Lue keskustelun säännöt.
Miksi EN eroaisi?
02.03.2017 |
Kaikki minussa käskee jättämään suhteen taakseni ja elämään omaa elämääni. Pelkään, että teen silti virheen hetken mielipiteen vuoksi. Toisaalta pelkään, että jään roikkumaan suhteeseen kunnes kuolen sisältä.
Yhdessä 12 vuotta, naimisissa 6. Suurin syy eroon on emotionaalinen etäisyys ja henkinen erilaisuus. Olen ammatiltani psykoterapeutti. Olen käynyt oman terapian läpi sekä erilaisia kasvun valmennuksia. Mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut kehittämään itseään. Mies on haukkunut avoimesti terapiaa ja aina ollut ikäänkuin minun kasvuni jarruna. "Terapiasta on enemmän haittaa kuin hyötyä", vaikka minua terapia on auttanut suuresti, ehkä pelastanut oman elämäni ja antanut uusia uramahdollisuuksia.
Mies on hyvin työkeskeinen ja matkustaa paljon työn puolesta. Hän on eri alalla, täysin "järkevä" kun minä työstän tunteita. Viikolla hän saattaa olla 10-21 töissä sekä tekee toista projektia viikonloppuisin. Tämä tilanne on ollut päällä koko suhteen ajan, olen aina odottanut seuraavan deadlinen jälkeen luvattuja lyhyempiä päiviä joita ei ole vielä tullut. Tiedostan olevani työnarkomanian mahdollistaja. Olen pohtinut, miten tässä edes voisi palauttaa mitään emotionaalista yhteyttä. Työmatkojen ajan olen oppinut olemaan yksin itseni kanssa ja myös viihdyn yksin.
Kriisin laukaisi miehen ihastus työkaveriin. Mitään seksuaalista ei ollut tapahtunut, mutta mies oli järjestänyt drinkkejä työpäivän jälkeen ja keskusteluja lounaalla. Mies ja minä olemme molemmat sitä mieltä, että tämä ihastus oli vain jäävuoren huippu tilanteessamme, jossa olimme jo ajautuneet eri maailmoihin ja kadottaneet yhteyden. En kuulemma kiinnosta miestä enää romanttisessa mielessä. Loukkaannuin salaisista tapaamisista enkä voi luottaa mieheen enää.
Hyvää on edelleen seksi. Ehkä nuorina valitsimme toisemme himon emmekä henkisen tyhteyden takia ja tässä oli tulos.
Silti, nyt kriisissä ollessamme, meillä on ollut hyviä keskusteluja ja hetkellisesti tunsin vanhan yhteyden hänen kanssaan. Mietin, onko se vain läheisriippuvuutta ja pelkoon perustuvaa takertumista johonkin tuttuun. Koen muuttuneeni ihmisenä niin paljon, että en enää valitsisi miestäni. Karua, mutta totta. Silti pohdin onko ero hyvä ratkaisu?
Ja mitä psykoterapeutti kyselee av:lta? Minulla on edelleen psykoterapia kerran viikossa itselleni. En halua avautua tästä asiasta omille kavereilleni vielä. Heidän mielipiteensä vaikuttaisi liikaa. Haluan tuntemattomien näkemyksiä, jotka eivät asetu täysin minun puolelleni.
Kommentit (27)
Älä eroa.
(äänestetään peukuilla!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä teillä on kolme vaihtoehtoa
1. Joko sovitte yhteisymmärryksessä panostavanne suhteeseen ja kurovan sen henkisen etäisyyden. Asettakaa konkreettisia tavoitteita ja miettikää mahdollisia keinoja niiden saavuttamiseeen.
2. Ilman oikeita tavoitteita ja halua saavuttaa ne, jatkatte olemistanne niin kuin tähän asti. Tällöin muutos on lähinnä vain haave ja olette yhdessä tottumuksesta/läheisriippuvuudesta/pelosta muutosta kohtaan/välinpitämättömyydesta. Veikkaan, että liian monen pariskunnan suhde on tässä tilassa.
3. Eroatte.
Siinä vaiheessa, kun pitää av:lta kysyä (vaikka perustellusti), ollaan jo hengityskoneessa viittä vaille vainaita. Lähde.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä teillä on kolme vaihtoehtoa
1. Joko sovitte yhteisymmärryksessä panostavanne suhteeseen ja kurovan sen henkisen etäisyyden. Asettakaa konkreettisia tavoitteita ja miettikää mahdollisia keinoja niiden saavuttamiseeen.
2. Ilman oikeita tavoitteita ja halua saavuttaa ne, jatkatte olemistanne niin kuin tähän asti. Tällöin muutos on lähinnä vain haave ja olette yhdessä tottumuksesta/läheisriippuvuudesta/pelosta muutosta kohtaan/välinpitämättömyydesta. Veikkaan, että liian monen pariskunnan suhde on tässä tilassa.
3. Eroatte.
Tuota 1. olen yrittänyt viimeisen kuukauden ajan, mutta samalla menettänyt motivaationi koska mies edelleen pakenee töihinsä. Ehkä en enää itsekään usko, että sitä voisi kuroa kokoon. Onko kenelläkään konkreettisia kokemuksia? Tuntuu, että ajaudumme väistämättä kohtaan 2. ja sitten on jäljellä enää 3... Kuinka kauan yrittää?
Naisilla on pillu, ja silloin elämästä tulee tosi monimutkaista että hankalaa. Joutuu kuluttamaan aikaa miettimällä kaikenlaista joutavaa, hakemalla merkityksiä asioille, joilla ei kuitenkaan ole sen syvempää merkitystä, mitä ensi katsomalta näyttää.
Sitten tulee suuri pettymys elämään; Voi vittu, tätäkö tämä nyt olikin, luulin että elämäni olisi hienoa, uniikkia juhlaa. Sen on oltava tuon perkeleen ukon syy! Miksi hän ei tee, tai ole tehnyt minua onnelliseksi?! Todellinen paskiainen. Miehessä on pakko olla jotain vikaa; Hän on TYÖNARKOMAANI. Se on syy omaan ahdistukseeni. On pakko olla. Etsin miehestä kunnon virheen, löydän sen kyllä, ja sitten eroan. En kuitenkaan itse tee mitään korjatakseni tilanne. Se on tuon perkeleen ukon tehtävä, sillä hänhän tämän koko sotkun on aiheuttanutkin.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on lapsia, miettisin vielä. Jos ei ole lapsia, niin mieti elämääsi 15 vuotta eteenpäin. Mies tuskin muuttuu. Oletko tyytyväinen elämääsi 15 vuoden päästä, kun elämä jatkuu todennäköisesti samanlaisena hamaan tulevaisuuteen.
Ehkä tiivistettynä tilanne kuulostaa syyttämiseltä. Katson omaa osuuttani tähän viikottain, eikä terapeutti anna 'syytää' miestä vaan kääntää kysymykset aina minuun ja minun vastuuseeni.
7: Ei ole lapsia. Alan olla iän puolesta siinä tilanteessa, että lapsia kannattaisi alkaa yrittää nyt tai ei ollenkaan. Vauvakuume heräsi hetkellisesti viime kesänä. En kuitenkaan ottanut asiaa miehen kanssa esiin koska koin olevani yksinäinen. Ajattelin että olisin yksinhuoltaja. Ja miehen loppuvuoden työmatkat sattuivat juuri ovulaationi aikaan ja ajattelin, että eipä tässä käytännössä ole mahdollisuuksiakaan. Oma mokani, en osannut ottaa aihetta esiin. Nyt olen puolestani onnellinen, että ehkä näin pitikin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muakin kiinnostaisi, miten konkreettisesti voisi korjata suhteen?
Ota joku henkisesti kypsä mies, joku terapeutti. Voitte sitten puida lapsuutenne haavoja ja vanhemmilta perittyjä vuorovaikutusmalleja ihan hamaan hautaan saakka. Sellaisiahan eivät tavikset ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät jo vastauksen. Mene vaikka miehen rahoilla hemmotteluhoitoon tai tee jotain mukavaa sen sijaan, että enää uhraisit ajatuksia kysymykseen täällä av:lla. Tarvitset voimavaroja sitten kun käytte lakipykäliä ja muuttoa läpi.
Konkreettisesti: seksiä klo 22. Onhan miehesi joskus tavattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai teillä ei ole lapsia? Miksi et ole jo pakkaamassa? Ei kenelläkään ole mitään pakkoa olla jonkun aikuisen ihmisen kanssa suhteessa, mitä velvollisuuksia tuossa voisi olla? Mieskin jo katselee muualle. Terapeuttisi kuulostaa vähän paskalta terapeutilta, sori vaan. Älä hyväksy tuommoisia heppoisia tulkintoja, mitä olet muka tehnyt väärin, äläkä anna syyllistää, vaadi perusteluja tai pistä terppa vaihtoon. Oma terppa oli parempi tuossa suhteessa, ei sortunut tuputtamaan tulkintoja eikä syyllistämään, arvostin tätä ammatillista asennetta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä muka jäisit kaipaamaan?
Seksiä ja rahAa
Koska jonkun on ruokittava mies ja pestävä hänen kalsarinsa.
Vierailija kirjoitti:
Koska jonkun on ruokittava mies ja pestävä hänen kalsarinsa.
Anna uudelle ihastukselle se ilo. Ihailisi kalsareitakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muka jäisit kaipaamaan?
Lompakkoaan?
Eroa.