Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppinen vielä yliopistoon?
26.02.2017 |
Olen aika ajoin haaveillut josko minäkin jonain päivänä ja taas tuo haave nostaa päätään, tosin tässä iässä jo ovat monet yliopistokoulutetut luoneet mittavan uran alallaan eli mitähän tällaisesta vanhuksesta siellä tuumattaisi?
Pääsykokeet eivät olisi vielä tämän kevään projekti, mutta ehkä ensi kevään?
Jotain moocheja olen kuunnellut jo alasta, jospa niitä intensiivisemmin kävisi läpi ja ensi syksystä ehkä avoimessa perusopinnot...
Vakituinen työpaikka minulla toki on enkä ajatellut irtisanoutua jos/kun joskus pääsisin sisälle, että mitenhän tuo opiskelu 8-16 työn rinnalla sujuisi? Joskus katsoin oppiaineen sivuilta että läsnäolopakkoa ei ole ainakaan. Eikä sivua kyllä nykyistä työtä edes etäisesti.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen seniori, aloitin 34-vuotiaana lääkiksessä. Ihan hyvin olen pärjännyt, tosin 8-16 työ olisi mahdottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovat moochit?
Ilmaisia nettiluentoja, googlaa esim. EdX tai Coursera, tablettiin olen ladannut myös sellaiset kuin Great Courses ja Udemy.
Äitini alkoi opiskella avoimessa yliopistossa 47v. ja innostui opiskelusta niin että työn ohella opiskeli lopuksi tohtoriksi asti.
Aloittaisin opinnot avoimen kautta, voit katsoa miten opiskelu sujuu ja saisit sitten opinnot hyväksiluettua kun pääset sisäön yliopistoon. Tekisin näin työn vuoksi. Sitten sisäänpäästyäsi suorittaisit loput opinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, mutta ylenkatseeseen saat tottua. Nuorethan ovat tietävinään kaiken. On siellä tietysti joukossa myös vanhempia, yritä lähestyä mielummin niitä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaisin opinnot avoimen kautta, voit katsoa miten opiskelu sujuu ja saisit sitten opinnot hyväksiluettua kun pääset sisäön yliopistoon. Tekisin näin työn vuoksi. Sitten sisäänpäästyäsi suorittaisit loput opinnot.
Juu avoimessa on mahdollista opiskella etänä ainakin tuo ns. pääaineeni sekä myös sille joukko sivuaineitakin jos niikseen tulee, joskus olin katsovinani että melkein mikä vaan käy sivuaineeksi mutta varmaan ottaisin sen perinteisimmän yhdistelmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne varmaan yliopistolla katso kovin kieroon, mutta ellei sinun nykyinen työ ja opiskeltava ala kohtaa mitenkään, niin työhön voi olla (alasta riippuen) vaikea päästä. Nykyisin on toisaalta aika monella muullakin vaikea työllistyä.
Jos sinulle on ihan ok, ettet todennäköisesti mitään kovin erikoista "uraa" luomaan, mutta tyydyttävän elämän ja työn voit tietysti saada.
Hae ja kokeile, pääsetkö edes sisään? Turha murehtia jotain teoreettista tilannetta jos rahkeet ei riitä edes pääsykokeisiin lukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae ja kokeile, pääsetkö edes sisään? Turha murehtia jotain teoreettista tilannetta jos rahkeet ei riitä edes pääsykokeisiin lukemiseen.
Olen kerran kylmiltäni kokeillutkin ja jäin pääsykokeissa jonnekin sijalle 50 vai mitähän se oli eli ei ihan surkeasti kuitenkaan (joku parikymmentä otettiin). Siitä on tosin vuosia jo aikaa enkä ole varma olisinko silloin oikeasti halunnutkaan sisään, elämäntilanne oli eri kuin nyt kun lapset kohta lentävät pesästä...
Aloitin toisen tutkinnon 43 - vuotiaana. Koulutustuki on ihan kohtuullinen ja mahdollisuudet monimuoto-opiskeluun hyvät. Ei tarvitse nuorten seurassa könytä. Anna menmä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä vaan. Opiskelijakaverini aloitti 45-vuotiaana opiskelun yliopistossa. Minusta se on vain ja ainoastaan ihailtavaa, että toteuttaa haaveitaan. Olen myös huomannut miten paljon tehokkaampaa hänen opiskelunsa on. Varmasti elämänkokemus ja kypsyys tässä tehokkuudessa takana.
Älä turhaan rajoita itseäsi, ja aseta itsellesi esteitä, joita oikeasti ei ole. Ikä on oikeasti vain numero. Kaikkein vähiten kannattaa kuunnella narisijoita, joiden mielestä opiskelut pitää olla ohi alle 25-vuotiaana, ja sitten loppuelämä vain työelämässä asuntolainoja maksellen ja perhe-elämää pyörittäen, kunnes sitten se eläke koittaa. Elä omalla tavallasi ja ole onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
tässä iässä jo ovat monet yliopistokoulutetut luoneet mittavan uran alallaan
Monet mutta eivät kaikki. Miksi keskityt vain menestyneimpiin? Mitä merkitystä heillä edes on tilanteeseesi?
Toisekseen jos olisit sellainen kuin nuo monet, olisit opiskellut kauan sitten ja luonut sen uran. Vaan kun et ole. Sehän ei kuitenkaan estä opiskelemasta nyt ja tekemästä vielä vaikka mitä. Ainakin 30 vuotta on aikaa. Yrittäjänä, jos terveyttä piisaa, vielä enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tässä iässä jo ovat monet yliopistokoulutetut luoneet mittavan uran alallaan
Monet mutta eivät kaikki. Miksi keskityt vain menestyneimpiin? Mitä merkitystä heillä edes on tilanteeseesi?
Toisekseen jos olisit sellainen kuin nuo monet, olisit opiskellut kauan sitten ja luonut sen uran. Vaan kun et ole. Sehän ei kuitenkaan estä opiskelemasta nyt ja tekemästä vielä vaikka mitä. Ainakin 30 vuotta on aikaa. Yrittäjänä, jos terveyttä piisaa, vielä enemmänkin.
Olenhan siis omalla alallani uran, ollut työelämässä 19-vuotiaasta amiksesesta lähtien eikä työttömyysaikoja ole juurikaan väliin mahtunut. Iltalukion olen suorittanut myös.
Tiedän ainakin viisi aikuisena opiskellutta. Neljä yliopistossa ja yksi amk:ssa. Kaikki heistä menestyvät työelämässä keskimääräistä opiskelukaveriaan selvästi paremmin. Neljä heistä on myös hyvin kilpailluilla aloilla erittäin ahkerien ja kunnianhimoisten ihmisten ympäröiminä.
Hmm... epäilyttää toi työn ja opiskelun yhdistäminen. Kaikenko voi tehdä etänä, aika harvinaista. Ja siis jos työ on 37,5 tuntia ja opiskeluihin menee vaikka 50 tuntia viikossa, niin onhan se vähän työlästä.
Huvittaa kun 40- vuotiaat pitää itseään vanhana. 50- vuotiaana alkaa jo toimimaan jahkailun sijaan. 60- vuotiaat nauraa kun nuoremmat pitää itseään vanhana. Ja elinikä voi jatkua pitkälle, jotkut on toimintakykyisiä 80- vuotiaaksi asti. Joten anna palaa vaan!
Työlle varmaan voit sanoa näkemiin ellet oo joku yliälykkö ja ajankäytön mestari. Itse alotin opinnot 30-vuotiaana ja kyllä huomaa, että kun teen 2. tutkintoa (amk pohjalla), niin parikymppisenä opiskelu oli helpompaa ja sujui paremmin. Jo ihan sen taki, että kaverisuhteiden solmiminen oli helpompaa. Nyt osa on mua 15 v. nuorempia eikä mulla oo yksinkertasesti mitään yhteistä niiden kanssa.
Mutta alota avoimessa ja jos kiinnostaa niin mikä ettei, mut töitä joudut kyllä vähentämään, varmaan muutamalla päivätunnilla ainakin :)
Siitä vaan, jos mieli tekee. Ei minulla ainakaan ollut mitään vaikeuksia olla nuorten seassa eikä ollut myöskään vaikeaa yhdistää täysipäiväistä työntekoa opintoihin. Tosin se pidensi opintoja jonkin verran. Kuusi vuotta meni.
Up! Kai täällä nyt joku senioriopiskelija on? Tai kerro muuten mielipiteesi? Kiitos :)