Kuinka paljon voi oikeastaan tehdä oman pään mukaan
Kun etenkin parisuhteessa pitää koko ajan huomioida toinen , miten oman pään ajatuksille jää tilaa jos koko ajan pitää miettiä vaikka minun pitää olla kotona viideltä kun puoliso haluaa ruokaa, minun pitää miettiä lomani toisen mukaan ja ajatella etten pääse mihinkään kun puolisokaan ei voi ottaa lomaa.
Kun kaikkeen liittyy aina joku muu niin miten ylipäätään voi suunnitella elämäänsä.
Jos haluaisi vaikka ulkomaille opiskelemaan , niin ei voi lähteä kun pitäisi miettiä, mitä puoliso sitten tekee.
Ja töistä ei voi ottaa sapatti vapaata kun puolisi ei halua.
Eli käytännössä mitään asiaa ei voi päättää kysymättä joltain muuta kuin kaupassa käydessä.
Kommentit (7)
Jos puolison huomioonottaminen päätöksissä ahdistaa, silloin on parasta pysyä sinkkuna. On myös vaihtoehtona seurustella ja tapailla, mutta asua erillään ja viettää paljon aikaa erillään myös vapaa-ajalla. Ihan oma päätös on sekin, millaisen parisuhteen itselleen haluaa.
Jokainen parisuhde on erilainen. Parisuhteen ei pitäisi olla vankila vaan tuoda lisää hyviä asioita sen osapuolien elämään.
Kumppani on kuitenkin useille hyvä asia. On joku läheinen ihminen, jonka kanssa miettiä elämän käänteitä.
Sä et nyt ole tainnut vielä oikein ymmärtää tätä parisuhde-juttua. Ei toisen mielipiteen kuunteleminen tarkoita, että se on ainoa totuus. Jos puoliso haluaa syödä viideltä, niin sitten keskustellaan siitä, kuka laittaa ruuan. Jos sinä haluat ulkomaille opiskelemaan, niin sinä voit läheteä sinne, puoliso voi toki puolestaan loukkaantua siitä kun hylkäät hänet. Kompromisseja kultaseni, molemmin puolin.
Tuntuu jotenkin, että.olen vankilassa omien ajatusteni kanssa.
En tunne itseäni sellaiseksi joka määrää omista tekemisistään.
Tuntuu, että minulle on pakkosyötetty erilaisia ajatusmalleja, kuten kun et käy töissä, sinulka ei ole rahaa, kun et tee kuten puoliso haluaa sinulla ei ole puolisoa.
Teen kaiken ikään kuin jonkun muun sanelemana ja ne ajatukset kiertävät päässä koko ajan niin etten saa rauhaa.
Olen jotenkin pakottautunut sellaiseen muottiin, että jos en nyt ma mene töihin minulla ei ole rahaa.
Ja en enää tiedä kuka ohjaa minua. En osaa sanoa töissä milloin haluan lomaa kun kaikki pitää kysyä mieheltä ja työnantajan suhteeb taas painin siinä, että saanko lomaa.
En siis osaa ajatella mitään itse kun tuntuu että mieleni lyttää joko puoliso tai työpaikka.
Sitä pitää vaan parisuhteessakin ottaa se oma tilansa. Aikuinen ihminen saa itsekin ruokansa viideltä. Laitat vaikka viestin jos suunnitelma on päivän aikana muuttunut.
Lisääpä tuohon ongelmakenttään vielä lapsi tai pari, ne pitää ihan aiukusten oikeesti hakea tarhasta silloin kun on sovittu.
Parisuhteessakaan ei pidä koko ajan huomioida vain toista ja elää vain sen parisuhteen kautta. Parisuhde täydentään sen arjen ja parisuhteessakin saa olla itsekäs.
Kai se puoliso osaa itsekin ruokansa laittaa viideltä? Miksi sinä et voisi lähteä matkalle jonnekin, jos puolisolla ei ole lomaa? Kyllä meillä matkustellaan myös ilman puolisoa (kumppania). Isoja päätöksiä ei vielä ole tarvinnut tehdä, mutta jos haluaisin mennä ulkomaille muutamaksi viikoksi tai jopa kuukaudeksi vaihtoon, niin en usko että mies asettuisi esteeksi.
Oletkohan ihan itse omassa mielessäsi luonut tuollaisia esteitä vapaudelle?