Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdehelvetti uusperhe, apuja asumuseron kestämiseen
02.03.2017 |
Olen nyt alkuvuoden suksinut kamalassa suossa parisuhteen kanssa.
Mies päätti yllättäen asumuserosta ja on sen jälkeen halunnut jatkaa parisuhdetta ja kyläillyt viikoittain.
Mä en saa tilanteelta rauhaa ollenkaan. Ajattelen koko ajan mitä se tekee, syö, nukkuu, milloin herää yms. Eniten katkeruutta aiheuttaa uuden kodin laitto ja hauskuuden pito. eli en kestä lainkaan jos epäilen että sillä on siellä vielä kivaa kaiken paskan päälle.
Mies on ostellut pelejä ym, kaljoittelee ja duunailee omiaan. Käy pizzeriossa ja käyttää tuntikausia aikaa vaan itseensä. Musta tää on hirveän lapsellista, kyseessä on kuitenkin keski ikäinen mies. Minä töistä tultuani sen sijaan hoidan kauppakäynnit, teen ruoat, siivoan yms perheellisen hommat hoidan -ja tässähän se vitsi sitten tulee kun mies kyselee tuleeko käymään. Hänhän voi tehdä mitä vaan, mut mullapa onkin velvollisuuksia. Tulee sitten katsomaan kun siivoan yms ja teen kotihommia. Niin vituttaaa. Hän voi valita, minä en. Varsinaisesti ei ärsytä se että minä ylipäätään haluaisin valita sinkkumaista elämää yksin, vaan se, että hän on tehnyt sen valinnan ja valinnut niin, että me kuulutaan hänen elämäänsä enää silloin kun se hänelle sattuu sopimaan.
En pysty tajuamaan miksi elämäni ainoa rakkaus päätyi tähän, miten mä pystyisin hyväksymään tälläisen tilanteen? Olen niin katkera. Mies ei kestä mun jatkuvaa nalkutusta tästä, ei keskustele asiasta vaan aina suuttuu. Täähän on hänen mielestään mun syy että hän näin päätti, koska ei kestänyt lapsiani ja asuinpaikkaamme.
En pysty eroamaan mitenkään, olen ihan kiinni tässä miehessä, ihan tuskaan asti. En tidä millä saan tämän katkeruuden lopetettua, miten pystyn lopettamaan tän valittamisen tästä tilanteesta sille miehelle.
Olen nyt ihan solmussa omassa itsessäni, mun pää tekee tän todella vaikeaksi enkä osaa enää itse määritellä miten hillitsisin näitä pettymyksen ja katkeruuden tunteita, jotka johtuu tästä koetusta hylkäämisestä. Tämä on nimenomaan pahinta mitä itselle voi sattua, hylkääminen.
Mitä tehdä että tämä mun tuska loppuu?
Kommentit (68)
Sinun täytyy vain tehdä tilanteesta loppu. Joko otat miehen takaisin tai alatte kumpikin eläälä omaa elämäänne.
Mun eksä ehdotti tuota samaa. Että hänellä olisi oma asunto ja saisi elää miten haluaa ja käydä meillä kotona silloin kun sattuu huvittamaan. En lähtenyt siihen. En olisi kestänyt sellaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua täysin Ap! Olen itsekin samankaltaisessa tilanteessa joten neuvoja en osaa antaa mutta toivotan sinulle jaksamista🌷
Sinä olet ne kakarat pyöräyttänyt jollekin toiselle, sinulla ei ole mitään oikeutta vinkua yhtään mitään toiselta. Voiko itsekeskeisempää olla taas, eipä yllätä naiselta. Miehellä on oikeus päättää, kuinka syvällisesti hän sinun kuvioihisi haluaa sotkeentua ja sinulla on oikeus päättää, riittääkö se sinulle. Ole sitten keskenäsi lasten kanssa, jos se on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy vain tehdä tilanteesta loppu. Joko otat miehen takaisin tai alatte kumpikin eläälä omaa elämäänne.
Mun eksä ehdotti tuota samaa. Että hänellä olisi oma asunto ja saisi elää miten haluaa ja käydä meillä kotona silloin kun sattuu huvittamaan. En lähtenyt siihen. En olisi kestänyt sellaista elämää.
Ei ketään oteta mihinkään elämään takaisin, sehän lähti, eihän se halua.
Ainoa mitä mä voin valita on hyväksyä tämä tilanne, tai erota kokonaan.
Ei mulal ole mitään takaisin ottamisen mahdollisuutta edes tässä.
AP
Kuka tekee noin ellei ole suhdetta?Ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Minäkin ehdotan ulkopuolisen avun hakemista. Sinun on päästävä miehestä eroon jotta sinä ja lapsesi pääsisitte elämässä eteenpäin.
Miehesi haluaa nuoruutensa takaisin tai ei ole alunalkaenkaan kasvanut aikuiseksi. Hän toi mieleeni American Beauty -elokuvan Lester Burnhamin, joka rakastuu tyttärensä luokkakaveriin, sanoutuu irti työstään, hankkii urheiluauton ja menee hampurilaispaikkaan töihin teinien keskelle. Hän ei halua olla aikuinen, koska se ihana tyttökään ei ole.
Turha sinun on yhtyä palstan kuoroon ja solvata itseäsi kynnysmatoksi. Siihen tuhlaantuu vain energiaa ja energiaahan jo mies vie sinulta ihan kohtuuttomasti. Kokeile mitä tapahtuu, jos sanot "Nyt ei sovi" seuraavan kerran kun mies tarjoutuu kylään. Toistat sitä niin kauan, että mies uskoo ja sitten suljet puhelimen. Ellei mies usko, suljet puhelimen, panet sen pois päältä ja jatkat sitä mitä olit tekemässä. Putoaako katto niskaasi?
Ei se putoa, mutta henkeä alkaa ahdistamaan ja rintaa puristaa. Sydämessä tuntuu kivi ja hengitys on hankalaa. Mun oireet on ihan fyysisiä tässä. Mä eilen jo ajattelin tehdä noin, mutten pystynyt. Yleensä se menee niin päin että mies tulee jos minä haluan, tai ainakin se niin päin kääntyy jotenkin. "Voin mä tulla jos sä haluat " (vaikka ois tässä muutakin) rivien välistä..
Mistä tuollaista terapia apua saa ja miten?
AP
Kuvittelisin, että saat apua pariterapiasta. Voit mennä sinne yksin. Sinun ongelmasihan johtuvat parisuhteesta. Googla pariterapia, niin löydät lähimmän paikan; palvelua tarjoaa moni taho, mm. kirkko.
Kun pääset avun piiriin, kerro noista fyysisistä oireistasi. Betasalpaajat voisivat auttaa niihin, ottaisit niitä tarpeen mukaan. Voit myös opetella mielikuvaharjotteita ja muita "kotikonsteja" jotka helpottavat fyysistä ahdistusta. Mene vaikka ulos kävelemään/ juoksemaan tai mitä tahansa, mikä sinun arjessasi on mahdollista. Itkeminen auttaa moneen asiaan, helpottaa ahdistusta jne. Pura ajatuksiasi ja tunteitasi paperille, kirjoita päiväkirjaa. Silloin voit ehkä nähdä itsesi ulkoapäin ja alkaa arvostaa itseäsi vähän enemmän. Ja silloin taas et suostu lapsen asteelle jääneen miehen leikkikaluksi. Konstit on monet. :)
Lainaamasi
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Minäkin ehdotan ulkopuolisen avun hakemista. Sinun on päästävä miehestä eroon jotta sinä ja lapsesi pääsisitte elämässä eteenpäin.
Miehesi haluaa nuoruutensa takaisin tai ei ole alunalkaenkaan kasvanut aikuiseksi. Hän toi mieleeni American Beauty -elokuvan Lester Burnhamin, joka rakastuu tyttärensä luokkakaveriin, sanoutuu irti työstään, hankkii urheiluauton ja menee hampurilaispaikkaan töihin teinien keskelle. Hän ei halua olla aikuinen, koska se ihana tyttökään ei ole.
Turha sinun on yhtyä palstan kuoroon ja solvata itseäsi kynnysmatoksi. Siihen tuhlaantuu vain energiaa ja energiaahan jo mies vie sinulta ihan kohtuuttomasti. Kokeile mitä tapahtuu, jos sanot "Nyt ei sovi" seuraavan kerran kun mies tarjoutuu kylään. Toistat sitä niin kauan, että mies uskoo ja sitten suljet puhelimen. Ellei mies usko, suljet puhelimen, panet sen pois päältä ja jatkat sitä mitä olit tekemässä. Putoaako katto niskaasi?
Ei se putoa, mutta henkeä alkaa ahdistamaan ja rintaa puristaa. Sydämessä tuntuu kivi ja hengitys on hankalaa. Mun oireet on ihan fyysisiä tässä. Mä eilen jo ajattelin tehdä noin, mutten pystynyt. Yleensä se menee niin päin että mies tulee jos minä haluan, tai ainakin se niin päin kääntyy jotenkin. "Voin mä tulla jos sä haluat " (vaikka ois tässä muutakin) rivien välistä..
Mistä tuollaista terapia apua saa ja miten?
AP
Kuvittelisin, että saat apua pariterapiasta. Voit mennä sinne yksin. Sinun ongelmasihan johtuvat parisuhteesta. Googla pariterapia, niin löydät lähimmän paikan; palvelua tarjoaa moni taho, mm. kirkko.
Kun pääset avun piiriin, kerro noista fyysisistä oireistasi. Betasalpaajat voisivat auttaa niihin, ottaisit niitä tarpeen mukaan. Voit myös opetella mielikuvaharjotteita ja muita "kotikonsteja" jotka helpottavat fyysistä ahdistusta. Mene vaikka ulos kävelemään/ juoksemaan tai mitä tahansa, mikä sinun arjessasi on mahdollista. Itkeminen auttaa moneen asiaan, helpottaa ahdistusta jne. Pura ajatuksiasi ja tunteitasi paperille, kirjoita päiväkirjaa. Silloin voit ehkä nähdä itsesi ulkoapäin ja alkaa arvostaa itseäsi vähän enemmän. Ja silloin taas et suostu lapsen asteelle jääneen miehen leikkikaluksi. Konstit on monet. :)
Lainaamasi
Kiitos neuvoista. Tuota päiväkirjaa olen jo pitänyt pidempään, just siksi että ajattelin että se auttaisi pahimpiin oireisiin. Ei se vaan ole ihan toiminut. Ne karkaa mulla aivan uskomattomiin sfääreihin nanosekunneissa ettei siinä ehdi kirjoittamalla enää vaikuttaa, siis oireet. Lähtee ihan sekunneissa kun huomaa jo menneensä yli kynnyksen aikaa sitten.
Jotenkin vaan mulle käy aina niin, että mitä enemmän yritän unohtaa ja keskittyä muuhun , sitä enemmän keskitysn just siihen mihin ei pitäisi. Eli se trraa kiinni mieleen niin kovaa, ettei sitä pysty mikään muu ajatus tai tekeminen korvaamaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on melkein samanlainen tilanne menossa. Mies pitää mua ihan sätkynukkena. Kärsin tästä, mutta rakastan häntä vielä niin paljon, etten osaa sanoa ei. Olen koittanut keskittyä oman elämän rakentamiseen ja uskoisin, että pikkuhiljaa hyvä tulee ja kunhan olen tarpeeksi voimistunut, osaan laittaa rajoja ja suojella itseäni enemmän. Tai ehkä niinkin päin voisi onnistua, että ensin laittaa ne rajat ja sanoo Ei, koska olen aina niin hajalla jos näen tai mietinkään miestä. Kaikki häneen liittyvä vain satuttaa.
Läheisriippuvainen minäkin olen.
Ap: onko suhteessanne edelleen seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
913 kirjoitti:
Ap: onko suhteessanne edelleen seksiä?
Vähenemässä määrin. Ei nähdä enää joka päivä ja tää kaikki ei varsinaisesti nosta haluja. Silti on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on melkein samanlainen tilanne menossa. Mies pitää mua ihan sätkynukkena. Kärsin tästä, mutta rakastan häntä vielä niin paljon, etten osaa sanoa ei. Olen koittanut keskittyä oman elämän rakentamiseen ja uskoisin, että pikkuhiljaa hyvä tulee ja kunhan olen tarpeeksi voimistunut, osaan laittaa rajoja ja suojella itseäni enemmän. Tai ehkä niinkin päin voisi onnistua, että ensin laittaa ne rajat ja sanoo Ei, koska olen aina niin hajalla jos näen tai mietinkään miestä. Kaikki häneen liittyvä vain satuttaa.
Läheisriippuvainen minäkin olen.
Meillä se ongelma et mä en päästä irti. Ei se mies taitais olla tänne niin paljoa ees tunkemassa kun mä sitä koitan itse saada. Tää on jotain aivan siis sairasta. En vaan osaa lopettaa ja päästää irti. En pysty. En vaan pysty. Nytkin henkeä ahdistaa ja kurkkua kuristaa kun mies raivona mun avautumisista tästä asiasta. Mä suutun ensin, hän siitä kun raivoon. Mies jää raivokkaasti mököttämään eikä ota mitään yhteyttä ja pysyy täysin vaiti, mä tuun hulluksi kun mihinkään ei vastata tai mitään selitetä. Kaikki menee sillon hyvin kun unohdan koko homman ja hyväksyn tän uuden tavan tapailla. Sit kun muistan asian ni siitä se taas lähtee. Joka viikko. Ei tule mitään. Hermot riekaleina ja sydän palasina. Itkettää aina väärissä paikoissa. Kun ois mahis itkeä, mitäänei tule. En vaan tiedä miten saan itteni ruotuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärsinkö oikein, teillä ei ole yhteisiä lapsia? Eli sulla vain omat hoidettavana, miehellä ei mitään velvollisuuksia?? Kuulostaa oikeasti tosi epäreilulta tuo nykyinen tilanne, en jatkaisi enää suhdetta. Mies ei ole jaksanut arkea ja velvollisuuksia, on hommannut itselleen uuden kämpän ja tulee nyt luoksesi "vierailemaan" (seksiä, oletan?). Ei todellakaan vaikuta siltä että hän haluaisi perhe-elämää jatkaa. Lopettaisin sinuna suhteen ja jatkaisin eteenpäin ilman tuollaista veltostelijaa.
Juu tiedän, muta miten mä sen teen kun tää ihminen on ainoa jota olen rakastanut. Millä mä pystyn siihen, nytkin olen ihan koko ajan yhteydessä vaikka se aiheuttaa mulle pelkkää kökköä just tän tilanteen takia.
Miten ihmeessä mä pystyn siihen, miten muut pystyy?
Musta tuntuukin tosi tosi epäreilulta. Itkettää vaan ja ihan kauheeta. Oon siis juuri kynnysmatto. Mies kun ärähtää, niin se on sitten laki. Ei kuuntele kärsimyksiäni, se on pelkkää nalkutusta ja vittuilua. Toteaa välillä että hän ei sitten jaksa tota vittuilua enää kauaa. On siis täysin ohjissa tässä parisuhteessa, mä vaan vikisen. Mulla on taustaa hylätyksi tulemisesta lapsena, olen todella miellyttämisen haluinen ja pelkään aina hylkäämistä. tää on just pahinta mitä mulle voi tapahtua.
Ajattelin tän alkuun niin, että yritän kestää ja pohjustan mielessäni eroa, ja teen sen kun mun mieli pystyy siihen. Mut täähän on jatkuvasti kärsimystä. Ajattelin että olisi helpompaa vaan olla jatkavinaan ja alkaa keräämään huonoja asioita miehestä musitiin jolloin oletettavasti itse on valmis eroamaan.
AP
.
mene hyvä nainen nyt terapiaan ja käsittele ne tunteet jotka aiheuttaa sulle noin pahan riippuvuuden siitä miehestä. Ota elämäsi omiin käsiisi. Ihan säälittävää että tuhlaat ainoa elämäsi tuollaiseen, ja vielä kuvittelet että kyse on rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärsinkö oikein, teillä ei ole yhteisiä lapsia? Eli sulla vain omat hoidettavana, miehellä ei mitään velvollisuuksia?? Kuulostaa oikeasti tosi epäreilulta tuo nykyinen tilanne, en jatkaisi enää suhdetta. Mies ei ole jaksanut arkea ja velvollisuuksia, on hommannut itselleen uuden kämpän ja tulee nyt luoksesi "vierailemaan" (seksiä, oletan?). Ei todellakaan vaikuta siltä että hän haluaisi perhe-elämää jatkaa. Lopettaisin sinuna suhteen ja jatkaisin eteenpäin ilman tuollaista veltostelijaa.
Juu tiedän, muta miten mä sen teen kun tää ihminen on ainoa jota olen rakastanut. Millä mä pystyn siihen, nytkin olen ihan koko ajan yhteydessä vaikka se aiheuttaa mulle pelkkää kökköä just tän tilanteen takia.
Miten ihmeessä mä pystyn siihen, miten muut pystyy?
Musta tuntuukin tosi tosi epäreilulta. Itkettää vaan ja ihan kauheeta. Oon siis juuri kynnysmatto. Mies kun ärähtää, niin se on sitten laki. Ei kuuntele kärsimyksiäni, se on pelkkää nalkutusta ja vittuilua. Toteaa välillä että hän ei sitten jaksa tota vittuilua enää kauaa. On siis täysin ohjissa tässä parisuhteessa, mä vaan vikisen. Mulla on taustaa hylätyksi tulemisesta lapsena, olen todella miellyttämisen haluinen ja pelkään aina hylkäämistä. tää on just pahinta mitä mulle voi tapahtua.
Ajattelin tän alkuun niin, että yritän kestää ja pohjustan mielessäni eroa, ja teen sen kun mun mieli pystyy siihen. Mut täähän on jatkuvasti kärsimystä. Ajattelin että olisi helpompaa vaan olla jatkavinaan ja alkaa keräämään huonoja asioita miehestä musitiin jolloin oletettavasti itse on valmis eroamaan.
AP
.
mene hyvä nainen nyt terapiaan ja käsittele ne tunteet jotka aiheuttaa sulle noin pahan riippuvuuden siitä miehestä. Ota elämäsi omiin käsiisi. Ihan säälittävää että tuhlaat ainoa elämäsi tuollaiseen, ja vielä kuvittelet että kyse on rakkaudesta.
Koitan päästä joo koko ajan. Tää on ihan kauheeta tosiaan. En voi käsittää mikä saa ihmisen näin sekoamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ensimmäiseksi vaikka työterveyslääkärille tai terveyskeskukseen. Ahdistukseen pitää saada apua.
Mä en ymmärrä mitä rakastamisen arvoista on ihmisessä, joka kohtelee sua noin paskasti. Missä sun itsekunnioituksesi on, nainen?
Voitko ap sanoa yhdellä lauseella mikä on ongelma, koita tiivistää, ota kehiin vaan faktat. Joskus kun joutuu kiteyttämään ongelman niin näkee sen selvemmin ja keksii itse ratkaisun.
En kestä yhtään lukea ap:n vikinää.
Sano: ite halusit erota. Älä tuu enää. Piste.
Ap olet läheisriippuvainen. Googleta ja lue aiheesta. Auttaa, kun ymmärrät, että se mitä tunnet, ei ole rakkautta, vaan riippuvuutta ja hylätyksi tulemisen tai muutoksen pelkoa. Kun sen tunnistaa itsessään, voi alkaa taistella sitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap olet läheisriippuvainen. Googleta ja lue aiheesta. Auttaa, kun ymmärrät, että se mitä tunnet, ei ole rakkautta, vaan riippuvuutta ja hylätyksi tulemisen tai muutoksen pelkoa. Kun sen tunnistaa itsessään, voi alkaa taistella sitä vastaan.
Se on tunnistettu mutta taistelu ei onnistu.
Siihen just haen vinkkejä. Mitä ne on millä se taistelu onnistuu nyt asap?
Eilen taas aivan sekopäinen päivä. Se äijä laittaa mun pään aivan tilttiin. Käytös on aivan käsittämätöntä jabempatialyvytöntä, silti kirmaan sen perässä kun idiootti hiiri.
Että miten, onbse kysymys, ihan konkreettisesti miten ja millä ajatuksilla jotka lähäreille toimii. Mulla se aika paha. Terapiat on vetämässä, aikaa ei vielä saatu. Et tarttis jotain toimivia ohjeita koska oon niin syvällä tässä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Oot oikees :)
AP