Lue keskustelun säännöt.
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
Kommentit (3565)
Olen niin väsynyt ja surullinen. Olin käsittänyt kaiken ihan väärin. Ei ollut mitään suurempaa, vaikka luulin että oli. Kuinka tyhmä voi ihminen olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pinnalla ja missä oletuksissa? Ja nähtävästi sitten juurikin noin
Jos ei tiedä, ei voi kuin olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä mitä sanoa vai olla sanomatta, ja jos niistä keskusteltaisiin toisen ajatukset eivät varmaan miellyttäisi kuitenkaan
Mutta ilman keskustelua mistään ei tule mitään. Konfliktit kuuluvat suhteisiin, se nyt on vaan tosiasia. Puhu rehellisesti, niin minäkin tein. Se oli sitten ilmeisesti liikaa, olisi vaan pitänyt olla niinkuin ei mitään?
Ette selvästikään ole samalla sivulla.
Jos toinen ei halua keskustella, onko se sulle sopiva ihminen ylipäätään?Ja jos olette jossain suhteessa, niin eiköhän konfliktit hoideta kasvotusten eikä viesteillä.
Tietääkö se toinen olevansa "suhteessa"?Emme olekaan ja ei ole sopiva. No, ajattelin, että olemme jonkinlaisessa suhteessa, koska luulin, että olemme läheisiä. Mutta olinkin väärässä. No, ainakin voin alkaa tapailemaan muitakin, kerta tämä meidän juttu olikin näin kevyellä pohjalla.
Oletteko sopineet jotain, että olette suhteessa?
Joskus ajatukset ja oletukset eivät mene ollenkaan yksiin (toinen voi luulla, että ollaan "suhteessa" siinä missä toinen vähän hengailee), siksi niistä asioista kannattaisi jutella.
Oikeastaan ei kannattaisi tuhlata aikaa epämääräisiin, jos kerta suhteen haluat.
Sellaset miehet jotka haluaa kans, tekee sen kyllä teoillaan selväksi ja hakeutuu seuraan jatkuvasti jne.
Kauniita sanoja voi sanoa kuka vaan, mutta aidosti kiinnostunut ihminen näyttää sen teoillaan ja haluaa olla jatkuvasti lähellä.Ikävää tietysti, kun tunteet ja halut eivät kohtaa.
Ja pitäisi sen sulle se suoraan sanoa, siis viestillä vaikka.Kyllä! Tulee suoraan sanoa ja irl oikeassa elämässä. Sitä nimenomaan, muuten toinen voi ymmärtää tilanteen miten sattuu ja asiat jäävät ns auki. Asioita tulee opetella uskaltamaan sekä avaamaan että sulkemaan.
Voisitko olla käyttämättä lihavointia kiitos, viestisi huomataan kyllä muutenkin.
En voisi. Miksi täällä on lihavointi ja kursiivi myös?
Vierailija kirjoitti:
💔
Höh?!
Vierailija kirjoitti:
Olen niin väsynyt ja surullinen. Olin käsittänyt kaiken ihan väärin. Ei ollut mitään suurempaa, vaikka luulin että oli. Kuinka tyhmä voi ihminen olla?
Mitä on tapahtunut??? Suurempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.
Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Että voi keski-ikäinen nainen olla naiivi, luulisi, että aiempi elämä olisi opettanut, mutta ei. Älä luota kehenkään.
Et kai vaan ollut sekaantunut varattuun? Ja suhisuheja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä mitä sanoa vai olla sanomatta, ja jos niistä keskusteltaisiin toisen ajatukset eivät varmaan miellyttäisi kuitenkaan
Mutta ilman keskustelua mistään ei tule mitään. Konfliktit kuuluvat suhteisiin, se nyt on vaan tosiasia. Puhu rehellisesti, niin minäkin tein. Se oli sitten ilmeisesti liikaa, olisi vaan pitänyt olla niinkuin ei mitään?
Ette selvästikään ole samalla sivulla.
Jos toinen ei halua keskustella, onko se sulle sopiva ihminen ylipäätään?Ja jos olette jossain suhteessa, niin eiköhän konfliktit hoideta kasvotusten eikä viesteillä.
Tietääkö se toinen olevansa "suhteessa"?Emme olekaan ja ei ole sopiva. No, ajattelin, että olemme jonkinlaisessa suhteessa, koska luulin, että olemme läheisiä. Mutta olinkin väärässä. No, ainakin voin alkaa tapailemaan muitakin, kerta tämä meidän juttu olikin näin kevyellä pohjalla.
Oletteko sopineet jotain, että olette suhteessa?
Joskus ajatukset ja oletukset eivät mene ollenkaan yksiin (toinen voi luulla, että ollaan "suhteessa" siinä missä toinen vähän hengailee), siksi niistä asioista kannattaisi jutella.
Oikeastaan ei kannattaisi tuhlata aikaa epämääräisiin, jos kerta suhteen haluat.
Sellaset miehet jotka haluaa kans, tekee sen kyllä teoillaan selväksi ja hakeutuu seuraan jatkuvasti jne.
Kauniita sanoja voi sanoa kuka vaan, mutta aidosti kiinnostunut ihminen näyttää sen teoillaan ja haluaa olla jatkuvasti lähellä.Ikävää tietysti, kun tunteet ja halut eivät kohtaa.
Ja pitäisi sen sulle se suoraan sanoa, siis viestillä vaikka.Kyllä! Tulee suoraan sanoa ja irl oikeassa elämässä. Sitä nimenomaan, muuten toinen voi ymmärtää tilanteen miten sattuu ja asiat jäävät ns auki. Asioita tulee opetella uskaltamaan sekä avaamaan että sulkemaan.
Niin ja yleensä ei edes ole mitään tilannetta.
On vain ihmisiä, joiden tunteet ja halut eivät kohtaa ja ihmisiä, jotka jäävät roikkumaan kuvitelmiinsa, ihmisiä jotka nauttivat valtapelistä, ihmisiä jotka eivät osaa tuntea ja toiset tuntee sitten niidenkin edestä.Ihan oikeasti onnelliset ja kestävät ihmissuhteet syntyy kyllä omalla painollaan, ei tällaisista kuin tänne avaudutaan, ei niistä tule koskaan mitään.
Tänne kirjoitellaan lähinnä yksipuolisista rakkauksista, itsekin sitä teen.
Ja sehän se syy tänne onkin kirjoitella, kun tosielämässä ei mitään mahdollisuuksia ole.
Olet paljolti oikeassa tässä, mutta kyllä tänne myös kerrotaan rakkaudesta ja kaipauksesta, mikä on läsnä ja ihan käsinkosketeltavan todellista. Jotenkin on vaan mukava purkaa ajatuksiaan :)
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Jokainen joka tänne maailmaan syntyy, on tarkoitettu hengittämään ja elämään. Joskus kiintyminen, rimpuilu, kiintyminen, rimpuilu on tarkoitusta jostakin johonkin. <3 Älä lannistu. Elämä on joskus ihan hirveää ja rankkaa. Joskus se on mukavaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin väsynyt ja surullinen. Olin käsittänyt kaiken ihan väärin. Ei ollut mitään suurempaa, vaikka luulin että oli. Kuinka tyhmä voi ihminen olla?
Mitä on tapahtunut??? Suurempaa?
Niin, tarkoitin suuremmalla molemminpuolista rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Jokainen joka tänne maailmaan syntyy, on tarkoitettu hengittämään ja elämään. Joskus kiintyminen, rimpuilu, kiintyminen, rimpuilu on tarkoitusta jostakin johonkin. <3 Älä lannistu. Elämä on joskus ihan hirveää ja rankkaa. Joskus se on mukavaakin.
Mun määräaika menee tänä vuonna umpeen.
Kirjoitin pian kymmenen vuotta sitten päiväkirjaani, että jos kymmenen vuoden päästä ei ole "mikään" muuttunut ja olo helpottanut, niin sitten saa luovuttaa.
Ja rehellisesti sanottuna en kymmenen vuotta sitten vielä edes tiennyt, kuinka suuri tuska voi olla.
Eli eiköhän sitä saa jo luovuttaa, tai myöntää sen, ettei minusta ole tähän (elämään).
En usko, että kaikella mitä on mahtunut viimeiseen 15 vuoteen (ja se on muuten yli puolet elämästäni) on mitään tarkoitusta, ehkä olen tehnyt edellisessä elämässä jotain hirveän pahaa?
Uskon vain sen, ettei kaikkia ole tehty elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että voi keski-ikäinen nainen olla naiivi, luulisi, että aiempi elämä olisi opettanut, mutta ei. Älä luota kehenkään.
Kyllä löytyy luotettaviakin. Oletko törmännyt yhteen ja merkittävään epäluotettavaan? Jatka matkaa, hän ei ollut juuri se oikea. Paljon valoa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Jokainen joka tänne maailmaan syntyy, on tarkoitettu hengittämään ja elämään. Joskus kiintyminen, rimpuilu, kiintyminen, rimpuilu on tarkoitusta jostakin johonkin. <3 Älä lannistu. Elämä on joskus ihan hirveää ja rankkaa. Joskus se on mukavaakin.
Mun määräaika menee tänä vuonna umpeen.
Kirjoitin pian kymmenen vuotta sitten päiväkirjaani, että jos kymmenen vuoden päästä ei ole "mikään" muuttunut ja olo helpottanut, niin sitten saa luovuttaa.
Ja rehellisesti sanottuna en kymmenen vuotta sitten vielä edes tiennyt, kuinka suuri tuska voi olla.Eli eiköhän sitä saa jo luovuttaa, tai myöntää sen, ettei minusta ole tähän (elämään).
En usko, että kaikella mitä on mahtunut viimeiseen 15 vuoteen (ja se on muuten yli puolet elämästäni) on mitään tarkoitusta, ehkä olen tehnyt edellisessä elämässä jotain hirveän pahaa?
Uskon vain sen, ettei kaikkia ole tehty elämään.
Minä uskoin joskus edellisiin elämiin, en usko enää. Kun lakkasin uskomasta, minulle valkeni tämä elämä aivan uudessa valossa.
Rakas ihminen, kuka oletkin, toivon koko sydämestäni että saisit sieluusi valoa ja tähän hetkeen toivoa, vaikka ihan pienen kimpaleen verran kerrallaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Jokainen joka tänne maailmaan syntyy, on tarkoitettu hengittämään ja elämään. Joskus kiintyminen, rimpuilu, kiintyminen, rimpuilu on tarkoitusta jostakin johonkin. <3 Älä lannistu. Elämä on joskus ihan hirveää ja rankkaa. Joskus se on mukavaakin.
Mun määräaika menee tänä vuonna umpeen.
Kirjoitin pian kymmenen vuotta sitten päiväkirjaani, että jos kymmenen vuoden päästä ei ole "mikään" muuttunut ja olo helpottanut, niin sitten saa luovuttaa.
Ja rehellisesti sanottuna en kymmenen vuotta sitten vielä edes tiennyt, kuinka suuri tuska voi olla.Eli eiköhän sitä saa jo luovuttaa, tai myöntää sen, ettei minusta ole tähän (elämään).
En usko, että kaikella mitä on mahtunut viimeiseen 15 vuoteen (ja se on muuten yli puolet elämästäni) on mitään tarkoitusta, ehkä olen tehnyt edellisessä elämässä jotain hirveän pahaa?
Uskon vain sen, ettei kaikkia ole tehty elämään.Minä uskoin joskus edellisiin elämiin, en usko enää. Kun lakkasin uskomasta, minulle valkeni tämä elämä aivan uudessa valossa.
Rakas ihminen, kuka oletkin, toivon koko sydämestäni että saisit sieluusi valoa ja tähän hetkeen toivoa, vaikka ihan pienen kimpaleen verran kerrallaan. <3
Kiitos.
En tosin aktiivisesti usko sielunvaellukseen, mutta onhan se yksi vaihtoehto.
Ja toisaalta sekin on karua, ettei millään ole mitään merkitystä ja satuin vaan syntymään paskaksi ihmiseksi joka sattumalta joutui tilanteisiin jotka tekee vielä paskemmaksi ja kaikki paha vaan eskaloituu sellaiseksi tuskaksi, ettei sen kanssa voi olla.
Kuolema on helpotus, sen jälkeen ei ole enää mitään. Kaikki tuska loppuu siihen.
Siksi se on ihana, ei olisi enää tuskaa.
Se on oikeasti hirveätä.
Olen haudannut neljä läheistäni kuudessa vuodessa, ja olotilani on nykyisin jatkuvasti sellainen kuin niissä hetkissä, kun urut ja viulut soittivat ja arkkua vietiin.
En tajua, miksi kukaan käskee elää, jaksaisiko ne itse muka jos niillä olisi lähes jatkuvasti vuosia peräjälkeen sellainen olo?
Ja ajattelisiko ne, että pitää vaan jaksaa ku läheisiä muuten surettaa hetken jos kuolen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että yksinäisyydellä on tarkoitus.
Ettei kiinny kehenkään liikaa eikä kukaan kiinny minuun, silloin säilyy vapaus ja vapaus valita milloin lähtee.Toisia ei ehkä ole tehty elämään ja on parempi, ettei kukaan kiinny sellaiseen ihmiseen.
Jokainen joka tänne maailmaan syntyy, on tarkoitettu hengittämään ja elämään. Joskus kiintyminen, rimpuilu, kiintyminen, rimpuilu on tarkoitusta jostakin johonkin. <3 Älä lannistu. Elämä on joskus ihan hirveää ja rankkaa. Joskus se on mukavaakin.
Mun määräaika menee tänä vuonna umpeen.
Kirjoitin pian kymmenen vuotta sitten päiväkirjaani, että jos kymmenen vuoden päästä ei ole "mikään" muuttunut ja olo helpottanut, niin sitten saa luovuttaa.
Ja rehellisesti sanottuna en kymmenen vuotta sitten vielä edes tiennyt, kuinka suuri tuska voi olla.Eli eiköhän sitä saa jo luovuttaa, tai myöntää sen, ettei minusta ole tähän (elämään).
En usko, että kaikella mitä on mahtunut viimeiseen 15 vuoteen (ja se on muuten yli puolet elämästäni) on mitään tarkoitusta, ehkä olen tehnyt edellisessä elämässä jotain hirveän pahaa?
Uskon vain sen, ettei kaikkia ole tehty elämään.Minä uskoin joskus edellisiin elämiin, en usko enää. Kun lakkasin uskomasta, minulle valkeni tämä elämä aivan uudessa valossa.
Rakas ihminen, kuka oletkin, toivon koko sydämestäni että saisit sieluusi valoa ja tähän hetkeen toivoa, vaikka ihan pienen kimpaleen verran kerrallaan. <3
Kiitos.
En tosin aktiivisesti usko sielunvaellukseen, mutta onhan se yksi vaihtoehto.
Ja toisaalta sekin on karua, ettei millään ole mitään merkitystä ja satuin vaan syntymään paskaksi ihmiseksi joka sattumalta joutui tilanteisiin jotka tekee vielä paskemmaksi ja kaikki paha vaan eskaloituu sellaiseksi tuskaksi, ettei sen kanssa voi olla.Kuolema on helpotus, sen jälkeen ei ole enää mitään. Kaikki tuska loppuu siihen.
Siksi se on ihana, ei olisi enää tuskaa.
Se on oikeasti hirveätä.
Olen haudannut neljä läheistäni kuudessa vuodessa, ja olotilani on nykyisin jatkuvasti sellainen kuin niissä hetkissä, kun urut ja viulut soittivat ja arkkua vietiin.
En tajua, miksi kukaan käskee elää, jaksaisiko ne itse muka jos niillä olisi lähes jatkuvasti vuosia peräjälkeen sellainen olo?
Ja ajattelisiko ne, että pitää vaan jaksaa ku läheisiä muuten surettaa hetken jos kuolen?
Kunpa jotenkin osaisin sinua lohduttaa <3
Onko sinulla mennyt toivo siitä, että tulisi päivä, jolloin sinulla olisi hyvä olla eikä se hautajaistunnelma -olo? Pystyisitkö vaikka kirjoittamaan tai muuten aukipurkamaan olotilaasi, sisäistä oloasi? Tai esim musiikin tms kautta?
Tiivi ja Taavi rauhoittuu...
Tämä piti olla terveiset osio...
Ei mikään parisuhde terapia palsta !!
Vierailija kirjoitti:
Tiivi ja Taavi rauhoittuu...
Tämä piti olla terveiset osio...
Ei mikään parisuhde terapia palsta !!
Ihmistä ei voi jättää yksin tuollaisten noin suurien asioiden kanssa pyöriskelemään. Sydän voi joskus kummallisissa tilanteissa huutaa apua, vaikka sitä ei kaikki kuulisivatkaan ja paikka olisi vaikka kaipausketju. Mut seuraavan kerran josko vaikka omaa ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu tuommosia please
Ai minkälaisia ei saa puhua??? Tipuin kärryiltä.
Ketju on lukittu.
Niin ja yleensä ei edes ole mitään tilannetta.
On vain ihmisiä, joiden tunteet ja halut eivät kohtaa ja ihmisiä, jotka jäävät roikkumaan kuvitelmiinsa, ihmisiä jotka nauttivat valtapelistä, ihmisiä jotka eivät osaa tuntea ja toiset tuntee sitten niidenkin edestä.
Ihan oikeasti onnelliset ja kestävät ihmissuhteet syntyy kyllä omalla painollaan, ei tällaisista kuin tänne avaudutaan, ei niistä tule koskaan mitään.
Tänne kirjoitellaan lähinnä yksipuolisista rakkauksista, itsekin sitä teen.
Ja sehän se syy tänne onkin kirjoitella, kun tosielämässä ei mitään mahdollisuuksia ole.