Lihavilla ja ylipainoisilla pitäisi olla henkisen puolen valmennusta laihdutukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Useimmat oikeat asiantuntijat ovat kyllä sitä mieltä, että itsekurilla ja nälällä ei paino-ongelmaa ratkaista, vaan päinvastoin, monen jojolihojan ja -laihduttajan ongelma on juuri ne itsekurikuurit. Ihminen kun jaksaa tsempata aikansa, mutta tahdonvoima väsyy kuin lihas, ja sitten repsahdetaan ja syödään senkin edestä.

Esim. itse kun menin Syömishäiriökeskukseen hakemaan apua ahmimishäiriööni, niin sekä ravitsemusterapeutti että psykologi ensimmäisenä sanoivat, että minun pitää opetella syömään ilman syyllisyyttä ja lopettamaan itsekuriin perustuvat kuurit, koska ne ylläpitävät jojoiluongelmaa. Alettiin rakentaa ruokavaliota, jolla kovaa nälkää ja kohtuuttomia himoja ei tulisi, jolloin ei tarvittaisi suurta tahdonvoimaa niiden vastustamiseen.

Ei näillä keinoin toki mallilaihaksi tule. Oma tavoitteeni kun aloitin ekan laihdutukseni oli 55 kiloa. Pahimmillani painoin 90 kg, ja siinä välillä jojoilin 10 vuotta kehittäen syömishäiriön matkalla. Nyt painan 70 kg, mutta taivaan kiitos ei ole enää ahmimis- ja jojoiluongelmaa. En ikinä enää yritä laihemmaksi, koska siihen tosiaan vaadittaisiin sitä itsekuria taas ja olisi suuri riski että ahmimiskäytös alkaa taas.

Eli ongelma on mentaalipuolella, jos pitää pitää jotain itsekurikuureja. Eikös sen pitäisi olla ihan luonnollista, että mieli on vakaa ja ei tarvitse koko ajan hillitä itseään ruuan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille, joilla on pakkomielle toisten ihmisten painon ja ulkonäön kyttäämiseen, pitäisi olla henkistä valmennusta oman elämänsä elämiseen.

Ei mulla pakkomiellettä ole, kunhan heitin hyvän provokatiivisen aloituksen tänne tekemistäni havainnoista.

Vierailija kirjoitti:

Monet laihduttajat tosiaan kaipaisivat juurikin sitä henkisen puolen tukea. Sitä vaan on todella vaikea saada. Jos menet lääkäriin ja kerrot tarvitsevasi apua painonpudotukseen, niin saat kyllä lähetteen ravitsemusterapeutille, mutta kyllähän suurin osa tietää, että pitäisi syödä enemmän kasviksia ja vähentää sokeripöperöjä. Kyse ei siis usein ole tiedon puutteesta vaan tosiaankin henkisen puolen asioista. Psykologillekin voi pyytäessä saada lähetteen, mutta sekin on hyödytöntä, koska Suomessa on hyvin vähän sellaisia psykologeja, joilla on tietämystä syömisen hallinnan ongelmista.

Juuri näin, tähän minustakin pitäisi keskittyä paino-ongelmissa. ap

Myös stressi ja unenpuute lihottavat, samoin kuin täysin olematon liikunta.

Itse mietin just, pitäisikö elämää lyhentää yhdellä tunnilla per päivä ja alkaa nukkumaan enemmän.

Dementia vie tod.näk. ennen kuin ruho romahtaa, joten kannattaisiko sittenkin elää jo nyt?

Se on niin kauhean helppo neuvoa ihmisiä jos itsellä ei ole suuria ongelmia syömisen hallinnassa. Itse olen elämässäni ollut sekä hoikka (noin 30-vuotiaaksi asti) että siitä eteenpäin ylipainoinen. 

Ai että minä olin hoikkana ja nuorena varma, että syöminen ja painonhallinta on yksinkertainen asia, koska minulle se oli. Kuvittelin, että se on kaikille muillekin. Omaa äitiänikin oikein halveksivasti kommentoin kun väitti että on muka vaikeaa päästä ylipainosta ja aina dieetit loppuivat takaisin lihomiseen. "Se on helppoa: sen kun syö vähemmän kuin kuluttaa", tai "itsehän ihminen päättää mitä suuhunsa laittaa" tai "ei kaikille mieliteoille pidä antaa periksi vaan kestää", kommentoin ylimielisesti.

Pilkka vaan osui lopulta omaan nilkkaan, kun iän ja stressaavan elämäntilanteen myötä tuli painoa. No, eka 15 kg lihominen oli aika helppo vielä laihduttaa pois joten säilyin vakaumuksessani, että laihtuminen on helppoa. Mutta jotain tapahtui elimistössäni: laihdutuksesta asti kärsin jatkuvasti kovista näläntunteista ja mieliteoista. Ei se ole mukavaa että lähes koko ajan mieli ja kroppa huutaa ruokaa, ja varsinkin heikkoina hetkinä sitä repsahteli syömään, ainaiseen nälkään väsyneenä. Lihoin takaisin ajan kanssa. Seuraava laihdutus olikin jo tosi vaikea ja paljon enemmän kärsimystä vaatinut kuin eka. Ja taas syömiskäyttäytyminen häiriytyi lisää sen myötä. Nyt vuosia jojoilleena ymmärrän, että joskus voi olla niin että ne nälät ja mieliteot on esim. toistuvien dieettien, tai varmaan perinnöllisten ominaisuuksienkin takia joillakin, niin kovia ettei paino-ongelmaton tajua sellaisesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille, joilla on pakkomielle toisten ihmisten painon ja ulkonäön kyttäämiseen, pitäisi olla henkistä valmennusta oman elämänsä elämiseen.

Ei mulla pakkomiellettä ole, kunhan heitin hyvän provokatiivisen aloituksen tänne tekemistäni havainnoista.

"Ei mulla pakkomiellettä ole, mä vaan havainnoin noita läskejä kaiken aikaa ja koen tarvetta purkaa asiaa Suomen suurimmalla ylipainoisten vihaajapalstalla"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Nälkää vastaan ihminen häviää taistelun aina. Se on koodattu meidän genetiikkaan. Säännöllinen syöminen estää parhaiten himoja, söi sitten kolme tai kuusi ateriaa päivässä.

Henkisen puolen valmennusta/terapiaa tarvitsi kyllä. Siitä olen eri mieltä,että laihduttaakseen tulisi sietää nälkää. Jotkut ihmiset hups vaan unohtavat syödä koko päivänä eikä se vaikuta merkittävästi toimintakykyynsä. Sitten on meitä, joilla 4-5 tunnin syömättömyyden jälkeen kädet tärisee,pyörryttää,oksettaa ja toimintakyky on huono. Erityisesti tuossa tilassa tekee mieli jotain rasvaista tai makeaa. Kun syö tasaisesti 3-4 tunnin välein,verensokeri on OK ja helpompi hallita mielitekojaan.

Liikkumattomuus ei kyllä lihota,ellei nyt ihan vuodepotilaana makaa. Liikunnalla on hyvin pieni merkitys painonpudotuksessa. Kaikki lähtee ruuasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Useimmat oikeat asiantuntijat ovat kyllä sitä mieltä, että itsekurilla ja nälällä ei paino-ongelmaa ratkaista, vaan päinvastoin, monen jojolihojan ja -laihduttajan ongelma on juuri ne itsekurikuurit. Ihminen kun jaksaa tsempata aikansa, mutta tahdonvoima väsyy kuin lihas, ja sitten repsahdetaan ja syödään senkin edestä.

Esim. itse kun menin Syömishäiriökeskukseen hakemaan apua ahmimishäiriööni, niin sekä ravitsemusterapeutti että psykologi ensimmäisenä sanoivat, että minun pitää opetella syömään ilman syyllisyyttä ja lopettamaan itsekuriin perustuvat kuurit, koska ne ylläpitävät jojoiluongelmaa. Alettiin rakentaa ruokavaliota, jolla kovaa nälkää ja kohtuuttomia himoja ei tulisi, jolloin ei tarvittaisi suurta tahdonvoimaa niiden vastustamiseen.

Ei näillä keinoin toki mallilaihaksi tule. Oma tavoitteeni kun aloitin ekan laihdutukseni oli 55 kiloa. Pahimmillani painoin 90 kg, ja siinä välillä jojoilin 10 vuotta kehittäen syömishäiriön matkalla. Nyt painan 70 kg, mutta taivaan kiitos ei ole enää ahmimis- ja jojoiluongelmaa. En ikinä enää yritä laihemmaksi, koska siihen tosiaan vaadittaisiin sitä itsekuria taas ja olisi suuri riski että ahmimiskäytös alkaa taas.

Eli ongelma on mentaalipuolella, jos pitää pitää jotain itsekurikuureja. Eikös sen pitäisi olla ihan luonnollista, että mieli on vakaa ja ei tarvitse koko ajan hillitä itseään ruuan suhteen.

Ihminen voi lihoa hitaasti ja huomaamattaan ilman että täytyy olla mitään erityisiä ongelmia mentaalipuolella tai muussakaan. Esim. liikunnan väheneminen elämäntilanteen myötä, huomaamatta aavistuksen kasvavat annoskoot sinänsä järkevää ruokaa, iän myötä vähenevä peruskulutus voivat saada ihmisen keräämään 10-20 kg ilman että on mitään varsinaista häiriytynyttä syömiskäytöstä. Vain pieni kaloriylimäärä ihan ok ruokaa päivittäin kulutukseen nähden.

Toisaalta erilaiset fysiologiset syyt voivat aiheuttaa kohtuutonta nälkää, ei ainoat syyt ole mentaalisia. Esim. unenpuutteen ja kroonisen stressin tiedetään vaikuttavan suoraan nälkä- ja kylläisyyshormoneihin.

Laihtumiseen ei auta kuin pakko, lääke tai leikkaus.

Suomessa pitäisi olla ylipainoisille kerran viikossa pakollinen liikuntatunti, jossa punnitus:

Jos paino pudonnut-pääsee heti lähtemään-jumppa vapaaehtoista.

Jos paino ei pudonnut-tunti hikiliikuntaa.

Jos paino noussut- 2 tuntia hikiliikuntaa.

JOs ei ilmiottaudu kuntoiluun-rikesakko ja lääkeiden luovutuskielto.

p.s.olen itsekin ylipainoinen ja toivoisin tukea laihdutukseen

No niin te luonnostaan hoikat lihavien kiusaajat! Te luulette tietävänne että me läskit kärsitään vain ja ainoastaan itsekurin puutteesta, ja mässätään suklaata ja sipsejä päivät pitkät. Teidän mielestänne lihavat saa laihtumaan kun heitä haukkuu ja kiusaa tarpeeksi. SHOKKIUUTINEN: Ei saa! Mitä enemmän meitä painostetaan ja kiusataan, sitä suuremmaksi käy himo syödä ja paino nousee. Toisaalta te kiusaajanartut tiesitte tämän, koska ette halua meidän laihtuvan; millä sitten pönkittäisitte omaa pelkkään ulkonäköön pohjautuvaa itsetuntoanne?Olette säälittäviä.

Lihavuuteen johtava syöminen on lähes aina opittu tapa, jolle voi olla miljoona eri syytä. Itselläni ongelma alkoi jo lapsuudessa kun äitini, luonnostaan hoikka, vahti hysteerisesti painoani ja teki lapsenpyöreydestäni valtavan numeron. Nyt vasta yli kolmekymppisenä tajusin että mulla on aina ollut tarve syödä liikaa siltä varalta että huomenna ei saakaan syödä, että joku tulee ja pakottaa dieetille. Nyt opettelen terveellisiä, järkeviä ruokatottumuksia ja laihtumista edistäisi hyvä kannustus. Mutta sitähän ei palstakotkilta saa, koska te ette halua minun onnistuvan millään keinolla. Jatkan yrittämistä siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille, joilla on pakkomielle toisten ihmisten painon ja ulkonäön kyttäämiseen, pitäisi olla henkistä valmennusta oman elämänsä elämiseen.

Ei mulla pakkomiellettä ole, kunhan heitin hyvän provokatiivisen aloituksen tänne tekemistäni havainnoista.

"Ei mulla pakkomiellettä ole, mä vaan havainnoin noita läskejä kaiken aikaa ja koen tarvetta purkaa asiaa Suomen suurimmalla ylipainoisten vihaajapalstalla"

En mina koko ajan heitä havainnoi, ainoastaan taukojen aikana, palaverissa jne. Ihan vaan väkisin huomaa, kun joku juo koko ajan vettä tai syö kokouksissakin koko ajan. Ei voi olla huomaamatta =) Ai tama on ylipainoisten vihaajapalsta, asia selvä. Tulikin paljon kommenttia ylipainon puolustajilta, se selittänee asian.

Vierailija kirjoitti:

Laihtumiseen ei auta kuin pakko, lääke tai leikkaus.

Suomessa pitäisi olla ylipainoisille kerran viikossa pakollinen liikuntatunti, jossa punnitus:

Jos paino pudonnut-pääsee heti lähtemään-jumppa vapaaehtoista.

Jos paino ei pudonnut-tunti hikiliikuntaa.

Jos paino noussut- 2 tuntia hikiliikuntaa.

JOs ei ilmiottaudu kuntoiluun-rikesakko ja lääkeiden luovutuskielto.

p.s.olen itsekin ylipainoinen ja toivoisin tukea laihdutukseen

Tällähän saakin ylipainoiset innostumaan liikunnasta,kun liikunnasta tehdään rangaistus. Jepjep..

Painoonhan tunti tai kaksi hikiliikuntaa viikossa ei vaikuta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Henkisen puolen valmennusta/terapiaa tarvitsi kyllä. Siitä olen eri mieltä,että laihduttaakseen tulisi sietää nälkää. Jotkut ihmiset hups vaan unohtavat syödä koko päivänä eikä se vaikuta merkittävästi toimintakykyynsä. Sitten on meitä, joilla 4-5 tunnin syömättömyyden jälkeen kädet tärisee,pyörryttää,oksettaa ja toimintakyky on huono. Erityisesti tuossa tilassa tekee mieli jotain rasvaista tai makeaa. Kun syö tasaisesti 3-4 tunnin välein,verensokeri on OK ja helpompi hallita mielitekojaan.

Liikkumattomuus ei kyllä lihota,ellei nyt ihan vuodepotilaana makaa. Liikunnalla on hyvin pieni merkitys painonpudotuksessa. Kaikki lähtee ruuasta.

Kyllä liikkumattomuus lihottaa, sillä se laskee aineenvaihdunnan tasoa ja sitä kautta energian kulutusta, puhumattakaan muista terveysongelmista joita liikkumattomuus on ainakin osana aiheuttamassa. Nämä terveysongelmat ovat monesti vaikuttamassa myös lihomiseen (esim. masennus, metabolinen oireyhtymä, stressi, kivut ja jumit). Lihasmassan ylläpito ja jopa kasvattaminen on erittäin tärkeää laihduttajalle, jotta kropassa on jotain, joka kuluttaa energiaa. Valitettavasti nykyään moni tekee työtä, joka ei vaadi juuri fyysistä aktiivisuutta, joka riittää edes terveyden ylläpitoon. Ja vaikka olisikin fyysinen työ, liikeradat on monesti yksipuolisia ja aiheuttavat kipuja ja kulumia. Mutta kyllä, ruualla on suurempi merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä että henkisen puolen apua tarvittaisiin, mutta ei se kyllä aina niin mene että syöpötellään jatkuvasti. Itselläni esim. suurempi ongelma on se että unohdan helposti syödä pitkiä aikoja, ja sitten ahmin valtavasti kun lopulta tajuan että on nälkä. Niin kai se on, kun edellisenä päivänä työkiireissä meni pelkällä kahvilla ja jogurttipurkilla koko päivä...

Edelleen ongelma on minusta mentaalipuolella, ei hillitä sitä syömistä kun on nälkä. Annetaan tunteiden ja himojen vallata mieli.

Nälkää vastaan ihminen häviää taistelun aina. Se on koodattu meidän genetiikkaan. Säännöllinen syöminen estää parhaiten himoja, söi sitten kolme tai kuusi ateriaa päivässä.

Tärkeää on myös ruuan sisältö.

Vierailija kirjoitti:

No niin te luonnostaan hoikat lihavien kiusaajat! Te luulette tietävänne että me läskit kärsitään vain ja ainoastaan itsekurin puutteesta, ja mässätään suklaata ja sipsejä päivät pitkät. Teidän mielestänne lihavat saa laihtumaan kun heitä haukkuu ja kiusaa tarpeeksi. SHOKKIUUTINEN: Ei saa! Mitä enemmän meitä painostetaan ja kiusataan, sitä suuremmaksi käy himo syödä ja paino nousee. Toisaalta te kiusaajanartut tiesitte tämän, koska ette halua meidän laihtuvan; millä sitten pönkittäisitte omaa pelkkään ulkonäköön pohjautuvaa itsetuntoanne?Olette säälittäviä.

Lihavuuteen johtava syöminen on lähes aina opittu tapa, jolle voi olla miljoona eri syytä. Itselläni ongelma alkoi jo lapsuudessa kun äitini, luonnostaan hoikka, vahti hysteerisesti painoani ja teki lapsenpyöreydestäni valtavan numeron. Nyt vasta yli kolmekymppisenä tajusin että mulla on aina ollut tarve syödä liikaa siltä varalta että huomenna ei saakaan syödä, että joku tulee ja pakottaa dieetille. Nyt opettelen terveellisiä, järkeviä ruokatottumuksia ja laihtumista edistäisi hyvä kannustus. Mutta sitähän ei palstakotkilta saa, koska te ette halua minun onnistuvan millään keinolla. Jatkan yrittämistä siitä huolimatta.

Eli ollaan samaa mieltä asian liittymisestä pitkälti aivojen toimintaan, psyykkeeseen siis. Lapsena opittu väärä tapa kulttuuri ruokailuun on pään sisällesi rakennettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Laihdutusvaiheen aikana syödään rahkaa ja ananasta =D

En laihduta, BMI 21, mutta ruokataukoon ehdin käyttää keskimäärin 5 min työpäivän aikana. Siinä ajassa ehdin hyvin syödä keskenään sekoitetun rahkan ja ananaksen, joka on yllättävän täyttävä yhdistelmä.

Ihan hyvä yhdistelmä sitä paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraan sivusilmällä työkavereita, jotka ovat ylipainoisia: Näkee, kun heillä on ns. laidutusvaihe päällä. Tällöin he syövät tiheästi parinkin tunnin välein, juovat ihan jatkuvasti (kantavat vesipulloa mukanaan). Tuntuu, että heillä on pakottava tarve laittaa suuhun koko ajan jotain. Tuollainen on jo pään sisällä oleva ongelma. Jos itse söisin koko ajan noin paljon (riippumatta ruuanlaadusta), niin olisin paksu. Kaikki lähtee aivoista ja mielen hallinnasta, himojen välttämisestä ja näläntunteen sietämisestä.

Onnittelen! Sinä olet sitten ratkaissut ongelman, jonka kanssa tutkijatkin ristiriitaisesti painiskelevat. Oletko itse luonnostasi laiha (geenit) vai anorektikko/bulimikko?

En kumpaakaan. Saan itseni lihoamaan varmasti jos söisin liikaa ja liian usein tai epäterveellisesti. Syön kulutukseeni nähden oikein, joten ei ole ylipainoa. En ole laihakaan.

Olet sitten varmaan onnellinen ihminen. Kun vielä saisit petrattua tuota henkistä kanttiasi siten, että antaisit muiden ihmisten elää omaa elämäänsä. Elämästä pitää nauttia ja yksi nautinto ihmisellä on ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Laihtumiseen ei auta kuin pakko, lääke tai leikkaus.

Suomessa pitäisi olla ylipainoisille kerran viikossa pakollinen liikuntatunti, jossa punnitus:

Jos paino pudonnut-pääsee heti lähtemään-jumppa vapaaehtoista.

Jos paino ei pudonnut-tunti hikiliikuntaa.

Jos paino noussut- 2 tuntia hikiliikuntaa.

JOs ei ilmiottaudu kuntoiluun-rikesakko ja lääkeiden luovutuskielto.

p.s.olen itsekin ylipainoinen ja toivoisin tukea laihdutukseen

Osta joku valmennus tai liity johonkin ilmaiseen vertaistukiryhmään. Sieltä saa tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisen puolen valmennusta/terapiaa tarvitsi kyllä. Siitä olen eri mieltä,että laihduttaakseen tulisi sietää nälkää. Jotkut ihmiset hups vaan unohtavat syödä koko päivänä eikä se vaikuta merkittävästi toimintakykyynsä. Sitten on meitä, joilla 4-5 tunnin syömättömyyden jälkeen kädet tärisee,pyörryttää,oksettaa ja toimintakyky on huono. Erityisesti tuossa tilassa tekee mieli jotain rasvaista tai makeaa. Kun syö tasaisesti 3-4 tunnin välein,verensokeri on OK ja helpompi hallita mielitekojaan.

Liikkumattomuus ei kyllä lihota,ellei nyt ihan vuodepotilaana makaa. Liikunnalla on hyvin pieni merkitys painonpudotuksessa. Kaikki lähtee ruuasta.

Kyllä liikkumattomuus lihottaa, sillä se laskee aineenvaihdunnan tasoa ja sitä kautta energian kulutusta, puhumattakaan muista terveysongelmista joita liikkumattomuus on ainakin osana aiheuttamassa. Nämä terveysongelmat ovat monesti vaikuttamassa myös lihomiseen (esim. masennus, metabolinen oireyhtymä, stressi, kivut ja jumit). Lihasmassan ylläpito ja jopa kasvattaminen on erittäin tärkeää laihduttajalle, jotta kropassa on jotain, joka kuluttaa energiaa. Valitettavasti nykyään moni tekee työtä, joka ei vaadi juuri fyysistä aktiivisuutta, joka riittää edes terveyden ylläpitoon. Ja vaikka olisikin fyysinen työ, liikeradat on monesti yksipuolisia ja aiheuttavat kipuja ja kulumia. Mutta kyllä, ruualla on suurempi merkitys.

Siinä on vaan sellainen ongelma,että liikunnan harrastaminen lisää nälkää. Aika paljon saa huhkia,jos täysin liikuntaa harrastamaton haluaa nostaa energiankulutustaan esim.400-600kcal/päivä. Realistisempi tavoite olisi liikkua päivittäin niin että peruskulutus nousee esim.100-200kcal pvä ja keskittyä syömään alle sen peruskulutuksensa jotta paino ei nouse vaikkei jokapäivä pääsisi liikkumaan.