On mulla kyllä todella kylmät appivanhemmat!

" äkkähköhiii...."

oisko liikaa vaadittu, että edes kysyisi, että mitä lapselle kuuluu? Ja hei asutaan vielä toisistamme kaukana, eikä nähdä kuin 4 kertaa vuodessa...

Viimeksi kävivät meillä lapsen ristiäisissä (lapsi nyt 5,5 kuukautta). Eikä juuri muutenkaan soittele tms.

kyllä ne appivanhemmat on harvassa, joita on hurjan kiva nähdä edes pari kertaa vuodessa.



Se toinen ääripää on sitten huomattavasti rasittavampi.. ensin saat mairean hymyn takaa ymmärtää, että tarvitset nyt varmaankin vähän apua ja olisi hyvä jos hommat tehtäisiin näin, sitten tulee pari puolihuolimatonta sammakkoa pukeutumisestasi, kodin sisustuksesta, ulkonäöstä ja uskonnostasi ja mitä nyt niitä olikaan mistä jotain voi sanoa..



Tässä vaiheessa olet jo raivon partaalla ja miehesi ei ymmärrä miten sinä nyt niin pienestä voit suuttua, anoppihan vain yrittää auttaa sinua ja on ystävällinen, ainahan se on ollut sellainen höpsö eikä sille mitään voi..



hyvien tapojen vuoksi yrität vielä hetken ja sitten hyvät tavat lentävät roskiin ja samaa tietä on menossa koko avioliitto, KOSKA SINÄ et pysty hyväksymään appivanhempiasi ja miehesi sukua..



vaihdetaanko osia??

käytös, varsinkin kun tiedän, että he paapovat mieheni veljen lasta vähän väliä, on heillä viikkotolkulla hoidossa ja soitellaan/lässytetään koko ajan!!!

Siltikin vaihtaisin sun kanssa osia vaikka heti!!

Mun mies on esikoinen, hänellä yksi veli..mun mies on aina ollu mummalle ja paapalle se kultapoika jne samoin vanhemmillensa...nyt meillä lapsi, joka miehen vanhemmille eka lapsenlapsi ja voin sanoa et tää kaikki on enemmänkin kun helvettiä!!

Miksei osata arvostaa kaikkia lapsia samanarvoisesti vaan monesti on se yksi suosikki!!

Meillä siis niin että miehen veli on se joka jää ja on aina jäänyt vähemmälle.. edelleen mun miehen suhteen hössötetään ja sekaannutaan meidän joka asiaan..mä oon se kamala akka joka vei sen kultapojan ja nyt vieläpä raskaana, eipä oo pahemmin tämä vauva kiinnostanu ku ei kyetä rakastamaan täysillä kun vain ja ainoastaan sitä esikoista..

meillä ovat viimeksi käyneet yli vuosi sitten..lapsenlapsiaan (meidän ovat ainoat!) näkevät pari kertaa vuodessa. Eivätpä nuo paljoa tiedä lapsistamme, aina kun soittavat kertovat kyllä omasta elämästään hyvinkin laveasti aina sormeen mennyttä tikkua myöten..enpä enää jaksa yrittää pitää yllä hyvää suhdetta heidän ja lapsiemme välillä. Kun ei heitä kiinnosta, niin ei voi mitään. Kyse siis minun vanhemmistani.

onhan tuo matka kyllä aika pitkä

...nyt kun ne on terveitä ja hyväkuntoisia, niin lastenlapset ei kiinnosta pätkääkään. Eivät halua luoda minkäänlaista suhdetta heihin. Kyllä sitten kiikkustuolissa narisevat, kun aika on pitkää ja kukaan ei käy katsomassa, edes lastenlapset. Eivät varmasti halua outojen luokse mennä!

Saat anopin joka tunkee ovista ja ikkunoista (kirjaimellisesti - meillä oli kesällä kodinhoitohuoneenikkuna auki, kun mies oli liimaillut jotain, niin jätettiin tuulettumaan, kun ajettiin uimarannalle iltauinnille, anoppi oli näppäränä naisena päättänyt kavuta ikkunan kautta sisään, kun ei avattu ovea - huom. mies siis pyysi vara-avain tarttetaan vaimon sukulaisille -verukkeella anopilta oman avaimen pois). Huokaisin onnesta, jos saisin kuvailemasi appivanhemmat. Jokin keskitie varmaankin paras, mutta jos valita pitäis...

Mun miehen äiti on kuollut jo mieheni lapsuudessa ja mieheni isä ei paljon yhteyttä itse pidä. Pelkää turhaan häiritsevänsä. Musta olisi mukavaa, kun olisi innokkaat appivanhemmat.

Mun kohdallani kyllä olisi voinut käydä niin, että jos molemmat appivanhemmat olisivat elossa ja innokkaita, niin ne painostaisi meidät kaksikielisiksi, kun itse ovat ruotsinkielisiä. Kyllä sittenkin varovaiset appivanhemmat ovat parempia.