Onko vauvan kanssa pakko vierailla?

Sanot, että et jaksa. Piste. Miksi aina pitää keksiä valkoisia valheita, jos todellinen syy on se, ettei jaksa. Oma on lapsesi ja elämäsi, joten luulisi että kenelläkään muulla ei pitäisi olla siihen mitään sanottavaa, jos et vain jaksa lähteä vauvan kanssa reissuun. Eikä sinun ole oikeastaan edes pakko kertoa syytä sille, mikset tule. Sanot vain, että sori ei tulla.

Itse ainakin päätän reissaamisen oman jaksamisen mukaan ja kieltäydyn, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin lapsen kaa ollessa vajaa 6kk vanhempieni luokse viikoksi. Reissasin aika paljon lapsen ollessa alle 2v kun olin itse vielä kotona. Mielestäni silloin, kun ei pahemmin syönyt ruokaa meni matkat aika sutjakkaasti. Mutta sit kun alkaa ruoasta nirsoilu ja huutaminen... no tsemppiä teille ja mieti asiaa rauhassa :)

Ei kaikista lapsista tule missään vaiheessa nirsoilevia huutajia.

Niin siis ei tietenkään tämä vain omalla kohdallani ja heitin vain oman kokemukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin kaksi viikoa etelässä reissussa kun esikoinen oli 6kk. Ja uudestaan kun esikoinen oli 3,5v ja keskimmäinen 5kk ja sit taas kun esikoinen oli 6v, keskimmäinen 3,5v ja kuopus 1v.

Ei saatana noin pienten lasten kanssa minnekkään tautimaihin...

Ja sanot ap vaan niille vanhemmille, että tulette sitten käymään kun lapsi on vähän isompi ja teillä on enemmän aikaa.

Jos on rokotukset kunnossa eikä ihan ebola maahan mene ei mielestäni mitään pahaa. Jos on paljon matkusteleva perhe on hyvä tottua pienestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko joku teini? "Onx pakko hei?"

En ole. Ikää 26 v. Ei ole pakko mutta kerro mitä itse sanoisit perusteluksi kun syytä jättää menemättä ei oikeastaan ole. Hyvät oltavat meillä siellä on. Ainut että väsyn ja ahdistun helposti. En halua välejä pilata.

Ap

No sanot niin kuin asiat on. Että junamatka vaivan kanssa tuntuu mielestäsi liian raskaalta.

Siis vauvan kanssa. :D

Vauvan ja tämän vaivan :D (väsymys, huonovointisuus), pitänee sanoa. Mitähän sitten jos tarjoutuvat autolla hakemaan :( Se olisi vielä kamalampaa. En jaksa keskustella koko matkaa.

Nykyään kaikki tehdään kyllä niin helvetin vaikeaksi! Ollaan niin herkkiä, kaikki vähänkin normaali elämästä poikkeava "väsyttää ja ahdistaa". Mun 93-vuotias mummokin jaksaa "yökyläillä". No sitten vaan sanoo ettei tule koska ei kestä oman karsinan ulkopuolista elämää!

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että et jaksa. Piste. Miksi aina pitää keksiä valkoisia valheita, jos todellinen syy on se, ettei jaksa. Oma on lapsesi ja elämäsi, joten luulisi että kenelläkään muulla ei pitäisi olla siihen mitään sanottavaa, jos et vain jaksa lähteä vauvan kanssa reissuun. Eikä sinun ole oikeastaan edes pakko kertoa syytä sille, mikset tule. Sanot vain, että sori ei tulla.

Itse ainakin päätän reissaamisen oman jaksamisen mukaan ja kieltäydyn, jos siltä tuntuu.

Valkoisia valheita pitää keksiä jotta ihmiset eivät loukkaantuisi. Aina sanon suoraan asiat ja siinä on käynyt niin että toinen on loukkaantunut. Tässäkin tapauksessa sanoisin "en halua tulla vielä pitkään aikaan teille yökylään, koska en jaksa eikä minua huvita. Jos haluatte viettää aikaa lapsenlapsenne kanssa, tulkaa käymään meillä" Voi olla että välit eivät ole enää tuon jälkeen yhtä lämpimät vaikka tarkoitan vain etten oikeasti jaksa :/

Sano että tulette käymään muutamaksi tunniksi, mutta ette jää yöksi. Ei sitä tarvitse sen kummemmin perustella.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kaikki tehdään kyllä niin helvetin vaikeaksi! Ollaan niin herkkiä, kaikki vähänkin normaali elämästä poikkeava "väsyttää ja ahdistaa". Mun 93-vuotias mummokin jaksaa "yökyläillä". No sitten vaan sanoo ettei tule koska ei kestä oman karsinan ulkopuolista elämää!

Ymmärräthän että jotkut ihmiset väsyvät (jatkuvasta) sosiaalisesta kanssakäymisestä? Hienoa jos mummosi jaksaa, pointsit siitä hänelle. Kaikkia vain ei muiden seura kiinnosta. Minua ei kiinnosta olla kaikkien seurassa ja jutella jonninjoutavia. Sen ajan voin käyttää lukemiseen/pelaamiseen/ulkoiluun ja lapsen kanssa touhuamiseen. Eri asia käydä päiväsaikaan kylässä mutta yökylässä et pääse karkuun sitä höösäämistä ja jatkuvaa lässyttämistä.

Ei ole pakko olla yötä!

Meillä oltiin ensimmäistä kertaa yötä mummolassa, kun lapsi oli 8kk ja lopettanut yösyömisen. En tykkää oikein muutenkaan olla vieraassa paikassa yötä, pieni vauva tuo vielä lisää haasteita.

Teet siis ihan oman halusi mukaan. Pyydä vaikka isovanhemmat teille yöksi, jos se tuntuu paremmalle. Tai sitten vain päivävierailuja. Jos menisit ja tekisin kaiken kuten muut haluavat, et ehtisi muuta tehdäkään. Olen huomannut, että mummut näkevät aina vauvaa mielestään liian vähän, vaikka väliä olisi viikko! :D

Vierailija kirjoitti:

Sano että tulette käymään muutamaksi tunniksi, mutta ette jää yöksi. Ei sitä tarvitse sen kummemmin perustella.

Usean tunnin junamatka yhteensuuntaan. Ei onnistu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että tulette käymään muutamaksi tunniksi, mutta ette jää yöksi. Ei sitä tarvitse sen kummemmin perustella.

Usean tunnin junamatka yhteensuuntaan. Ei onnistu.

Ap

No ette mene ollenkaan, jos noin pitkä matka on. Käske niitä tulemaan mieluummin teille, tai sitten antaavat olla. En mä lähtis ikinä minnekkään Suomen toiselle puolelle, jos se edes tuntuis epämieluisalta.

Meilläkään ei ole autoa. Ensimmäisen kerran matkustimme junassa kun esikoinen oli n. 1kk ikäinen. Meillä on mummolat sen verran kaukana, että julkisilla ei ole järjeä tehdä päivänreissuja, omalla autolla vielä onnistuisi.

Nyt lapsia on kaksi, ei vieläkään omaa autoa ja otamme autoon istuimet mukaan, bussilla kuljemme, sillä junat on kalliita. Lapset viihtyvät hyvin, sillä ovat pienestä asti matkustaneet.

Itse tulisin hulluksi, jos pitäisi kökkiä vaan kotona, mutta jokainen on erilainen. Kyllä varmasti anoppisi ymmärtää, jos sanot ettet halua lähteä. Etkö jaksa sitä bussissa/junassa matkustamista vai ollenkaan reissuun lähtemistä? Jos kyse on vain junalla menosta, voisivatko he tulla hakemaan?

Pyydä tulemaan teille. 

Itse inhoan matkustamista yli kaiken ja kaikkea häsläämistä sen ympärillä. Mulla on voimakasta matkapahoinvointiakin. Nukun huonosti vieraissa kodeissa. Anoppi tulee itse meille 9/10 tapauksista jos haluaa nähdä. Aina saa tulla ja on tervetullut, mutta mua ei nykysellään saa pompotelluksi eri suuntiin. 

Meillä lapset 1 ja 3, eikä olla oltu ikinä yökylässä, ei perheenä eikä lapset yksin :).

Sinä päätät, ei kukaan muu :)

Meidän vauva 10kk on aina inhonnut autossa istumista, huutaa kaikki matkat, joten ei ole pahemmin reissailtu. Junalla matkustaminen toki voisi olla eri juttu, mutta en olisi 4kk ikäisen kanssa lähtenyt monen tunnin reissuun. Parin kuukauden päästä ollaan lähdössä junalla, mutta vauva on silloin jo 1v ja uskon että silloin reissun voi ottaa jo loman kannalta, eikä vaiva ja stressi ole päällimmäinen tunne.

Meillä mummulat on lähellä, mutta silti mua joskus väsyttää lähteä sinne vauvan ja kahden isomman kanssa. Kotona vain kaikki on helpompaa, vaipan vaihdoista ja nukutuksista lähtien.

Vauva oli 9kk kun ekan kerran lähdettiin appiukolle ja vaimolleen kylään. Matkaa 700km omalla autolla. Ne ei meille tulleet, odottivat kotonaan kuin tatit ja kyselivät milloin tuodaan vauva näytille :)

Mutta mikä taivas, kun vauva oli 1v2kk ja tekivät tuon reissun kaksin, vauva ja isänsä, ja mä jäin kotiin koko pitkäksi vkl.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset 1 ja 3, eikä olla oltu ikinä yökylässä, ei perheenä eikä lapset yksin :).

Sinä päätät, ei kukaan muu :)

Kai sillä miehellä ja lapsen isällä on joku sananvalta myös?

Toisaalta ymmärrän sinua, mutta toisaalta, onko mummola sellainen paikka, että saisit siellä itse levätä ja isovanhemmat hoitaisivat vauvaa? Jos koet, että sinun pitäisi koko ajan myös seurustella, niin mieti, onko se todella niin. Jos ovat fiksuja ihmisiä, ymmärtävät, että olet tuoreena äitinä ehkä väsynyt ja antavat sinulle omaa aikaa.

Itse matkustin paljon kaksosten kanssa heidän ollessaan vauvoja. Mies oli usein työmatkoilla ja mielelläni pakkasin auton ja lähdin mummolaan muutamaksi päiväksi. Ei tarvinnut olla kaikesta vastuussa yksin. Jos ei olisi ollut omaa autoa, olisin ehkä lähtenyt silti. Vauvojen kanssa oli vielä helppoa, kun nukkuivat niin paljon. 2-vuotiaiden kanssa alkoi jo olla haastavampaa, kun ei koskaan tiennyt, jos tulikin joku uhmakiukku kesken matkan. Toisaalta, matkustelimme myös perheenä suht paljon (2-3 lomamatkaa vuodessa) jo kaksosten ollessa ihan pieniä ja ovat tottuneet pysymään aloillaan niin autossa, junassa kuin lentokoneessa.

Itse ajattelen, että matkailu avartaa ja jo vauvaikäisenä hyvä totuttaa, mummolareissu on juuri paras tällaiseen harjoitteluun, mutta tämä on vain minun mielipiteeni, sinun saa olla ihan muu :) Kuitenkin, jos aiotte tehdä reissuja lapsen ollessa isompi, on tuollainen junalla mummolaan hyvä pohja sille, että lapsi oppii, kuinka matkoilla ollaan ja käyttäydytään.

Teillä toki vauva niin pieni, että vielä toistaiseksi ajattelisin omaa itseä ja jaksamista. Vielä kuitenkin yksi pointti...älä joudu huonoihin väleihin appivanhempien kanssa, tai jätä lapsen välejä etäiseksi heihin. Kun aikaa kuluu, saatatte tarvita hoitoapua esim. lapsen sairastuessa, alakoululaisen lomilla jne, tällöin voi alkaa omaa omatuntoa kolkuttaa ja isovanhempia noloa pyytää, jos itse ei ole heidän pyynnöistään huolimatta luonut hyvää suhdetta jo heti vauvasta asti!

Me oltiin ekaa kertaa yökylässä, kun vauva oli pari kuukautta vanha. Ollaan aina käyty lapsuudenpaikkakunnala viikonloppuvierailulla ja mun vanhemmilla ainakin on hyvät majoitustilat ja mahdollisuus omaan rauhaankin. Eli perillä ei ole mitään rasitteita, vaan bonuksena innokkaat isovanhemmat, jotka antaa mielellään esim tilaisuuden nukkua pitkään.

Ainoa hankaluus on pitkä matka, ajoitetaan niin että lapsi nukkuisi päiväunensa matkan aikana.

Ei sun tartte mitään tekosyitä antaa, sanot vaan niin kuin asia on. Et halua vielä noin pienen kanssa matkustaa pitkää matkaa ja yökyläillä. Kotonakin on vielä opettelemista olemisessa vauvan kanssa.