Lue keskustelun säännöt.
Minä tunnustan: ajattelen sinua kaikenaikaa!!!
19.03.2006 |
En saa sinua mielestäni, vaikka kuinka yritän. Ja toisaalta, en halua kovasti yrittää, sillä haluan muistaa sinut. Kosketuksesi, huulesi, tuoksusi, silmäsi.
Olemme ystäviä, joiden välit lämpesi hieman kuumiksi eilen ja tässä sitä ollaan. Minä olen onnellisesti naimisissa, yhden lapsen äiti. Sinä taas seurustelet vakavasti. Mutta sitä kemiaa ei voi olla tuntematta. Sitä sähköä, joka viiltää päästä varpaisiin. Kouristaa vatsaa, tekee polvet veteliksi...
Meillä on historiamme, joka yhdistää meitä kai ikuisesti. Huh, hitsi kun pääsisin vaan syliisi.
Kommentit (29)
Ollaan ex-opiskelukavereita ja nykyisin työn merkeissä tapaillaan, ihan kavereina, mutta pienet eleet, katseet ja " leikillään" heitetyt sanat kertovat, että PALJON muutakin haluaisivat molemmat... ihan uskomaton fyysinen vetovoima...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että tämä tapahtui perjantaina...
Mä en voi puhua asiasta kenellekään, ääk en kestä! Ja moralisoijat, teiltä ei kysytä mielipidettä.
t. 8
nyt en voi kertoa enempää mut vaikka huomenna jos jotakuta vielä kiinnostaa...
ap
On aika ihana fiilis tuosta jutusta, vaikka hävettääkin tunnustaa. Tämä kaverini pyysi minua töihin liittyvälle matkalle kanssaan ja sitten vitsinä heitin, että joo varmaan mieheni tykkäis kun ilmoittaisin lähteväni sun kanssa... sitten sellainen ihana vaivaantunut hiljaisuus ja katse... ääk, jalat menee alta vieläkin. Mutta se on just ihanaa noin, nähdään kerran-pari kuussa eikä toivottavasti koskaan erehdytä toimintaan asti. Silloin tulisi vain paha mieli, hommasta menisi hohto ja alkaisimme vältellä toisiamme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap, huhuuu??? Kerro nyt lisää tosta miehestä. Kun mä täällä painin vähän samanlaisten tunnelmien kanssa.
tätä oli oikein nostettu ja kaikkea.
NO niin. Olen tässä pohtinut tuota ihastusta -ihastuksesksi sen olen ymmärtänyt. Eikä se niin ihme ole, mä ihastun todella helposti ja varsinkin näin keväällä kun aurinko alkaa paistaa ja lämmittää... Mä menen helposti päästäni sekaisin.
Kuten joku muukin kirjoitti, tämä on ihanaa juuri näin. Ajattelen häntä ja hän ajattelee minua. Mutta arki on arkea eikä kummankaan tulisi mieleenkään lähteä muutamaan mitään elämässään. Ei mitään pikaistuksissa tehtyjä eroja eikä tunnustuksia humalaspäissään.
Tämä on nyt näin ja se menee ohitse ajan kanssa. Mutta hyvälle se tuntuu. Tiedän, että hän on siellä jossain ja jos vähänkään elämä ahdistaa, kiire painaa tms, voin vaikka soittaa hänelle tai tekstata ja saan lämpimän läikähdyksen rintaan.
Tämä mies on 30vee ja siis tuttuni vuodesta 97 alkaen. Sattuma on johdattanut meidät tähän samaan kaupunkiin jossa nyt sitten törmeilemme lähinnä yhteisten kaveripiirien ja osittain samojen työympyröiden takia. Aikanaan olimme lätkässä toisiimme enemmänkin, mutta siitä on aika jo kulunut.
Kertokaa te muutkin tässä ketjussa käväisseet, että mitä on tapahtunut, mitä kuuluu ja niin edelleen. Joku moralisoija saattaa tähän ketjuun ängetä, mutta hänelle tiedoksi, että tämä on elämää. Ihastuksia tulee ja on hyvä puida ne edes jossain -eli vaikka täällä. Elämä jatkuu ja tilanteet muuttuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ymmärtäisikö miehesi, jos kertoisit hänelle olevasi vähän ihastunut? Vähentäisi tuota kutkutusta, kun ei olisi enää salaisuus.
TEhkää miehesikin kanssa jotakin kivaa ja jännää yhdessä...
Ja ajattele tätä ihastustasikin pitkät kalsarit jalassa ja aamulla henki haisevana. Sellaisia ne kaikki miehet on.. :D
Koska nimenomaan tämä TUNNE on se juttu. Emme mekään herra nähköön siis seksiä harrastaneet, mutta tiedättehän, sylikkäin istuimme, puhuimme, suutelimme, halasimme, olimme lähekkääin ja jestas kun se mies jäi mun iholle...
ap