalassa vierailulla tuttavan luona, ja kuulin kun yhdelle samassa huoneessa olevalle lääkäri kertoi ettei hänen syöpäänsä voida parantaa, oireita helpotetaan sen verran kun voidaan. Luulin että tällaiset tulokset kerrottaisiin yksityisemmin.

Kaverille kerrottiin puhelimessa (venäläisaksentilla murtaen) syöpädiagnoosi aamupäivällä ja lopuksi täysin poissatolalta olleelle ja hämmentyneessä shokissa olevalle ihmiselle toivotettiin "hyvää päivänjatkoa".

Kaikki huoneessa olijat saivat (tahtomattaan) jakaa uutisen koska puhelu kuului läpi kaikille huoneessa olijoille.

Olisi nyt lekuri edes sen verran voinut varmistaa ja kysäistä missä tilanteessa puhelimeen vastaaja oli ettei esimerkiksi liikenneruuhkassa, moottoritiellä tai neukkarissa odottamassa palaverin alkua täysmiehitetyn pöydän äärellä , kuten tässä ko tapauksessa.

Tämä tapaus tuli mieleen kun luin kuinka joku julkkis kiitteli kuinka hänelle oli lääkäri varovasti face-to-face tuonut rauhoitellen ja rohkaisten hänen syöpädiagnoosinsa ilmi.

Tuli hieman huvittunut olo, kun luin ketjua, vaikka vakavasta asiasta on kyse.  Ehdotus: Jos sairaalaosastot hankkisi nipun mustia huiveja ja puoli tusinaa kuulokkeita ja settiä kuljetettaisiin huoneesta toiseen lääkärinkierrolla. Hoitaja jakaa huivit ja kuullokkeet kaikille muille paitsi ei hänelle, jonka asioita ruoditaan ensin. Toiset potilaat sitovat huivit silmilleen ja kuulokkeet korvilleen. Sitä mukaa kun lääkärinkierto etenee laitetaan huivia ja kuulloketta seuraavalle :-))

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin ruokailemassa ja pöytääni sattui kaksi hoitoalan ihmistä. Juuri kun olin aloittamassa herkullista pihviäni, alkoi toinen puuskuttaa miten rankka päivä hänellä oli ollut. Jatkoi sitten kertomistaan, että oli niin vaikea pihtisynnytys, että meinasi kuolla sekä äiti että lapsi. "En meinannut millään saada otetta pihdillä ja veri lensi..."  Kuvailu jatkui hyvin vuolaasti ja yksityiskohtaisesti minun nieleskellessäni tyhjää lautanen edessäni.

Ja ei, nimiä ei todella mainittu! Menettävätköhän sairaalassa työskentelevät ihmiset jotenkin suhteellisuudentajunsa, mikä on sopivaa työn ulkopuolella ja mikä ei?

Sama vaiva joillain poliiseilla. Pitkään alalla olleilla tuntuu joskus vieraantuvan käsitys normaalielämästä ja tavallisista ihmisistä käytösnormeineen, ollaan töykeitä ja kohdellaan kaikkia potentiaalisina pahantekijöinä.

Jotkut hoitajat puolestaan puhuvat täysin estotta verieritteistä ja ysköksistä samassa pöydässä missä toiset saattavat nauttia jälkiruokakiisseliä.