Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdehelvetti uusperhe, apuja asumuseron kestämiseen
02.03.2017 |
Olen nyt alkuvuoden suksinut kamalassa suossa parisuhteen kanssa.
Mies päätti yllättäen asumuserosta ja on sen jälkeen halunnut jatkaa parisuhdetta ja kyläillyt viikoittain.
Mä en saa tilanteelta rauhaa ollenkaan. Ajattelen koko ajan mitä se tekee, syö, nukkuu, milloin herää yms. Eniten katkeruutta aiheuttaa uuden kodin laitto ja hauskuuden pito. eli en kestä lainkaan jos epäilen että sillä on siellä vielä kivaa kaiken paskan päälle.
Mies on ostellut pelejä ym, kaljoittelee ja duunailee omiaan. Käy pizzeriossa ja käyttää tuntikausia aikaa vaan itseensä. Musta tää on hirveän lapsellista, kyseessä on kuitenkin keski ikäinen mies. Minä töistä tultuani sen sijaan hoidan kauppakäynnit, teen ruoat, siivoan yms perheellisen hommat hoidan -ja tässähän se vitsi sitten tulee kun mies kyselee tuleeko käymään. Hänhän voi tehdä mitä vaan, mut mullapa onkin velvollisuuksia. Tulee sitten katsomaan kun siivoan yms ja teen kotihommia. Niin vituttaaa. Hän voi valita, minä en. Varsinaisesti ei ärsytä se että minä ylipäätään haluaisin valita sinkkumaista elämää yksin, vaan se, että hän on tehnyt sen valinnan ja valinnut niin, että me kuulutaan hänen elämäänsä enää silloin kun se hänelle sattuu sopimaan.
En pysty tajuamaan miksi elämäni ainoa rakkaus päätyi tähän, miten mä pystyisin hyväksymään tälläisen tilanteen? Olen niin katkera. Mies ei kestä mun jatkuvaa nalkutusta tästä, ei keskustele asiasta vaan aina suuttuu. Täähän on hänen mielestään mun syy että hän näin päätti, koska ei kestänyt lapsiani ja asuinpaikkaamme.
En pysty eroamaan mitenkään, olen ihan kiinni tässä miehessä, ihan tuskaan asti. En tidä millä saan tämän katkeruuden lopetettua, miten pystyn lopettamaan tän valittamisen tästä tilanteesta sille miehelle.
Olen nyt ihan solmussa omassa itsessäni, mun pää tekee tän todella vaikeaksi enkä osaa enää itse määritellä miten hillitsisin näitä pettymyksen ja katkeruuden tunteita, jotka johtuu tästä koetusta hylkäämisestä. Tämä on nimenomaan pahinta mitä itselle voi sattua, hylkääminen.
Mitä tehdä että tämä mun tuska loppuu?
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ymmärrät, että ongelma ei ole mies?
Vierailija kirjoitti:
No sinänsä ymmärrän, että mies ei halua asua yhdessä mainitsemistasi syistä. Itsekkään en uskaltaisi kovin helposti hypätä uusiperheeseen. Lasten pitäisi olla sellaisia, joiden kanssa synkkaa. Jos on erimielisyyksiä esimerkiksi lasten kasvatuksesta, niin perheenä elo on hyvin hankalaa. Joskus voi olla kaikkien kannalta parempi, että aikuiset jatkavat seurustelusuhdetta ja jätetään uusiperhe perustamatta. Lapsi perhe elämä on rankkaa vaikka kyse olisi ydinperheestä ja omista rakkaista lapsista.
Kyllä minäkin tämän ymmärrän. Tässä vaan kävi niin päin että ehdittiin uusperhe olla jo yli 6 vuotta, puolet lasten iästäkin jo. Nyt sitten tuli stoppi kun muutama hassu vuosi alaikää enää jäljellä, niin tuntuu vaan siltä et mihin tässä elämässä voi enää luottaa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät, että ongelma ei ole mies?
Kyllä, ongelma tässä on mun riippuvuus ja se etten hyväksy tätä muutosta. Nyt pohdinkin että miten ihmeessä pääsen siitä riippuvuudesta nimenomaan eroon.
AP
Hei.
Olet esimerkki lapsillesi.
Et kai haluaisi heille samanlaista kohtelua aikuisina.
Etkä varmasti halua heidän tulevan sinun kaltaiseksi hyväksikäytetyksi ihmisraunioksi..
Kärsit vaikka minkä valinnan teet.
Tee siis oikea päätös kaikkien kannalta ja lopeta suhde heti ja kokonaan.
Kärsimyksesi alkaa hiipua heti ja itsekunnioituksen palaamisen myötä huomaat että tämä suhde oli vain yksi kokemus elämän varrella!
Ei se kauaa kuule kestä,ja pian huomaat nauravasi itsellesi,että kaikkea sitä elämässä tapahtuuki,huh hah hei ja olipa aikamoista haipakkaa koko homma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärsinkö oikein, teillä ei ole yhteisiä lapsia? Eli sulla vain omat hoidettavana, miehellä ei mitään velvollisuuksia?? Kuulostaa oikeasti tosi epäreilulta tuo nykyinen tilanne, en jatkaisi enää suhdetta. Mies ei ole jaksanut arkea ja velvollisuuksia, on hommannut itselleen uuden kämpän ja tulee nyt luoksesi "vierailemaan" (seksiä, oletan?). Ei todellakaan vaikuta siltä että hän haluaisi perhe-elämää jatkaa. Lopettaisin sinuna suhteen ja jatkaisin eteenpäin ilman tuollaista veltostelijaa.
No AP:n tilityksen jälkeen ymmärtää, miksei mies viihtynyt tuossa huushollissa. Mutta eipä yh-äiteihin kannata sekaantua kuin seksin merkeissä.
Ei se ole viihtynyt tähän asti missään, omassaankaan perheessä. Ihan etä iskuli itsekin, aika harmaantunut, ei mitään kovinta huutoa enää markkinoilla, toki en sitä ole enää itsekään.
Voi olla, ettei tälle ihmiselle ole olemassakaan sellaista paikkaa jossa viihtyisi.
ehkä joku thaikkusuhde vois päteä, voisi olla tilanteen herra aina.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät, että ongelma ei ole mies?
Kyllä, ongelma tässä on mun riippuvuus ja se etten hyväksy tätä muutosta. Nyt pohdinkin että miten ihmeessä pääsen siitä riippuvuudesta nimenomaan eroon.
AP
Aloita vaikka perheneuvolasta tai mielenterveystoimistosta. Molemmilta löytyy keskusteluapua, jotta saat selviteltyä päätäsi, käsiteltyä lapsuuden hylkäämiskokemuksia ja työkaluja tuohon ahdistuneisuuteen.
Voit saavuttaa jotain paljon parempaa, mutta sitä ennen pitää päästää irti monesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei.
Olet esimerkki lapsillesi.
Et kai haluaisi heille samanlaista kohtelua aikuisina.
Etkä varmasti halua heidän tulevan sinun kaltaiseksi hyväksikäytetyksi ihmisraunioksi..
Kärsit vaikka minkä valinnan teet.
Tee siis oikea päätös kaikkien kannalta ja lopeta suhde heti ja kokonaan.
Kärsimyksesi alkaa hiipua heti ja itsekunnioituksen palaamisen myötä huomaat että tämä suhde oli vain yksi kokemus elämän varrella!
Ei se kauaa kuule kestä,ja pian huomaat nauravasi itsellesi,että kaikkea sitä elämässä tapahtuuki,huh hah hei ja olipa aikamoista haipakkaa koko homma!
Totta tämä. Näyttää vaan siltä että ilman tukea ei tästä selviä nyt niin helpolla.
Tää kärsimys on käsin kosketeltavaa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ja lasten isä on olemassa, enkä ole itse lapsi :D
Tämä ei nyt liity siihen että hän olisi meistä perheenä ottanutkaan koskaan vastuuta.
Aina se on omiaan löhöillyt. Kyse on lähinnä menetetystä parisuhteesta. Tiedän että toisen lapsia on vaikea hyväksyä, on minunkin hänen. Tulee ristiriitoja ja kiukkua kun asiat ei menekään omien standardien mukaan. Mutta en mä nyt sen takia ole vetämään lähtenyt että arjessa tulee ristiriitoja jos rakkautta on. Sitä mä en ymmärrä. Itse olen sellainen niin myötä, kuin vastamäessä, tää tuntuu nyt siltä et tää mies tykkää hengilla vaan siinä myötämäessä, vastamäessä sit hyppääki ferrariin jos se sattuukin kiiltämään kauniimmin ja menevän kovempaa.
AP
Ei sulla mitään parisuhdetta tuossa ole. Hyväksikäyttö ja alistussuhde korkeintaan. Nyt vaan irti siitä miehestä ja helpommin se onnistuu, kun et enää päästä sitä ovesta sisään etkä vastaa sen puheluihin etkä viesteihin. Johan tuossa sun lapsetkin kärsii tuosta pelleilystä. Eli nyt puhelin käteen ja soitto tälle "miehelle", että se on loppu nyt, et halua kuulla hänestä ikinä enää sanaakaan ja sama tekstarilla perään. Kun seuraavan kerran lähestyy, ilmoitat, että "kerta vielä ja lähtee ilmo poliisille" tämä taas tekstarilla ja sitten myös toteutat sen uhkauksesi. Ja sitten itse menet johonkin terapiaan, selvittämään ihan vaan tuon oman pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan, että jos ensimmäistä eroa ei ole täysin käsitellyt (toinen suhde tullut heti perään, kieltänyt ja niellyt tunteensa, lapset vieneet ajan tms), niin toinen ero on sietämätön. Silloin käsitellään myös se eka ero samalla kertaa. Eli tuplatyö.
Harjoittele ennen seuraavaa puhelua. Sano ääneen: mulla on menoja, en ehdi tavata.
Sovi niitä menoja valmiiksi: mene lasten kanssa uimaan tai kirjastoon, kutsu ystävä käymään tai kahville, aloita harrastus. Jos lapset ovat jo teini-ikäisiä, ei sun ole pakko olla kaikkia iltoja kotona.
Tai päätä vaikka että sulla on oma hemmotteluilta kotona, jota mies ei saa häiritä. Suunnittele mitä kivaa teet, syöt ja miten rentoudut rauhassa. Mietit miten kivaa sulla tulee olemaan. Olisiko silloin helpompi sanoa miehelle ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että jos ensimmäistä eroa ei ole täysin käsitellyt (toinen suhde tullut heti perään, kieltänyt ja niellyt tunteensa, lapset vieneet ajan tms), niin toinen ero on sietämätön. Silloin käsitellään myös se eka ero samalla kertaa. Eli tuplatyö.
Shiit AP
Mielestäni kyllä käsittelin, mutta, en sitten tiedä.
Mut kyllä tää yhtä helvettiä on, en ole kyllä ketään rakastanutkaan näin, siitä lie johtunee tää tuska.
En vaan käsitä. Joillekin se on helppoa. Ehkä se tunne ei sitten ollut molemminpuoleista vaikka niin on kovasti ollu olevinaan tosi rakastunut. Taispa olla paskaa sekin alusta saakka.
AP
Vierailija kirjoitti:
Harjoittele ennen seuraavaa puhelua. Sano ääneen: mulla on menoja, en ehdi tavata.
Sovi niitä menoja valmiiksi: mene lasten kanssa uimaan tai kirjastoon, kutsu ystävä käymään tai kahville, aloita harrastus. Jos lapset ovat jo teini-ikäisiä, ei sun ole pakko olla kaikkia iltoja kotona.
Tai päätä vaikka että sulla on oma hemmotteluilta kotona, jota mies ei saa häiritä. Suunnittele mitä kivaa teet, syöt ja miten rentoudut rauhassa. Mietit miten kivaa sulla tulee olemaan. Olisiko silloin helpompi sanoa miehelle ei?
Oon kokeillut vastaavaa, silloin ajattelen joka ikinen sekuntti sitä miestä. Eli ei toimi ollenkaan.
Pitäis olla jotain supinormaalia missä ei tajua sen puuttuvan ylipäätään, en sitten tiedä mitä helkkaria se voi olla kun ollaan oltu 24/7 paita ja perse. Aivan kamalaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mun pitäis siis sanoa etten halua tavata, kärsiä, vaikka haluaisin tavata, mutta siis siksi, etä sillä pääsisin tämän yli?
Eikö ois reilua sitten sopia niin yhdessä? Että tietäis missä mennään?
Mä kyllä kärsin joka perskuleen minuutti siitä sitten. Eihän tää siis normaalia varmaankaan ole. Läheisriippuvainen täällä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät, että ongelma ei ole mies?
Kyllä, ongelma tässä on mun riippuvuus ja se etten hyväksy tätä muutosta. Nyt pohdinkin että miten ihmeessä pääsen siitä riippuvuudesta nimenomaan eroon.
AP
Aloita vaikka perheneuvolasta tai mielenterveystoimistosta. Molemmilta löytyy keskusteluapua, jotta saat selviteltyä päätäsi, käsiteltyä lapsuuden hylkäämiskokemuksia ja työkaluja tuohon ahdistuneisuuteen.
Voit saavuttaa jotain paljon parempaa, mutta sitä ennen pitää päästää irti monesta asiasta.
Osaatko sanoa miten näille pääsee, pitääkö ensin varata aikaa lääkärille vaiko ottaa yhteyttä noihin suoraan?
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärsinkö oikein, teillä ei ole yhteisiä lapsia? Eli sulla vain omat hoidettavana, miehellä ei mitään velvollisuuksia?? Kuulostaa oikeasti tosi epäreilulta tuo nykyinen tilanne, en jatkaisi enää suhdetta. Mies ei ole jaksanut arkea ja velvollisuuksia, on hommannut itselleen uuden kämpän ja tulee nyt luoksesi "vierailemaan" (seksiä, oletan?). Ei todellakaan vaikuta siltä että hän haluaisi perhe-elämää jatkaa. Lopettaisin sinuna suhteen ja jatkaisin eteenpäin ilman tuollaista veltostelijaa.
No AP:n tilityksen jälkeen ymmärtää, miksei mies viihtynyt tuossa huushollissa. Mutta eipä yh-äiteihin kannata sekaantua kuin seksin merkeissä.
Ei se ole viihtynyt tähän asti missään, omassaankaan perheessä. Ihan etä iskuli itsekin, aika harmaantunut, ei mitään kovinta huutoa enää markkinoilla, toki en sitä ole enää itsekään.
Voi olla, ettei tälle ihmiselle ole olemassakaan sellaista paikkaa jossa viihtyisi.
ehkä joku thaikkusuhde vois päteä, voisi olla tilanteen herra aina.
AP
.. Ja sinä haluat juuri tämän miehen, koska..? Sullakin on vain yksi elämä ja lapset siinä enää hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärsinkö oikein, teillä ei ole yhteisiä lapsia? Eli sulla vain omat hoidettavana, miehellä ei mitään velvollisuuksia?? Kuulostaa oikeasti tosi epäreilulta tuo nykyinen tilanne, en jatkaisi enää suhdetta. Mies ei ole jaksanut arkea ja velvollisuuksia, on hommannut itselleen uuden kämpän ja tulee nyt luoksesi "vierailemaan" (seksiä, oletan?). Ei todellakaan vaikuta siltä että hän haluaisi perhe-elämää jatkaa. Lopettaisin sinuna suhteen ja jatkaisin eteenpäin ilman tuollaista veltostelijaa.
No AP:n tilityksen jälkeen ymmärtää, miksei mies viihtynyt tuossa huushollissa. Mutta eipä yh-äiteihin kannata sekaantua kuin seksin merkeissä.
Ei se ole viihtynyt tähän asti missään, omassaankaan perheessä. Ihan etä iskuli itsekin, aika harmaantunut, ei mitään kovinta huutoa enää markkinoilla, toki en sitä ole enää itsekään.
Voi olla, ettei tälle ihmiselle ole olemassakaan sellaista paikkaa jossa viihtyisi.
ehkä joku thaikkusuhde vois päteä, voisi olla tilanteen herra aina.
AP
.. Ja sinä haluat juuri tämän miehen, koska..? Sullakin on vain yksi elämä ja lapset siinä enää hetken.
Olen riippuvainen, en halua haluta. Tää on ihan yhtä helvettiä.
AP
Älä veätä.
Tuota huonosti käyttäytyvää miestä äläkä varsinkaan itseäsi.
Ole rehellinen.
Nyt.
Ajattele itseäsi.olet pahassa ja itseäsi henkisesti vahingoittavassa noidankehässä.otat yhteyttä terkkariin ja sitä kautta sitten mielenterv.toim.saat sieltä varmasti keskustelu ja lääkeapua.
Myönnät tilanteesi.
Tuolle miehelle sanot vain että olet hajalla itsesi ja hänen takia.sanot,että tukea tilanteeseen tulet saamaan.MUTTA ilmoita ettet halua etkä tarvi tätä miestä mihinkään elämääsi liittyvään.sinä et ole velvollinen selittelemään ja perustelemaan enää mitään hänelle.
Lapset,niin,onko parempi että niillä on romuäiti loppuelämän,vai äiti,ihminen,joka kunniottaa itseään ja sitä kautta myös muita..
Alue: Aihe vapaa
Se on vaikeaa, mutta nyt katkaiset kaiken romantiikan välillänne. Kärsit siitä ja käyt tilanteen läpi, sen jälkeen voit jatkaa elämääsi ja löydät jonkun joka oikeasti arvostaa sinua.