Lue keskustelun säännöt.
Ensikertalaiskiintiö pois korkeakoulujen yhteishausta
27.02.2017 |
Hei,
Kuinka moni muu on sitä mieltä, että korkeakoulujen yhteishaun ensikertalaiskiintiö on huono asia ja että se saisi olla pienempi? Onkohan sen poistamiseksi jo kansalaisaloitetta, tai olisiko joku muukin kiinnostunut tekemään sellaisen?
Kommentit (710)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ei-ensikertalaisellakin on kohtuulliset mahdollisuudet päästä uudelleen opiskelemaan, mikäli todistuksista saatava pistemäärä on tarpeeksi suuri ja haastattelut ym. menevät hyvin. Tässä siitä elävä todiste, 1. haulla sain bioanalytiikan opiskelupaikan. Haastattelu painottui aika paljolti omaan opiskelumotivaatioon ja luulen, että olin siinä aika vahvoilla, kun olin pohtinut asiaa etukäteen aika lailla ja tehnyt huolella portfolioni.
Tämä on vain mutua, mutta veikkaan, että monimuotoon on hieman helpompaa päästä, kuin päiväopetukseen.
Nykyään ei enää haastatella, vaan on yhteinen AMK koe, jossa on äidinkieltä, englantia, matikkaa, ongelmanratkaisua (todennäköisyyslaskentaa, totuustauluja) ja etiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa kiintiöissä olisi jotain järkeä, jos se ensikertalaisuus säilyisi edes siihen asti, että on tutkinto suoritettuna. Tällaisenaan se ei mielestäni palvele tarkoitustaan.
Niin että yhteiskunnan. Eli meidän veronmaksajien varoilla pitäisi saada kokeilla useita eri opintoja vieden paikat näissä kokeilussa niiltä, jotka tosiaan haluaisi ko alaa opiskella? Samalla tuhlaten resursseja turhasta opetuksesta.
Kylläpä tässä ketjussa on ääliöiden kokoontumisajot. Muutos on tehty juuri siksi että tietyt alat ovat toimineet ponnahduslautana muihin opintoihin ja ihmiset ovat opintonsa niissä jättäneet kesken ihan alkuvaiheessa.
Eikö kukaan teistä idiooteista ole kuullut sisäisestä siirrosta? Kun sinulla on se opiskelupaikka voit hakea opinto-oikeuden siirtoa tai hakea kandivaiheen päätteeksi maisteri vaiheeseen muualle. Ei tarvitse vinkua yhteishaun kanssa ollenkaan.
Jos et tiedä onko ala oikea, voit kokeilla opiskella sitä avoimessa yliopistossa. Omalla kustannuksellaan. Myös alanvaihtoon avoimen opinnot mahdollistaa.
Täällä näyttää olevan oikea "asiantuntija" taas paikalla, huoh. Sisäinen siirto? Oletko tosissasi? Mille alalle enää edes pääsee sisäisellä siirrolla? No ei paljon millekään. Lisäksi eikö sisäinen siirto sitten olisi myös juuri sitä "ponnahduslaudan" käyttämistä, mitä juuri tuossa kritisoit?
Myöskään avoimessa ei pysty kaikkia aloja opiskelemaan, varsinkaan sillä tasolla, jotta voisi päätellä onko työ mahdollisesti sopivaa. Avoimen väylä on myöskin hyvin suppea, vaikka kovasti sen laajentamista väläyteltiin, kun tämä kiintiöuudistus ajettiin läpi. Eipä vain ole laajentamista näkynyt. Esimerkiksi lääkiksen opinnot avoimessa ovat sellaisia, että niitä ei edes hyväksilueta tutkintoon, jos lääkikseen pääsisi. Ja avoimen väyläähän sielläkään ei ole ollenkaan.
Omasta mielestäni paras tapa valita opiskelijat olisi valintakokeella ilman kiintiöitä. Jos jotain alaa käytetään ponnahduslautana, niin he voivat vapaasti laittaa valintakoemateriaaliksi esimerkiksi jonkun erillisen teoksen, eivätkä käyttäisi vain lukiokurssien oppimäärää. Tällöin kouluun pääsisivät vain ne, jotka oikeasti haluaisivat päästä siihen kouluun ja jaksaisivat lukea sen materiaalin. Silloin varmasti hakumäärät laskisivat samalla, mutta minkäs sille voi, jos ala on itsessään sellainen, että ei kiinnosta monia.
Sisäisessä siirrossa et ole viemässä paikkaa joltain toiselta sillä asia päätetään erillään yhteishausta ja valintakiintiöistä. Yleensä siirto on mahdollinen pääaineen vaihdon suhteen toisilleen läheisillä aloilla. Tietenkään historian lukija ei voi tulla siirretyksi lääkikseen. Hauskaa että otit juuri lääkiksen esimerkiksi. Sinnehän ensikertalaiskiintiö on pienimmästä päästä . Taisi olla vain 60%. On ihan hyvä ettei juuri lääkikseen kävellä tuosta vaan mielijohteesta sillä se koulutus on kallista verrattuna moniin muihin aloihin.
Minusta on pelkästään hyvä, että ensikertalaiskiintiöt helpottavat ja nopeuttavat tuoreiden ylioppilaiden opiskelupaikan saamista. Turhat välivuodet jää pois. Alanvaihtajat jo ovat ainakin yhden opiskelupaikan saaneet. Miksi heille pitäisi kustantaa niitä useampia?Jokaisen vaan pitää suunnitella asiansa tarkemmin. Onhan monilla aloilla mahdollisuus myös hakea pelkkään maisteri/DI vaiheeseen kandin tai amk-tutkinnon suorittamisen jälkeen.
Mutta sisäisen siirron valikoima on todella suppea ja pääsyä ei vain ole, vaikka opiskelisitkin läheistä alaa. Ja useat, eivät kaikki, niistä aloista mitä siirtohaussa on mukana ovat aloja, joissa pisterajat valintakokeissa eivät myöskään ole ihan mahdottomia ts. myös pääsy valintakokeella olisi ihan mahdollista (joillain aloilla jopa helpohkoa) ja taitaa osassa olla ei-ensikertalaisten todistuskiintiökin.
Joo minustakin on hyvä, että lääkikseen ei vain kävellä tuosta vaan mielijohteesta.....eiku ainiin, nythän riittääkin, jos olet kirjoittanut yo-kokeissa hyvin ja olet ensikertalainen... Toista se oli ennen, kun pääsykokeisiin piti opiskellakin :-)
Nyt niitä välivuosia tulee lisää, kun ylioppilaat eivät ota paikkoja vastaan kun ensikertalaisuus menee. Yo-korottajien määrät ovat myös nousseet hurjasti. Mielestäni myös suoraan lukioista tulleilla ei voi kaikilla vielä olla selkeää kuvaa siitä, minkälaisessa työssä haluavat olla loppuelämänsä. Aika suuret paineet ladataan 19-vuotiaiden niskaan, että kerralla tulisi onnistua opiskeluvalinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa niin paljon, että otin lopulta paperit ulos kandista. Tämä ala, josta suoritin kandin, oli kakkosvaihtoehto ja otin sen vastaan, kun olin jo yhden välivuoden viettänyt ja niin nuorena se tuntui ihan ikuisuudelta, kun kaikki kaveritkin olivat jo aloittaneet opiskelut. Aloitin v. 2013, eli juuri ennen kuin tuli vielä se sääntö, että vastaanotettu paikkakin vie ensikertalaisuuden.
Heti aloitettuani opinnot tajusin, että tämä ei ole oma juttu, mutta kaikki olivat sitä mieltä että "ei opiskelusta haittaakaan ole". Heh. Lopulta kanditutkinnon suorittaminen kesti paperilla lähes 6 v, kun aloin lykkäämään valmistumista ensikertalaisuuden menettämisen pelossa opiskellen viimeisinä vuosina vain muutaman kurssin suoritustahtia. Lopulta oli pakko ottaa ne paperit ulos, kun en olisi enää saanut uutta opinto-oikeuden jatkoa, minkä ymmärrän kyllä hyvin. Ja opinto-oikeus siis tulee olla voimassa, jotta voi valmistua. Tämä koulutus siis sellainen, jossa maisteriohjelmaan haetaan erikseen eli kandilla ei suoraan saa maisteriin opinto-oikeutta.
Eihän tässä aikailussakaan ollut mitään järkeä ja olen siinä tuhlannut kaikkien aikaa ja rahaa. Sinä keväänä, kun lopulta valmistuin, olin lukenut ihan täysillä unelma-alani pääsykokeisiin ja ajattelin pääseväni sisään. Keväällä tuli muutama muuttuja ja en päässytkään kouluun ja ensikertalaisuus oli seuraavia hakuja ajatellen jo mennyt. Nyt kouluun pääseminen tuntuu aika haastavalta. Ja minulla on kuitenkin koulutuksena "vain" kandi, joten en ole edes hakukelpoinen kaikkiin työpaikkoihin, jos nyt nykyisestä paikasta vaikka loppuisivat työt.
Koen että uudistuksen tullessa kävi jonkinlainen "huijaus" (tahaton tai tahallinen), kun siitä puhuttiin monta vuotta, että ne kiintiöt eivät tule heikentämään merkittävästi ei-ensikertalaisten opiskelupaikan saamista. Kun sitten todellisuudessa joissain paikoissa kaikki ei-ensikertalaiset hakijat kilpailevat ihan muutamasta paikasta. Itsekin uskalsin aikoinaan suorittaa tutkinnon loppuun, vaikka kiintiöistä jo puhuttiinkin, kun ajattelin että vaikutus ei kuitenkaan tulisi näin suuri olemaan. Ja koronakevään hakumuutokset ja kiintiöiden pienentämiset vielä siihen päälle. Omakin haaveala olisi sellainen, jota tuo aikaisempi tutkinto tukee ja koen sillä tavalla olevani ihan varteenotettava hakija, vaikka en nyt tullutkaan lukiosta suoraan.
Kun sinulla se tutkinto jo on, kuulut osastoon täydennyskoulutus. Ei ole pakko saada useaa eri tutkintoa vaan täydentää sitä ensimmäistä.
Että jos esimerkiksi on sairaanhoitaja ja haluaisi lääkäriksi, niin täydennyskoulutuksella? Tai farmaseutti ravitsemusterapeutiksi? Suuhygienisti hammaslääkäriksi?
Kaikki läheisiä ja toisia tukevia aloja, mutta ei vain mitään hyötyä siitä alkuperäisestä tutkinnosta valintaprosessissa, vaikeuttaa vain sisäänpääsyä. Opiskeluissa todennäköisesti olisi paljonkin hyötyä, pitäisi vain ensin päästä sinne kouluun.
En vain ymmärrä, ketä palvelee, ettei vaikka huippumotivoitunut sairaanhoitaja, joka on jaksanut työn ohessa opiskella itselleen ne laudaturit, pysty pääsemään lääketieteelliseen. Monella alalla elämänkokemuksesta on hyötyä. Hyvin kirjoittanut, suoraan lukiosta tullut nuori olisi aivan eri viivalla vaikka kandina sairaalan töissä kuin se jo sairaalassa työskennellyt hoitaja, joka osaa kohdata erilaiset potilaat, tuntee sairaalan käytännöt ja uskaltaa tehdä osaamisensa mukaan päätöksiä.
Minusta korkeakouluihin pitäisi laittaa vain ja ainoastaan pääsykokeet. Kaikille sama ja ne jotka sen läpäisevät pääsevät näin ollen koulutukseen. Ei siis todistusten perusteella, vaan ihan rehellisesti pelkällä näyttämisellä koetilanteessa.
On inhottavaa kun esimerkiksi lukiosta valmistuneet pääsevät etusijalla kouluun, kun esimerkiksi minä, jonka ylioppilastutkinnosta on aikaa jo yli vuosikymmen, vihdoinkin tiedän tasan tarkkaan mille alalle haluan ja motivaatiota opiskeluun olisi enemmän kuin koskaan, en tule varmaankaan kouluun pääsemään, koska todistukseni ei ole hyvä. Menin lukioon aikanaan kun en vielä silloin tiennyt mitä haluan tehdä ja näin ollen se meni rimaa hipoen läpi, kun taas nyt tiedän että opiskelisin vannoutuneesti mieluista alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko on kansalaisaloite kiintiöiden poistosta tehty? Allekirjoittsisin heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noissa kiintiöissä olisi jotain järkeä, jos se ensikertalaisuus säilyisi edes siihen asti, että on tutkinto suoritettuna. Tällaisenaan se ei mielestäni palvele tarkoitustaan.
Vaikka näin olisi, niin alan vaihtaminen olisi silti erittäin vaikeaa. Jos esim pari vuotta työelämässä oltuaan huomaa alan olevan väärä, niin vaikeaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi hyvä myöskään se, että ensikertalaisiksi katsottaisiin kaikki, joilla ei ole valmis tutkintoa.
Tämä houkuttelisi keskeyttämään. Kuitenkin se yksikin tutkinto on jonkinlainen turva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi hyvä myöskään se, että ensikertalaisiksi katsottaisiin kaikki, joilla ei ole valmis tutkintoa.
Tämä houkuttelisi keskeyttämään. Kuitenkin se yksikin tutkinto on jonkinlainen turva.
Moni jättää silti kesken eli se ensimmäinenkin tutkinto jää saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta korkeakouluihin pitäisi laittaa vain ja ainoastaan pääsykokeet. Kaikille sama ja ne jotka sen läpäisevät pääsevät näin ollen koulutukseen. Ei siis todistusten perusteella, vaan ihan rehellisesti pelkällä näyttämisellä koetilanteessa.
On inhottavaa kun esimerkiksi lukiosta valmistuneet pääsevät etusijalla kouluun, kun esimerkiksi minä, jonka ylioppilastutkinnosta on aikaa jo yli vuosikymmen, vihdoinkin tiedän tasan tarkkaan mille alalle haluan ja motivaatiota opiskeluun olisi enemmän kuin koskaan, en tule varmaankaan kouluun pääsemään, koska todistukseni ei ole hyvä. Menin lukioon aikanaan kun en vielä silloin tiennyt mitä haluan tehdä ja näin ollen se meni rimaa hipoen läpi, kun taas nyt tiedän että opiskelisin vannoutuneesti mieluista alaa.
Jos sinulla ei kyvyt riitä pääsykokeella pääsemiseen, kannattaa sinun korottaa yo-kirjoitudtrn arvosanoja. Nykyään saa yrittää miten monta kertaa haluaa.
Vierailija kirjoitti:
En vain ymmärrä, ketä palvelee, ettei vaikka huippumotivoitunut sairaanhoitaja, joka on jaksanut työn ohessa opiskella itselleen ne laudaturit, pysty pääsemään lääketieteelliseen. Monella alalla elämänkokemuksesta on hyötyä. Hyvin kirjoittanut, suoraan lukiosta tullut nuori olisi aivan eri viivalla vaikka kandina sairaalan töissä kuin se jo sairaalassa työskennellyt hoitaja, joka osaa kohdata erilaiset potilaat, tuntee sairaalan käytännöt ja uskaltaa tehdä osaamisensa mukaan päätöksiä.
Jos sairaanhoitajalle on yo-todistuksessa laudaturit 6 aineesta, pääsee hän taatusti opiskelemaan lääkäriksi. Voi onnistua vaikka pari noista olisi jäänyt eximiaksi. Tosin hoitotieteen maisteri on se luonnollinen jatkopolku hoitajalle, ei lääkäri.
Kyllä ei-ensikertalaisellakin on kohtuulliset mahdollisuudet päästä uudelleen opiskelemaan, mikäli todistuksista saatava pistemäärä on tarpeeksi suuri ja haastattelut ym. menevät hyvin. Tässä siitä elävä todiste, 1. haulla sain bioanalytiikan opiskelupaikan. Haastattelu painottui aika paljolti omaan opiskelumotivaatioon ja luulen, että olin siinä aika vahvoilla, kun olin pohtinut asiaa etukäteen aika lailla ja tehnyt huolella portfolioni.
Tämä on vain mutua, mutta veikkaan, että monimuotoon on hieman helpompaa päästä, kuin päiväopetukseen.