Lue keskustelun säännöt.
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
Kommentit (3565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan ihmeessä tätä meidän kivaa peliä, jossa kumpikin esittää ettei edes huomaa toisen olemassaoloa. Menee työpäivät rattoisasti. Ei meistä kuitenkaan olisi koskaan tullutkaan mitään.
Miksikäs ei?
Koska olemassaolevat tosiasiat. Tunteet voivat sanoa mitä vaan, mutta se ei muuta sitä että jotkut asiat ei vain ole tarkoitettu tapahtuviksi. Vastasit muuten aika vanhaan kommenttiin. Olen jo ehtinyt surra/inhota/kaivata/katua/vihata ja nyt tavoitteena on unohtaa.Tietty aika vaikeaa, kun näkee töissä joka päivä. But I am getting there. Ja olen muuten mies.
Onko näistä tosiasioista keskusteltu yhdessä?
Ei ole keskusteltu oikeastaan mistään asioista yhtään mitään. Kumpikin on tehnyt vain omia johtopäätöksiä ja käyttäytynyt sen oletuksen mukaan. Aika iso pallo on sisälle kertynyt. .
Kerro nyt vielä että millaisia johtopäätöksiä olet itse tehnyt? Ja mistä olet nämä johtopäätökset vetänyt? Onko nainen antanut ymmärtää jotakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään juttuja :) no noita synkeitä juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Jokainen joka tänne maailmaan syntyy, on tarkoitettu hengittämään ja elämään. Joskus kiintyminen, rimpuilu, kiintyminen, rimpuilu on tarkoitusta jostakin johonkin. <3 Älä lannistu. Elämä on joskus ihan hirveää ja rankkaa. Joskus se on mukavaakin.
Mun määräaika menee tänä vuonna umpeen.
Kirjoitin pian kymmenen vuotta sitten päiväkirjaani, että jos kymmenen vuoden päästä ei ole "mikään" muuttunut ja olo helpottanut, niin sitten saa luovuttaa.
Ja rehellisesti sanottuna en kymmenen vuotta sitten vielä edes tiennyt, kuinka suuri tuska voi olla.Eli eiköhän sitä saa jo luovuttaa, tai myöntää sen, ettei minusta ole tähän (elämään).
En usko, että kaikella mitä on mahtunut viimeiseen 15 vuoteen (ja se on muuten yli puolet elämästäni) on mitään tarkoitusta, ehkä olen tehnyt edellisessä elämässä jotain hirveän pahaa?
Uskon vain sen, ettei kaikkia ole tehty elämään.Minä uskoin joskus edellisiin elämiin, en usko enää. Kun lakkasin uskomasta, minulle valkeni tämä elämä aivan uudessa valossa.
Rakas ihminen, kuka oletkin, toivon koko sydämestäni että saisit sieluusi valoa ja tähän hetkeen toivoa, vaikka ihan pienen kimpaleen verran kerrallaan. <3
Kiitos.
En tosin aktiivisesti usko sielunvaellukseen, mutta onhan se yksi vaihtoehto.
Ja toisaalta sekin on karua, ettei millään ole mitään merkitystä ja satuin vaan syntymään paskaksi ihmiseksi joka sattumalta joutui tilanteisiin jotka tekee vielä paskemmaksi ja kaikki paha vaan eskaloituu sellaiseksi tuskaksi, ettei sen kanssa voi olla.Kuolema on helpotus, sen jälkeen ei ole enää mitään. Kaikki tuska loppuu siihen.
Siksi se on ihana, ei olisi enää tuskaa.
Se on oikeasti hirveätä.
Olen haudannut neljä läheistäni kuudessa vuodessa, ja olotilani on nykyisin jatkuvasti sellainen kuin niissä hetkissä, kun urut ja viulut soittivat ja arkkua vietiin.
En tajua, miksi kukaan käskee elää, jaksaisiko ne itse muka jos niillä olisi lähes jatkuvasti vuosia peräjälkeen sellainen olo?
Ja ajattelisiko ne, että pitää vaan jaksaa ku läheisiä muuten surettaa hetken jos kuolen?Kunpa jotenkin osaisin sinua lohduttaa <3
Onko sinulla mennyt toivo siitä, että tulisi päivä, jolloin sinulla olisi hyvä olla eikä se hautajaistunnelma -olo? Pystyisitkö vaikka kirjoittamaan tai muuten aukipurkamaan olotilaasi, sisäistä oloasi? Tai esim musiikin tms kautta?
Ei minua voi lohduttaa, mutta kiitos ajatuksesta kuitenkin.:)
Onhan niitä hyviä hetkiä, paljonkin, mutta tuska on niin suuri ja pitkittynyt, ettei hyvät hetket kokonaiskuvaa kompensoi.
Osaan kyllä nauttia niistä hetkistä silti, vaikka en niitä kokonaisuuden kannalta merkityksellisinä (enää) näekään.
Kuuntelen joo musiikkia, pitäis päästä soittaan niin helpottais ehkä lisää.
Nykyiseen asuntoon ei mahdu.:(
Kyllä jotkut asiat hetkellisesti helpottaa, mutta hetket menettää merkitystä kun kokonaisuus on pielessä.
Nyt vois lopettaa tän aiheen, tää on kuitenkin kaipausketju eikä nää liity asiaan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan ihmeessä tätä meidän kivaa peliä, jossa kumpikin esittää ettei edes huomaa toisen olemassaoloa. Menee työpäivät rattoisasti. Ei meistä kuitenkaan olisi koskaan tullutkaan mitään.
Miksikäs ei?
Koska olemassaolevat tosiasiat. Tunteet voivat sanoa mitä vaan, mutta se ei muuta sitä että jotkut asiat ei vain ole tarkoitettu tapahtuviksi. Vastasit muuten aika vanhaan kommenttiin. Olen jo ehtinyt surra/inhota/kaivata/katua/vihata ja nyt tavoitteena on unohtaa.Tietty aika vaikeaa, kun näkee töissä joka päivä. But I am getting there. Ja olen muuten mies.
Onko näistä tosiasioista keskusteltu yhdessä?
Ei ole keskusteltu oikeastaan mistään asioista yhtään mitään. Kumpikin on tehnyt vain omia johtopäätöksiä ja käyttäytynyt sen oletuksen mukaan. Aika iso pallo on sisälle kertynyt. .
Kerro nyt vielä että millaisia johtopäätöksiä olet itse tehnyt? Ja mistä olet nämä johtopäätökset vetänyt? Onko nainen antanut ymmärtää jotakin?
Jospa sun tarttis tehdä aloite?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Jokainen joka tänne maailmaan syntyy, on tarkoitettu hengittämään ja elämään. Joskus kiintyminen, rimpuilu, kiintyminen, rimpuilu on tarkoitusta jostakin johonkin. <3 Älä lannistu. Elämä on joskus ihan hirveää ja rankkaa. Joskus se on mukavaakin.
Mun määräaika menee tänä vuonna umpeen.
Kirjoitin pian kymmenen vuotta sitten päiväkirjaani, että jos kymmenen vuoden päästä ei ole "mikään" muuttunut ja olo helpottanut, niin sitten saa luovuttaa.
Ja rehellisesti sanottuna en kymmenen vuotta sitten vielä edes tiennyt, kuinka suuri tuska voi olla.Eli eiköhän sitä saa jo luovuttaa, tai myöntää sen, ettei minusta ole tähän (elämään).
En usko, että kaikella mitä on mahtunut viimeiseen 15 vuoteen (ja se on muuten yli puolet elämästäni) on mitään tarkoitusta, ehkä olen tehnyt edellisessä elämässä jotain hirveän pahaa?
Uskon vain sen, ettei kaikkia ole tehty elämään.Minä uskoin joskus edellisiin elämiin, en usko enää. Kun lakkasin uskomasta, minulle valkeni tämä elämä aivan uudessa valossa.
Rakas ihminen, kuka oletkin, toivon koko sydämestäni että saisit sieluusi valoa ja tähän hetkeen toivoa, vaikka ihan pienen kimpaleen verran kerrallaan. <3
Kiitos.
En tosin aktiivisesti usko sielunvaellukseen, mutta onhan se yksi vaihtoehto.
Ja toisaalta sekin on karua, ettei millään ole mitään merkitystä ja satuin vaan syntymään paskaksi ihmiseksi joka sattumalta joutui tilanteisiin jotka tekee vielä paskemmaksi ja kaikki paha vaan eskaloituu sellaiseksi tuskaksi, ettei sen kanssa voi olla.Kuolema on helpotus, sen jälkeen ei ole enää mitään. Kaikki tuska loppuu siihen.
Siksi se on ihana, ei olisi enää tuskaa.
Se on oikeasti hirveätä.
Olen haudannut neljä läheistäni kuudessa vuodessa, ja olotilani on nykyisin jatkuvasti sellainen kuin niissä hetkissä, kun urut ja viulut soittivat ja arkkua vietiin.
En tajua, miksi kukaan käskee elää, jaksaisiko ne itse muka jos niillä olisi lähes jatkuvasti vuosia peräjälkeen sellainen olo?
Ja ajattelisiko ne, että pitää vaan jaksaa ku läheisiä muuten surettaa hetken jos kuolen?Kunpa jotenkin osaisin sinua lohduttaa <3
Onko sinulla mennyt toivo siitä, että tulisi päivä, jolloin sinulla olisi hyvä olla eikä se hautajaistunnelma -olo? Pystyisitkö vaikka kirjoittamaan tai muuten aukipurkamaan olotilaasi, sisäistä oloasi? Tai esim musiikin tms kautta?
Ei minua voi lohduttaa, mutta kiitos ajatuksesta kuitenkin.:)
Onhan niitä hyviä hetkiä, paljonkin, mutta tuska on niin suuri ja pitkittynyt, ettei hyvät hetket kokonaiskuvaa kompensoi.
Osaan kyllä nauttia niistä hetkistä silti, vaikka en niitä kokonaisuuden kannalta merkityksellisinä (enää) näekään.Kuuntelen joo musiikkia, pitäis päästä soittaan niin helpottais ehkä lisää.
Nykyiseen asuntoon ei mahdu.:(
Kyllä jotkut asiat hetkellisesti helpottaa, mutta hetket menettää merkitystä kun kokonaisuus on pielessä.Nyt vois lopettaa tän aiheen, tää on kuitenkin kaipausketju eikä nää liity asiaan ollenkaan.
Sun tuskan pitäisi päästä ulos. Voithan sä avata oman ketjun tälle, jos siltä tuntuu. Josko sit löytäisin sen, niin mä voisin tulla luoksesi sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan ihmeessä tätä meidän kivaa peliä, jossa kumpikin esittää ettei edes huomaa toisen olemassaoloa. Menee työpäivät rattoisasti. Ei meistä kuitenkaan olisi koskaan tullutkaan mitään.
Miksikäs ei?
Koska olemassaolevat tosiasiat. Tunteet voivat sanoa mitä vaan, mutta se ei muuta sitä että jotkut asiat ei vain ole tarkoitettu tapahtuviksi. Vastasit muuten aika vanhaan kommenttiin. Olen jo ehtinyt surra/inhota/kaivata/katua/vihata ja nyt tavoitteena on unohtaa.Tietty aika vaikeaa, kun näkee töissä joka päivä. But I am getting there. Ja olen muuten mies.
Onko näistä tosiasioista keskusteltu yhdessä?
Ei ole keskusteltu oikeastaan mistään asioista yhtään mitään. Kumpikin on tehnyt vain omia johtopäätöksiä ja käyttäytynyt sen oletuksen mukaan. Aika iso pallo on sisälle kertynyt. .
Kerro nyt vielä että millaisia johtopäätöksiä olet itse tehnyt? Ja mistä olet nämä johtopäätökset vetänyt? Onko nainen antanut ymmärtää jotakin?
Jospa sun tarttis tehdä aloite?
Itseäni myös kiinnostaa nuo mainitsemasi tosiseikat ja päätelmät.. Mistä tiedät toisen ajatukset jollei niistä ole keskusteltu?
Lapin kaunotarta ikävä. Toivon että sulla on kaikki hyvin. Harmi etten saa jakaa elämääni sun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, elämä kaatui päälle ja sukelsin hetkeksi, nyt taas pinnalla.
En vastannut kun olin vaan niin tyhjä, enkä saanut kirjoitettua mitään vaikka yritin.
Ja oli niin paha olo, etten saanut tsempattua itsestäni rentoa ja iloista hemmoa.Tällä viikolla en millään kerkeä nähdä, mutta laitan sulle ensi viikon maanantaina viestiä, ens viikolla kerkeän melkein mikä päivä vaan.
Ei sun tartte mun kanssa olla aina rento ja iloinen. Riität muutenkin.
Mutta tää yhteydenpito ja näkeminen alkaa olla nollan luokkaa, ja se ei riitä mulle, ikävä kyllä.
Ei se ole "riittämisestä" kiinni, en vaan itse halua että kukaan (muu kuin superhyperläheinen) näkee mua siinä tilassa.
En ylipäätään halua nähdä ketään seksi- ja/tai ihastushommiin liittyvää ihmistä muutoin kuin silloin, kun koen olevani kaikinpuolin "voimissani".Tää nyt ei ollut sulle sen tiedän, mutta vastasinpa kuitenkin, kun joku muu voi kokea samoin kuin minä.
Ahaa. Ja anna kun arvaan, kukaan ei pääse superhyperläheiseksi kanssasi. Etenkään seksi- ja/tai ihastushommiin liittyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pupu on kuollut, ei jaksanut enää leikkiä leikkejä
Eikä ole kuollut vielä. Pupu elää!!! Pupu on vain piilossa. Tiedän tämän.
Moikkelis! Aika kuluu liian nopeaan.... :I
Touhusin ja touhuan edelleen yhden vaikean tekstin kimpussa. :I
Peppuillaan kuitenkin aina välillä! <3
TEITKÖ UUDEN SÄHKÄRIN? <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, elämä kaatui päälle ja sukelsin hetkeksi, nyt taas pinnalla.
En vastannut kun olin vaan niin tyhjä, enkä saanut kirjoitettua mitään vaikka yritin.
Ja oli niin paha olo, etten saanut tsempattua itsestäni rentoa ja iloista hemmoa.Tällä viikolla en millään kerkeä nähdä, mutta laitan sulle ensi viikon maanantaina viestiä, ens viikolla kerkeän melkein mikä päivä vaan.
Ei sun tartte mun kanssa olla aina rento ja iloinen. Riität muutenkin.
Mutta tää yhteydenpito ja näkeminen alkaa olla nollan luokkaa, ja se ei riitä mulle, ikävä kyllä.
Ei se ole "riittämisestä" kiinni, en vaan itse halua että kukaan (muu kuin superhyperläheinen) näkee mua siinä tilassa.
En ylipäätään halua nähdä ketään seksi- ja/tai ihastushommiin liittyvää ihmistä muutoin kuin silloin, kun koen olevani kaikinpuolin "voimissani".Tää nyt ei ollut sulle sen tiedän, mutta vastasinpa kuitenkin, kun joku muu voi kokea samoin kuin minä.
Ahaa. Ja anna kun arvaan, kukaan ei pääse superhyperläheiseksi kanssasi. Etenkään seksi- ja/tai ihastushommiin liittyvä ihminen.
Pääse on vähän huono sanavalinta, kun en todellakaan mikään saalis ole, mutta kyllä joku on joskus "päässyt".
Tosin ne on platonisia ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, elämä kaatui päälle ja sukelsin hetkeksi, nyt taas pinnalla.
En vastannut kun olin vaan niin tyhjä, enkä saanut kirjoitettua mitään vaikka yritin.
Ja oli niin paha olo, etten saanut tsempattua itsestäni rentoa ja iloista hemmoa.Tällä viikolla en millään kerkeä nähdä, mutta laitan sulle ensi viikon maanantaina viestiä, ens viikolla kerkeän melkein mikä päivä vaan.
Ei sun tartte mun kanssa olla aina rento ja iloinen. Riität muutenkin.
Mutta tää yhteydenpito ja näkeminen alkaa olla nollan luokkaa, ja se ei riitä mulle, ikävä kyllä.
Ei se ole "riittämisestä" kiinni, en vaan itse halua että kukaan (muu kuin superhyperläheinen) näkee mua siinä tilassa.
En ylipäätään halua nähdä ketään seksi- ja/tai ihastushommiin liittyvää ihmistä muutoin kuin silloin, kun koen olevani kaikinpuolin "voimissani".Tää nyt ei ollut sulle sen tiedän, mutta vastasinpa kuitenkin, kun joku muu voi kokea samoin kuin minä.
Ahaa. Ja anna kun arvaan, kukaan ei pääse superhyperläheiseksi kanssasi. Etenkään seksi- ja/tai ihastushommiin liittyvä ihminen.
Pääse on vähän huono sanavalinta, kun en todellakaan mikään saalis ole, mutta kyllä joku on joskus "päässyt".
Tosin ne on platonisia ihmissuhteita.
Jonkun mielestä voit olla hyväkin saalis, halusit tai et. Ja se joku haluaisi varmasti oppia tuntemaan sinut myös niinä huonoina hetkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan ihmeessä tätä meidän kivaa peliä, jossa kumpikin esittää ettei edes huomaa toisen olemassaoloa. Menee työpäivät rattoisasti. Ei meistä kuitenkaan olisi koskaan tullutkaan mitään.
Miksikäs ei?
Koska olemassaolevat tosiasiat. Tunteet voivat sanoa mitä vaan, mutta se ei muuta sitä että jotkut asiat ei vain ole tarkoitettu tapahtuviksi. Vastasit muuten aika vanhaan kommenttiin. Olen jo ehtinyt surra/inhota/kaivata/katua/vihata ja nyt tavoitteena on unohtaa.Tietty aika vaikeaa, kun näkee töissä joka päivä. But I am getting there. Ja olen muuten mies.
Onko näistä tosiasioista keskusteltu yhdessä?
Ei ole keskusteltu oikeastaan mistään asioista yhtään mitään. Kumpikin on tehnyt vain omia johtopäätöksiä ja käyttäytynyt sen oletuksen mukaan. Aika iso pallo on sisälle kertynyt. .
Vielä kiinnostaa tässä teidän jutussa, että ette ole siis puhuneet juuri ollenkaan toisillenne mutta kuitenkin kummallakin on jotain tunteita ja teette niistä jotain johtopäätöksiä? Kerrotko vähän lisää tästä?
Mistä olet päätellyt että on jotain tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, elämä kaatui päälle ja sukelsin hetkeksi, nyt taas pinnalla.
En vastannut kun olin vaan niin tyhjä, enkä saanut kirjoitettua mitään vaikka yritin.
Ja oli niin paha olo, etten saanut tsempattua itsestäni rentoa ja iloista hemmoa.Tällä viikolla en millään kerkeä nähdä, mutta laitan sulle ensi viikon maanantaina viestiä, ens viikolla kerkeän melkein mikä päivä vaan.
Ei sun tartte mun kanssa olla aina rento ja iloinen. Riität muutenkin.
Mutta tää yhteydenpito ja näkeminen alkaa olla nollan luokkaa, ja se ei riitä mulle, ikävä kyllä.
Ei se ole "riittämisestä" kiinni, en vaan itse halua että kukaan (muu kuin superhyperläheinen) näkee mua siinä tilassa.
En ylipäätään halua nähdä ketään seksi- ja/tai ihastushommiin liittyvää ihmistä muutoin kuin silloin, kun koen olevani kaikinpuolin "voimissani".Tää nyt ei ollut sulle sen tiedän, mutta vastasinpa kuitenkin, kun joku muu voi kokea samoin kuin minä.
Ahaa. Ja anna kun arvaan, kukaan ei pääse superhyperläheiseksi kanssasi. Etenkään seksi- ja/tai ihastushommiin liittyvä ihminen.
Pääse on vähän huono sanavalinta, kun en todellakaan mikään saalis ole, mutta kyllä joku on joskus "päässyt".
Tosin ne on platonisia ihmissuhteita.Jonkun mielestä voit olla hyväkin saalis, halusit tai et. Ja se joku haluaisi varmasti oppia tuntemaan sinut myös niinä huonoina hetkinä.
Objektiivisesti ajateltuna en vain ole, sille en mitään voi jos joku on lyönyt päänsä betoniin.
Enkä halua päästää ketään repimään sisintäni ja käyttämään heikkouttani hyväksi, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan ihmeessä tätä meidän kivaa peliä, jossa kumpikin esittää ettei edes huomaa toisen olemassaoloa. Menee työpäivät rattoisasti. Ei meistä kuitenkaan olisi koskaan tullutkaan mitään.
Miksikäs ei?
Koska olemassaolevat tosiasiat. Tunteet voivat sanoa mitä vaan, mutta se ei muuta sitä että jotkut asiat ei vain ole tarkoitettu tapahtuviksi. Vastasit muuten aika vanhaan kommenttiin. Olen jo ehtinyt surra/inhota/kaivata/katua/vihata ja nyt tavoitteena on unohtaa.Tietty aika vaikeaa, kun näkee töissä joka päivä. But I am getting there. Ja olen muuten mies.
Onko näistä tosiasioista keskusteltu yhdessä?
Ei ole keskusteltu oikeastaan mistään asioista yhtään mitään. Kumpikin on tehnyt vain omia johtopäätöksiä ja käyttäytynyt sen oletuksen mukaan. Aika iso pallo on sisälle kertynyt. .
Vielä kiinnostaa tässä teidän jutussa, että ette ole siis puhuneet juuri ollenkaan toisillenne mutta kuitenkin kummallakin on jotain tunteita ja teette niistä jotain johtopäätöksiä? Kerrotko vähän lisää tästä?
Mistä olet päätellyt että on jotain tunteita?
Ja lisää miehelle kysymyksiä.. "ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi" liittyykö tähän kolmansia osapuolia tai kaapista tuloa, vai mikö voi kaataa homman jo ennen ensi liikettä?
Seisoiko sulla? Olisin niin mielelläni polvistunut ja helpottanut oloasi punaisilla huulillani.
Jotenkin luulen, että sulla oli teräksenkova erektio. Sitä olisi ollut ihanaa kiusata ja viimein sua tyydyttää. Nielisin.
Kuulostaa kenties tuhmalta, mutta himot ne on minullakin ja haluan sut sänkyyni nyt. En pysty odottamaan.
Seisoo kanki kovana...
Saat imeä sitä pitkään ja hartaasti !!
Sen jälkee bepa pystyy ja melaa mekkoon !!
Oikein reippain työnnöin... uuh...ooh..
Vierailija kirjoitti:
Seisoo kanki kovana...
Saat imeä sitä pitkään ja hartaasti !!
Sen jälkee bepa pystyy ja melaa mekkoon !!
Oikein reippain työnnöin... uuh...ooh..
"kevättä rinnassa" heh otapa ihan rauhassa
Jussi Imatralta... jäit mieleen viime kesältä. Tavattaisko taas kun terassikelit alkaa? Meidän romanssi jäi niiiin kesken. Oot ehkä elämäni rakkaus.
T. J stadista (kukka hiuksissa)
Vierailija kirjoitti:
Seisoo kanki kovana...
Saat imeä sitä pitkään ja hartaasti !!
Sen jälkee bepa pystyy ja melaa mekkoon !!
Oikein reippain työnnöin... uuh...ooh..
Tuo ei oikein naisena vetoa varsinaisesti. "Bepa pystyyn ja melaa mekkoon"? Ootko Cheek? Tai Axl? 😂
P.S. Ei välilyöntiä ennen huutomerkkiä, tai siis -merkkejä... Muutenkin teksti vähän niin ja näin. Mutta jos kanki ja kiima kovana niin minkäs tuolle voi. Veri virtaa penikseen. Oma käsi paras apu. 😘
Ketju on lukittu.
Moikkelis! Aika kuluu liian nopeaan.... :I
Touhusin ja touhuan edelleen yhden vaikean tekstin kimpussa. :I
Peppuillaan kuitenkin aina välillä! <3