Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppinen vielä yliopistoon?
26.02.2017 |
Olen aika ajoin haaveillut josko minäkin jonain päivänä ja taas tuo haave nostaa päätään, tosin tässä iässä jo ovat monet yliopistokoulutetut luoneet mittavan uran alallaan eli mitähän tällaisesta vanhuksesta siellä tuumattaisi?
Pääsykokeet eivät olisi vielä tämän kevään projekti, mutta ehkä ensi kevään?
Jotain moocheja olen kuunnellut jo alasta, jospa niitä intensiivisemmin kävisi läpi ja ensi syksystä ehkä avoimessa perusopinnot...
Vakituinen työpaikka minulla toki on enkä ajatellut irtisanoutua jos/kun joskus pääsisin sisälle, että mitenhän tuo opiskelu 8-16 työn rinnalla sujuisi? Joskus katsoin oppiaineen sivuilta että läsnäolopakkoa ei ole ainakaan. Eikä sivua kyllä nykyistä työtä edes etäisesti.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Omana opiskeluaikana kaveripiirissä oli aloittessaan 35v mies, hyvin meni porukassa eikä ollut mikään hylkiö. Ei yhtä rankasti juhlinut mutta oli silti osa porukkaa. Teekkari siis olin. Vaikka 15v oli ikäeroa suurimpaan osaan meistä muista niin ei tuo haitannut.
Hae ihmeessä, et menetä mitään!
Eipä tuon pitäisi olla mikään ihme, työelämässäkin ollaan eri ikäisten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni teistä on itse edes käynyt yliopistossa jollakin luennolla? Ne jotka ovat, tietävät että siellä on monenikäisiä. Varsinkin menetelmäopinnoissa voi olla eläkepäivillään väitöskirjaa väsäävä ja viime kevään ylioppilas rinnakkain. Ja kaikkea siltä väliltä.
Avoimessa yliopistossa on hyvä aloittaa monesta syystä. Näet, onko se sittenkään sinun alaasi, parannat asemaasi pääsykokeissa ja valmistut sitten aikanaan nopeammin, kun olet jo suorittanut osan opinnoista.
Etu on sekin, että avoimessa yliopistossa olet enemmän vertaistesi aikuisten työssäkäyvien seurassa kuin syksyllä ensimmäisiä lukionjälkeisiä opintojaan aloittavien "teinien". Tosin avoimen kursseilla voi toisinaan tulla hyvästä syystä mieleen, että onkohan joku meistä nyt väärässä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä on itse edes käynyt yliopistossa jollakin luennolla? Ne jotka ovat, tietävät että siellä on monenikäisiä. Varsinkin menetelmäopinnoissa voi olla eläkepäivillään väitöskirjaa väsäävä ja viime kevään ylioppilas rinnakkain. Ja kaikkea siltä väliltä.
Avoimessa yliopistossa on hyvä aloittaa monesta syystä. Näet, onko se sittenkään sinun alaasi, parannat asemaasi pääsykokeissa ja valmistut sitten aikanaan nopeammin, kun olet jo suorittanut osan opinnoista.
Etu on sekin, että avoimessa yliopistossa olet enemmän vertaistesi aikuisten työssäkäyvien seurassa kuin syksyllä ensimmäisiä lukionjälkeisiä opintojaan aloittavien "teinien". Tosin avoimen kursseilla voi toisinaan tulla hyvästä syystä mieleen, että onkohan joku meistä nyt väärässä paikassa.
Kyllä tätä tapahtui paljon myös tutkinto-opiskelijoiden kanssa, ainakin aikana ennen ensikertalaiskiintiöitä, jolloin yliopistossa ja amk:ssa oli monenlaisia "välivuoden" viettäjiä, kun eivät päässeet sinne minne oikeasti halusivat...
Minä aloitin nyt kokeilemaan avoimessa ja olen 50! Ainakin tähän astiset kurssit on olleet vähän liiankin helppoja, joten saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Pelkään, että nämä alkeiskurssit antavat väärän kuvan. Minulla jäi kaivelemaan koko iäksi. Jäin aikanaan parhaimmillaan 7. varasijalle, mutta en päässyt sisään, suosittu ala. Sitten tuli perhe ja paikkakunta, missä ei ollut yliopistoa. Nyt kun lapset on omillaan ja asun kävelymatkan päästä yliopistosta, oli pakko ainakin kokeilla. En olisi saanut mielenrauhaa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että opiskelen avoimessa mitä opiskelen, mutta en edes havittele tutkintoa. Minulle riittää tieto siitä, että olisin pärjännyt. Gradun kirjoittaminen jää, mutta en usko, että se tuottaisi suuria vaikeuksia.
45 lisää, että osa näistä avoimen kursseista on kyllä selkeästi nuorille suunnattuja. Ryhmätöitä ja aika lapsellisia luentoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin juuri kirjan "Miten minusta tuli tohtori. Itämaiden tutkijat kertovat", toimittaneet Lotta Aunio ja Juha Janhunen. Tosi mielenkiintoinen kirja lukuisien tohtoreiden opintopoluista.
Yksi näistä tohtoreista oli aloittanut yliopisto-opiskelut 54-vuotiaana. Hän oli väitellyt noin 65-vuotiaana. Sen jälkeen hän oli saanut työpaikan jostain tutkimuslaitoksesta viideksi vuodeksi.
Minulla on keskeneräiset opinnot jostain takavuosilta. Mietin tekisinkö ihan ajankuluksi ne loppuun, vaikkei niistä enää työelämän kannalta olekaan hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kun 40- vuotiaat pitää itseään vanhana. 50- vuotiaana alkaa jo toimimaan jahkailun sijaan. 60- vuotiaat nauraa kun nuoremmat pitää itseään vanhana. Ja elinikä voi jatkua pitkälle, jotkut on toimintakykyisiä 80- vuotiaaksi asti. Joten anna palaa vaan!
Olen 40. En pidä itseäni vanhana, mutta tiedän, että moni työnantaja esimerkiksi pitää kyllä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset keski-ikäiset haihattelijanaiset vievät opiskelupaikat nuorilta. Ei mitään järkeä.
Ei todellakaan. Opinto-oikeutta pitäisi näiltä keski-ikäisiltä haihattelijoilta rajata rankalla kädellä. Resurssit ovat rajalliset ja pitäisi kohdistaa niihin, jotka ovat tämän maan tulevaisuus.
Yhtä lailla tulevaisuus kuuluu muille kuin nuorille. Nelikymppinen ehtii vielä vaikka mitä.
Nykyaikana nyt on vain kouluttauduttava, jos haluaa pysyä kelkassa mukana. Jos valmistut nyt, et tee tutkinnollassi 20 vuoden kuluttua enää mitään, ellet ole työn ohessa saanut koulutusta ja työkokemuksen myötä päivittänyt osaamistasi. Itse olen pienessä yrityskessä, missä kaikki muut asiat toimii, mutta kouluttauduttava on itse, jos haluaa pysyä kelkassa mukana. Viime aikoina ei ole ollut aikaa työn ohessa opiskeluun.
Kannattaa tähdätä ulkomaille. Opiskele sellaista, josta on pula EU:ssa. Suomi on menetetty tapaus monessa mielessä.