Kosin avokkia, alkoi itkeä ja vastasi että ei voi mennä kanssani naimisiin koska on miettinyt jo vähän aikaa eroa ja että ei enää rakasta minua

Vierailija kirjoitti:

Hän laittoi mulle viime yönä pitkän viestin jota en pystynyt vielä lukemaan loppuun, mutta siinä oli jotain että tietää tehneensä väärin ja että on satuttanut ja että olisi pitänyt sanoa aiemmin. Mutta että siksi ei saanut sanottua kun meillä oli kuitenkin ihan hyvä suhde ja että olen hyvä ihminen ja vika on enemmän hänessä jne jne... Enpä tiedä eikös tuo ole juuri sitä bullshittiä mitä aina sanotaan. En vaan pysty koko juttua ymmärtämään vielä. Siis että kaikki on ohi. Tekisi kyllä mieli vetää pää täyteen, mutta isäni on alkoholisti ja tiedän että se ei auta pitemmän päälle, vaan mutkistaa vaan asioita. 

Miten kauan kestää, että tästä pääsee yli? Tuntuu fyysisesti pahalta. Oksettaa ja heikottaa. Onko normaalia että haluaa että tämä sohva nielaisisi ja katoaisin vaan. 

Ap

Mieleeni tuli ensimmäisenä, että eksäsi on ihastunut uuteen ja kelasi uudestaan suhteenne päässään. Näin käy aika usein, valitettavasti.

Voimia sinne!

Aika auttaa, vaikka se klisee onkin. Vuoden päästä saattaa jo näyttää maailma ihan erilaiselta.

Jotenkin tuntuu että haluan päästä täältä äitini luota pois, mutta en tiedä minne menisin... Ei tässä muuten mitään, mutta haluaisin olla vain yksin ja äiti hössöttää ja yrittää jutella ja tuputtaa koko ajan jotain. Haluaisin olla rauhassa vain. Tekisi mieli muuttaa johonkin erämaamökkiin ja erakoitua sinne. Poissa kaikesta tästä. Tai vaikka kuuhun. 

Ja olen miettinyt niin paljon sitä että onko avokillani joku toinen. Ajatus tuntuu kamalalta. Niin kuin joku löisi ilmat pihalle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän sama tilanne. Ero tuli täysin puskista, tosin oltiin vasta muuttamassa yhteen, ei kihloihin menossa, mutta siitäkin oli kyllä ollut puhetta. Itse asiassa siitä oli puhetta neljä päivää ennen eroa, jolloin käytiin myös katsomassa tulevaa kotia. Seuraavalla viikolla mies jätti ja kuulemma jo pitkään miettinyt että suhde ei ole tasainen. Kuulemma parempi kaikille näin, yritä nyt ymmärtää. En ymmärrä ollenkaan. Enkä luota enää koskaan kenenkään sanoihin.

Tsemppiä! Onneksi pääsit eroon epätasaisesta tyypistä jo tässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Hän laittoi mulle viime yönä pitkän viestin jota en pystynyt vielä lukemaan loppuun, mutta siinä oli jotain että tietää tehneensä väärin ja että on satuttanut ja että olisi pitänyt sanoa aiemmin. Mutta että siksi ei saanut sanottua kun meillä oli kuitenkin ihan hyvä suhde ja että olen hyvä ihminen ja vika on enemmän hänessä jne jne... Enpä tiedä eikös tuo ole juuri sitä bullshittiä mitä aina sanotaan. En vaan pysty koko juttua ymmärtämään vielä. Siis että kaikki on ohi. Tekisi kyllä mieli vetää pää täyteen, mutta isäni on alkoholisti ja tiedän että se ei auta pitemmän päälle, vaan mutkistaa vaan asioita. 

Miten kauan kestää, että tästä pääsee yli? Tuntuu fyysisesti pahalta. Oksettaa ja heikottaa. Onko normaalia että haluaa että tämä sohva nielaisisi ja katoaisin vaan. 

Ap

Kun nollauskännit tai parit ei ole ratkaisu, niin nyt olisi hyvä aika aloittaa treenaus maratonille tai puolimaratonille. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että haluan päästä täältä äitini luota pois, mutta en tiedä minne menisin... Ei tässä muuten mitään, mutta haluaisin olla vain yksin ja äiti hössöttää ja yrittää jutella ja tuputtaa koko ajan jotain. Haluaisin olla rauhassa vain. Tekisi mieli muuttaa johonkin erämaamökkiin ja erakoitua sinne. Poissa kaikesta tästä. Tai vaikka kuuhun. 

Ja olen miettinyt niin paljon sitä että onko avokillani joku toinen. Ajatus tuntuu kamalalta. Niin kuin joku löisi ilmat pihalle.

Ap

Äiti on tietysti hyvä kiintopiste. Voitko sanoa hänelle nätisti, että todella tarvitset nyt rauhaa ja hiljaisuutta toipuaksesi. Etsi sitä uutta asuntoa pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani. Onneksi hän oli kuitenkin rehellinen, on myös niitä joilla ei kosintatilanteessa ole pokkaa sanoa ei.

Mä olen aivan samaa mieltä tästä. Olen itse ollut se, joka suostui kihloihin ja purki sen muutaman viikon kuluttua. Kosinta tuli täysin puskista puolen vuoden seurustelun jälkeen ja tilanteessa, jossa olisi ollut hyvin hankala sanoa ei (ravintolassa ihmisten töllätessä). Olin jo miettinyt eroa siinä vaiheessa, koska mies oli aika erilainen kuin minä, ja melkoinen päällepäsmäri. Tarina siitä on nyt liian pitkä tähän, mutta sanotaanko että varoituskelloni kilisi.  Ehkä tuo kosintapaikkakin oli valittu sen mukaan, että en voi sanoa ei. Mutta jälkikäteen ajatellen oli parempi olla rehellinen myöhään kuin ei milloinkaan ja olisi ehkä ollut viisainta kieltäytyä jo siinä.

Vaikka sinusta nyt tuntuu ihan hirveältä, niin on sinullekin parempi että päästää sinut pois, kuin että roikottaisi tilanteessa, jossa ei rakasta sinua. Kamalinta on olla parisuhteessa, jossa ei saa vastarakkautta.

Ehkä sen voi kysyä, miksi rakkaus loppui. Että olisiko minun pitänyt tehdä jotain toisin, onko vika minussa vai mikä meni pieleen. Mutta ketään ei voi omistaa tai pakottaa rakastamaan itseään, rakkaus ja onnellisuus ei vain toimi niin.

Sitten on sellaisiakin ihmisiä, joille vain se alkuhuuma on rakkautta, ja se arki sen jälkeen on "kuollut suhde". Eli he rakastuvat siihen huumaan ja sen jälkeen "tunteet on kuolleet". Semmoiset ihmiset eivät ikinä tule onnellisiksi kenenkään kanssa, kun eivät ymmärrä, että elämä on aaltoliikettä ja huuma ei ole ikuista, vaan muuttuu joksikin syvemmäksi. Heille sinusta tulee sohvakoriste, kun huuma on ohi.

Toiset menee naimisiin, kun ei ole ketään muutakaan löytäneet.....

Eräs mieheni ystävä meni naimisiin. Me ihmettelimme mieheni kanssa kuviota muutamasta syystä. No, tehtiin lapsi ja kriisi tuli lapsen ollessa n. 3 v. Mies ei olisi halunnut erota, vaimo halusi, koska liitto ei toiminut ollenkaan. Mentiin sitten terapiaan. Vaimo yritti kyllä, mutta . Pariterapiassa selvisi, että mies ei rakastanut vaimoaan, mutta naimisissa kun oltiin, niin oltiin. Vaimo kysyi, että "miksi menit sitten kanssani naimisiin?

" No menin kun niin kuuluu tehdä, eikö kaikki tee niin?"  Vaimo otti sen eron, ja on onnellinen. Tiedän, koska ollaan yhteyksissä.

Anelemaan älä rupea, turha nöyryyttää itseäsi tai yrittää muuttua muuksi, mitä et ole. Säilytä itsekunnioituksesi. Tarvitset ihmisen, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Omista virheistä voi ottaa oppia, opetella keräämään ne paskaiset sukkansa pyykkikoriin, ja käyttäytyä kuuntelevammin ja kiltimmin, mutta kenenkään kynnysmatoksi ei pidä ruveta.

Minä olen ollut 20 vuotta nyt onnellisesti naimisissa. Usko pois, parempi näin kuin sohvakoristeiden huoneessa, vaikka nyt vihlookin. Hyväksi tämä vielä kääntynee.

Isälleni kävi samalla lailla: hän meni naimisiin nuorena, koska niin vaan kuului tehdä. Tuli lapsia, viikot meni keikkatöissä, sitten isäni tapasi äitini ja he rakastuivat toisiinsa. Isää vieläkin harmittaa, että että tuhlasi 20 vuotta elämästään ihmisen kanssa jota ei rakastanut ja hankki lapsia, joihin ei kiintynyt. Lapselle on tärkeää tietää olevansa haluttu ja rakastettu. Ei kannata lähteä uhrautumaan sellaisessa suhteessa, joka ei toimi sen takia, että ajattelee että niin kuuluu tehdä, tai että on tehty lapsia ja heidän takiaan pitäisi jatkaa onnettomassa tilanteessa.

Sympatiat niille väärän ihmisen kanssa hankituille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä.

Etsi uusi nainen .. jos toinen on jo eroa mielessään kehitellyt niin ei siinä enää ole mitään tehtävissä.

Tuli ilmeisesti vähän puskista .

Kai jotain merkkejä on kuitenkin ollut olemassa mutta et ole niitä mitenkään noteerannut tai ymmärtänyt.

Yhteensä 5 vuotta, 3 vuotta asuttu yhdessä.

Tällä hetkellä ei tunnu siltä että kykenen koskaan mihinkään suhteeseen enää.

Tuli todella puskista. En oikein osaa vielä järjellä ajatella tai mitään merkkejä miettiä. Nämä päivät on joutunut keskittymään siihen että muistaa edes hengittää.

Ap

Pakko kysyä, että etkö todellakaan huomannut minkäänlaisia merkkejä siitä, että avokkisi tunteet sinua kohtaan ei ole aivan tapissaan? 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että eron jälkeen viikot/kuukaudet on hirveää rimpuilua. Vaikka lähtisi Tallinnaan, tapaisi kavereita, vetäisi kännit, ihan mitä vaan, niin sattuu ja sattuu eikä mikään tunnu oikealta. Se vie aikaa kun uusi elämä asettautuu uomiinsa. Kuitenkin se kipu hellittää ja niin kuin joku sanoi, niin vuoden päästä tämä aika näyttää ihan erilaiselta. Nyt on vaikea uskoa, mutta tulet olemaan vielä onnellinen ja tämä nykyinen hetki näyttäytyy vain yhtenä ajanjaksona elämässäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä.

Etsi uusi nainen .. jos toinen on jo eroa mielessään kehitellyt niin ei siinä enää ole mitään tehtävissä.

Tuli ilmeisesti vähän puskista .

Kai jotain merkkejä on kuitenkin ollut olemassa mutta et ole niitä mitenkään noteerannut tai ymmärtänyt.

Yhteensä 5 vuotta, 3 vuotta asuttu yhdessä.

Tällä hetkellä ei tunnu siltä että kykenen koskaan mihinkään suhteeseen enää.

Tuli todella puskista. En oikein osaa vielä järjellä ajatella tai mitään merkkejä miettiä. Nämä päivät on joutunut keskittymään siihen että muistaa edes hengittää.

Ap

Pakko kysyä, että etkö todellakaan huomannut minkäänlaisia merkkejä siitä, että avokkisi tunteet sinua kohtaan ei ole aivan tapissaan? 

Vaikea sanoa. Meidän arki on aika tasaista. Ei riitoja tai muuta sellaista. Viime aikoina ollaan kyllä keskitytty aika paljon omiin juttuihimme kun opiskelut ja työt on vieneet aika paljon molemmilta aikaa. Mutta ei se voi pelkästään tuosta johtua, vai voiko? 

Ap

Tässä ketjust taas huomaa suomalaisten naisten empatian puutteen. Jos ap olisi nainen, niin kyllä jo oltaisiib soihtujen ja talikoiden kanssa miestä lynkkaamassa..ugh olen puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on mennyt pari päivää sumussa. Ei ollut mitään hajua että tunteet ei ole molemmin puoliset ja kun ollaan naimisiin menosta puhutukkin. Mitäs tässä nyt tekisi.

Sait nyt opin jota et toivottavasti unohda.

Nykypäivänä miehen pitää lähteä siitä että joka ikinen päivä on se jolloin nainen lähtee kävelemään. Näin ollen pitää sen mukaan toimia. Älä ikinä osta naiselle mitään, älä vie sitä minnekkään, äläkä tosiaan kosi sitä.

Kulutat vaan rahasi ja nolaat itsesi.

Nainenko voi luottaa siihen, että mies ei joku päivä vaan lähde kävelemään? Naiselleko ei voi käydä kuten ap:lle?

Nyt vaan jotain fyysistä puuhaa. Kävelyä, pitkiä lenkkejä. Salille jne...

Vierailija kirjoitti:

Tällaistä se on suomalaisen naisen kanssa. Ei tiedä yhtään mitä noiden päässä liikkuu. Minäkin olen monesti ollut suhteissa ja aina nuo tulee ihan yllättäen.

Monesti ole ollut suhteessa ja aina sut jätetään yllättäen. Vikaa ei tietenkään voi olla sinussa, vaan vika on niissä naisissa? Sinuna ehkä vilkaisisin peiliin, siellä saattais piillä ratkaisu tähän ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani. Onneksi hän oli kuitenkin rehellinen, on myös niitä joilla ei kosintatilanteessa ole pokkaa sanoa ei.

Mä olen aivan samaa mieltä tästä. Olen itse ollut se, joka suostui kihloihin ja purki sen muutaman viikon kuluttua. Kosinta tuli täysin puskista puolen vuoden seurustelun jälkeen ja tilanteessa, jossa olisi ollut hyvin hankala sanoa ei (ravintolassa ihmisten töllätessä). Olin jo miettinyt eroa siinä vaiheessa, koska mies oli aika erilainen kuin minä, ja melkoinen päällepäsmäri. Tarina siitä on nyt liian pitkä tähän, mutta sanotaanko että varoituskelloni kilisi.  Ehkä tuo kosintapaikkakin oli valittu sen mukaan, että en voi sanoa ei. Mutta jälkikäteen ajatellen oli parempi olla rehellinen myöhään kuin ei milloinkaan ja olisi ehkä ollut viisainta kieltäytyä jo siinä.

Vaikka sinusta nyt tuntuu ihan hirveältä, niin on sinullekin parempi että päästää sinut pois, kuin että roikottaisi tilanteessa, jossa ei rakasta sinua. Kamalinta on olla parisuhteessa, jossa ei saa vastarakkautta.

Ehkä sen voi kysyä, miksi rakkaus loppui. Että olisiko minun pitänyt tehdä jotain toisin, onko vika minussa vai mikä meni pieleen. Mutta ketään ei voi omistaa tai pakottaa rakastamaan itseään, rakkaus ja onnellisuus ei vain toimi niin.

Sitten on sellaisiakin ihmisiä, joille vain se alkuhuuma on rakkautta, ja se arki sen jälkeen on "kuollut suhde". Eli he rakastuvat siihen huumaan ja sen jälkeen "tunteet on kuolleet". Semmoiset ihmiset eivät ikinä tule onnellisiksi kenenkään kanssa, kun eivät ymmärrä, että elämä on aaltoliikettä ja huuma ei ole ikuista, vaan muuttuu joksikin syvemmäksi. Heille sinusta tulee sohvakoriste, kun huuma on ohi.

Toiset menee naimisiin, kun ei ole ketään muutakaan löytäneet.....

Eräs mieheni ystävä meni naimisiin. Me ihmettelimme mieheni kanssa kuviota muutamasta syystä. No, tehtiin lapsi ja kriisi tuli lapsen ollessa n. 3 v. Mies ei olisi halunnut erota, vaimo halusi, koska liitto ei toiminut ollenkaan. Mentiin sitten terapiaan. Vaimo yritti kyllä, mutta . Pariterapiassa selvisi, että mies ei rakastanut vaimoaan, mutta naimisissa kun oltiin, niin oltiin. Vaimo kysyi, että "miksi menit sitten kanssani naimisiin?

" No menin kun niin kuuluu tehdä, eikö kaikki tee niin?"  Vaimo otti sen eron, ja on onnellinen. Tiedän, koska ollaan yhteyksissä.

Anelemaan älä rupea, turha nöyryyttää itseäsi tai yrittää muuttua muuksi, mitä et ole. Säilytä itsekunnioituksesi. Tarvitset ihmisen, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Omista virheistä voi ottaa oppia, opetella keräämään ne paskaiset sukkansa pyykkikoriin, ja käyttäytyä kuuntelevammin ja kiltimmin, mutta kenenkään kynnysmatoksi ei pidä ruveta.

Minä olen ollut 20 vuotta nyt onnellisesti naimisissa. Usko pois, parempi näin kuin sohvakoristeiden huoneessa, vaikka nyt vihlookin. Hyväksi tämä vielä kääntynee.

Isälleni kävi samalla lailla: hän meni naimisiin nuorena, koska niin vaan kuului tehdä. Tuli lapsia, viikot meni keikkatöissä, sitten isäni tapasi äitini ja he rakastuivat toisiinsa. Isää vieläkin harmittaa, että että tuhlasi 20 vuotta elämästään ihmisen kanssa jota ei rakastanut ja hankki lapsia, joihin ei kiintynyt. Lapselle on tärkeää tietää olevansa haluttu ja rakastettu. Ei kannata lähteä uhrautumaan sellaisessa suhteessa, joka ei toimi sen takia, että ajattelee että niin kuuluu tehdä, tai että on tehty lapsia ja heidän takiaan pitäisi jatkaa onnettomassa tilanteessa.

Ja 5 tykkää?

Vanhemman ja lapsen suhde?

Ja yysperheen lapselle kerrotaan tällaista paskaa

En rakastanut exää ja siksi en voinut kiintyä hänen kanssa saaliin lapsiin???

Kuule. Kyse on pelkästään isäsi kypsymättömyydestä.

Menneestä ja nykyisestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette olleet yhdessä.

Etsi uusi nainen .. jos toinen on jo eroa mielessään kehitellyt niin ei siinä enää ole mitään tehtävissä.

Tuli ilmeisesti vähän puskista .

Kai jotain merkkejä on kuitenkin ollut olemassa mutta et ole niitä mitenkään noteerannut tai ymmärtänyt.

Yhteensä 5 vuotta, 3 vuotta asuttu yhdessä.

Tällä hetkellä ei tunnu siltä että kykenen koskaan mihinkään suhteeseen enää.

Tuli todella puskista. En oikein osaa vielä järjellä ajatella tai mitään merkkejä miettiä. Nämä päivät on joutunut keskittymään siihen että muistaa edes hengittää.

Ap

Ettei vain opiskelu/työympyröistä olisi löytynyt uusi heila hänelle. Näin kävi minulle, nainen rakastui työkaveriinsa.

Pakko kysyä, että etkö todellakaan huomannut minkäänlaisia merkkejä siitä, että avokkisi tunteet sinua kohtaan ei ole aivan tapissaan? 

Vaikea sanoa. Meidän arki on aika tasaista. Ei riitoja tai muuta sellaista. Viime aikoina ollaan kyllä keskitytty aika paljon omiin juttuihimme kun opiskelut ja työt on vieneet aika paljon molemmilta aikaa. Mutta ei se voi pelkästään tuosta johtua, vai voiko? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on mennyt pari päivää sumussa. Ei ollut mitään hajua että tunteet ei ole molemmin puoliset ja kun ollaan naimisiin menosta puhutukkin. Mitäs tässä nyt tekisi.

Sait nyt opin jota et toivottavasti unohda.

Nykypäivänä miehen pitää lähteä siitä että joka ikinen päivä on se jolloin nainen lähtee kävelemään. Näin ollen pitää sen mukaan toimia. Älä ikinä osta naiselle mitään, älä vie sitä minnekkään, äläkä tosiaan kosi sitä.

Kulutat vaan rahasi ja nolaat itsesi.

Ja mikä tärkeintä, älä rakastu. Mieluumin viljele vaikka katteettomia lupauksia, mutta älä anna tunteillesi valtaa.

:/

Veikkaan myös mahdollisuutta toiseen mieheen. Jossei nyt ihan suhdetta niin jonkinlaisia tunteita jotain toista kohtaan ja tajunnut silloin, ettei rakasta sinua. Työ/opiskelukaveri kenties? 

Vierailija kirjoitti:

Hän laittoi mulle viime yönä pitkän viestin jota en pystynyt vielä lukemaan loppuun, mutta siinä oli jotain että tietää tehneensä väärin ja että on satuttanut ja että olisi pitänyt sanoa aiemmin. Mutta että siksi ei saanut sanottua kun meillä oli kuitenkin ihan hyvä suhde ja että olen hyvä ihminen ja vika on enemmän hänessä jne jne... Enpä tiedä eikös tuo ole juuri sitä bullshittiä mitä aina sanotaan. En vaan pysty koko juttua ymmärtämään vielä. Siis että kaikki on ohi. Tekisi kyllä mieli vetää pää täyteen, mutta isäni on alkoholisti ja tiedän että se ei auta pitemmän päälle, vaan mutkistaa vaan asioita. 

Miten kauan kestää, että tästä pääsee yli? Tuntuu fyysisesti pahalta. Oksettaa ja heikottaa. Onko normaalia että haluaa että tämä sohva nielaisisi ja katoaisin vaan. 

Ap

Suomennettuna tarkoittaa sitä, että on jo pitemmän aikaa nussinut jonkun toisen kanssa mutta ei ole vaivautunut kertomaan siitä sinulle koska olet ollut ihan mukava apu pitämään huusholli kunnossa ja jakamaan asumiskustannukset ja olet ehkä tuonut vähän extrarahaakin talouteen.