Lue keskustelun säännöt.
Olenko sosiopaatti/psykopaatti tms.?
03.03.2017 |
Minulla on ollut koko elämäni vaikeuksia saada ja ylläpitää ihmissuhteita, vaikka minulla muutama läheinen ystävä onkin. Lapsuuden perheeni kanssa viihdyn kuitenkin ylivoimaisesti eniten; olen täysin rento sisarusteni ja vanhempieni seurassa ja luemme melkein toistemme ajatuksia ja meillä on aina hauskaa yhdessä :)
Mutta, kuten sanoin, muiden ihmissuhteiden kanssa on ollut vähän niin ja näin. Lapsenakin tulin paremmin toimeen opettajien kanssa kuin ikätovereideni kanssa. TET-paikan saaminenkin oli jumalattoman työn ja tuskan takana, ja lopulta sainkin paikan ystäväni tädin kautta. Kukaan ei tuntunut haluavan minua, vaikka olin kohtelias ja ystävällinen luokan hikari, joka ei satuttaisi kärpästäkään. Miessuhteissakaan ei ole koskaan ollut onnea, käteen on jäänyt vain muutama yhden yön pano, jotka ovat vain hilanneet itsetuntoani entistä alemmas. Työpaikkaakaan en tunnu saavan, ja opintojen aikana palkattomien harjoitteluidenkin saaminen oli helvetin vaikeaa. En ymmärrä!
Jopa lähikaupan kassalla huomaan saman ilmiön kerta toisensa jälkeen: menen kassalle, tervehdin iloisesti myyjää, maksan ostokseni, kiitän kuitista ja menen pakkaamaan ostokseni. Tässä vaiheessa kassamyyjä menee AINA muualle hääräilemään, jos takanani ei ole muita asiakkaita, jotta hänen ei tarvitse jäädä "kiusalliseen" hiljaisuuteen kanssani. Ymmärtäisin tämän, jos nämä kaupan kassat tekisivät joka välissä tätä samaa, eli hiljaisena hetkenä menevät esim. järjestelemään hyllyjä, mutta EI. Tätä tapahtuu vain ja ainoastaan minun kohdallani. Olen seurannut kauppaan mennessääni, että miten kassamyyjä reagoi muiden yksittäisten ostajien jälkeen, ja olen huomannut, että se kyseinen myyjä ei lähde kassalta kenenkään muun ostajan kohdalla, mutta sitten kun minä pölähdän paikalle, niin kassa lähtee lipettiin kun alan pakkailemaan ostoksiani.
Onko minussa siis jotain, joka viestii muille ihmisille, että olen sosiopaatti?! Kertokaa nyt joku, että en ole hullu...
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis saanut sosiopaatin leiman joltakin sinua tutkineelta alan asiantuntijalta?
En, kun juuri sitähän minä kysyn, että voisinko olla joku sosiopaatti, kerran tunnun olevan niin luotaantyöntävät ihmisten mielestä. Luin joskus jonkun artikkelin, jossa sanottiin, että ihmiset vaistoavat psykopaatit, joten olen alkanut pelkäämään että minä olen psykopaatti..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaattien ja sosiopaattien ominaisuuksiin kuuluu, että he ovat toisten mielestä viehättäviä, joten heitä ei helposti tunnista. Samoin sosiopaatit ja psykopaatit ovat niin supliikkeja tyyppejä, että he eivät jää ilman työpaikkaa, päinvastoin heillä on kulissit kunnossa. Joten kertomasi perusteella vapauttaisin sinut tästä leimasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis saanut sosiopaatin leiman joltakin sinua tutkineelta alan asiantuntijalta?
En, kun juuri sitähän minä kysyn, että voisinko olla joku sosiopaatti, kerran tunnun olevan niin luotaantyöntävät ihmisten mielestä. Luin joskus jonkun artikkelin, jossa sanottiin, että ihmiset vaistoavat psykopaatit, joten olen alkanut pelkäämään että minä olen psykopaatti..
ap
Juttusi eivät vaikuta sosiopaatin eivätkä psykopaatin jutuista, joten syy on varmaan muussa.
Etkö pidä itsestäsi? Senkin nimittäin huomaa yleensä ulospäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis saanut sosiopaatin leiman joltakin sinua tutkineelta alan asiantuntijalta?
En, kun juuri sitähän minä kysyn, että voisinko olla joku sosiopaatti, kerran tunnun olevan niin luotaantyöntävät ihmisten mielestä. Luin joskus jonkun artikkelin, jossa sanottiin, että ihmiset vaistoavat psykopaatit, joten olen alkanut pelkäämään että minä olen psykopaatti..
ap
Juttusi eivät vaikuta sosiopaatin eivätkä psykopaatin jutuista, joten syy on varmaan muussa.
Etkö pidä itsestäsi? Senkin nimittäin huomaa yleensä ulospäin?
Niin ehkä vika on sitten tosiaan siinä, että en pidä itsestäni. Olen ruma, työtön ja miehetön luuseri. Eihän kukaan halua olla tällaisen ihmisen seurassa, ehkä se sitten tosiaan karkottaa muut ympäriltäni.
ap
Samaa mieltä edellisten kanssa. Psykopaatit ja sosiopaatit eivät tarkkaile omaa käytöstään tuolla tavalla pohtien, heiltä puuttuu kaikki kriittisyys itseään kohtaan. He vain porskuttavat menemään ja ovat näennäisesti ylpeitä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekeskeisyys voi häiritä ihmisiä lähelläsi.
Katsot muita vain peilaten heitä itseesi ja minuuteesi.
Eikö sinua milloinkaan kiinnosta, mitä muille kuuluu?
Etkö ole utelias muiden ihmisten tunteista ja asioista?
Kun on kiinnostunut muista, kyselee ja onnittelee, ottaa osaa, neuvoo ja pyytää seuraksi, muut huomaavat että he kiinnostavat ja haluavat avautua ja olla sinun seurassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et todellakaan kuulosta yhtään sosio- tai psykopaatilta. Jos nyt jotain diagnoosia "haluat" itsellesi arvuutella, niin ennemminkin sinulla voisi olla piirteitä estyneestä persoonallisuushäiriöstä (Google löytää.)
Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivät usein vetäytyvät omiin oloihinsa tai lemmikkieläinten seuraan - ja yleensä viihtyvät niin oikeinkin hyvin.
Liika yksinolo voi yksinkertaisesti saada mieleen outoja luuloja ja pelkoja, joita useimmilla meillä alitajunta silloin tällöin pompsauttaa pintaan. Yksin ollessa niitä vain alkaa pohtia liikaa, ja ne saattavat saada liikaa valtaa mielessä. En ollenkaan usko, että kaupan kassat käyttäytyvät sinua kohtaan toisin kuin muiden asiakkaiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeisyys voi häiritä ihmisiä lähelläsi.
Katsot muita vain peilaten heitä itseesi ja minuuteesi.
Eikö sinua milloinkaan kiinnosta, mitä muille kuuluu?
Etkö ole utelias muiden ihmisten tunteista ja asioista?
Kun on kiinnostunut muista, kyselee ja onnittelee, ottaa osaa, neuvoo ja pyytää seuraksi, muut huomaavat että he kiinnostavat ja haluavat avautua ja olla sinun seurassasi.
En ikinä soita kenellekään "huvikseen" kuulumisia kysellen, ellei minulla ole jotain käytännön asiaa, mutta tämä johtuu siitä että tykkään mieluummin nähdä kasvotusten. Ja kyllä minä onnittelen silloin kun on onnittelun aihetta (synttärit, häät, lapsen syntymä yms.) ja otan osaa myös (esim. jonkun kuolema) ja olen empaattinen jos joku on esim. kipeänä tai stressaantunut. Mutta vaikka olen mielestäni kiva ihminen, niin silti en osaa ehdotella uusille tuttavuuksille että nähtäisiin tai tehtäisiin jotain kivaa, koska olen saanut niin paljon pakkeja että en uskalla enää yrittää. Siksi en saa luotua pysyviä ihmissuhteita. Olen aina vain varavaihtoehto muille ihmisille, ja minun seurani kelpaa ainoastaan, jos ketään muuta ei ole tarjolla. Samoin minun seurani kelpaa, jos minulta halutaan palveluksia. Siksi koen että en saa enää ihmissuhteista mitään irti, koska se on jatkuvaa antamista eikä koskaan saamista.
ap
Oletko siis saanut sosiopaatin leiman joltakin sinua tutkineelta alan asiantuntijalta?