Mitä tuli tuntemistasi "kympin tytöistä ja pojista" isoina?

Minä ja muut meidän matikkaluokan kympin tytöt on pärjätty ihan mukavasti. Muutama DI, hammaslääkäri jolla yksityisvastaanotto, arkkitehti, pari ekonomia.

Kympin tyttöjä koulukavereina: arkistonhoitaja, lääkäri, veroasiantuntija, psykologi, matematiikanopettaja. Itse liikkeenjohdon konsultti.

Olin yläkoulussa kympin tyttö ja koulukiusattu. Lukion kahlasin viimeisillä voimilla läpi, en juuri lukenut mutta ihan ok paperit kirjoitin. Kympin tytön näkökulmasta tosin luokattoman huonot. Lukion jälkeen pidin kaksi välivuotta, sillä opiskeluihin henkiset resurssit eivät riittäneet. Yliopistoon päästessä koin ensimmäisen kerran kuuluvani porukkaan, sillä lähdin reippaasti järjestötoimintaan mukaan ja löysin kaltaisiani ihmisiä. Noiden vuosien takia opintoni ovat viivästyneet, mutta yhtäkään hetkeä en kadu tai pyydä anteeksi. Itsetuntoni on palautunut koulukiusaamista edeltäneelle tasolle. Olen tunnollinen, ahkera ja kiltti. Tiedän myös omat voimavarani, enkä ole enää kiltteydestä kenenkään itsetunnon jatke oman hyvinvointini kustannuksella. Olen myös sosiaalinen, puhelias ja varmaan ihan mukava ihminen. Olen myös menestynyt opinnoissani ja tehnyt oman alani töitä. Elämässäni on ihana mies ja hyviä ystäviä. Ja pian on maisterinpaperit takataskussa ja uudenlainen vaihe  edessä! 

Muista koulumme kympin tytöistä ja pojista; yksi insinööri, neljä opettajaa, kaksi ekonomia, kaksi lakimiestä, yksi asiantuntija ympäristöalalla. Tosin on siellä joukossa muutama kasinkin oppilas, jotka peruskoulussa/lukiossa olivat vain "laiskoja". 

Kolme lähti opiskelemaan valtiotieteelliseen, kukaan ei ole vielä valmistunut, mutta opinnot ovat edenneet hyvin. Yksi opiskeli tuotantotaloutta Aallossa, valmistui huippuarvosanoin ja sanomattakin selvää, että töitä riitti jo ennen valmistumista.

Itse olen viimeiset 5 vuotta ollut se "menetetty tapaus". Vihdoin kuitenkin löytyi oma ala ja olen tämän vuoden aikana opiskellut 115 op tilastotieteen kandia varten. Opiskelu tuntuu käsittämättömän mielenkiintoiselta, vaikka olenkin päätynyt aivan eri alalle kuin olisin koskaan kuvitellut. Humanistiksi aioin aikoinaan, mutta huonon työtilanteen takia mietin asiaa useamman vuoden kierrellen maapalloa rinkka selässä... :)

Monista tullut Dippejä, Lääkäreitä, juristeja, KTM jne

Omasta puolestani voin vastata, että väittelin biolääketieteen alalta ja nyt muutamia vuosia väitöksen jälkeen yhä toimin alastani innostuneena ja ihan menestyneenäkin tutkijana.

Juristi, kirurgi, matikanope ja kansantaloustieteilijä. Eli hyvin kävi heille. Itse olin hyvä vain yhdessä aineessa, josta räävin maisterin paperit :)

Niistä tuli lääkäreitä, opettajia, toimitusjohtajia, yrittäjiä, juristeja, kansanedustajia, uutistenlukijoita ja kirjailijoita.

Kahdesta tuli lääkäreitä, yhdestä arkkitehti ja yksi opiskelee oikiksessa. OT, mutta minä olin se luokan surkimus, josta ei pitänyt tulla mitään, mutta nyt teen töitä sen eteen että oppimishäiriöstä huolimatta saan korkeakoulutuksen arvostetulla alalla. Nuo ennakkotuomiot ja säälineet katseet sekä puheet aikoinaan tuovat minulle sitä kunnianhimoa.

Vierailija kirjoitti:

Listassa on mukana myös minä ja sisareni, mutta hämmenetään nyt muiden ikätovereiden mukaan ettei nyt ihan tunnisteta :) Tämmöisiin paikkoihin päätyivät entiset norssin nörtit:

Yhdestä tuli megapalkkainen yksityislääkäri, kahdesta normaaleja lääkäreitä, todella monista dippainssejä, yhdestä arkkitehti, yksi kiehui kasaan abikevään stressissä ja syrjäytyi. Yksi tyttö lähti eläinlääkäriksi, toinen luki itsensä papiksi ja yksi teki ammatillisen itsemurhan ja meni tekstiili-artisaaniksi. Avomiehen tutuista hauskin laskee nykyisin avaruusrakettien ratoja. Yliopisto-koulutus haastavilta aloilta siis enemmän sääntö kuin poikkeus näille entisille kympin tytöille ja pojille.

Sinä ja sisaresi olette nuo "normaalit" lääkärit.

Ja tuo tekstiili-artisaani on koko porukan älykkäin ja onnellisin.

Minusta ei tullut mitään. Lukiossa väsyin ja sairastuin masennukseen, sitten äidin syöpä levisi ja jouduin omaishoitajaksi ja masennuin lisää. En ole ollut töissä tai pystynyt opiskelemaan. Elän kaksin mieheni kanssa ja olen vaan kotona.

Ei mitään, koska kiusattiin ja tuli mielenterveysongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lähti opiskelemaan valtiotieteelliseen, kukaan ei ole vielä valmistunut, mutta opinnot ovat edenneet hyvin. Yksi opiskeli tuotantotaloutta Aallossa, valmistui huippuarvosanoin ja sanomattakin selvää, että töitä riitti jo ennen valmistumista.

Itse olen viimeiset 5 vuotta ollut se "menetetty tapaus". Vihdoin kuitenkin löytyi oma ala ja olen tämän vuoden aikana opiskellut 115 op tilastotieteen kandia varten. Opiskelu tuntuu käsittämättömän mielenkiintoiselta, vaikka olenkin päätynyt aivan eri alalle kuin olisin koskaan kuvitellut. Humanistiksi aioin aikoinaan, mutta huonon työtilanteen takia mietin asiaa useamman vuoden kierrellen maapalloa rinkka selässä... :)

No mitä helvettiä sinä tällä palstalla pyörit. Mene ja elä onnellista perhe-elämääsi. Siis kaikella ystävyydellä. Ihmettelen.

Tuntemani kympin ja ties kuinka monen laudaturin (sai siis ällän kaikista kirjoittamistaan aineista) tyttö meni teknilliseen korkeakouluun, valmistui nopeasti loistavilla arvosanoilla diplomi-inssiksi, mutta hurahti opiskeluaikanaan maitobaari-lahkoon, meni nuorena naimisiin, sai 7 lasta ja on ollut koko ikänsä kotiäitinä. Toki on pitänyt kotikoulua lapsilleen, tuohon lahkoon kuuluvat kun eivät lapsiaan tavalliseen kouluun laita.

Yksi opiskelee jotain maisteritutkintoa, pari on sairaanhoitajina ja yksi tokmannin kassalla.

Ylipainoinen pitkäaikaismasentunut työtön ruma erakkonainen. Olen miettinyt mitä minusta olisi voinut tulla, jos kiusaamiseen olisi puututtu ja en olisi kasvanut kieroon. En tiedä.

Minulla ei koskaan ollut mitään unelma ammattia, koska kaikki energiat kuluivat selviytymiseen. En vaan pystynyt katsomaan tulevaisuuteen, koska oli taisteltava että selviytyisi edes yhden päivän eteen päin.

Olen tehnyt erilaisia hanttihommia ja kouluttautunut matalammin ja laaja-alaisemmin, mitä nyt milloinkin olen kyennyt.

Tunnen vain kaksi ja molemmat "höpsähti" jossain vaiheessa opiskeluja. Eivät kumpikaan ole olleet koskaan työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoinen pitkäaikaismasentunut työtön ruma erakkonainen. Olen miettinyt mitä minusta olisi voinut tulla, jos kiusaamiseen olisi puututtu ja en olisi kasvanut kieroon. En tiedä.

Minulla ei koskaan ollut mitään unelma ammattia, koska kaikki energiat kuluivat selviytymiseen. En vaan pystynyt katsomaan tulevaisuuteen, koska oli taisteltava että selviytyisi edes yhden päivän eteen päin.

Olen tehnyt erilaisia hanttihommia ja kouluttautunut matalammin ja laaja-alaisemmin, mitä nyt milloinkin olen kyennyt.

No vähän sama homma (sillä er tuksella että olen mies). En vain koskaan tule  antamaan periksi.

Taas valehteluketju. Kuka näitä "koulussa menestyneet ovat sortuneet huumeisiin"-juttuja muka uskoo.

Nostetaanpas kiva ketju ylös.

Tietämistä kympin oppilaista tuli kahden alan erikoislääkäri, yhdestä matematiikan opettaja ja sittemmin yläkoulun rehtori, yhdestä tietojenkäsittelytieteilijä ja menestyvä konsultti, eräästä tuta-DI joka tehnyt töitä maailmalla, yksi on ktm joka menestynyt bisneselämässä ja eräs vielä DI joka myös menestynyt konsultti.

Itsestäni tuli julman kohtelun seurauksena työkyvyttömyyseläkeläinen.