Lihavilla ja ylipainoisilla pitäisi olla henkisen puolen valmennusta laihdutukseen

Näinhän se menee. Laihdutusvaiheen aikana syödään rahkaa ja ananasta =D

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Psyykkinen sairaus se ennenkaikkea on. Addiktio ja riippuvuus.

Ja bulimiaa harrastavalla sitten henkinen kin puoli aivotoiminnan lisäksi kohdallaan...

Muuta tyhmä mongertavan pentusi kanssa vielä kun ehdit etkä huutele muille jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

No tietysti se on henkisellä puolella vai luuletko että hän on esim. halvaantunut tai jumissa hississä aina sen ajan kun ei syö? Voi nyt yhen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Joo näinhän se on. Kaikilla ei välttämättä ole sellaisia mielen "mörköjä" (lapsuuden traumoja yms.) vaan ihan harmittomia, mutta juurtuneita tapoja ja käyttäytymismalleja, mitä ei korjata millään Jutan Superdieetillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Taas on besserwisser asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

No tietysti se on henkisellä puolella vai luuletko että hän on esim. halvaantunut tai jumissa hississä aina sen ajan kun ei syö? Voi nyt yhen kerran.

No mitäs luulet =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Taas on besserwisser asialla.

No mitä se sitten on? Ei minulla ole tarvetta syödä mitään hehtaariannoksia vaikka kuinka nälkä olisi. Itse asiassa kun mahalaukku on kutistunut (ollut pitkään syömättä tai syönyt pienempiä annoksia) niin ei todellakaan pysty edes syömään mitään saavillista pastaa. Myös ruuanlaadulla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Seuraan sivusilmällä työkavereita, jotka ovat ylipainoisia: Näkee, kun heillä on ns. laidutusvaihe päällä. Tällöin he syövät tiheästi parinkin tunnin välein, juovat ihan jatkuvasti (kantavat vesipulloa mukanaan). Tuntuu, että heillä on pakottava tarve laittaa suuhun koko ajan jotain. Tuollainen on jo pään sisällä oleva ongelma. Jos itse söisin koko ajan noin paljon (riippumatta ruuanlaadusta), niin olisin paksu. Kaikki lähtee aivoista ja mielen hallinnasta, himojen välttämisestä ja näläntunteen sietämisestä.

Onnittelen! Sinä olet sitten ratkaissut ongelman, jonka kanssa tutkijatkin ristiriitaisesti painiskelevat. Oletko itse luonnostasi laiha (geenit) vai anorektikko/bulimikko?

Ylijäämänainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Joo näinhän se on. Kaikilla ei välttämättä ole sellaisia mielen "mörköjä" (lapsuuden traumoja yms.) vaan ihan harmittomia, mutta juurtuneita tapoja ja käyttäytymismalleja, mitä ei korjata millään Jutan Superdieetillä. 

Oikeanlainen ruokailu on osa elämäntapaa. LIhavat tarvitsevat käyttäytymismalleja ja oppeja kuten lapset, jos niitä ei ole lapsena ja nuorena oppinut. Ihmiset eivät osaa edes syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Useimmat oikeat asiantuntijat ovat kyllä sitä mieltä, että itsekurilla ja nälällä ei paino-ongelmaa ratkaista, vaan päinvastoin, monen jojolihojan ja -laihduttajan ongelma on juuri ne itsekurikuurit. Ihminen kun jaksaa tsempata aikansa, mutta tahdonvoima väsyy kuin lihas, ja sitten repsahdetaan ja syödään senkin edestä.

Esim. itse kun menin Syömishäiriökeskukseen hakemaan apua ahmimishäiriööni, niin sekä ravitsemusterapeutti että psykologi ensimmäisenä sanoivat, että minun pitää opetella syömään ilman syyllisyyttä ja lopettamaan itsekuriin perustuvat kuurit, koska ne ylläpitävät jojoiluongelmaa. Alettiin rakentaa ruokavaliota, jolla kovaa nälkää ja kohtuuttomia himoja ei tulisi, jolloin ei tarvittaisi suurta tahdonvoimaa niiden vastustamiseen.

Ei näillä keinoin toki mallilaihaksi tule. Oma tavoitteeni kun aloitin ekan laihdutukseni oli 55 kiloa. Pahimmillani painoin 90 kg, ja siinä välillä jojoilin 10 vuotta kehittäen syömishäiriön matkalla. Nyt painan 70 kg, mutta taivaan kiitos ei ole enää ahmimis- ja jojoiluongelmaa. En ikinä enää yritä laihemmaksi, koska siihen tosiaan vaadittaisiin sitä itsekuria taas ja olisi suuri riski että ahmimiskäytös alkaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Laihdutusvaiheen aikana syödään rahkaa ja ananasta =D

En laihduta, BMI 21, mutta ruokataukoon ehdin käyttää keskimäärin 5 min työpäivän aikana. Siinä ajassa ehdin hyvin syödä keskenään sekoitetun rahkan ja ananaksen, joka on yllättävän täyttävä yhdistelmä.

Puutteellinen tieto, puutteellinen itsekuri, huonot tottumukset ja ongelmat muilla elämän osa-alueilla ovat syyt lihavuuteen.

Mielestäni on järjetöntä, että niin moni pakottaa vielä nykypäivänäkin lapsensa syömään lautasen tyhjäksi. Siinä tuhotaan heti lapsena ihmisen kyky arvioida tarvitsemaansa ruokamäärää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Himot ne on hiirelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraan sivusilmällä työkavereita, jotka ovat ylipainoisia: Näkee, kun heillä on ns. laidutusvaihe päällä. Tällöin he syövät tiheästi parinkin tunnin välein, juovat ihan jatkuvasti (kantavat vesipulloa mukanaan). Tuntuu, että heillä on pakottava tarve laittaa suuhun koko ajan jotain. Tuollainen on jo pään sisällä oleva ongelma. Jos itse söisin koko ajan noin paljon (riippumatta ruuanlaadusta), niin olisin paksu. Kaikki lähtee aivoista ja mielen hallinnasta, himojen välttämisestä ja näläntunteen sietämisestä.

Onnittelen! Sinä olet sitten ratkaissut ongelman, jonka kanssa tutkijatkin ristiriitaisesti painiskelevat. Oletko itse luonnostasi laiha (geenit) vai anorektikko/bulimikko?

En kumpaakaan. Saan itseni lihoamaan varmasti jos söisin liikaa ja liian usein tai epäterveellisesti. Syön kulutukseeni nähden oikein, joten ei ole ylipainoa. En ole laihakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ylijäämänainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Joo näinhän se on. Kaikilla ei välttämättä ole sellaisia mielen "mörköjä" (lapsuuden traumoja yms.) vaan ihan harmittomia, mutta juurtuneita tapoja ja käyttäytymismalleja, mitä ei korjata millään Jutan Superdieetillä. 

Oikeanlainen ruokailu on osa elämäntapaa. LIhavat tarvitsevat käyttäytymismalleja ja oppeja kuten lapset, jos niitä ei ole lapsena ja nuorena oppinut. Ihmiset eivät osaa edes syödä.

No sitähän minäkin tarkoitin :D

Monet laihduttajat tosiaan kaipaisivat juurikin sitä henkisen puolen tukea. Sitä vaan on todella vaikea saada. Jos menet lääkäriin ja kerrot tarvitsevasi apua painonpudotukseen, niin saat kyllä lähetteen ravitsemusterapeutille, mutta kyllähän suurin osa tietää, että pitäisi syödä enemmän kasviksia ja vähentää sokeripöperöjä. Kyse ei siis usein ole tiedon puutteesta vaan tosiaankin henkisen puolen asioista. Psykologillekin voi pyytäessä saada lähetteen, mutta sekin on hyödytöntä, koska Suomessa on hyvin vähän sellaisia psykologeja, joilla on tietämystä syömisen hallinnan ongelmista.

Ihmisille, joilla on pakkomielle toisten ihmisten painon ja ulkonäön kyttäämiseen, pitäisi olla henkistä valmennusta oman elämänsä elämiseen.