Mikä kirja sinulla on kesken?

Alastari Reynoldsin Revelation Space

VihaajatVihaa kirjoitti:

Veera Vaahteran Kevyesti Kipsissä (on jo lopussa ja ärsyttää, kun haluaisi, että se vain jatkuisi ja jatkuisi:( Olen niin rakastunut päähenkilöön, juuri sellainen ihana inttroverttinainen, joka välttelee ihmisiä:))

sekä VV:n Sattumalta sinun.

Kuulostaa hyvältä. Lisätty TBR-listalle!

Game of Thrones äänikirjana on kesken, ensimmäinen kirja sarjasta

Vierailija kirjoitti:

Kommentoikaa myös jotain lukemistanne kirjoista jooko :)

Olen lukenut muutaman englanninkielisen klassikon ja voin sanoa, että jotkut on kyllä yliarvostettuja. Ehkä julkaisuaikana oli merkittäviä, mutta nykyaikana osittain puuduttavia. The Great Gatsby:n päähenkilöt jäi vieraaksi koska henkilöiden sisäistä maailmaa ei kerrottu. Johtunee siitä että kertoja oli sivusta katsoja.

The Picture of Dorian Gray sisälsi paljon turhaa kuvailua jota jatkui monta sivua (Dorian Grayn harrastuksia kuvailtiin monta sivua esim. mistä hajuvesistä ja musiikista hän piti) ja Lord Henryn seksistinen ja hedonistinen ajattelu tapa oli rasittavaa lukea. Jotkut luokittelevat kirjan kauhu/trilleriksi, mutta mielestäni itse maalaus jäi kirjassa sivuseikaksi koska sitä ei edes juurikaan mainita kunnes ollaan 100 sivullla ja kirjassa on 250 sivua). Tarinan opetus olisi saanut olla enemmän tunteita herättävä.

Of Mice and Men oli sen sijaan hyvä ja loppu oli todella tunteita ja ajatuksia herättävä. Myös Anne Frank The Diary of a Young Girl oli hyvä ja mielenkiintoinen. Philip Pullmanin Kultainen kompanssi kirjasarja oli myös hyvä ja sekin on klassikko listalla. Ne luin kyllä suomeksi.

Poliisi kertoo 1987

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoikaa myös jotain lukemistanne kirjoista jooko :)

Olen lukenut muutaman englanninkielisen klassikon ja voin sanoa, että jotkut on kyllä yliarvostettuja. Ehkä julkaisuaikana oli merkittäviä, mutta nykyaikana osittain puuduttavia. The Great Gatsby:n päähenkilöt jäi vieraaksi koska henkilöiden sisäistä maailmaa ei kerrottu. Johtunee siitä että kertoja oli sivusta katsoja.

The Picture of Dorian Gray sisälsi paljon turhaa kuvailua jota jatkui monta sivua (Dorian Grayn harrastuksia kuvailtiin monta sivua esim. mistä hajuvesistä ja musiikista hän piti) ja Lord Henryn seksistinen ja hedonistinen ajattelu tapa oli rasittavaa lukea. Jotkut luokittelevat kirjan kauhu/trilleriksi, mutta mielestäni itse maalaus jäi kirjassa sivuseikaksi koska sitä ei edes juurikaan mainita kunnes ollaan 100 sivullla ja kirjassa on 250 sivua). Tarinan opetus olisi saanut olla enemmän tunteita herättävä.

Of Mice and Men oli sen sijaan hyvä ja loppu oli todella tunteita ja ajatuksia herättävä. Myös Anne Frank The Diary of a Young Girl oli hyvä ja mielenkiintoinen. Philip Pullmanin Kultainen kompanssi kirjasarja oli myös hyvä ja sekin on klassikko listalla. Ne luin kyllä suomeksi.

Kaikista noista kolmesta kannattaa lukea hieman analyysiä, ja lukea uudestaan. Aukeaa aivan uusia maailmoja. Dorian Gray ja Kultahattu ovat lempiromaanejani.

Nyt kesken Puutarhanhoitoa poropeukaloille ja Hyvän mielen taidot :)

Huojuvatalo, äänikirja areenassa

Vierailija kirjoitti:

Kytömäen Kultarinta. Ihan loputonta jorinaa,metsien kuvaamista, epäuskottava "rakkaustarina" tai jotain, en tiedä vielä.Olen jossain sivulla alle 200. Sivuja yli 600. En taida saada luettua. Huokaus.

Lohdullista kuulla, että jollakin muulla on kirjasta samanlaiset fiilikset. Itse pääsin sivulle 190, ja kun olin siinä vaiheessa lukenut sivussa jo kaksi muuta kirjaa "välipalana" saadakseni jotain sellaista luettavaa, joka ei vain polje paikallaan, annoin periksi. Tästä on nyt kohta kaksi vuotta, ja voi olla että kirja jää lopullisesti kesken. Tahti oli aivan liian verkkainen minun makuuni, ja harmitti, sillä odotin kaikkien kehujen ja ylistysten jälkeen nautinnollista, lumoavaa lukuelämystä.

Hilkka Ravilo: Pahan tytär. Alle puolet luettuna, en ehkä lue loppuun. Sitä ennen luin Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä. Parhaita trillereitä ikinä.

Kate Atkinson on yksi suosikeistani ja olen lukenut kaiken häneltä suomennetun. Jos joku tietää käännetäänkö hänen kirjaansa Started early - took my dog, olen kiinnostunut kuulemaan asiasta : )

Virve Sammalkorven Yhtä matkaa. Tarina äidistä ja tyttärestä, joiden roolit ovat päälaellaan, kun äiti vain haluaisi pitää hauskaa (ja juoda alkoholia) ja tytär on se perheen vastuullinen aikuinen, joka kaipaa normaalia perhettä. Sujuvaa, mukaansa tempaavaa luettavaa, niin kuin kaikki Sammalkorven kirjat. Harmi että uusia ei ole tullut enää moneen vuoteen.

Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin. Aivan yliarvostettu, ihan täydellinen pettymys. Ja mikä tiiliskivi: kaduttaa sen parissa hukattu aika. Tekotaiteellista paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin. Aivan yliarvostettu, ihan täydellinen pettymys. Ja mikä tiiliskivi: kaduttaa sen parissa hukattu aika. Tekotaiteellista paskaa.

Tismalleen samaa mieltä!

Eukko kirjoitti:

Hilkka Ravilo: Pahan tytär. Alle puolet luettuna, en ehkä lue loppuun. Sitä ennen luin Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä. Parhaita trillereitä ikinä.

Kate Atkinson on yksi suosikeistani ja olen lukenut kaiken häneltä suomennetun. Jos joku tietää käännetäänkö hänen kirjaansa Started early - took my dog, olen kiinnostunut kuulemaan asiasta : )

Kate Atkinson on yksi munkin suosikeista. Started early, took my dog on suomennettu nimellä Joka lapsia ja koiria rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin. Aivan yliarvostettu, ihan täydellinen pettymys. Ja mikä tiiliskivi: kaduttaa sen parissa hukattu aika. Tekotaiteellista paskaa.

Olen ihan samaa mieltä.

Peter James - Kuolema leikkii tulella. Melkein kaikki 'Kuolema sarjan kirjat tullu luettuu. Tykkään dekkareista.

Seuraavana odottaa Stephen King in Etsivä löytää. Kauhun mestarin kaikki suomennetut teokset löytyykin kirjahyllystä.

Otto Carius: Tigerit mudassa.

Helen Fieldingin Bridget Jones - vauvapäiväkirja.

Tämä olisi saanut jäädä kirjailijalta tekemättä, ja harmittaa että tuli ostettua se omaksi, kun tykkäsin kahdesta ekasta Bridgetistä niin paljon (Mad about the boy on vielä lukematta). Kirja on suorastaan vastenmielinen, ja Bridgetin hölmöys tuntuu pelkästään päälleliimatulta. Eikä asiaa auta yhtään se, että suomennoksessa vauvamahaa tarkoittaa "bump" on käännetty koko ajan "kummuksi". Siis kuka sanoisi oikeasti suomeksi, että "haluatko kokeilla kumpuani?" Kaiken aikaa kumpu sitä, kumpu tätä.

Vierailija kirjoitti:

Helen Fieldingin Bridget Jones - vauvapäiväkirja.

Tämä olisi saanut jäädä kirjailijalta tekemättä, ja harmittaa että tuli ostettua se omaksi, kun tykkäsin kahdesta ekasta Bridgetistä niin paljon (Mad about the boy on vielä lukematta). Kirja on suorastaan vastenmielinen, ja Bridgetin hölmöys tuntuu pelkästään päälleliimatulta. Eikä asiaa auta yhtään se, että suomennoksessa vauvamahaa tarkoittaa "bump" on käännetty koko ajan "kummuksi". Siis kuka sanoisi oikeasti suomeksi, että "haluatko kokeilla kumpuani?" Kaiken aikaa kumpu sitä, kumpu tätä.

Kummusta tulee tosiaan ensin ihan muu paikka mieleen.  :D  Mad about the boy ei ollut läheskään niin hyvä kuin kaksi ekaa kirjaa, mutta kuitenkin ihan hauska. Bridgetin hölmöys tosiaan ärsytti välillä. Ja kun kolmikymppinen Bridget oli kaikesta kohelluksesta huolimatta eläväinen ja aikaansaava,  vanhempana Bridgetistä on tullut harmillisen avuton.

Carter Dicksonin dekkari, en muista nimeä, koska ei ole tässä vieressä. Vähän yhdentekevä.

Väitöskirja on kesken. Ja kesken se jääkin, ellei ala ilmetä parempia tulevaisuudennäkymiä sen viimeistelemisen takia.