Lue keskustelun säännöt.
Näin niitä syrjäytyneitä, kouluampujia ja itsemurhaajia tehdään
28.02.2017 |
Minulla on pitkähkö tausta mielenterveysongelmista. Uudestaan ja uudestaan saan törmätä siihen, että vaikka olisi psykiatrian polille hoitosuhde, se ei takaa hoitoa. Eläköityvä lääkäri lupaa varata sinulle kontrolliajan seuarajalleen mutta sitä ei vain kuulu. Soitat perään kerta toisensa jälkeen mutta aikaa et saa -tuolla ei siis saa aikaa sillä että soittaa, vaan sihteeri välittää viestin psykiatrille joka sitten armollisesti sinulle ajan antaa ja siitä tulee kirje kotiin. Lääkkeet kyllä uusitaan pelkän puhelinsoiton perusteella, omakannassa tämä ei tietenkään onnistu ja monille mielenterveysongelmaisille on todella suuri kynnys puhua puhelimessa.
Terapiaa ehdotetaan, mutta terapeutin joutuu hakemaan itse. Se muuten vaatii aika tavalla voimavaroja. Kun sen olet lopulta löytänyt, ravaat siellä turhaan ja maksat itsesi kipeäksi seuraavat kolme vuotta (kävin terapiani ennen kuin Kela-korvaus kasvoi viime vuoden alussa). Terapian aikana psykiatrian poli vain uusii lääkereseptisi, koska kerran olet "terapeutin" hoidossa et saa tuhlata yhteiskunnan varoja siihen että hoitosuhdetta pidettäisiin yllä.
Ja kun terapia loppuu ja todetaan että ei tästä kalua tullut vieläkään, haetaan pysyvää eläkettä, loppuu psykiatrien kiinnostus siihen. Parantumaton hullu, mitä siihen aikaa tuhlaamaan. Jos yrität saada lääkärikontaktia, sanotaan että "lääkäri on paikalla torstaina, hän ehkä soittaa silloin" antamatta mitään kellonaikaa. Vaikka hoitohenkilökunta hyvin tietää että tuollainen epävarmuus -tai ylipäänsä puhelimessa puhuminen- aiheuttaa aivan äärimmäistä ahdistusta allekirjoittaneelle. Sähköisesti ei tietenkään voi mitään asioita hoitaa, mitkään dokumentit eivät tule omakantaan ja esim. omia B-todistuksiaan joutuu varta vasten pyytämään koska ne lähetetään suoraan vakuutusyhtiöön. Ikään kuin et saisi nähdä niitä, vaikkei niissä mitään ihmeellistä olekaan.
Ja kun vakuutusyhtiö evää eläkehakemuksesi ja putoat tyhjän päälle valitusrumban ajaksi ja olet joutua osastolle, ihmetellään että kuinkas sinä tämän näin raskaasti otat. No siksi että kyse on vain elämästäni ja toimeentulostani.
Tämä purkaus ehkä herättää kysymyksen että millaista hoitoa sitten haluaisin että olisin tyytyväinen? En tiedä, mutta haluaisin sen turvallisuudentunteen mikä syntyisi siitä että hoitohenkilökunta ottaisi ongelmani vakavasti ja että minulla olisi pysyvä hoitosuhde samaan lääkäriin. Edellisen lääkärin kanssa sovittiin kontrollikäynnit neljännesvuosittain mutta tämä uusi ei ilmeisesti sellaista tahtia hyväksy. Olenhan parantumaton hullu, turha minua on nähdä.
Turha varmaan mainita että lääkärit ei myöskään hoida paperihommiaan ajallaan vaan aina kun esim. kuntoutustukeen haettiin jatkoa, piti soittaa perään monta kertaa ja kysellä, että olisiko se lausunto NYT kirjoitettu. Kun ei se hullukaan pyhällä hengellä elä...
Tuo jatkuva epävarmuus hoitosuhteen ja rahantulon suhteen on se, mikä stressaa niin hirvittävästi että paraneminen tulee täysin mahdottomaksi. Aina säälitellään pätkätyöläisiä joiden toimeentulo on kaiken aikaa katkolla mutta kukaan ei sääli sairaita, joiden voimavarat ovat vähissä ja toimeentulo vielä vakavammalla tavalla katkolla.
Ei ihme, että osa porukasta päätyy aika äärimmäisiin ratkaisuihin.
Kommentit (22)
Tiedän tunteen. Itsellä sama tilanne
Nyt 1 kk kokonaan ilman rahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina välillä tuntuu että kun on osoittautunut yhteiskunnalle hyödyttömäksi, ne haluaakin että tapan itseni pois rahaa kuluttamasta. Tai ainakin syrjäydyn niin pahasti etten enää jaksa edes hakea mitään, yritän vain kituuttaa sukulaisten armopaloilla tai jollain.
Siinä mielessä olen onnekas että on sentään vähän tuota sukua, ettei ainakaan nälkää tarvitse nähdä ikinä. Mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat täysin yksin eikä niitä auteta yhtään.
Massamurhaajat ovat usein narsistisia persoonia. Sellaisia ei juuri voida hoitaa.
Oman kokemukseni mukaan mt-ongelmiin avun saaminen on huonoa. Johtuneekohan sitten siitä että keinoja tai ainakaan resursseja hoitaa ei ole. Ihmismielestä ei vieläkään paljoa ymmärretä. Lääkkeet voivat auttaa joissakin tapauksissa. (Tai sitten pahentaa.)
Joo, mutta eipä keskiverto taviksenkaan ongelmat kiinnosta yhteiskuntaa tai mitään yhteiskunnallista instanssia kuin vain hetken aikaa. Resursseillakin on rajansa ja yhden ihmisen ongelmia ei pystytä vatvomaan ikuisesti jos vaikuttaa siltä ettei asiassa päästä eteenpäin. Ikävä kyllä joissain tapauksissa ne ongelmat eivät parannu tai parantuminen voi lähteä vain henkilöstä itsestään. Noi ongelmat eivät koske pelkästään mt-puolta. Tietenkään munkaan mielestä tuollaisessa lopullisessa sairaseläkkeessä ei ole järkeä, mutta jossain vaiheessa ne varmaan iskee hanskat seinään ja suosittelee asiaa jos muuta ratkaisua ei ole näköpiirissä.
Sinänsä yhteiskuntahan ei ole sinulle mitään velkaa. Ikävä kyllä se näin menee reaalimaailmassa vaikka hienoa tietenkin olisi jos pystyttäisiin kaikkia tukemaan paremmin 24/7 ja jotenkin auttamaan parantumisessa.
^^ Sehän siinä se ongelma on, että osaa meistä ei oikeasti nykytiedoilla voida auttaa. Kyllä minunkin -olen siis ap- eteen on se tehty, mikä nykyjärjestelmässä on mahdollista noin niin kuin hoidollisesti. Siitä en halua valittaa. Olen saanut kaikkia niitä lääkkeitä mitä olen halunnut kokeilla (yhteensä 20 erilaista psyykenlääkekokeilua), sain sen terapian vaikkei se sitten auttanut kun ongelmani ovat niin moninaiset. Sähköhoitoa varten taas pitäisi olla osastolla, sitä ei ole edes tarjottu kun kerran yhtä lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta olen pärjännyt kotona.
Vaan ongelma on se, että ei tehdä sitten edes sitä vähää mitä meidän hoitoresistenttien suhteen voisi tehdä, eli helpotettaisiin sitä arkea. Että voisi ottaa yhteyttä polille sähköisesti, saisi edes lyhyen lääkäriajan tarvitessaan ja ennen kaikkea, että jonkinlainen perustoimeentulo turvattaisiin. Se tulisi yhteiskunnalle aika tavalla halvemmaksi kuin se, että taloudellisen huolen aiheuttama stressi ajaa osastolle...
Toivotaan että jonkinlainen kansalaispalkka tulisi pian. Pärjäisin kyllä aika vähälläkin rahalla, jos sen tulo vain olisi varmaa. Eihän tämmöinen kotona olija tarvitse mitään kovin ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään munkaan mielestä tuollaisessa lopullisessa sairaseläkkeessä ei ole järkeä, mutta jossain vaiheessa ne varmaan iskee hanskat seinään ja suosittelee asiaa jos muuta ratkaisua ei ole näköpiirissä.
Niin siis minä olisin aivan tyytyväinen pysyvää työkyvyttömyyseläkkeeseen mutta se evättiin. Ymmärrän, että ei minua voida sen enempää hoitaa kuin mitä tähän mennessä on hoidettu. Mutta tuon evätystä eläkkeestä seuranneen valitusrumban takia tarvitsisin noita lääkärikontakteja, joita en siis saa.
Ihme suhteellisuudentajutonta vinkunaa. Miten olisi elämäsi ollut sata vuotta sitten? Kuvittelet varmaan, että yhteiskunta on sinulle jotain velkaa, mutta ei ole. Ole kiitollinen mitä toisten lompsasta sinulle kustannetaan, jossakin kehitysmaassa et saisi sitäkään ja huojuisit aliravittuna kadulla hönisemässä itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei oo pyytänyt syntymään tänne. ja jokaisella on oikeus syödä. Ja ennemmin menee jonkun suomalaisen ruokkimiseen verorahoja kun johonkin ihan ihme ääliö hommiin mihin nyt Suomi niitä rahoja syytääkään. Olis rikas maa näillä veroilla tämä maa jos rahat käytettäisiin oikein.
Älä kuuntele Ap mitään tommosta. Itse olin ennen työelämässä mutta kun sairastuu niin sairastuu. Ei "normaalit" ihmiset sitä ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelet varmaan, että yhteiskunta on sinulle jotain velkaa, mutta ei ole.
Itse asiassa kyllä se on. Ehdin olla työelämässä jonkin aikaa ja maksoin kaikenlaiset stm-maksut palkastani, kuten kaikki muutkin. Eläkkeeni tulisi vakuutusyhtiöltä. Toisin sanoen, kuten kaikkien muidenkin vakuutusten kohdalla, vakuutusyhtiön riski realisoitui.
Jos taloni olisi palanut vaikkapa tuhopolton seurauksena ja vakuutusyhtiö kieltäytyisi maksamasta, olisitko sitä mieltä ettei vakuutusyhtiö ole minulle mitään velkaa?
Sata vuotta sitten olisin luultavasti pärjännyt ihan hyvin, poislukien tietysti sen että 1917 oli kansalaissota jolloin kukaan ei pärjännyt oikein hyvin. Mutta noin muuten. Jos olisin keskiluokkainen, olisin KOTONA ja mies elättäisi minut, kuten keskiluokalla oli tapana. Tai vaihtoehtoisesti olisin pienviljelijän vaimo ja edelleen olisin KOTONA ja tekisin omia töitäni omalla tavallani. Fyysisesti raskaita töitä ja paljon, mutta kuitenkin rauhassa.
Minun suurimmat ongelmani kun liittyvät toisaalta nykyajan jatkuvaan ärsyketulvaan ja toisaalta siihen, että päädyn missä tahansa koulussa tai työpaikassa joko kiusatuksi tai vähintään outsideriksi. Epäilemättä siksi että olen niin huono ja vääränlainen ihminen.
Kiitos kaikille niille jotka jaksaa olla kannustavia! Ymmärrän ettei terveet jaka näitä mt-ongelmaisten märinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamen!!
Terveisin ihan samaa kokenut.
Kaikki joutuu kiusatuksi jopa Kate Middleton, entäs paparazzien kuoliaaksi jahtaama prinsessa Diana ja itkevä Britney huoltsikan vessassa. Luepas mitä huivia käyttävät kokee kun menevät USA:han nyt kun Trumpon puikoissa. Yrittäisit nyt edes jotain. Ihmiset haistaa pelon ja epävarmuuden. Monet ahdistuksesta kärsineet ystäväni sanoo että ahdistus katosi asiakaspalvelutöissä, esim. kaupan kassalla. Bodaus ja etäopiskelu voi auttaa tai töiden haku muualta kuin Suomesta. Koskaan ei ole kaikki hyvin mutta on hetkiä jolloin aurinko paistaa myös risukasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei ihmiset voi tajuta että masennus on ihan oikea mielisairaus? Tuskinpa tuon yllä olevan kaltaista kukaan alkaisi vaikkapa bipolle vääntää, että "mene kuule asiakaspalveluun ja ulkomaille ja bodaa niin sillä se mania lähtee".
Vierailija kirjoitti:
Ihme suhteellisuudentajutonta vinkunaa. Miten olisi elämäsi ollut sata vuotta sitten? Kuvittelet varmaan, että yhteiskunta on sinulle jotain velkaa, mutta ei ole. Ole kiitollinen mitä toisten lompsasta sinulle kustannetaan, jossakin kehitysmaassa et saisi sitäkään ja huojuisit aliravittuna kadulla hönisemässä itseksesi.
Jopa oli aivopieru sinulla. Olisitko itse tyytyväinen samanlaiseen elämään kuin keskivertosuomalaisella oli sata vuotta sitten? Tai olisitko tyytyväinen kehitysmaan nälkäänäkevänä? No et takuulla olisi. Mikä vi..n idiootti sinä olet kieltämään toisilta oikeutta olla elämäänsä tyytymätön?!!
Ap puhuu täyttä asiaa. On järjetöntä, miten sairaita ja heikoilla olevia hyppyytetään. Kyse ei ole siitä, että heille pitäisi antaa enemmän rahaa tai leveämpi elämä - ap EI vaadi sellaista.
Vaan että olisi edes jonkinlainen pysyvä hoitosuhde ja ne rahat joihin hän on lain mukaan oikeutettu, ne tulisivat ilman venkoilua.
Ei ole kenenkään etu, jos psyykkisesti sairaat jätetään heitteille. Ei sairaiden itsensä etu, eikä meidän terveiden etu. Tämän jokainen älykäs ihminen tajuaa, sinä et varmaan tämänkään jälkeen.
ohis
Niin ja siis todellakin kyllä moni tervekin ymmärtää, mistä ap puhuu. Eivät kaikki terveet ole kusipäitä.
Koeta kestää, ap, ja kysyä aikaa joko sieltä hoitavan tahon sosiaalihoitajalta tai Kelan palveluneuvonnasta. Kelan on lain mukaan itse neuvottava asiakkaitaan tukien haussa!
Mä tiedän, sinun on haastavaa puhua puhelimessa, mutta jos pystyt, soita tänne:
http://www.kela.fi/puhelinpalvelu1?inheritRedirect=true
tai varaa aika naamatusten neuvontaan, jos siihen uskot kykeneväsi?
(tuolta voi varata ajan myös puhelinpalveluun, niin ei tarvitse jonottaa)
16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelet varmaan, että yhteiskunta on sinulle jotain velkaa, mutta ei ole.
Itse asiassa kyllä se on. Ehdin olla työelämässä jonkin aikaa ja maksoin kaikenlaiset stm-maksut palkastani, kuten kaikki muutkin. Eläkkeeni tulisi vakuutusyhtiöltä. Toisin sanoen, kuten kaikkien muidenkin vakuutusten kohdalla, vakuutusyhtiön riski realisoitui.
Jos taloni olisi palanut vaikkapa tuhopolton seurauksena ja vakuutusyhtiö kieltäytyisi maksamasta, olisitko sitä mieltä ettei vakuutusyhtiö ole minulle mitään velkaa?
Sata vuotta sitten olisin luultavasti pärjännyt ihan hyvin, poislukien tietysti sen että 1917 oli kansalaissota jolloin kukaan ei pärjännyt oikein hyvin. Mutta noin muuten. Jos olisin keskiluokkainen, olisin KOTONA ja mies elättäisi minut, kuten keskiluokalla oli tapana. Tai vaihtoehtoisesti olisin pienviljelijän vaimo ja edelleen olisin KOTONA ja tekisin omia töitäni omalla tavallani. Fyysisesti raskaita töitä ja paljon, mutta kuitenkin rauhassa.
Minun suurimmat ongelmani kun liittyvät toisaalta nykyajan jatkuvaan ärsyketulvaan ja toisaalta siihen, että päädyn missä tahansa koulussa tai työpaikassa joko kiusatuksi tai vähintään outsideriksi. Epäilemättä siksi että olen niin huono ja vääränlainen ihminen.
Hyvin vastattu. Olet selvästi fiksu ja lukenut ihminen, toisin kuin trolli, jonka servasit. Tsemppiä!
Hyvä aloitus toivottavasti kaikki päättäjät lukevat missä jännityksessä ap elää . Se vie kaikki voimat. Kaikki terapiassa olevat tulisi rauhoittaa aivankuin metsäkin kasvamaan ihan rauhassa ja vain viljellen niitä ihmisinä oikein! Koeta kestää tuota helvettiä ja saada itsellesi vaan jalkoja alle se ei ole helppoa mutta sittenkin mahdollista. Nouse tuosta!!! Hali ja tsemppii! Kerro tänne mitä kuuluu halutaan kuulla! Välitetään sinusta! Teitä on nyt monta et ole yksin.
Vanhat suljetut osastot oli hyviä paikkoja. Siellä sai olla turvassa. Harmi, että nyt avohoidetaan kaikkia eli ei ketään.
Minulla on siis hoitoresistentti masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.