Lue keskustelun säännöt.
Ei minusta ole köyhän miehen vaimoksi
27.02.2017 |
En vaan enää jaksa millään köyhyyttä. Muita samanlaisia?
Kommentit (95)
Täällä myös yksi köyhän miehen vaimo. Turhauttaa, kun miehen rahat eivät riitä edes hänen omaan peruselämiseensä (tulot kuukaudessa 300e, miehen osuus vuokrasta 270e).
Minä joudun siis pienestä palkastani (1200e/kk) elättämään itseni, yhteisen lapsemme kokonaan ja vielä suurimman osan miehenkin perustarpeista. Ei hän mitään pyydä, mutta en raaski jättää toista näkemään nälkääkään.
Jos laittaisin ukon pihalle saisin yksinhuoltajana tukia, eikä rahaa menisi toisen aikuisen elättämiseen. Saisin rahaa jopa säästöön ja voisin joskus ehkä ostaa itsellenikin jotain pientä, käydä ehkä kampaajalla tai jotain vastaavaa ylellisyyttä.
Väsyttää, turhauttaa ja suorastaan ahdistaa. Tulevaisuus pelottaa, vaikka tuloni joskus nousevat, niin jääkö itselleni kuitenkaan yhtään sen enempää rahaa käyttöön. Tuet kutistuvat palkan noustessa, lapsen kulut kasvavat. Onko tuo aikuinen riippakivi ikuisesti elätettäväni. Miehen taloudellinen tulevaisuus on epävarma, voi olla että hän joku päivä pärjää hyvin, mutta tämä meno voi jatkua vielä vuosia. En uskalla edes ajatella.
Kerran mies onnistui saamaan vähän rahakkaamman työkeikan, palkkapäivänä hän toi meille kaupasta ruokaa ja osti lapselle kurahousut. Melkein itkin, kun sain hetkeksi luovuttaa osan taloudellisesta vastuusta toiselle.
Tuntuu pahalta kutsua riippakiveksi miestä, jota kuitenkin rakastan. Joka hoitaa vastuunsa muuten täysin, ellei enemmänkin. Taloudellisestikin hän haluaisi osallistua enemmän ja potee varattomuudestaan huonoa omaatuntoa, hän ei koskaan osta itselleen mitään ja kerran oikeasti oli pari päivää syömättä, että minulle ja lapselle riittäisi ruokaa (kertoi tästä vasta jälkikäteen).
Mutta hitto vie, me pärjättäisiin molemmat taloudellisesti paremmin erillään. Hänkin saisi sossusta edes jotain ilman minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 25 vuotta sitten köyhä mies, joka otti köyhän vaimon. Nyt minä olen miljonääri, jolla on köyhä vaimo, jolta saa lempeä kerran puolessa vuodessa.
Arvatkaa onko käynyt monta kertaa mielessä, että tuon rahan voisi tuhlatakin johonkin hauskaan. Vaikka orgastiseen nymfomaanivaimoon.
Kannattaa kysyä onko se vaimokin kanssasi pelkän rahan takia. Ehkä olisitte onnellisempi ilman toisianne.
En usko, että on pelkän rahan takia. Totuttelu omillaan toimeen tulemisen kanssa kyllä voisi olla aika haastavaa.
Tässä syy miksi haluan pitää omat rahat. Mitä jos mies kuolee tai jättää minut. Olen opetellut elämäntyylin joka on mieheni, ei minun.
Se rikkaan vaimo.
Miksi? Jos mun varakas mies kuolee, meillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja saan muhkean leskeneläkkeen, jos eroamme, saan puolet kaikesta. Missään vaiheessa en jää tyhjän päälle. Pelkästään win-win -tilanne mulle.
Meillä on avioehto, mikä on mielestäni oikein kun toinen tienaa huomattavasti vähemmän.
Jos mieheni kuolee, mikä tulee vielä eteen, minä 20 vuotta nuorempi nainen en lasten kanssa elä leveästi perinnöllä jos en osaa käyttää sitä järkevästi. Olen tarkka rahoistani koska en sitä saa paljon nytkään.
Meilläpä ei ole enkä tunne siitä yhtään syyllisyyttä. Ollaan miehen kanssa samanikäisiä ja lyöttäydytty aikoinaan tyhjätaskuina opiskelijoina yhteen. Miehelle on sattunut työelämässä hyvä mäihä ja muutama muukin onnenkantamoinen. Yhteiset lapset ovat jo melkein aikuisia. Katson kyllä itseni osalliseksi näihin rahoihin vaikka en niitä ole tienannutkaan. Kakkos- tai kolmoskierroksella tietenkin mieskin oppii tarkemmaksi rahoistaan.
Vierailija kirjoitti:
En vaan enää jaksa millään köyhyyttä. Muita samanlaisia?
Sama mutta hyvätuloinen on eri kuin varakas ja jos oot menossa sukuun missä on rahaa siellä on aina avioehdot ja muut esillä jo kosittaessa.
Parempi olla lähtemättä vaimoksi mihinkään.
Meidän perheessä on nyt sellainen tilanne että mies jäi työttömäksi ja minä käyn töissä. Lapsia on 3. Mies hoitaa kodin, ruoanlaiton ja lasten kanssa läksyt. Itse olen saanut keskittyä työntekoon. Iltaisin meillä on yhteistä aikaa ja ehtii ulkoilemaan.
Tänä päivänä kun työttömiä on paljon niin jokainen tietää kuinka vaikea töitä on saada enkä siitä miestäni tuomitse. Rahaa ei tietenkään ole paljon mutta aikaa toisillemme ja perheelle sitäkin enemmän
Sama täällä, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Jokainen exä joka ollut on ollut joko työtön samalla kun minä käyn töissä, tai sitten osa-aikaisena ja rahat eivät ole riittäneet mihinkään. Olen katsonut vierestä kuinka äitini rimpuilee työttömän miehen kanssa, valittaa elämänsä kurjuutta ja näin.
Vaikka tasapuolisuus mukamas kukoistaa, niin jos se mentaliteetti elää että nainen hoitaa kotityöt ja lapset, niin kyllä senkin mentaliteetin tulisi elää, että mieluummin mies pitää taloudellisesti huolta perheestä, kuin nainen. Tietenkin molemmat töissä ja hoitavat osuuksiaan, mutta kun ystävänpäivä toisensa jälkeen joutuu itse olemaan naisena se, joka maksaa ravintolalaskun, niin kyllä se alkaa kyrsiinnyttämään, ja unelmoi niistä kaukaisista herrasmiehistä, joita elokuvissa näkee.
Toiseen paikkakuntaan muutto ja tapasin sattumalta ihanan miehen, joka osoittautui myöhemmin hyvin varakkaaksi. Olin aivan onnestani soikea kun hän halusi viedä minut syömään hienoon ravintolaan ja maksoi taksiin kotiinikin. Tuli niin rakastettu ja hemmoteltu olo, kerrankin joku pitää "minusta huolen"! Ja kyllä on parisuhteessa huomattavasti keveämpikin tunnelma, kerran yritin itse tarjota syömisemme mutta hän kieltäytyi tästä. Ja voi tätä onnea kun syntymäpäivälahjaksi sai kerrankin jotain mitä on halunnutkin, eikä ale laarista halvinta löydettyä tuotetta! :)
Kun ei tarvitse miettiä jokaista senttiä, niin yleinen tunnelma on huomattavasti positiivisempi, ja se näkyy parisuhteessa. Parisuhteessa on paljon muutakin stressattavaa kuin raha-asiat, enkä itse enää pystyisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei voi tarpeen tullessa olla minun tuki ja turvani, ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa pitämään lapsistamme huolta yksinkin, jos vaikka itse kuukahdan pois. Ja jos mies todella rakastaa ja arvostaa minua ja haluaa tarjota tämän minulle, hän menee töihin, ja vaikka uudelleen kouluttautuu jollei muuta. Tekisin itsekin saman toiselle, ja oikean rakkauden eteen mitä vain, eikä tämä mielestäni ole millään tasolla kohtuuton pyyntö turvata molempien ja jälkipolven tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupunut kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Samaa vikaa. Olen nainen, ja ainoa joka käy työssä. Olen jo valmiiksi uupunut ja sairauksia on, mutta pakko jaksaa. Mies on ollut yli vuoden, pian 1,5 vuotta ilman työtä. Väsyttää vastata yksin kaikesta ja sairaslomaa tarvitsisin, mutten uskalla jäädä. Ihan paskaa päivästä toiseen. Välillä suunnittelen ajavani rekkaa päin, pääsisi tästä paskaelämästä.
Ota ero tai tapa itteis,vua elä sotke viattomia immeisiä ja liikenneturvallisuutta melskoihis
Vierailija kirjoitti:
Siis mieheni on aivan tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseen ne ja elämäämme. Lapset ovat terveitä,on ruokaa ja leluja. Minun haaveitani nuo kesämökki ja vene on. Mies ei haaveile mistään eikä hän halua säästää lainkaan
Tiesitkö, että ne voi vuokrata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minusta ei ole köyhän naisen (sinunlaisen) mieheksi ja elättäjäksi. Loinen.
Uupunut kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Samaa vikaa. Olen nainen, ja ainoa joka käy työssä. Olen jo valmiiksi uupunut ja sairauksia on, mutta pakko jaksaa. Mies on ollut yli vuoden, pian 1,5 vuotta ilman työtä. Väsyttää vastata yksin kaikesta ja sairaslomaa tarvitsisin, mutten uskalla jäädä. Ihan paskaa päivästä toiseen. Välillä suunnittelen ajavani rekkaa päin, pääsisi tästä paskaelämästä.
Älä rekkaapäin, ne on aika kalliita. Miksi kovin monet itsensä tappajat pitää aina jättää hirveet sotkut jälkeensä. Ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ei mitään köyhää, pa -tapausta. Kannattaa valita huolella. Rikas on paras.
rikkaat ei oo tyhmiä joten miksi sinä kelpaisit rikkaalle????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ei mitään köyhää, pa -tapausta. Kannattaa valita huolella. Rikas on paras.
rikkaat ei oo tyhmiä joten miksi sinä kelpaisit rikkaalle????
Rikkaat voivat olla hyvin tyhmiä (periminen, esim. isi nai bimbon, joka sitten antoi tyhmyyden lapsilleen).
Vai kuvitteleeko joku, että työllä rikastuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Jos mun varakas mies kuolee, meillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja saan muhkean leskeneläkkeen, jos eroamme, saan puolet kaikesta. Missään vaiheessa en jää tyhjän päälle. Pelkästään win-win -tilanne mulle.
Tässä tilastotietoa:
Työeläkejärjestelmän keskimääräinen leskeneläke on runsaat 500 euroa kuukaudessa ja Kelan noin 540 euroa kuukaudessa. Lähes 90 prosenttia leskeneläkkeen saajista saa eläkettä alle 1000 euroa kuukaudessa.
Suuret leskeneläkkeet ovat erittäin harvinaisia. Yli 2 600 euron eläkettä saa 0,07 prosenttia leskeneläkkeen saajista.
Naisia leskeneläkkeen saajista on 83 prosenttia ja miehiä 17.
Pystytkö itse ylläpitämään oman elämäsi? Miksi jonkun toisen täytyisi tarjota sinulle luksuselämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma elämäsi on pilalla niin älä pilaa sen rekkamiehen elämää sen vuoksi!
Meillä on avioehto, mikä on mielestäni oikein kun toinen tienaa huomattavasti vähemmän.
Jos mieheni kuolee, mikä tulee vielä eteen, minä 20 vuotta nuorempi nainen en lasten kanssa elä leveästi perinnöllä jos en osaa käyttää sitä järkevästi. Olen tarkka rahoistani koska en sitä saa paljon nytkään.