Milloin tajusit, ettei ystäväsi/kaverisi välitä mitä sinulle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi joskus niin, että oltiin kaveriporukalla ulkomailla ja lähdettiin kerran baariin vähän pidemmälle. Juttelin baarissa pitkään yhden tyypin kanssa ja jossain vaiheessa aloin sitten etsiä kavereita, kun kello oli sen verran paljon, että baari menisi kohta kiinni. No, kavereita ei löytynyt mistään, vaan olivat lähteneet aikaisemmin mitään sanomatta. Siinä vaiheessa tajusin, että emme todellakaan ole kavereita.

Menitte siis kaveriporukalla baariin ja sinä päätit unohtaa heidät koko illaksi? Ei mikään ihme, että he häippäsivät kun ei seura kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi joskus niin, että oltiin kaveriporukalla ulkomailla ja lähdettiin kerran baariin vähän pidemmälle. Juttelin baarissa pitkään yhden tyypin kanssa ja jossain vaiheessa aloin sitten etsiä kavereita, kun kello oli sen verran paljon, että baari menisi kohta kiinni. No, kavereita ei löytynyt mistään, vaan olivat lähteneet aikaisemmin mitään sanomatta. Siinä vaiheessa tajusin, että emme todellakaan ole kavereita.

Mä menin joskus kavereiden kanssa baariin ja yksi meistä oli kiinnostuneempi etsimään miestä kuin olemaan tyttöporukassa. Jutteli koko illan yhden miehen kanssa eikä viihtynyt naisporukassamme. Jätimme hänet viihtymään itse valitsemassaan seurassa.

Silloin kun tajusin millainen marttyyri hän on ja kyselee miltä joku asia tuntuu vain, jotta saisi aiheen vuodattaa omia asioitaan.

Pikku hiljaa kaikki ystävyyssuhteet tuntuvat menevän siihen, että vaan sillä toisella on tärkeää asiaa, puhumme toisen elämästä. Tai siis toinen puhuu ja minä kuuntelen.

Omassa elämässäni oli meneillään vaikka mitä, mutta en ole draamakuningatar, en levittele elämääni netissä yms. Minuun pitää todella tutustua, ja lopulta aina huomaan että ei muita kiinnosta. Vain ne omat jutut kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi joskus niin, että oltiin kaveriporukalla ulkomailla ja lähdettiin kerran baariin vähän pidemmälle. Juttelin baarissa pitkään yhden tyypin kanssa ja jossain vaiheessa aloin sitten etsiä kavereita, kun kello oli sen verran paljon, että baari menisi kohta kiinni. No, kavereita ei löytynyt mistään, vaan olivat lähteneet aikaisemmin mitään sanomatta. Siinä vaiheessa tajusin, että emme todellakaan ole kavereita.

Mä menin joskus kavereiden kanssa baariin ja yksi meistä oli kiinnostuneempi etsimään miestä kuin olemaan tyttöporukassa. Jutteli koko illan yhden miehen kanssa eikä viihtynyt naisporukassamme. Jätimme hänet viihtymään itse valitsemassaan seurassa.

Meillä, kaikki 4 sinkkua. Oltiin Kanarialla baarissa ja 1 löysi joka ilta miehiä. Vietti baarissa iltaa heidän kanssa. Ekalla kerralla yritin tunnin verran sanoa lähdemme , vastasi koko ajan kohta kohta.

Seuraavana päivänä sanoin juttele ihmisten kanssa, tanssi, pussaile, mutta kun me lähdetään, me lähdetään. Sanon kerran ja lähdemme siitä vartin päästä.

Tuolla vaan vietetään aikaa. Ei sieltä tulevia puolisoita löydetä.

Joten keskustelun jälkeen kävin aina kertomassa lähdemme vartin päästä ja myös lähdimme. Joskus tuli mukaan ja joskus ei. Tai 1 kerran ei tullut mutta kun taksi olikin niin kallis, muilla kerroilla tuli.

Muutti eikä kertonut uutta osoitettaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama, eli tajusin mun olevan ainoa, joka pitää yhteyttä joten lopetin sen ja mietin, että kyllä ne kaverit ottaa sitten yhteyttä, kun mua kaipaavat. No, ei ole kaivanneet vuoteen.

Se siitä sitten.

Samma här! Kävin vierasilla kotona ja työpaikallakin piipahdin silloin tällöin, mutta kaveri ei ole kertaakaan edes tekstaria laittanut. Lopetin itsekin kaiken yhteydenpidon yli vuosi sitten.