Mitä tuli tuntemistasi "kympin tytöistä ja pojista" isoina?

Itse olen haparoiden hakenut elämälleni suuntaa, kun lukion jälkeen ei ollutkaan selvää unelmaa tyyliin "lääkäri tai lakimies". Yliopisto-opiskelu ilman selkeää päänmäärää ja motivaatiota oli surkeaa rämpimistä, eikä hyviä numeroitakaan enää tullut "lukematta tenttiin" tyylillä. Nyt olen sentään valmistunut ja töissä, mutta alallani ei palkka päätä huimaa. Olis voinut mennä paremminkin. Mutta kyllähän tässä porskutellaan ja moneen on tietysti vielä mahdollisuuksiakin. :)

Toinen kympin tyttö sairastui masennukseen ja taistellut sen kanssa pitkään. No siitä yhdestä kympin pojasta tuli sentään lääkäri!

Parhaiten on kuitenkin tainnut mennä niillä ahkerilla kasin-ysin suorittajilla jotka jo peruskoulussa oppivat että tulosten eteen on tehtävä töitä. Toivottavasti opetusjärjestelmämme alkaa yhä enemmän huomioida säntillisyyden merkitystä niin kutsutun lahjakkuuden sijaan, sillä se lahjakkuus ilman vaivannäköä vie vain puolitiehen...

Yksi kympin tyttö, joka olikin ainut omalla luokalla. Valmistui yliopistosta hyvillä papereilla. Vaan eipä ole töitä saanut, jtn tuurauksia vain tehnyt. Nyt tällä hetkellä ollut pitkään harjoitteluduunia.

Arkkitehti, lääkäri, insinööri, valtiotieteiden tohtori, upseeri, lakimies, filosofian tohtori.

Hyvin on mennyt kaikilla, joista tiedän.

Itse olin sellainen. Olen nyt yliopistossa, tosin keskeytän opintoni kohta, sairastuin syömishäiriöön ja jouduin huumekierteeseen.

No kyllä esi-isäni kääntyisi haudassaan jos näkisi tämän.

Minä sairastuin vaikeaan syömishäiriöön, jouduin jättämään lukion kesken. Nykyään opiskelen sairaanhoitajaksi. Paremminkin olisi voinut mennä, en ole iloinen nykyisestä elämäntilanteestani. Voisihan sitä kait asiat kuitenkin olla vielä huonomminkin.

Kaksi opettajaa, yksi kirurgi, yksi kustannustoimittaja, pari sairaanhoitajaa ja yksi pitää hevostallia Saksassa. Yksi tekee jotain tutkimusta kaloilla, en oikein tiedä mitä hommaan kuuluu.

Listassa on mukana myös minä ja sisareni, mutta hämmenetään nyt muiden ikätovereiden mukaan ettei nyt ihan tunnisteta :) Tämmöisiin paikkoihin päätyivät entiset norssin nörtit:

Yhdestä tuli megapalkkainen yksityislääkäri, kahdesta normaaleja lääkäreitä, todella monista dippainssejä, yhdestä arkkitehti, yksi kiehui kasaan abikevään stressissä ja syrjäytyi. Yksi tyttö lähti eläinlääkäriksi, toinen luki itsensä papiksi ja yksi teki ammatillisen itsemurhan ja meni tekstiili-artisaaniksi. Avomiehen tutuista hauskin laskee nykyisin avaruusrakettien ratoja. Yliopisto-koulutus haastavilta aloilta siis enemmän sääntö kuin poikkeus näille entisille kympin tytöille ja pojille.

Mistä te tiedätte kaiken noin tarkasti?

Yksi kympin poika (luulisin) kävi änärissä kokeilemassa mutta sen jälkeen ei mitään tietoa. Tästäkin on jo vuosia ja tuonkin tiedän lehtien perusteella.

Eli mua ei edes kiinnosta niin hirveästi.

Jouduin peruskoulun lopulla koulukiusatuksi. Ensin henkistä sitten fyysistä koulukiusaamista. Lukioon mennessä diagnosoitu syvämasennus. Paloin loppuun ja vaihdoin päivälukion iltalukioon. Valmistuin keskivertoa heikommilla papereilla masennuksen ja pahan unettomuusen takia. Pääsin ammattikorkeaan muutama vuosi myöhemmin. Yliopistoon en katsonut kykeneväni. Valmistuin työttömäksi. Edelleen työtön. Nyt olen vaihtamassa alaa.

Jotenkin paistaa monen kohdalla halveksunta noista viesteistä. Taidetaan olla kuitenkin ihan vähäsen kateellisia? Riemullista, kun edes joku on päätynyt työttömäksi tai masentuneeksi.

Yliopistossa olen, osa luokkani kympin oppilaat taisivat päätyä amk:hon. Yhden piti vaan kävellä lääkikseen, no nykyisin on parturi-kampaaja ja yksinhuoltaja kahdelle lapselle. Toisaalta tiedän yhden jätkän, jonka yleisen arvosana taisi peruskoulussa olla 6, niin nykyisin ensihoitaja (amk) ja mitä olen kuullut, niin ihan huippu työssään. Kun pääsi tekemään sitä mistä haaveili ja piti, kukoistaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä sairastuin vaikeaan syömishäiriöön, jouduin jättämään lukion kesken. Nykyään opiskelen sairaanhoitajaksi. Paremminkin olisi voinut mennä, en ole iloinen nykyisestä elämäntilanteestani. Voisihan sitä kait asiat kuitenkin olla vielä huonomminkin.

Sama, paitsi masennukseen. En tiedä selviänkö näistäkään opinnoista. Elämä ahdistaa.

Meitä kympin tyttöjä oli koko kaveriporukkani: luonnontieteiden alalla tutkija, kääntäjä (omalla toiminimellä), fysioterapeutti, assistentti, jooga-ohjaaja, toimittaja jne. Hyvin erilaisille aloille päädyttiin, osalla on tuplatutkinnotkin jo tässä vaiheessa (nelikymppisiä). Kaikki parisuhteessa, osalla lapsia ja osalla ei. Kukaan meistä ei ole syrjäytynyt, kuollut tai esim. huumeilla elämänsä sössinyt.

Olen tehnyt muutamia yliopistotutkintoja ja ollut oman alani töissä kotimaassa ja ulkomailla.

Nyt olen yksityissijoittaja ja konsultoin yrityksiä freelancerina.

Ehkä vaihdan vielä kerran ammattia ja kouluttaudun floristiksi Tanskassa, jossa mieheni asuu.

Lukion päästötodistuksen ka oli 9,8 ja 6 laudaturia kirjoitin.

Meidän luokan kympin tytöistä tuli juristeja, pojista dippainssejä. Kukaan ei syrjäytynyt. Sen sijaa luokan pissistytöistä useampi ajautui sivuraiteille ja ovat nyt 40+ ikäisinä siwan kassalla ja ainkin yhdellä on jo lapsenlapsia. Rakkaripojista yksi on kuollut ja ja toinen alkoholisoitunut mt-potilas.

Lakimies, lääkäri, psykologi, opettaja ja tutkija. Nämä yläasteen kympin tyttöjä ja poikia, joiden ammatit tiedän.

Yksi on jehova, minkä vuoksi valitsi perheen ja myyjän työn jatko-opiskelun sijaa. Yhdestä tuli fyysikko ja toisesta leukakirurgi.

Mun tuttavapiirissä on tasan 4 kympin oppilasta.

Yksi halusi pienestä asti opiskella lakia, mutta myöhemmin opiskellessa ulkomailla huomasi että haluaa elämältä muulta. On nykyään kääntäjä ja haluaisi muuttaa Suomesta pois.

Toinen taas oli aina kympin oppilas koska vanhemmat sitä häneltä vaati, muttei ollenkaan omaa intohimoa kouluun tai mihinkään uraan. On nykyään koti-äiti - mikä sopii hänelle vallan mainiosti.

Kolmas oli suorastaan nero ja pääsi huippukouluun, oli miellyttävä ihminen muutenkin ja sai paljon kontakteja. Hän jos kuka olisi päässyt eteen elämässä. Pitkään mielsin että hänestä tulee vähintäänkin ydinfyysikko. Vaan kuinkas kävikään... Tapasi itseään pari vuotta vanhemman miehen joka harrastaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Nyt kulunut lähes 10 vuotta. Edelleen miehen kanssa, kaikki kontaktit ystäviin ja perheeseen katkennut (kiitos miehen), lopetti opinnot kesken ja kärsii valtavasta masennuksesta.

Neljäs on pian naispappi, koska haluaa miellyttävän työn ja haluaa auttaa ihmisiä, varsinkin seksuaalivähemmistöjä.

Pappi, psykologi ja biotieteilijä.