Lue keskustelun säännöt.
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
Kommentit (3565)
Kellä tarvii temppuja....kellä ei!!
Nimimerkki:Ikiseisoja, intiaani nimeltä=Seisova Härkä 😜😝😛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti tyttö kirjoitti:
Seisoiko sulla? Olisin niin mielelläni polvistunut ja helpottanut oloasi punaisilla huulillani.
Jotenkin luulen, että sulla oli teräksenkova erektio. Sitä olisi ollut ihanaa kiusata ja viimein sua tyydyttää. Nielisin.
Kuulostaa kenties tuhmalta, mutta himot ne on minullakin ja haluan sut sänkyyni nyt. En pysty odottamaan.
Seisoi. Armottomasti.
Omin ❤
:DDDDDDDDDDFF
Se on kyllä jo Suuri Saavutus ja ~merkki~, kun miehellä seisoo!
Riippuu, tai siis ei riipu, vaan seisoo, tilanteesta. Joissakin tilanteissa mies taistelee erektiota vastaan, mutta se tulee silti, teräksenkovana ja todella isona. Pidättelystä huolimatta.
Mikä on imartelevampaa kuin miehen valtava stondis väärässä paikassa, väärään aikaan, sinun takiasi? (Lasken tähän miehet ja naiset)
En ole kelle vastasit, mutta kyllä se kutkuttaa, kun mies ei mahda mitään seisokilleen ja lihaisa miekka seisoo pystyssä, vaikka kuinka yrittäisi pidätellä erektiota (ei onnistu - olen mies myös).
Heteroilla ja meillä homoilla sama. Kun seisottaa, niin SEISOO.
Se on äärimmäisen kiihottavaa, kun mies saa erektion minun takia väärässä paikassa. Tuntuu niin halutulta ja ihanalta. Älkää miehet turhaan piilotelko niitä seisokkeja, etenkin jos tiedätte, että nainenkin on kiinnostunut / kiihottunut / rakastunut. Sen voi aina piilottaa painautumalla sitä halun kohdetta vasten (ainakin heteroilla)
T. Rakastunut nainen kevättä rinnoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti tyttö kirjoitti:
Seisoiko sulla? Olisin niin mielelläni polvistunut ja helpottanut oloasi punaisilla huulillani.
Jotenkin luulen, että sulla oli teräksenkova erektio. Sitä olisi ollut ihanaa kiusata ja viimein sua tyydyttää. Nielisin.
Kuulostaa kenties tuhmalta, mutta himot ne on minullakin ja haluan sut sänkyyni nyt. En pysty odottamaan.
Seisoi. Armottomasti.
Omin ❤
:DDDDDDDDDDFF
Se on kyllä jo Suuri Saavutus ja ~merkki~, kun miehellä seisoo!
Riippuu, tai siis ei riipu, vaan seisoo, tilanteesta. Joissakin tilanteissa mies taistelee erektiota vastaan, mutta se tulee silti, teräksenkovana ja todella isona. Pidättelystä huolimatta.
Mikä on imartelevampaa kuin miehen valtava stondis väärässä paikassa, väärään aikaan, sinun takiasi? (Lasken tähän miehet ja naiset)
En ole kelle vastasit, mutta kyllä se kutkuttaa, kun mies ei mahda mitään seisokilleen ja lihaisa miekka seisoo pystyssä, vaikka kuinka yrittäisi pidätellä erektiota (ei onnistu - olen mies myös).
Heteroilla ja meillä homoilla sama. Kun seisottaa, niin SEISOO.
Imartelevaa? Really?
Ette voi olla tosissanne.:DDDDDDDDDDFFDDDDDMulle se ei kyllä kerro yhtään mitään, jos miehellä seisoo.
Ja jos sillä seisoo "minun takiani" ts. haluaisi panna minua, ei sekään ole lähtökohtaisesti mitenkään imartelevaa, vaan täysin neutraali ja luonnollinen asia.
Olen nuori ja normaalin näköinen, normaalipainoinen nainen, joten tottakai suurinosa miehistä haluaisi/voisi (vähintään ajatuksen tasolla) panna minua.Siinä ei ole mitään hienoa ja ihmeellistä, se on vain biologiaa.
Aivan sama miten ihastunut olen ollut, mutta en koskaan ole ollut hämmästynyt tai pitänyt merkkinä yhtään mistään sitä, jos ja kun ihastuksen kohde on halunnut seksiä kanssani.
Se on lähtökohtainen oletus, että haluaa. Enkä ole koskaan kohdannut miestä, joka ei olisi halunnut.
Olen homomies, jolle vastasit. Joten tod.näk. olisin se eka mies, joka EI halua sekstata kanssasi. Onnittelen kuitenkin itseluottamuksestasi.
Vierailija kirjoitti:
Kellä tarvii temppuja....kellä ei!!
Nimimerkki:Ikiseisoja, intiaani nimeltä=Seisova Härkä 😜😝😛
Mmmm... härkä vielä? Uh
6.4.2017
Mielikuvat painuvat unohdukseen. Kevään nostattamissa tunnelmissa oli lopulta kysymys väärinkäsityksistä ja yleisen kalabaliikin seassa kuulluista seireenien kutsuista, joiden alkuperää ja syytä voi vain arvailla. Ranskattaren kanssa asiat ovat siinä pisteessä, että paikallinen aistien nirvana on tosiasia. Mietin jäämistä paikoilleni liikkumattomaksi, etten vahingossa karkoita taikuutta, jollaista en ole aikaisemmin, tai ainakaan pitkään aikaan, kokenut. Ranskatar paljastui yllättäen raittiiksi, mitä pidin aluksi vitsinä, mutta lahjaviinit kaadettuani kylpyhuoneen pesualtaaseen aloin keskittymään olennaiseen; eroottisuuteen. Tajunnan hämärtävä määrätietoinen ja keskittyvä eroottisuus. Jos joku niin hän, tuo aistikas, tumma, käheä-ääninen Pariisin kasvatti, saa minut paitsi virittymään tuntien rakastelusessioihin, myös siinä määrin päästäni pyörälle, että kolhin itseäni peilikaappeihin ja liesituulettimeen. Ajattelin hankkia minijääkaapin sängyn viereen ja alkaa asumaan sängyssä kuten tavalliset ihmiset asuvat koko asunnossaan.
Aika on ihmeellisesti hidastunut. Vanhojen merkkien mukaan Aither, Nyks ja Afrodite pitävät kokousta ja vilkuilevat aina välillä suuntaani. Se tekee olon hieman epämukavaksi, vaikka päätös onkin aina ollut vapauttava. Ehkä he pitävät minua lopulta jokseenkin harmittomana, vapaana sieluna.
- lumisten metsien mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä seksiketju tästä on tullut, kohta taas poistetaan. Menkää seksipalstalle!
Vierailija kirjoitti:
Mikä seksiketju tästä on tullut, kohta taas poistetaan. Menkää seksipalstalle!
No jotkut vatipäät on aivan mehuissaan, kun nähneet seisokin joskus jossain.
Yhdistävät sen ilmeisesti rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä seksiketju tästä on tullut, kohta taas poistetaan. Menkää seksipalstalle!
No jotkut vatipäät on aivan mehuissaan, kun nähneet seisokin joskus jossain.
Yhdistävät sen ilmeisesti rakkauteen.
Kyllä seksuaalinen halu on aika suuri osa rakastumista ja rakkautta. Eri asia sitten platoniset suhteet.
Mieheni seisokki saa yhä himot hyrräämään, mutta ehkä olen sitten poikkeus.
Terveisin,
Kolmen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä seksiketju tästä on tullut, kohta taas poistetaan. Menkää seksipalstalle!
No jotkut vatipäät on aivan mehuissaan, kun nähneet seisokin joskus jossain.
Yhdistävät sen ilmeisesti rakkauteen.
Kyllä mua ainakin kiihottaa minuun rakastunut mies, jolla on ongelmia piilottaa erektiotaan (jotenkin ihanaa ja hellyttävää ja kuumottavaa samaan aikaan). Ja juu, yhdistän sen rakkauteen. Naisen kiihottuminen ei onneksi ole niin näkyvää. Muuten olisikin aika piukat paikat...
Itsellä ainakin rakastumiseen liittyy aika todella kuuma seksuaalinen halu. Eikä se sammu ihan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoittaudun myös vatipääksi. Mehut ja mahlat virtaa! 💋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Jokainen joka tänne maailmaan syntyy, on tarkoitettu hengittämään ja elämään. Joskus kiintyminen, rimpuilu, kiintyminen, rimpuilu on tarkoitusta jostakin johonkin. <3 Älä lannistu. Elämä on joskus ihan hirveää ja rankkaa. Joskus se on mukavaakin.
Mun määräaika menee tänä vuonna umpeen.
Kirjoitin pian kymmenen vuotta sitten päiväkirjaani, että jos kymmenen vuoden päästä ei ole "mikään" muuttunut ja olo helpottanut, niin sitten saa luovuttaa.
Ja rehellisesti sanottuna en kymmenen vuotta sitten vielä edes tiennyt, kuinka suuri tuska voi olla.Eli eiköhän sitä saa jo luovuttaa, tai myöntää sen, ettei minusta ole tähän (elämään).
En usko, että kaikella mitä on mahtunut viimeiseen 15 vuoteen (ja se on muuten yli puolet elämästäni) on mitään tarkoitusta, ehkä olen tehnyt edellisessä elämässä jotain hirveän pahaa?
Uskon vain sen, ettei kaikkia ole tehty elämään.Minä uskoin joskus edellisiin elämiin, en usko enää. Kun lakkasin uskomasta, minulle valkeni tämä elämä aivan uudessa valossa.
Rakas ihminen, kuka oletkin, toivon koko sydämestäni että saisit sieluusi valoa ja tähän hetkeen toivoa, vaikka ihan pienen kimpaleen verran kerrallaan. <3
Kiitos.
En tosin aktiivisesti usko sielunvaellukseen, mutta onhan se yksi vaihtoehto.
Ja toisaalta sekin on karua, ettei millään ole mitään merkitystä ja satuin vaan syntymään paskaksi ihmiseksi joka sattumalta joutui tilanteisiin jotka tekee vielä paskemmaksi ja kaikki paha vaan eskaloituu sellaiseksi tuskaksi, ettei sen kanssa voi olla.Kuolema on helpotus, sen jälkeen ei ole enää mitään. Kaikki tuska loppuu siihen.
Siksi se on ihana, ei olisi enää tuskaa.
Se on oikeasti hirveätä.
Olen haudannut neljä läheistäni kuudessa vuodessa, ja olotilani on nykyisin jatkuvasti sellainen kuin niissä hetkissä, kun urut ja viulut soittivat ja arkkua vietiin.
En tajua, miksi kukaan käskee elää, jaksaisiko ne itse muka jos niillä olisi lähes jatkuvasti vuosia peräjälkeen sellainen olo?
Ja ajattelisiko ne, että pitää vaan jaksaa ku läheisiä muuten surettaa hetken jos kuolen?Kunpa jotenkin osaisin sinua lohduttaa <3
Onko sinulla mennyt toivo siitä, että tulisi päivä, jolloin sinulla olisi hyvä olla eikä se hautajaistunnelma -olo? Pystyisitkö vaikka kirjoittamaan tai muuten aukipurkamaan olotilaasi, sisäistä oloasi? Tai esim musiikin tms kautta?
Ei minua voi lohduttaa, mutta kiitos ajatuksesta kuitenkin.:)
Onhan niitä hyviä hetkiä, paljonkin, mutta tuska on niin suuri ja pitkittynyt, ettei hyvät hetket kokonaiskuvaa kompensoi.
Osaan kyllä nauttia niistä hetkistä silti, vaikka en niitä kokonaisuuden kannalta merkityksellisinä (enää) näekään.Kuuntelen joo musiikkia, pitäis päästä soittaan niin helpottais ehkä lisää.
Nykyiseen asuntoon ei mahdu.:(
Kyllä jotkut asiat hetkellisesti helpottaa, mutta hetket menettää merkitystä kun kokonaisuus on pielessä.Nyt vois lopettaa tän aiheen, tää on kuitenkin kaipausketju eikä nää liity asiaan ollenkaan.
Sun tuskan pitäisi päästä ulos. Voithan sä avata oman ketjun tälle, jos siltä tuntuu. Josko sit löytäisin sen, niin mä voisin tulla luoksesi sinne.
Mä oon ns. toivoton tapaus ja terminaalivaiheessa, siksi ajantuhlausta oikeastaan edes puhua enää.
Kaunis ajatus, että kaiken voisi parantaa ja puhuminen auttaisi, mutta todellisuus joskus toinen.En siis tarvitse omaa ketjua tai omaa mitään, sinnittelen aikani jne.
Tarkoitus ei ole olla tyly, tiedän että tarkoitat hyvää.Voiskohan hurtilla huumorilla päästä eteenpäin?
Ei, mutta toki huumori kuuluu elämään niin kauan kuin eletään.
En mä oo mitenkään vakava ihminen ja vello ankeudessa, mä oon oikeastaan enemmän sellanen ihmisten viihdyttäjä ja "iloinen", nauratan muita.
Sisällä on vaan se, ettei jaksa elää.Mutta pohdin tätä viime yön ja tajusin, mistä se väsymys ainakin osittain saattaa johtua.
Ku vaikka ois tapahtunut miten traumatisoivia asioita, niin ihminenhän on rakennettu niin, että mieli korjaa itseään ja ihmiset selviää tosi hirveistäkin asioista, mutta sitten jos jää emotionaalisesti yksin, niin voi olla jo vaikeampaa.
Mä oon lapsesta saakka huolehtinut muista, kuunnellut äidin ja sukulaisten murheet, terapioinu niitä ja se on jatkunut läpi elämän, "huollettavia" vain tullut lisää.
Eikä siinä mitään sinänsä, saan siitä jollain tapaa voimaa kun voin auttaa muita, mutta tarvisin sitä ehkä itsekin.
Siis vaikka käytännössä: jokainen mun ystävä on joskus tai useinkin romahtanut ja otan syliin, silitän, laulan jos se sitä ihmistä rauhoittaa jne.
Ja jos mulla on vaikeaa, en oikein osaa romahtaa muiden edessä ja joskus kun olen näiden ihmisten edessä itkenyt, niin saan sellasta "nyt vaan eteenpäin, sä oot älykäs susta voi tulla mitä vaan, sä oot niin niin vahva!"-tyyppistä olalle taputtelua ja tsemppausta, en lohtua.
Hyväähän ne tarkoittaa, mutta ehkä kaipaisin joskus samaa itselleni mitä annan muille.
Että nekin vois ottaa kainaloon ja silittää ja olla vaan hiljaa.
Mutta jostain syystä mun surullisiin tunteisiin suhtaudutaan etäisemmin, mikä on varmasti osittain oma vika, tai en tiedä.
Mussa vaan on joku vahvuuden stigma ja oletetaan, että se pärjää.
Ja vaikka olenkin läheisille sellanen emotionaalinen "äitihahmo", niin toisaalta moni ehkä jotenkin "pelkää" ja säikähtää jos romahdan, menee itse vähän paniikkiin.Ehkä oon rakentanut itselleni jo lapsesta saakka sellasta vankilaa, ja helposti jään yksin asioiden kanssa.
Tällä hetkelläkin on yksi tilanne päällä ja mietin useita kertoja päivässä sitä asiaa, itkettää sekin jne. (läheinen tekee kuolemaa), mutta en ole sanonut siitä kellekään (ystävälle siis, perhettä tämä koskee ja niitä olen tukenut kun ne on hädissään).
En tiedä, miksi en ole sanonut tästä omasta tilanteesta mitään, vaikka oon ihan paskana siitä.Jotenkin vaan semmonen, niinku ois imetty kuiviin.
Mietin myös, jos laittaisin lapsuuden naapurinpojalle, että tarvin tukea ja voisko se tulla käymään.
Ei olla nykyisin paljoa tekemisissä, mutta se on tuntenut mut aina, todistanut aivottomimmatkin tempaukseni ja tykkää musta silti.
Se on sellanen rauhallinen, turvallinen, lempeä ja tunteellinen, eli sen sylissä vois olla hyvä vollottaa.
En tiiä onko nolo laittaa sille viestiä, mutta tiiän, että se tulis vaikka oiski.
Ei se hylkäis mua ja se tietää, että mun sisällä on semmonen pieni lapsi joka itkee.Niin se vois auttaa jotain, jos sanoisin sille rehellisesti ja oisin vaan heikko.
Jos siitä jotenkin voimaantuis, kun pääsis purkaan tunteita jollekin.
Ja nimenomaan sellaselle, joka ei ala puhua kauheasti jotain ja neuvoa ja "tsempata", vaan on vaan siinä.Lisään nyt vielä, etten syyllistä ketään ja mulla on todella hyviä ja rakkaita ystäviä ja läheisiä, mä oon itse vaan rakentanut sen vankilan.
Ja ehkä vähän kans synnyin sellaseksi, koska olin jo lapsena se, jolle aikuisetkin avautui ja lohdutin ja hoidin muita.
Jota pidettiin jotenkin "vahvana ja viisaana", vaikka en oo kumpaakaan.No, lopetan nyt tän lörinän.:D
On tää ihan helpottavaa kirjottaa jonnekin näitä oloja.En tunne sinua, mutta jokin tässä liikuttaa nyt hyvin paljon. <3
Sinulla on hyvin samanlainen tie kuin minullakin on ollut.
Uskotko, että tästä voi nousta, minäkin olen päässyt ylös!
Joskus on vain romahdettava, että pystyy kasaantumaan uudestaan.
Soita sille pojalle, hän ymmärtää sinua parhaiten. <3
Pura tunteitasi, myös niitä haavoittuneita ja haavoittuvaisia.
Sinun on päätettävä tulla sieltä vankilasta ulos, murrettava sen vankilan kalterit.
Ja siihen tarvitset sen vahvuuden joka sisälläsi on.
Kaikesta tästä voi alkaa polku uuteen.
Joo, soitan sille.:)
Parempi just vaan soittaa, niin ei tarvi ees miettiä mitä sanoo, kun se kuulee heti ja tietää tulla.
Kun mä en kaipaa keskustelua, vaan nimenomaan vaan et vois päästää ne tunteet ulos sillee turvallisesti, romahtaa vaan ja joku on siinä.
Luulen, että se vois olla jopa TODELLA vapauttavaa.
Hetken jo mietin, että milloin kehtaan soittaa kun olen nukkunut huonosti ja ihan rumana ja tukka pörrössä ja tiskit altaassa, mutta sitten vaan päätin, että ihan sama.
Se ihminen on sitäpaitsi jo nähnyt mut ihan kaikenlaisena ja paljon nolommassakin kunnossa (ja itse kyllä itkenyt mulle), niin joo.
Teen sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moips! <3 Vaihdetaan sähkäreitä viikonloppuna. :)
<3<3<3<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti tyttö kirjoitti:
Seisoiko sulla? Olisin niin mielelläni polvistunut ja helpottanut oloasi punaisilla huulillani.
Jotenkin luulen, että sulla oli teräksenkova erektio. Sitä olisi ollut ihanaa kiusata ja viimein sua tyydyttää. Nielisin.
Kuulostaa kenties tuhmalta, mutta himot ne on minullakin ja haluan sut sänkyyni nyt. En pysty odottamaan.
Seisoi. Armottomasti.
Omin ❤
:DDDDDDDDDDFF
Se on kyllä jo Suuri Saavutus ja ~merkki~, kun miehellä seisoo!
Miten helposti miehellä siis noin niin kuin yleensä ottaen seisoo tai alkaa seisomaan? Mitä temppuja siihen tarvitaan? Laitetaan samalla terkkuja miehelle, niin pysyy asiassa.
Et ole tosissasi?!
Niillähän seisoo jo äitinsä kohdussa, ei tosin kiihotuksesta vaan refleksinä.Normaalilla miehellä siihen ei tarvita mitään ihmeellisiä temppuja, ja suuseksi on vain mukava lisämauste esileikkiin/seksielämään.
Aiemmin vastanneet antoivat vastauksen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä seksiketju tästä on tullut, kohta taas poistetaan. Menkää seksipalstalle!
No jotkut vatipäät on aivan mehuissaan, kun nähneet seisokin joskus jossain.
Yhdistävät sen ilmeisesti rakkauteen.
Tätä juuri hainkin: seisokin, biologisen ilmiön, rakkauden ja rakastumisen yhteyttä, kuviota ja yhtälöä.
Mielenkiintoista, millaisia ajatuksia juuri tämä ketju herättää ja kerää.
Vierailija kirjoitti:
6.4.2017
Mielikuvat painuvat unohdukseen. Kevään nostattamissa tunnelmissa oli lopulta kysymys väärinkäsityksistä ja yleisen kalabaliikin seassa kuulluista seireenien kutsuista, joiden alkuperää ja syytä voi vain arvailla. Ranskattaren kanssa asiat ovat siinä pisteessä, että paikallinen aistien nirvana on tosiasia. Mietin jäämistä paikoilleni liikkumattomaksi, etten vahingossa karkoita taikuutta, jollaista en ole aikaisemmin, tai ainakaan pitkään aikaan, kokenut. Ranskatar paljastui yllättäen raittiiksi, mitä pidin aluksi vitsinä, mutta lahjaviinit kaadettuani kylpyhuoneen pesualtaaseen aloin keskittymään olennaiseen; eroottisuuteen. Tajunnan hämärtävä määrätietoinen ja keskittyvä eroottisuus. Jos joku niin hän, tuo aistikas, tumma, käheä-ääninen Pariisin kasvatti, saa minut paitsi virittymään tuntien rakastelusessioihin, myös siinä määrin päästäni pyörälle, että kolhin itseäni peilikaappeihin ja liesituulettimeen. Ajattelin hankkia minijääkaapin sängyn viereen ja alkaa asumaan sängyssä kuten tavalliset ihmiset asuvat koko asunnossaan.
Aika on ihmeellisesti hidastunut. Vanhojen merkkien mukaan Aither, Nyks ja Afrodite pitävät kokousta ja vilkuilevat aina välillä suuntaani. Se tekee olon hieman epämukavaksi, vaikka päätös onkin aina ollut vapauttava. Ehkä he pitävät minua lopulta jokseenkin harmittomana, vapaana sieluna.
- lumisten metsien mies
Miksi laitat näitä tänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6.4.2017
Mielikuvat painuvat unohdukseen. Kevään nostattamissa tunnelmissa oli lopulta kysymys väärinkäsityksistä ja yleisen kalabaliikin seassa kuulluista seireenien kutsuista, joiden alkuperää ja syytä voi vain arvailla. Ranskattaren kanssa asiat ovat siinä pisteessä, että paikallinen aistien nirvana on tosiasia. Mietin jäämistä paikoilleni liikkumattomaksi, etten vahingossa karkoita taikuutta, jollaista en ole aikaisemmin, tai ainakaan pitkään aikaan, kokenut. Ranskatar paljastui yllättäen raittiiksi, mitä pidin aluksi vitsinä, mutta lahjaviinit kaadettuani kylpyhuoneen pesualtaaseen aloin keskittymään olennaiseen; eroottisuuteen. Tajunnan hämärtävä määrätietoinen ja keskittyvä eroottisuus. Jos joku niin hän, tuo aistikas, tumma, käheä-ääninen Pariisin kasvatti, saa minut paitsi virittymään tuntien rakastelusessioihin, myös siinä määrin päästäni pyörälle, että kolhin itseäni peilikaappeihin ja liesituulettimeen. Ajattelin hankkia minijääkaapin sängyn viereen ja alkaa asumaan sängyssä kuten tavalliset ihmiset asuvat koko asunnossaan.
Aika on ihmeellisesti hidastunut. Vanhojen merkkien mukaan Aither, Nyks ja Afrodite pitävät kokousta ja vilkuilevat aina välillä suuntaani. Se tekee olon hieman epämukavaksi, vaikka päätös onkin aina ollut vapauttava. Ehkä he pitävät minua lopulta jokseenkin harmittomana, vapaana sieluna.
- lumisten metsien mies
Miksi laitat näitä tänne?
Tuhannen taalan kysymys...
Jos teidän mielestä ei voi rakastaa ilman seksuaalista halua, niin himoitsette sitten varmaan lapsiannekin, sisaruksianne, äitiänne ja mummoanne yms. Hyi saakeli!
Hyvää nimpparia! Oot rakas! Aina.
Ketju on lukittu.
Imartelevaa? Really?
Ette voi olla tosissanne.:DDDDDDDDDDFFDDDDD
Mulle se ei kyllä kerro yhtään mitään, jos miehellä seisoo.
Ja jos sillä seisoo "minun takiani" ts. haluaisi panna minua, ei sekään ole lähtökohtaisesti mitenkään imartelevaa, vaan täysin neutraali ja luonnollinen asia.
Olen nuori ja normaalin näköinen, normaalipainoinen nainen, joten tottakai suurinosa miehistä haluaisi/voisi (vähintään ajatuksen tasolla) panna minua.
Siinä ei ole mitään hienoa ja ihmeellistä, se on vain biologiaa.
Aivan sama miten ihastunut olen ollut, mutta en koskaan ole ollut hämmästynyt tai pitänyt merkkinä yhtään mistään sitä, jos ja kun ihastuksen kohde on halunnut seksiä kanssani.
Se on lähtökohtainen oletus, että haluaa. Enkä ole koskaan kohdannut miestä, joka ei olisi halunnut.