Siis ihana kakkoskoti laitettu kaikki kuntoon ja mä en uskalla olla siellä yksin , en kesällä enkä varsinkaan talvella!?
Saaressa ollaan mutta autotien päässä. Ja nimenomaan tien päässä, sillä se päättyy tänne. Noin 500 metrin päässä asuu yksi gubbe, ikää 86 vuotta eikä muuten mitään/ketään missään lähettyvillä.
Meri on sadan metrin päässä; laituri, båthus, vanha varasto, savustamo ja sauna sekä muutama muu ulkorakennus.
Rakastan tätä paikkaa ja kaikki menee ihan hyvin, kunnes tulee pimeää.
Jos pidän kaikki valot päällä ja ulkovalot alas rantaan asti valaisemma, minulle tulee tunne että olen kuin huutomerkki kaikille rosvoille ja örkeille.
Jos yritän elellä mahdollisimman pienillä valoilla, se näyttää juuri siltä. Että yhdessä kamarissa on yksi pieni valo ja muuten talo ja piha pimeänä - eli rosvot ja örkit pystyy päätteleen että siellähän on talo melkkeist' tyhjänä, sinne.
Jos mulla on sisällä valot päällä ja ulkona pimeää, niin en voi katsoa ulos sitä valokäytävää päin. Siellä voi olla joku ja mä voin nähdä sen.
Miten ihmeessä tästä pääsee eroon? Olen katsonut liian monta elokuvaa, jossa nimenomaan rannasta päin nousee jotain maihin ja alkaa lähestyä ihmsten taloja. En voi lopettaa ajattelemasta, että miksipä ne ei osuis meidän rantaan.
Ja olen yrittänyt siedätyshoitoa ja olen ollut yksin siellä useita öitä. Ei vaan helpota. Ei edes kesällä, koska täällä etelässä tulee yöllä kuitenkin ihan pimeää.
Mies ei tietenkään tajua koko asiaa. "No höh, pitäähän sun tietää ettei siellä ketään ole" - ja asia loppuun käsitelty.
Ja minä kuuntelen rasahduksia ja kolahteuja ja olen näkevinäni hahmoja liikkumassa rannan varjoissa. En kestä.
Kommentit (24)
No jaa. Meillä on myös vanha mökki ja ensimmäisiä kertoja kun olin yksin siellä, niin vähän kyllä pelotti, myönnän sen. Ensimmäinen yö yksin ajoittui muistaakseni tammikuulle, joten takuulla oli pimeää ja kylmää. Niin vaan hörpin tuvassa punaviiniä, ravasin pihalla ulkohuussissa (taskulampun kanssa!) ja kävin saunassa, joka on myöskin ulkona erillisessä rakennuksessa. Tuvassa laitoin kyllä kaikki verhot visusti ikkunoiden eteen etten pelästy omaa naamaani, joka ikkunasta heijastaa. Ihan mukavaa oli. Ai niin, ovessa oleva lukko on tyyliä astetta vahvempi hakanen, joten riuskasti tempaisemalla sekin lähtee irti.
Mietin kyllä valmiiksi että tossa on valurautainen hiilihanko jne. Avaimet sijoitin niin, että jos joku tuleekin sisälle, niin itse pääsen livahtamaan pihalle ja saan autonavaimet napattua näppärästi mukaan. Kengätkin ovella valmiina.
Kakkoskodit - mökit ovat siinä mielessä rosvomagneetteja, että
a) kakkoskodit on varusteltu kuten ykköskodit (taulutv, stereot, kodinkoneet ym.)
b) varastossa useimmiten on helposti mukaan otettavia työkaluja (moottorisahaa ym.)
c) sijainti on syrjäinen, ei naapurivahtia
d) varkaus huomataan mahdollisesti vasta pitemmän ajan kuluttua (keväällä...)
No tota. Jäitä hattuun nyt. Miksi kukaan pahoissa aikeissa oleva tulisi juuri sinne? Hommaat oviin kunnon lukot ja hyvää ruokaa ja nautit ihanasta luonnon kauniista paikasta. Mä olisin onnellinen jos mulla olisi noin ihana paikka! Nousisin aamulla varhain kuvaamaan merta ja luontoa ja tekisin sitä vielä illalla myöhään. Sisustat sen kauniisti ja muuta sellaista, etä alkaa tulla kotoinen olo ja lopetat hölmöt kuvittelut.
Sinun oloasi ei varmasti helpota se faktatieto, että murhaajia ja örkkejä on kaupungeissa liikkeellä paljon enemmän. Jos olet pelkuri, sinulle luultavasti käy niin, että alat pelätä ykkösasunnollakin.